Olemme eläneet puolitoistavuotta suhteessa, ei pettämistä tai mitään kummaltakaan taholta. Nykyään olen itse ihan kauhean mustasukkanen ja jatkuvasti löydän korjattavaa suhteesta, vaikka todellisuudessa suhteessamme on välittämistä, huolenpitoa ja rakkautta ja periaatteessa kaikki mitä ihminen voi tarvita.
Nyt minulle on iskenyt järjetön pelko, että itse petän vaikka olen aina ollut sitä vastaan ja arvostellut ihmisiä rankasti jotka sitä tekevät. Entä jos en osaakkaan baarissa kieltäytyä suoraan, entä jos yksi asia johtaa toiseen ja seuraavaksi tajuankin ylittäneeni rajan ja katumus iskee.
En pysty edes kuvittelemaan selvinpäin tekeväni tällaista, enkä liiemmin humalassakaan päätyväni toiseen asuntoon, mutta luokittelen myös baarinuolemiset sun muut pettämiseksi.
Tiedän, "älä tee mitään, mitä et tahdo miehesi näkevän tai kuulevan" ja "jos tahdot olla miehesi kanssa, et petä" ja näin olen aina ajatellutkin, mutta pelkään silti vahingon tapahtuvan ja syyllisyys siitä painaa jo valmiiksi. Olen puhunut tästä miehellenikin ja hän hokee luottavansa siihen ettei näin käy, mutta itseäni se silti pelottaa. En tiedä mitä enään tehdä. Onko kukaan kokenut samaa ja miten tästä nyt pääsee yli ja saa itselleen luottamuksen ettei mitään tapahdu?
Nyt minulle on iskenyt järjetön pelko, että itse petän vaikka olen aina ollut sitä vastaan ja arvostellut ihmisiä rankasti jotka sitä tekevät. Entä jos en osaakkaan baarissa kieltäytyä suoraan, entä jos yksi asia johtaa toiseen ja seuraavaksi tajuankin ylittäneeni rajan ja katumus iskee.
En pysty edes kuvittelemaan selvinpäin tekeväni tällaista, enkä liiemmin humalassakaan päätyväni toiseen asuntoon, mutta luokittelen myös baarinuolemiset sun muut pettämiseksi.
Tiedän, "älä tee mitään, mitä et tahdo miehesi näkevän tai kuulevan" ja "jos tahdot olla miehesi kanssa, et petä" ja näin olen aina ajatellutkin, mutta pelkään silti vahingon tapahtuvan ja syyllisyys siitä painaa jo valmiiksi. Olen puhunut tästä miehellenikin ja hän hokee luottavansa siihen ettei näin käy, mutta itseäni se silti pelottaa. En tiedä mitä enään tehdä. Onko kukaan kokenut samaa ja miten tästä nyt pääsee yli ja saa itselleen luottamuksen ettei mitään tapahdu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksi hyvä tapa on välttää pelko tekevänsä mitään tuollaista. Ja se on, että ei mene sinne baareihin ja juopottele itseään humalaan.
Miksi olet baareissa, ei normaalissa perhe-elämässä mennä baareihin istumaan, kaverit käyvät kotona kylässä ja puoliso on mukana silloin kun on hänen sukupuolensa edustajia mukan, voivat keskustella naiset naoísten ja miehet miesten jutuista.
Luin kerran juttua, kuinka jo lapsuudesta saakka tuttu naisjoukko kokonntuu vuorotelleen jokaisen luona, silloin emäntä loihtii tarjoamisen , jossa ruoka esim voi olla pääasia, hiemen viiniä ja hyvää keskustelua, maailmanparannusta, ei siihen baareja ja miehiä tarvita. Tai sitten löytyy näitä hyviä ruokailupaikkoja, joissa voi iltaa istua, ilman että on vaaraa sotkeutua vieraaseen toisen sukupuolen edustajaan.
Juopttelusta puheen ollen.
Juopunutta naista ei saa käyttää edes seksuaalisesti hyväksi .
Se on raiskaus ja rikos .
Tässä hyvä keino välttää pettäminen; älä mene yksin juopottelemaan. Jos on pakko vetää kännit, niin tee se vain ja ainoastaan miehesi seurassa.
