Itse oon elänyt parisuhteessa jo monen monta vuotta. Tosin emme asu yhdessä mutta tapaillaan säännöllisesti ja vietetään etenkin viikonloppuisin paljon aikaa yhdessä.
Yksi asia mihin oon ollu tosi pettyny jo vuosia on se, ettei mies ole koskaan muistanu mua millään lailla. Tällä tarkoitan siis syntymäpäiviä ja jouluja.
En tarkoita tällä nyt sitä, että oisin joku prinsessa, jota pitäis muistaa kalliilla lahjoilla kuten koruilla tai muuta vastaavaa. Tarkoitan pieniä eleitä. Vaikka vaan euron maksava ruusu. Tulee väkisinkin tunne, ettei mies arvosta tai kunnioita paskaakaan.
Mua on ruvennu vaivaa tää asia niin paljo että meinasin laittaa kantapäät vastakkain. Koskaan ei edes sano mitään kaunista. Yhteisiä asioita tai mitään suunnitelmia meillä ei ole. Mitään yhteistä mielekästä tekemistä mies ei tunnu haluavan. Kertokaahan naiset miten itse suhtautuisitte mieheen, joka jouluna tai synttäripäivänä hädin tuskin toivottaa onnea, minkäänlaisesta muistamisesta puhumattakaan.
Asiat on kärjistyny niin pitkälle, et oon ruvennu haaveilee muista miehistä ja oon varma ettei tää suhde tuu kestää. Sen kertoo jo se, että valehtelen mulla olevan muuta tekemistä tai että olen kipeä silloin kun hän on meille tulossa.
Yksi asia mihin oon ollu tosi pettyny jo vuosia on se, ettei mies ole koskaan muistanu mua millään lailla. Tällä tarkoitan siis syntymäpäiviä ja jouluja.
En tarkoita tällä nyt sitä, että oisin joku prinsessa, jota pitäis muistaa kalliilla lahjoilla kuten koruilla tai muuta vastaavaa. Tarkoitan pieniä eleitä. Vaikka vaan euron maksava ruusu. Tulee väkisinkin tunne, ettei mies arvosta tai kunnioita paskaakaan.
Mua on ruvennu vaivaa tää asia niin paljo että meinasin laittaa kantapäät vastakkain. Koskaan ei edes sano mitään kaunista. Yhteisiä asioita tai mitään suunnitelmia meillä ei ole. Mitään yhteistä mielekästä tekemistä mies ei tunnu haluavan. Kertokaahan naiset miten itse suhtautuisitte mieheen, joka jouluna tai synttäripäivänä hädin tuskin toivottaa onnea, minkäänlaisesta muistamisesta puhumattakaan.
Asiat on kärjistyny niin pitkälle, et oon ruvennu haaveilee muista miehistä ja oon varma ettei tää suhde tuu kestää. Sen kertoo jo se, että valehtelen mulla olevan muuta tekemistä tai että olen kipeä silloin kun hän on meille tulossa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko miehellä joku toinen jonka kanssa menee, tekee ja ostaa jotain. Muutenhan ne olisi sinulle. Mikä miestä vaivaa? Teepä viikolla usein yllätyskäyntejä miehen luokse tai katso meneekö jonkun luokse (kaverisi kanssa). Tuskin mies laulaa kirkkokuorossa viikot ja istuu yksin iltaa.
Jos toinen arvostaa ja on kiinnostunut, ei ole vaikeaa nuo. Eräs mies ei tehnyt minun kanssa mitään, valitti rahanpuutetta, uuden naisen kanssa meni elokuviin HETI ja muualle. :D Tosin se mies ei olisikaan minua kiinnostanut lopulta. Olen kiltti luonne ollut, ja miehet ovat aina halunneet tehdä jonkun muun kanssa jotain. Enää sellainen ei kävisi. Olen ollut yksin koko elämän melkein sen vuoksi, saamatta mitään. itse antanut enemmän miehille aiemmin. Nyt se on loppu, vaadin vastavuoroisuutta. Kaikkea ei ole pakko tehdä, mutta jotain yhteistä pitää olla. Oletteko yhteen muuttamassa ja puhuuko mies yhteisestä tulevaisuudesta?
