Onko kokemuksia yhteenpaluusta eron jälkeen?
Itselläni tuore asumusero ja eron harkinta-aika (6kk) on jo täyttynyt. Toisesta vaiheesta ei ole vielä ollut puhettakaan. Vakuutuksista vain sen verran että pidämme vielä yhteisen pariturvan.
Mies pitää koko ajan yhteyttä ja pyytää lapsemme kera syömään jne, Lapsi tapaa isäänsä toki muutenkin. Minkäänlaista "suhdetta" meillä ei nyt ole, ei kosketustakaan. Tämä eritoten aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita, hän pyytää luokseen, mutta kuitenkaan ei edes hipaise.
Ystävänpäivänä hän taisi olla treffeillä. Olenko minä vain varalla? Mies ei puhu. Miten saisin hänet puhumaan? Elämä on yhtä ajatusten pyörittelyä, kun ei saa mitään vastauksia kysymyksiin. Ei hänkään varmaan tiedä, mutta hän olisi jotain vastauksia minulle velkaa. En suoraan sanottuna edes tiedä eron syytä (ei alkoholiongelmaa, pettämistä, väkivaltaa, tylsyyttä ehkä kyllä, mutta sitä kai on kaikissa liitoissa yli 10 v jälkeen ainakin ajoittain). Hän on hyvä mies, enkä ole ajatellut että parempaa voisin löytää.
Yrittääkö mieheni pitää syyllisyyden takia minut kaverina? Hän jätti, mutta itse en halua olla kaveri hänen kanssaan, vaan joko vaimo tai sitten ei mitään. Ehkä vasta muutaman vuoden päästä erosta voisi ajatella olla kaveri sen verran kuin lapsen takia muuutenkin on pakko.
Itse saan apua, mutta mies ei suostu lähtemään ammattiauttajalle, ei yksin eikä yhdessä.
Miten jo eronneet ovat löytäneet tien takaisin toistensa luo?
Itselläni tuore asumusero ja eron harkinta-aika (6kk) on jo täyttynyt. Toisesta vaiheesta ei ole vielä ollut puhettakaan. Vakuutuksista vain sen verran että pidämme vielä yhteisen pariturvan.
Mies pitää koko ajan yhteyttä ja pyytää lapsemme kera syömään jne, Lapsi tapaa isäänsä toki muutenkin. Minkäänlaista "suhdetta" meillä ei nyt ole, ei kosketustakaan. Tämä eritoten aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita, hän pyytää luokseen, mutta kuitenkaan ei edes hipaise.
Ystävänpäivänä hän taisi olla treffeillä. Olenko minä vain varalla? Mies ei puhu. Miten saisin hänet puhumaan? Elämä on yhtä ajatusten pyörittelyä, kun ei saa mitään vastauksia kysymyksiin. Ei hänkään varmaan tiedä, mutta hän olisi jotain vastauksia minulle velkaa. En suoraan sanottuna edes tiedä eron syytä (ei alkoholiongelmaa, pettämistä, väkivaltaa, tylsyyttä ehkä kyllä, mutta sitä kai on kaikissa liitoissa yli 10 v jälkeen ainakin ajoittain). Hän on hyvä mies, enkä ole ajatellut että parempaa voisin löytää.
Yrittääkö mieheni pitää syyllisyyden takia minut kaverina? Hän jätti, mutta itse en halua olla kaveri hänen kanssaan, vaan joko vaimo tai sitten ei mitään. Ehkä vasta muutaman vuoden päästä erosta voisi ajatella olla kaveri sen verran kuin lapsen takia muuutenkin on pakko.
Itse saan apua, mutta mies ei suostu lähtemään ammattiauttajalle, ei yksin eikä yhdessä.
Miten jo eronneet ovat löytäneet tien takaisin toistensa luo?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Puhumattoman ja asioistaan kertomatta jättävän miehen kanssa ei kannata haikailla yhteenoaluusta. Miten siitä mitään tulisi, yöllä pohjalla?