Minulla on mies joka pelkää samaa. Tosin hänellä on lupa pussailla ja hipelöidä sekä saunoa ja nukkua naispuolisten kavereidensa kanssa. Jos seksiä haluaa niin siihen on pyydettävä lupa. Mies itse vahtii minua mustasukkaisesti ja minulla ei esim ole lupa puhua muille miehille. Ei edes työkavereille. Minun on pitänyt luopua kaikista miespuolisista ystävistäni ja liikaa ei saa naispuolisiakaan ystäviä olla. Mieti nyt itseäsi ja mustasukkaisuuttasi ennen kuin se saa epänormaalit mittasuhteet kuten meillä
Mies ei jätä varmaankaan nukkumista hipelöintiin, sen voit uskoa. Ei kysele lupia - siksi voi ollakin mustasukkainen. -Sinun ei pidä luopua miespuolisista kontakteista työkavereissa ja sinun pitää määrätä itse suhteessa mitä haluat tehdä elämässä - olet nyt ALISTEISESSA asemassa. Eli alistettuna täysin....vankina henkisesti. Hae apua keskustellen kodin ulkopuolelta, mustasukkaisuus on vaarallista liiallisena -mitä jos tulee väkivaltaa(?) kun miehellä on paha ongelma siitä. Sinä olet liian lepsu taas ja sinisilmäinen, sekin voi herättää ongelmia lisää. Suhde ei ole normaali nyt....! Liika mustasukkaisuus ja naisen hallitseminen voi tuoda lisää ongelmia jatkossa ja pahentua vaan. Kannattaa uskaltaa lähteä, jos suhde on pelottava. Ja jos toinen on liian kireä ja painostava. Miten on asian laita? Se on henkistä väkivaltaa, jos on alistettu täysin. Miehen pelko on aiheeton ja vaikka olisi aiheellinen, se on sairasta jo. Mies ei saa vahtia liikaa, jos se menee yli normaalin. Toivon, että olen väärässä.... Nykyään on uutisoitu paljon perhesurmista ja minusta nämä asiat pitää ottaa vakavasti jo alkuvaiheessa. Ongelma suhteessa pitää hoitaa, jos sellainen on. Jos toinen ei suostu tai näe ongelmia, ei häntä voi jäädä pelastamaan.
Olisi kauheaa pelätä koko elämänsä, että aviomies suuttuu kun puhuu jollekin miehelle. Ei nainen iske jokaista miestä. Miehillä voi olla se iskuongelma itsellään.
Kerran kaupassa törmäsin kärryillä mieheen ja pyysin anteeksi niin mieheni raivosi siitä sitten että haluan varmaan panna sitä tyyppiä kun tolleen flirttailen. Ja siis ihan vaan hymyilin ja pyysin anteeksi. En muuta.
Pelottavaa. Kannattaa keskustella lähisukusi kanssa miehestä, ja ystävien kanssa myös. Älä jää yksin. Myös kriisikeskuksissa saa neuvoa, vaikkei olisi kriisiä, nimettömänä puhelimessa tai paikanpäällä.
Tuo kuulostaa jo todella kamalalta, en tahdo jatkaa näin, en tahdo jatkaa tätä järjetöntä mustasukkaisuutta. Vielä aiheetonta sellaista.
En tahdo lupaa pussailla saatika hipelöidä muita miehiä.
Suhteessa on ongelmia tai mies on väärä. Pariterapeutille, hän osaa sanoa mikä mättää ja te itse.
Minkälaista korjattavaa sinusta on suhteessa? Miehen luonne, ulkonäkö, jokin suhteessa? Tarkemmin? Mies on ylikiltti ja toisaalta negatiivinen vai muuta?
Pettämistä on turha pelätä, tai tilittää miehelle. Älä juo ainakaan liikaa, vaan ole ilman tai kohtuudella.
Sitä pelkään. Mutta erotakaan en tahtoisi. Yritin kyseenalaistaa itseäni että mikä erossa olisi pahinta. Ei se yksinäisyys vaan tuntuu kamalalta ajatukseltakin, että tämä henkilö katoaisi kokonaan elämästäni. Minun on opittava arvostamaan häntä enemmän. Ja koko suhdetta myös. Ehkä silloin ei tarvitsisi edes pelätä pettämistä.
Pidämme kumpikin suhdetta itsestäänselvyytenä. Ehkä olemme tottuneet toisiimme liikaakin, emme nykyään tee mitään. Ennen suhteemme oli täydellinen, mutta toisaalta ehkä se johtui vielä osaksi "alkuhuumasta" ja siitä että kokoajan tuli uusia puolia esiin toisesta.
Kyllä mies on myös ylikiltti. Ei ole ikinä liiemmin hermostunut minulle, tai koskaan huutanut.
Jep näin se on tehtävä. Hän ei todellakaan ansaitse pettämistä, joten en tahdo päätyä siihen. Onhan minulla tietysti suu millä kieltäytyä.
Onneksi en kyllä juokaan useammin kuin pari kertaa puolessa vuodessa.
Ja enhän minä siellä yksin ole, en ikinä. Siskoni raiskattiin samasta syystä hiljattain, joten en usko ikinä itse uskaltautuvani minkäänlaisen yöelämään enää yksin.