Ei olla muuttamassa yhteen ja yhteisestä tulevaisuudesta missä minä olisin jollain lailla mukana ei ole ollut puhetta. On hyvin työ-ja itsekeskeinen persoona.
Enkä kyllä edes välttämättä saman katon alle huolisikaan enää asumaan kaikkien moukkamaisuuksien jälkeen.
Kerran ajettiin yhen koruliikkeen ohi ja kertoi kuin joskus vuosia sitten oli sieltä käynyt exälleen ostamassa koruja :D ja mua ei oo muistanu koskaan mitenkään :D
Tyhmä olen kun tällaisessa suhteessa roikun. Vai pelkäänkö yksinäisyyttä sitten niin paljon etten kykene jättämäänkään :( Ällöttää kun alkaa miettimään näitä juttuja ja joku tuolla pääkopassa käskee jättämään koko miehen. Mulla kans sama. Ihan ylikiltti oon ollu joka suhteessa.
Ex-aviomies sentään muisti joulut ja synttärit vaik muuten ei liitto sitten toiminutkaan.
Aika erikoinen tyyppi se mies, kun ei välitä. :( Harmi että olet yksin niin paljon. Kannattaa vähän tutkailla mitä se mies puuhastelee, ohimennen. Hänen olisi hyvä puhua tulevaisuudestanne positiivisesti jos niin on, työkeskeisyys voi olla alibi jollekin muulle. Minullekin eräs mies väitti olevansa aina kiireinen ja työnarkomaani suorastaan, oikeasti olikin yllätyksenä avovaimo ja hitosti aikaa. Itsekeskeisyys voi viitata narsismiin jopa, jos ei kykene ajattelemaan toisen kannalta mitään. Sitten jos mies ei puhu pukahda, peittelee, silloin voi olla jotain hämärää. -Toivottavasti tilanne selviää hyvin sinun kannaltasi. Jaksamisia paljon, ja on noita miehiä nähty joilla on outoja ongelmia.. ja aina poissa.
Kukahan joillekin miehille opettaisi että naista kohtaan pitää olla arvostava. Eivät ota kuuleviin korviinsa.
Tulevalla miehelläni ei seurusteluaikaan ollut rahaa eikä se kuulunut tyyliinkään.
Osallistuin itse hänen opiskelupuuhiinsa. Kirjoitin puhtaaksi niitä moottoreita ja evolventtiilikäyriä yms.
Valmistumisvuotena alkoivat suunnitelmat olla puissaan ilman kummempia sopimuksia.
Lopulta minun täytyi päättää kihlautuminen ja myös avioituminen sekä hoitaa käytännön järjestelyt.
En ole häiriintynyt vaikka muistamiset ovat olleet saman asteisia kaikki nämä 40 vuotta.
Täysivaltaisena kukkaron haltijana tuon sorttiset asiat ovat olleet minun vastuullani.
En ole kokenut mieheni "muistamattomuutta" itseni vähättelynä vaan pikemminkin päin vastoin, luottamuksen osituksena.
muistatkos sinä miestä?
Todennäköisesti mies ei ole katsonut elävänsä missään suhteessa, vaan että hänellä on panokaveri eli -puu. Sori vaan.
Sulla on huono mies. itse olen ostanut tyttöystävilleni paljon kaikkee. Synttäreinä ostin kukkia, suklaata, kuohuviiniä,koruja, kännykän ja kaikkee. Joulunakin olen ostanut aina lahjoja. Kyllä mun mielestä pitää ostaa lahoja merkkipäivinä
Ihana mies! Löytyisipä minullekin yhtä huomaavainen.
Mä oon just kans tuollainen. Ostan mielelläni lahjoja ja kukkasia. Olen ollut yhes puutarha firmas joskus töissäkin joten tiedän kukkasista jotain ja kukkien antaminen naiselle ei ole ongelma. Kerran ostin yhes baarist ruusumyyjältä kaikki ruusut ja annoin yhelle naiselle johon olin ihastunut. Siin oli varmana 25 ruusuu mut nainen ei sitten musta tykännyt siltin. Yritin kai tehdä liian isoo vaikutusta kerralla ostamalla kaikki ruusut ja pakit tuli siltin. Olis vaan kiva seurustella joskus..