Et ole edes varalla. Mies rakentaa jo uutta suhdetta. Huomaat kyllä pian.
Samassa tilanteessa olleena voin kertoa että puolisoni käyttäytyi juuri samoin. Näimme usein,mutta ei kosketuksen häivääkään. Ei lähtenyt terapiaan. Myöhemmin paljastui salasuhde. Sen jälkeen puhuimme. Se oli ensimmäinen kerta kun puhuimme kunnolla. Sen seurauksena hän ehdotti terapiaa. Olen oppinut olla kova, ole sinäkin. Ei vaihtoehtoja, kaikki tai ei mitään. Paremmin selviytyy kun tietää yritetäänkö vai eikö. Et saa olla itsestäänselvyys. Sitä rikkoo vain itseään lisää. Voin kertoa, että jaksa vielä uskoa teihin mutta näytä että selviydyt yksinkin. Mulla oli kaikki toivo jo mennyttä, mutta tässä sitä yritetään uudestaan tutustua toisiimme..ja aloittaa kaikki uudelta pohjalta..tsemppiä,et ole yksin,mutta se on todella raastavaa aikaa..
Toinen alku ja mahdollinen yhteiselo voi olla vielä vaikeampi kuin ensimmäinen. Juuri nähty. Älä elättele turhia toiveita. Ala jo elämään omaa elämääsi. Yhteinen ateria on vähän kuin entisen parisuhteen hiilloksella.
Oikeassa olet, vähän hyvittelyä, kun jätti perheensä, on nuo kutsumiset luokseen. Jätä ukko! Vaimoksi hän ei sinua näköjään halua, vaan "kaveriksi" kuten arvelit.
Ukollasi on uusi tai hän hakee uutta naista elämäänsä. Turhaan olet epätoivoinen, älä roiku miehessä kuin läheisriippuvainen. Tunne oma arvosi ja rakenna itsenäinen kiva elämä lapsen kanssa.
"vanha hiillos syttyy hitaasti ja sammuu nopeasti!"
Usein miehet, jotka pettäneet avioliiton aikana, toimivat erossa siten, että yrittävät kaikin tavoin salata pettämiset ja mahdollisen uuden suhteen puolisoitaan. He yrittävät hoitaa eroa riidattomasti ja tarjoavat innokkaasti omaa kaveruuttaan, 'ollaan yhä hyviä ystäviä, vaikka erotaan'. Näin he toimivat oman etunsa vuoksi, he haluavat säilyttää oman rehdin miehen maineensa piireissään, on heidän tapansa mukaista valehdella kaikille ihmisille että ero oli vaivaton ja exällä ei ole mitään hampaankolossa, päinvastoin, yhä arvostetaan toinen toisiamme. Ikävää tämä on petetylke, jota kusetetaan yhä vaan edelleen ja lisää avioerossakin ja ehkä koko loppuelämän. Kaveruutta ei tarvitse ottaa vastaan, exän kanssa ei tarvitse olla pakollisia enemmän tekemisissä, jos ei itse halua.
Kiitos kommenteista, ne vahvistivat epäilyksiäni. Varsinkin "pettäjän juoni" kommentti tuntui tutulta ajatukselta. Oman edun tavoittelua taitaa vaan olla. Nyt pitäisi saada aikaa irtiriuhtaisu...
Lyhyenä kommenttina voisin sanoa, että mies ilmeisesti kokee syyllisyyttä erosta ja yrittääkseen lievittää omaa oloaan ikään kuin hyvittelee sinua ja ilmoittaa haluavansa olla ystäväsi. Parasta sinulle olisi pystyä irrotttautumaan suhteesta niin, ettet enää toivo etkä panosta tähän suhteeseen. Ota etäisyyttä, ole vain välttämättömissä lapsia koskevissa ja käytännön asioissa yhteydessä exääsi ja pyri rakentamaan oma elämäsi siltä pohjalta. Näin pääset elämässäsi eteenpäin. Joskus myöhemmin voitte toki olla vielä ystäviä tai ainakin puheväleissä.
