Hallitus ei tingi työllisyystavoitteestaan

Hallitus asetti aloittaessaan hyvin vaativan työllisyystavoitteen. Halusimme saada työllisyyskehityksen sellaiselle nousujohteiselle uralle, että vuonna 2010 työllisyysaste olisi 75 prosenttia. Tämän edellytyksenä olisi 100 000 uuden työpaikan syntyminen tällä vaalikaudella.

Emme epäröineet haasteen edessä, vaan kirjasimme myös hallitusohjelmaan sangen kunnianhimoisen toimenpideohjelman. Näistä toimenpiteistä on jo iso osa - esimerkiksi yritysverouudistus - toteutettu.

Hallituksen merkittävistä toimista huolimatta työllisyystilanne ei ole kehittynyt siten kuin hallitusohjelmaa kirjoitettaessa arvioitiin. Miksi näin on käynyt? Onko kyse siitä, että olosuhteet ovat muuttuneet vai siitä, että hallitusohjelman keinovalikoima ei riitä?

Olosuhteet eivät ole aivan sellaiset kuin keväällä 2003 odotettiin. Tämä johtuu lähinnä kahdesta syystä. Euroopan talouskehitys on ollut ennakoitua heikompaa, ja se on heijastunut meillekin.

Hallitusohjelmaa laadittaessa kansainvälisen talouden näkymä oli varovaisen optimistinen.

Vaikka maailmantalouden kehitys vahvistui suunnilleen ennakoidulla tavalla, talouskasvun painottuminen ei ennusteita totellut, sillä Suomen viennille tärkeä Euroopan kasvu ei päässyt samaan rytmiin muiden teollisuusmaiden kanssa. Euroalueen kasvu nimittäin jäi viime vuonna vain neljäsosaan ennustetusta eli puoleen prosenttiin. Tänä vuonna päästäneen puoleentoista prosenttiin, kun ennuste oli kolme prosenttia.

Suomen talouskehityksen kasvu jäi viime vuonna vain kahteen prosenttiin, vaikka kasvuarvio oli yli 3 prosenttia. Myönteistä oli yksityisen kulutuksen ripeä kasvu, jota selvästi auttoi mm. hallitusohjelman mukainen tuloverotuksen keventäminen.

Toinen keskeinen syy on globalisaatio. Toissa keväänä emme vielä täysin ymmärtäneet globaalin kilpailun kiristymisen ja siihen liittyvien yritystoiminnan muutosten merkitystä ja nopeutta Suomenkin taloudelle. Tähän puutteeseen reagoimme kuitenkin nopeasti ja Valtioneuvoston kansliaan asetettiin erillinen projekti Suomen asemaa maailmantaloudessa pohtimaan. Sen työn avulla vedämme uusia johtopäätöksiä ja korjaamme sitä, mikä hallitusohjelmassa jäi puutteelliseksi.

Kehityssuunta oli toki tiedossa, mutta sen vaikutukset yritysten investointi- ja sijaintipäätöksiin ovat näkyneet nopeammin kuin on osattu odottaa. Suomi ja Eurooppa eivät enää ole yhtä houkuttelevia investointikohteita kuin vielä muutama vuosi sitten. Myöskään yhteisvaluutta euron kurssi ei ole nyt suosinut meitä.

Olosuhteet ovat siis totisesti muuttuneet. Mutta entä sitten hallituksen keinovalikoima?

Ensinnäkin hallitusohjelmaan kirjatut työllisyyden edistämiskeinot on käytettävä täysimääräisesti hyväksi. Niistä osa on vielä toteuttamatta ja siksi eri keinojen - esimerkiksi työmarkkinatuen uudistuksen voimaansaattamista - on kiirehdittävä.

Erityisesti on syytä päästä eteenpäin matalan tuottavuuden työn kysynnän lisäämisessä. Mataliin palkkoihin kohdennettu työnantajamaksujen alennus on tapa lisätä työpaikkoja ja se puree suomalaisen työttömyyden yhteen perussyyhyn. Tuki on mitoitettava riittäväksi, jotta saadaan aikaan kunnon vaikutus työn kysyntään. Myös valtion rahoitusosuuden on oltava tuntuva.

Hallitus onkin löytämässä yhteisymmärryksen siitä, että uudistus toteutetaan. Se on käytännön kannalta järkevintä yhdistää vuonna 2006 käyttöön otettavaan ns. verotilijärjestelmään. Tämä käyköön myös hyvästä esimerkistä suomalaisen työllisyyspolitiikan vaikeuksista. Välillisten työvoimakustannusten kohdistetusta keventämisestä Suomessa on keskusteltu vuosikymmen.

Kuitenkaan nykyistä valtiovarainministeriä aikaisemmin valtiovarainministeriössä ei asiasta ollut tehty minkäänlaista, edes teknistä valmistelua. Sama koski muuten yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamista, pienimpien yritysten alv-alarajan muuttamista liukuvaksi jne. Ja kun puolueet ja järjestökenttä ovat olleet erimielisiä lähes kaikista julkisuudessa vuosien ajan esillä olleista työllistämiskeinoista, syntyy uudistuksia hitaasti. Erimielisyydet nojaavat siihen, että myös asiantuntijat ovat erimielisiä.

Muista työllisyyttä edistävistä täsmätoimista päätetään ylihuomenna alkavassa budjettiriihessä. Esimerkiksi kotitaloustyön vähennysjärjestelmä on lisännyt tehokkaasti työllisyyttä palvelualalla ja sen laajentaminen on tarpeen.