Kyllä jälkeenpäin mietin et tein itsestäni pellen kaikkien nähden ja tunsin itseni idiootiksi maksamalla ruusuista jotain 200 euroa saaden suorat pakit. Ei se ollut tuntematon nainen vaan olin tuntenut sen jo 5 vuotta mut joo mietin et mikä vi.tun idiootti olinkaan kun luulin ruusujen tekevän vaikutuksen.
Aikas tyypillinen suomalainen mies. Hyvin vaikeaa on sanoa mitään kaunista. Lahjoja voisi ostaa jos olisi rahaa ja jaksaisi lähteä kaupoille ja sattuisi muistamaan. Mutta siinähän se eukko on vierellä viihtynyt ilmankin niin miksi vaivautua. Seksiä pitää olla, romantiikkaa ei. Huono vaihtosuhde sinulle.
Sinuna minä sanoisin miehelle suoraan, että ei tunnu siltä kuin hän arvostaisi tai viitsisi koskaan nähdä ylimääräistä vaivaa vuoksesi ja että haluat siksi päättää suhteen.
Ei haittaa vaikket oikeesti haluisi päättää suhdetta, koska jos miehen reaktio on pelkkä "ok", niin sinunkin kannalta on parempi että suhde päättyy. Tuossa on nyt miehellä paikka osoittaa, arvostaako ollenkaan.
Hei,
kyllä parisuhteessa olevan täytyy huomioida toisen merkkipäivät yms muutkin joulut- vuosi- jne päivät.
Onko miehelläsi millainen kotikasvatus, miten hänen kotonaan perhe huomioi toisiaan, vietettiinkö syntymäpäiviä?
Kerro, että haluat huomioimista!!
Oma mies ihan samanlainen. Ei ikinä muista mitään juhlapäivä, saati sitten minun syntymäpäivääni. Miehelläni ei ole tapana ostaa lahjoja, sen hän on minulle ilmoittanut ihan suoraan. Muistuttelin nyt ystävänpäivästäkin 2 viikkoa etukäteen ja sanoin että haluaisin saada vaikka suklaapatukan silloin, koska päivä on minulle tärkeä. No enhän minä tietenkään mitään saanut. Minä tykkään juhlistaa kaikkia pieniäkin juhlia, sillee hyvin pienesti ja sirosti tosin. Ostan paljon lahjoja ja järkkäilen yllätyslounaita ja teen ruokaa jne. Mies ei osaa sitä yhtään arvostaa ja pahaltahan se tuntuu, mutta on tämä sen verran pieni ongelma, että olen antanut olla. Mieheni ei vain muista, eikä hän halua muistaa. Hän on sellainen ja koetan kunnioittaa hänen tapaansa elää. Hän tuskin pahoittaisi mieltään, vaikka en ostaisikaan hänelle ystävänpäivä/syntymäpäivä/nimipäivälahjaa, tai järkkäisi muitakaan yllätyksiä. Hän vain haluaa perusarkea, ilman mitään erikoisuuksia.
Taidan laittaa kiertoon koko miehen. Mulla tunteet latistunu vuosien varrella.
Se loukkaa kaikkein eniten, kun itse kertoo kuinka muistanu mm exäänsä.
Tulee väistämättä sellainen olo, että se exä sitten on ollut se hänen elämänsä nainen, muistamisen ja kunnioituksen arvoinen.
Toisin kuin minä näköjään. Vaikkei vertailemaan saisikaan ruveta.
Kerran asiasta hänelle yritin hienovaraisesti sanoa, tuloksena se, että lähti
ovet paukkuen omaan asuntoonsa. Ja nyt jos alkaisi muistamaan ja huomioimaan mitä tosin ei tapahdu, tulisi sellainen olo, että hän tekee sen
jokseenkin "puoliväkisin", koska olen asiasta hänelle joskus sanonut.
Joku aiemmassa kirjoituksessa viittasi narsismiin.
Olen alkanutkin miettiä, onko mies narsisti.
Vuosien varrella ollut kasapäin suullisia lupauksia, joita ei ole pitänyt.
Jos johonkin kodin ns.miestenhommaan tarvitsen apua, joudun sitä
häneltä anelemaan.
On hyvin monen ihmisen kanssa tekemisissä hyötytarkoituksessa.
Kun tulee luokseni, on täyden palvelun mies.
Vaikeinta narsisteissa on se, että suhteesta on hyvin vaikea päästä eroon.