Kävimme vaimoni kanssa vuoden pariterapeutilla, hain hoitoa itsekkin (lievä alkoholi ongelma) nyt siitä ongelmasta päässeenä olisin valmis rakentamaan suhdetta uudestaan, mutta.. harkinta aika päällä, asumusero, 3 vuotias lapsi, omakotitalo ym. en haluaisi näitä jättää ja vaimo on minun luonani 2-3 kertaa viikossa yötä! vakuuttelee rakkauttaan jne. ja minä siellä yötä. rakastan edeleen vaimoani kovasti mutta hän sanoo että ei halua jatkaa suhdetta???? olenko vaan panopuu hälle kunnes uusi löytyy??
Alä missään tapauksessa pane sellaista naista, joka ei halua jatkaa suhdetta kanssasi!
Oma vaimo haluaa eroa ja toisen vaiheen paperit saa lähettää piakkoin. Eron syitä en edes tiedä. Ei pettämistä (ainakaan minun osalta), ei viinaa, ei väkivaltaa. Rakkaus vaan jotenkin sammui, kun lapset alkoi kasvaa. Jotenkin hän tuntee, että olen hänelle painolastia ja nyt hän haluaa omaa tilaa.
Nyt 30v hän on alkanut miettimään elämän tarkoitusta ja omaa osuuttaan kaikessa tässä. Oon kuulemma rajoittanut hirveesti hänen elämää. Myönnän sen etten aina tykännyt hänen menoistaan vieraiden miesten luo, mutta aina hän on mennyt ulos kun on halunnut. Olen ollut mustasukkainen, välillä liikaakin, mutta olen päässyt siitä yli.
Hän ei kuulemma tiedä mitä elämältä haluaa. Minä en kuulu nyt tähän hänen kasvuhetkeensä. 30v-kriisikö tämä vain on? Rakastan häntä, mutta en tiedä onko tästä enää paluuta yhteen. Ehkä hän vain haluaa kokea vielä muita miehiä, kun nuoruutta on vielä jäljellä. En ole aina ollut hyvä mies, mutta virheeni olen hänelle tunnustanut.
Aika näyttää palataanko me yhteen. Meidän välit on tosi hyvät. Ollaan ystäviä ja välillä jopa lämmetään toisillemme. Lapsia on ja paljon muutakin hyvää. Vaimon pää on kumminkin niin sekaisin, että en tiedä kannattaako odottaa vai jatkaako matkaa muille poluille. On hän sanonut, että ehkä me joskus voidaankin olla yhdessä jos se tuntuu oikealta.
Kerro miehelle tuo, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu ja kuinka on vaikea jatkaa eteenpäin kun saa niin sekavia signaaleja. Että mitkä ovat hänen pyrkimyksensä, säälistäkö hän toimii niinkuin toimii vai nauttiiko kun saa pidettyä eksvaimokullan pauloissaan ja sellaisena tuttuna turvallisena korvikkeena tai minälie. Teidän on puhuttava asiat selviksi, ethän sinä noin pääse toipumaan erosta vaan eroahdistus vaan pitkittyy, et voi jatkaa elämääsi ja löytää onnea, ennenkuin asiat on selvillä.
Vaikea sanoa, onko miehelläsi salasuhde vai ei. Sen taitaa tietää vain miehesi.
Jotta homma etenisi tuosta paremmalle puolelle, teidän tulisi puhua asiat selväksi. Tiedän kyllä omasta karikostani, että puhuminen ei ole helppoa, epäilyt ja epäselvyydet onnistuvat kyllä sitäkin helpommin.
Sinun pitäisi mielestäni miettiä, että rakastatko häntä vielä. Ja sitten, onko hänellä edelleen sinua kohtaan tunteita. Siitähän se yhteinen marssi lähtee jatkumaan, jos on lähteäkseen.
