Viime kuukaudet on mennyt vähän kuin sumussa. Tuorein itsediagnoosini on, että minua vaivaa apatia.
"Apatia on psykologinen termi jolla tarkoitetaan välinpitämättömyyden tilaa. Apaattinen henkilö kärsii tunteiden, motivaation, aloitekyvyn tai innostuneisuuden puutteesta. Apatia on monissa dementiasairauksissa yksi tavallisimmista käytösoireista. Apatia liittyy joskus masennukseen, mutta ilmenee myös itsenäisenä oireistona."
Motivaation ja innostumattomuuden puutetta on esiintynyt ennenkin. Nykyisin siihen voi vielä yhdistää aloitekyvyttömyyden. Ei vain kerta kaikkiaan huvita tehdä mitään. Ei jaksa katsoa edes televisiota. Hyvä kun netissä jaksaa hetken surfata.
Sitten voisi mennä ikkunan ääreen seisomaan ja puoli tuntia tuijottaa ulos helmikuun harmaaseen ankeuteen. Vaikea innostua mistään, kun elämässä ei mitään positiivista tapahdu.
Miten muilla AT-miehillä? Oletko huomannut, miten elämä on ihmisen parasta aikaa?
"Apatia on psykologinen termi jolla tarkoitetaan välinpitämättömyyden tilaa. Apaattinen henkilö kärsii tunteiden, motivaation, aloitekyvyn tai innostuneisuuden puutteesta. Apatia on monissa dementiasairauksissa yksi tavallisimmista käytösoireista. Apatia liittyy joskus masennukseen, mutta ilmenee myös itsenäisenä oireistona."
Motivaation ja innostumattomuuden puutetta on esiintynyt ennenkin. Nykyisin siihen voi vielä yhdistää aloitekyvyttömyyden. Ei vain kerta kaikkiaan huvita tehdä mitään. Ei jaksa katsoa edes televisiota. Hyvä kun netissä jaksaa hetken surfata.
Sitten voisi mennä ikkunan ääreen seisomaan ja puoli tuntia tuijottaa ulos helmikuun harmaaseen ankeuteen. Vaikea innostua mistään, kun elämässä ei mitään positiivista tapahdu.
Miten muilla AT-miehillä? Oletko huomannut, miten elämä on ihmisen parasta aikaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vuodenvaihteessa oli jakso jolloin en meinannut jaksaa nousta sängystä ja sain rytmihäiriöitä, sekä olin täysin valmis kuolemaan pois tästä maailmasta. Nyt voin jo hieman paremmin, mutta henkisesti pitää vain luopua "pilluolentojen" tavoittelusta sekä kaikkinaisesta materialismista.
Vaivaa apatia myöskin mutta olen nainen. Ei huvittaisi lähteä ulos ja tekee mieli vaan tuijottaa ikkunasta pimeyteen. Riittäisi jo tämä pimeys ja lumen tulo tältä talvelta.
Monenko miehen käyttämä olet?
Testosteronin puute.
Miksi mies saa plussaa kun kirjoittaa, että on apatia mutta nainen saa miinusta??? Siitäkin huolimatta haluan ilmaista, että ajoittainen apatia vaivaa tätäkin naista..Ja jos elämällä olis ON/OFF kytkin luultavasti painaisin nyt sitä OFFia, koska tunnen itseni täysin turhaksi ihmiseksi.
Nainen pääsee apatiastaan heti kun haluaa. Mies ei.
Miehet onkin niin helppoja, että apatia paranee kun/jos saa pillua mut ei mun elämääni se parantaisi, jos saisin jotain irtomunaa.
Se onkin piIIu joka parantaa, ei kulli. Voit parantaa itsesi omalla piIIullasi kun masentaa hieromalla sitä otsaasi, niin pahat ajatukset katoaa.
,...., alkoi heti harjoittelemaan :D
Jos ei itse taivu, niin voi pyytää naapurin rouvaa hieromaan omaansa.
Apatia ja kevätväsymys. Koitan ottaa iltapäivällä nokoset kun väsyttää niin paljo, muttei siitä huolimatta tule uni. Ei oo kevättä rinnassa.
Nettiä ei jaksa juurikaan selailla, mutta kuntoilusta olen saanut juuri ja juuri pidettyä kiinni. Kati tää tästä kesään mennessä helpottuu....
Kevät?! Nythän on HELMIKUU.
Tänään oli selvästi kevättä ilmassa kun vetelin käteen ajatellen ihania tuoksuvaisia tyttösiä.
Ei vaivaa. Olen iloinen kuin kolmen markan hevoinen. Talvilomalla. Lauantaina pesin ja vahasin lattiat ja katselin leffoja ystävättären kanssa. Eilen kirpparikierros ja leffoja ystävättären kanssa. Tänään Suuri Pyykkipäivä ja leffa ystävättären kanssa. (En suosittele Anna Kareninaa. Tylsä. Tuntui kestävän ikuisuuden saa muija junan alle.) Jokaiselle päivälle on jotain hauskaa ohjelmassa :)
Hih hih ...sulla ohjelmaa riittää. Koitin saada omaa porukkaa liikenteeseen, mutta osa loiski avannossa, osa sairastaa. Joten piti tyytyä potilaiden puhelinterroriin. Monesko versio muuten tuosta Anna Kareninasta? Onhan se hiukka vanhaa tekstiä, mutta lopussa opetus palstalle sopivaan tyyliin ;-)
Ai niin...juu, ei masenna olla sinkku, hitsin kivaa on kun ei tarvii kerätä kenenkään paskarantuisia kalsareita lattialta, ei tilittää kenellekään ostamisia tai menoja, ei kuunnella "operatiivisen johtajan mielipiteitä blaaa blaa blaa ".
Tiedän hyvin mistä puhut. Itseä on vaivannut apatia jo 15 vuotta. Eli toisin sanoen siitä lähtien kun itsetuntoni murskattiin koulukiusaamisella. Pahimmillaan tuntui siltä että olin tunnetasolla täysin lukossa. Nykyään tuo tunnelukko on jo hieman helpottanut, mutta elämässä ei silti tunnu useinkaan olevan kovin paljon järkeä tai mielekkyyttä. Eikä tilannetta tietenkään paranna se, että tällä menolla olen sinkkuna vielä pitkälti yli kolmikymppiseksi. Ehkä lopun elämääni...
Ei apatia sentään. Nuorempana parikymppisenä diagnisoin paniikkihäiriön, josta selvisin omin avuin. Lisäksi vuosikausia sitten olin vaipumassa jonkinlaiseen unettomuudesta johtuvaan psykoosiin, äänten kuulemisineen ja muine vainoharhaisuuksineen. Siitäkin pähkäilin itse eroon ilman apuja. Tällä hetkellä raha ja rakkaushuolet ovat vaivoinani. Muuten kyllä pidän itseäni terveenä, harrastan ja yritän nauttia elämästä.