Minulla on yksi todella hyvä ystävä ja lisäksi muutamia muita ystäviä. Olemme puolin ja toisin tämän hyvän ystäväni kanssa lastemme kummit ja muutenkin kaikki sujuu ihan hyvin. En kuitenkaan ymmärrä tätä piirrettä itsessäni - minua suututtaa ja ärsyttää ystäväni toinen ystävä, jonka lapsen kummiksi tämä hyvä ystäväni on alkananut. Jotenkin olen mustasukkainen ja koen että "jotain on mennyt rikki" ysätvyyssuhteessamme. En ymmärrä miksi tämä ärsyttää, eihän se millään lailla liity ystävyyteemme saatika vaikuta / ole vaikuttanut mitään...kertokaahan nyt milelipiteenne ja koittakaa saada minut "heräämään" tästä typerästä idyllistä että ystäväni ei saisi sioutua muuhun kuin perheeseensä ja minuun.
nyt apua ja mielipiteitä
ystismustis
280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hullulta kuulostaa eihän se ole sinulta pois jos ystäsi on jonkun muun ystävänsä kummi. täysin päinvastoin olisit iloinen ystäväsi puolesta ja ylpeä että hän on sinunkin lapsesi kummi.
Pelkäät että menetät parhaan ysäväsi tai haluaist että hän olisi van sinua varten. Hyvä että tunnistat tuon ikävän piirteesi ja koet että sei ole oikein. Tosi ysävyys on aina vaapaaehtoista ei sitovaa ja omistamishaluista. Kuitenkin tunteesi on hyvin inhimillinen ja helposti meitä kakkia lähellä. Varmaan sama ongelma vaanii myös suhteessa puolisoon? Älä ainakaan käytännössä rajoita ystäväsi ratkaisuja ja valintoja. Mikäli niin teet, voit menettää hänet.