Minusta oli surullista lukea näitä vastauksia, vaikka epäilyt pettämisestä saattaisivat oikeita ollakin. Itse olen suurinpiirteinen samanlaisen tilanteen kokenut kuin aloittajakin. Silti olen jäänyt miettimään, mitä olisin erovaiheessa voinut tehdä toisin. Olisin voinut pelastaa liiton, jos olisin aktiivisemmin lähtenyt selvittämään tilannetta. Erovaiheessa olin vain niin lopen kyllästynyt pahaan oloon, etten jaksanut. Pelkkä ero exästä tuntui riittävän.
Eli kannattaa keskustella nyt, kun rauta on kuumaa, sillä se keskusteluyhteys alkaa vähitellen hiipua, eikä sammunutta liekkiä enää saa syttymään. Mielestäni lasten edun mukaista on, että suhteellisen täysipäiset vanhemmat pysyvät yhdessä. Maailmansivu on ollut pettämistä jne, mutta luulisi että niistäkin pystyy pääsemään yli, jos pariskunta yhdessä sitä haluaa. Kyllä perheelläkin on oma arvonsa, ja sen muistaa sitten, kun viettää yksin laatuaikaa niiden oikeassaolemisen kokemustensa kanssa.
Mutta vaikea on toisen puolesta sanoa, mikä on viisainta. Kannattanee tehdä niin, kuin mitä oma arvomaailma sanoo oikeaksi. Asioiden puhumista tuskin jälkikäteen katuu, joten kannattaa sitä ainakin yrittää...?
Toki kannattaa yrittää puhua asioista avoimesti. Mutta uskottomuuttaan salailevan kanssa puhe on mitä on, niin ennen eroa kuin sen jälkeen. Hän puhuu mielellään kaikista epäoikeudenmukaisuuksista, joita muka koki avioliitossa, mutta ei hu totta omista tekemisistään. Petetty saa sitten erosyyllisen hatun omaan päähänsä, ehkä loppuelämäkseeen.
Jos vakavasti epäilee uskottomuutta, erokriisissäkin kannattaa palkata yksityisetsivä, sillä muulla tavalla epäilystä ei saa tolkkua -ei pettäjä tunnusta eikä puhu, ei koskaan, tätä avioeron syyksi! Etsivän tiedoilla tietää sitten ainakin oikean totuuden siitä, mihin oma avioliitto kaatui.
Mies jätti todella törkeästi viime kesänä mutta tunnusti myös samalla pettäneensä minua. Ruikutin perään että yritetään ja tehdään kaikkemme että saamme asiat kuntoon, mutta hän suhtautui todella kylmästi ja lähti. Oli aivan kauheaa, mutta jotenkin se elämä kantoi ja ajattelin että jos toinen ei ole kanssani onnellinen niin minkäs teen. Meillä on kaksi lasta. Jatkoin elämää ja näytin hänelle että minä pärjään! Pidin yhteyttä vain ja ainoastaan lasten asioista, pakollisista, mutta oli asiallinen, en alkanut hankalaksi. Mies sanoi että hän auttaa auto ym miehisissä asioissa tarvittaessa, mutta en ottanut häneltä mitään apua vastaan. Naapurit ja ystävät auttoi. Annan neuvon jätetyille: yritä saada toinen järkiin, mutta jos hän siitä huolimatta lähtee, jatka elämää vaikka kipeältä tuntuukin. Minä luulen että mies tuli takaisin juuri siksi, että näki minussa jotain aivan uutta kun pärjäsinkin niin hyvin ilman häntä! Syksyn tullen mies alkoi katua, ei tajunnut mitä oli tehnyt... juteltiin todella paljon ja suosittelen aluksi kirjoittamaan toiselle jos on vaikea puhua asioista. Mies pelkäsi että löydän rinnalleni uuden. Yhteen on palattu ja terapiassa käydään silloin tällöin, asiat ei voi jatkua ennallaan. Tai on paljon asioita toki jotka jatkuu ennallaan mutta on myös asioita jotka on muuttuneet ja tärkein niistä on keskinäinen kommunikointi ja todella syvien asioiden läpikäynti. Puhukaa asiat halki, meidän yhteenpaluu tapahtui tosi nopeasti, mutta mielestäni ensisijaisesti omaa sydäntä tulee kuunnella, kenenkään muun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä koska jokainen tilanne ja tapaus on omanlainen. Ja ihmiset on erilaisia.