Suomen menestys, hyvinvointi ja työllisyys tulevat jatkossa olemaan yhä enemmän kiinni siitä, että löydämme jatkuvasti uudelleen paikkamme maailman työnjaossa osaamiseemme perustuen. Hallituksen jo tähänastisilla päätöksillä julkisia t&k –panostuksia lisätään viidenneksellä hallituskaudellamme – vastaavaa kehitystä saa näiltä vuosilta hakea maailmasta.

Talouden suuriin haasteisiin voidaan vastata vain parantamalla kasvun edellytyksiä kestävällä tavalla. On huolehdittava Suomen kilpailukyvystä, työvoiman tarjonnan vahvistamisesta kaikissa ikä- ja väestöryhmissä sekä varmistettava, että julkiset menot ja tulot pysyvät tasapainossa myös pitkällä aikavälillä. Siksi budjettiriihen tärkeä tehtävä on pitää kiinni budjettikurista. Verotulomme riittävät vain rajalliseen määrään hyviä asioita, ja ne rajat viisas tunnustaa.

Valmistaudumme budjettiriiheen haastavissa olosuhteissa muistakin syistä. Nimittäin myös työmarkkinaosapuolet valmistautuvat samaan aikaan tulopoliittisiin neuvotteluihin. Syyskuun loppuun mennessä ne selvittävät mahdollisuudet kattavaan tuloratkaisuun.

Työmarkkinajärjestöt jakavat hallituksen kanssa huolen Suomen selviytymisestä globalisaatiokehityksessä. On hyvä, että näemme maahamme kohdistuvat uhat, mutta myös mahdollisuudet melko pitkälle samalla tavalla.

Hallituksen viesti tupopöytään on selkeä.

Työllisyyden kannalta selvästi parhaan tuloksen toisi maltillinen ja pitkäaikainen, jopa kolmivuotinen tulosopimus yhdistettynä mittaviin tulotasoa nostaviin veroratkaisuihin.

Valtiontalouden tila on riittävän vahva, jotta valtio voi osallistua tällaisen kokonaisratkaisun muodostamiseen ilman pelkoa hyvinvointipalvelujen rahoituksen heikentymisestä. Päinvastoin on uskallettava sanoa, että ellemme onnistu parantamaan työllisyyttä ja tätä vahvistamaan menestyksemme perusedellytyksiä, silloin korkeallakaan veroasteella emme kykene selviytymään palveluvelvoitteesta vanhenevan väestön paineessa. Tämä hallituspohja kantaa erityistä huolta palveluista, muiden ei tarvitse puolestamme huolestua siitä.

Tupon merkitystä korostaessaan hallitus ei vähättele omia velvollisuuksiaan. On kuitenkin niin, että esimerkiksi kysynnän kannalta tärkeiden veroratkaisujen teko mittavassa määrin ei ole mahdollista ellei julkisen talouden kannalta tärkeä talouden ympäristö ole pitkäjänteisesti ennakoitavissa. Kun palkkasumma muodostaa melkein puolet kansantuotteestamme, on sen kehityksen ennakoitavuus myös yksi tärkeimmistä julkisen talouden suunnittelun perusteista.

Hallituksen omassa intressissä on puoltaa sellaista ratkaisua, joka tekee mahdolliseksi myös tuntuvien päätösten teon valtion puolella. Ja toisinpäin; mitä huonommin avoimen talouden kehitystä voidaan ennakoida, sitä vähemmän jää liikkumatilaa, eräänlaista riskinottokykyä, valtiolle.

Oma kantani on selvä: suurta kalaa kannattaa pyytää. Siksi olemme hallituksen puolesta valmiita laittamaan peliin käytettävissämme olevat keinot hyvän kokonaisuuden saavuttamiseksi.

En aina ole ollut tätä mieltä. Olen joskus takavuosina paheksunut sitä, että tuloratkaisuihin liitetään liian monia tekijöitä. Nyt en kuitenkaan epäröi: menestyksemme pitää rakentaa sovittamalla yhteen järkevällä tavalla yritysten, työntekijäjärjestöjen ja valtiovallan ratkaisut. Riittää, kun pysymme kilpailukykymme kannalta isoissa asioissa ja käytämme hyväksemme sitä, että Suomi pienenä maana voi vielä yrittää yhteisiä kansallisia ponnistuksia.

Hyvästä syystä jätämme siis ensi vuoden budjetin osalta vielä keskeisiä tuloihin vaikuttavia ratkaisuja myöhemmin päätettäväksi. Viisas toimii näin.

Ensi vuoden talousarvioesitystä voi kutsua perhepolitiikan budjetiksi. Mm. kotihoidontuen sekä minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen korotukset astuvat ensi vuonna voimaan monen korotuksettoman vuoden jälkeen.

Myös kuntien kehityksestä huolehditaan. Kuntien valtionosuudet nousevat yhteensä 250 miljoonaa euroa ja yhteisöverokannan alentamisen aiheuttamat veronmenetykset korvataan täysimääräisesti yhteisöverotuoton jako-osuuksia muuttamalla.

Hallitus on toimillaan onnistunut luomaan vakautta ja ennustettavuutta kuntasektorille. Samanlainen luotettava sopimuskumppani hallitus on myös muille sellaisille tahoille, joiden kanssa talouden reunaehdoista neuvotellaan. Tämä koskee myös tuottajajärjestöä.

Valtio sitoutui tuottajajärjestöjen kanssa toukokuun lopulla tekemässään sopimuksessa etsimään sellaiset toimenpiteet ja niille rahoituksen, joilla estetään maan eri osien erilainen kohtelu maatalouden tukiuudistuksessa. Tästä sopimuksesta hallitus pitää kiinni.

Matti Vanhanen
puhe eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lahdessa

Palautetta toimitukseen

Kolmossivu | Tiistaina 17.08.2004
Copyright © Suomenmaa – 2000    Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.