Mies jätti, lähti ja haluaa jatkaa elämäänsä. Ei asiaan välttämättä liity mitään "ylimääräistä", kuten avioliiton aikaista pettämistä. Joskus vain tie tulee kuljettua loppuun tunteiden sammuessa - ei siinä mitään "salaliittoteorioita" tarvita. Mies on saattanut miettiä eroa jo pidempään ja on asiaa käsitellyt mielessään niin pitkälle, että pystyy ja haluaa säilyttää sinuun ystävälliset välit, koska teillä on yhteinen lapsi. Se, että hän ei "edes hipaise" kertoo, ettei hän ole kiinnostunut sinusta romanttisessa mielessä eikä halua antaa sinulle vääriä käsityksiä.
Miksikö kirjoitan näin? Siksi, että olen kokenut omalla tavallani tuon: eroon ei liittynyt ylimääräisiä osapuolia eikä mitään kummempaa draamaa. Liitto tuli tiensä päähän ja miehen aloitteesta päädyimme eroon. Sen verran exän kanssa puhuttiin, että sovittiin, että yritetään saada asiat sujumaan siististi ilman, että alamme vihata tai inhota toisiamme - koska eipä se sen kummemmin ollut toisen vika, että ero tuli. Yhdessä menimme naimisiin, yhdessä erosimme. Niinpä olemme erilleen muutosta saakka olleet suht kaverillisissa väleissä: kumpikin tietää, ettei yhteen palata, mutta yhteiset lapset ja osittain yhteinen ystäväpiiri tekevät sen, että tuntuu mukavalta tulla toimeen myös vähän ylitse "pakollisten kuvioiden".
Et ole "varalla", koska eihän teillä ole mitään seurustelusuhteen tapaistakaan vireillä. Mies elää omaa elämäänsä, huomioi sinut samalla kun on tekemisissä lapsensa kanssa - onko se sitten paha asia? Minusta enemmän aikuisen ja ajattelevan ihmisen käytöstä kuin katuvaisen pettäjän.
Toista ei saa väkisin puhumaan. Tiedän tunteen... Sekä niin, että olisin halunnut puhua ja purkaa asioita - että niin, että toinen olisi halunnut puhua, mutta minulla vain ei ollut mitään sanottavaa hänelle. Outo tilanne tuo jälkimmäinen ihmiselle, joka on tottunut ratkomaan asiat puhumalla, mutta... Joskus vain tulee tilanne, ettei ole enää mitään uutta sanottavaa.
Hmm... Sinuna en kyllä panisi painoa ajatukselle, että päätyisitte vielä yhteen. Mies on jo menossa elämässä eteenpäin, joten ehkä sinun on aika päästää irti haaveesta, että teillä vielä olisi yhteinen tulevaisuus. Koskaanhan ei voi tietää - mutta juuri nyt ei näin ulkopuolisesta siltä vaikuta, että ajatuksesi olisi realistinen.
Tuntuipa hyvältä lukea kommenttisi nm.pioljhnb. Näin meilläkin. Suhde tullut tiensä päähän ilman ylimääräistä draamaa, joskin mies ei haluaisi erota. Ensimmäinen vaihe erosta vireillä. Katsotaan päädytäänkö lopulta ystäviksi :-) vai vihamiehiksi :-(.
Oli ollut. Ei tuu tapahtumaan