Elämän ennalta-arvattavuus ja monien samaa kaavaa noudattava tulevaisuus ahdistaa. Olen nuori hyvännäköinen yliopistotutkinnon omaava nainen. Ajatus perheen perustamisesta ja uran luomisesta ei houkuttele. En halua tehdä lapsia ainakaan 10 vuoteen, ostaa isoa omakotitaloa ja raataa töissä lainojen maksamiseksi. En halua että elämä on vaan töitä, ruuanlaittoa, telkkarin katsomista miehen kanssa ja illalla lenkkeilyä.
Haluan tehdä elämälläni jotain erilaista ja merkityksellistä, unelmanani on lähteä auttamaan kehitysmaita ja tehdä hyväntekeväisyyttä ihmisten tasa-arvon parantamiseksi, haluan keskittyä tekemään maailmasta paremman paikan omalta pieneltä osaltani. Olen lähdössä vapaaehtoistyöhön katulasten auttamiseksi. Välillä käyn Suomessa tapaamassa läheisiä ja työskenetelemässä muutaman kuukauden, jotta voin lähteä haluamaani työhön ulkomaille. Väliaikaisesti voin asua esim. valmiiksi kalustetussa vuokra-asunnossa. Koen elämäni todella rikkaaksi ja antoisaksi ja olisi hienoa joku päivä jakaa yhteinen mielenkiinnon kohde ja auttamisen ilo jonkun kanssa, joka myös välittää heikommassa asemassa elävistä ihmisistä tai muunlaisesta avustustyöstä. Olen suunnitellut myös pysyvää asumista ja palkkatyöskentelyä ulkomailla esimerkiksi jossain organisaatiossa.
Haluan tehdä elämälläni jotain erilaista ja merkityksellistä, unelmanani on lähteä auttamaan kehitysmaita ja tehdä hyväntekeväisyyttä ihmisten tasa-arvon parantamiseksi, haluan keskittyä tekemään maailmasta paremman paikan omalta pieneltä osaltani. Olen lähdössä vapaaehtoistyöhön katulasten auttamiseksi. Välillä käyn Suomessa tapaamassa läheisiä ja työskenetelemässä muutaman kuukauden, jotta voin lähteä haluamaani työhön ulkomaille. Väliaikaisesti voin asua esim. valmiiksi kalustetussa vuokra-asunnossa. Koen elämäni todella rikkaaksi ja antoisaksi ja olisi hienoa joku päivä jakaa yhteinen mielenkiinnon kohde ja auttamisen ilo jonkun kanssa, joka myös välittää heikommassa asemassa elävistä ihmisistä tai muunlaisesta avustustyöstä. Olen suunnitellut myös pysyvää asumista ja palkkatyöskentelyä ulkomailla esimerkiksi jossain organisaatiossa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onnea vaan valitsemallesi uralle. Kovin moni nuori ei tiedä noin tarkkaan tulevaisuuttaan.
Yliopistotutkinnon suorittanut ei nyt mikään niin kovin nuori ole enää. Vähintään n. 25-vuotias.
Keski-ikäinen vai vanha siis..?
Aika monilla elämä etenee suunnittelematta koulusta töihin, häät, puoliso, lapset, omakotitalo, koira. Ehkä suunnitelmien puute tms. johtaa sen toteuttamiseen, miten kaikki elävät. En sano että se olisi huono, mutta omalla kohdallani tuntuu että kaipaisin jotain muuta.
Mulla on naapurissa pitkäaikaista laitoshoitoa vaativien vanhusten vanhainkoti/sairaala. Monilla niistä ei käy vieraita ollenkaan. Eivät pääse yksin liikkumaan eikä henkilökuntaa ole kävelyttämään mummoja tai työntämään pappoja pyörätuolissa. Olisi tosi kiva, jos joku jaksaisi käydä edes silloin tällöin.
Hienoa, että olet löytänyt elämällesi tarkoituksen. Harmi vain, että koko hieno kirjoituksesi vesittyy lasenteelliseen auseeseen "En halua että elämä on vaan töitä, ruuanlaittoa, telkkarin katsomista miehen kanssa ja illalla lenkkeilyä."
Minun elämäni on ollut ja on yhä erittäin merkityksellistä minulle, miehelleni, lapsilleni ja muillekin läheisilleni. Olen ollut vuosia kotiäitinä ja myöhemmin käynyt töissä, maksanut lainaa, tehnyt ruokaa, katsonut telkkaria mieheni kanssa sekä myös lenkkeillyt - ja nauttinut elämästäni ja aikaansaannoksistani täysin rinnoin. Olen ollut onnellinen ja olen yhä.
Miksi se vesittyy siihen? Onko se jotenkin niin kamalaa, että joku ei halua samoja asioita kun sinä tai pidä sinun elämääsi itselleen merkityksellisenä? Miten se taas vähentää sitä että sinun elämäsi olisi merkityksellistä sinulle ja läheisillesi?
En ihan ymmärrä, en minäkään koe sinun elämääsi mitenkään merkityksellisenä, itseasiassa se ei sitä ole missään suhteessa: eikä minun elämäni sinulle. Miten ne liittyy toisiinsa tai vesittää mitään?
Miten asennetta siinä on että ei halua noita sinun asioitasi tai ei koe niitä tosiaan, itselleen tärkeiksi?
Minun mielestäni siinä tapauksessa sinulla on ihan samanlainen "asenne" kun koet tarvetta todistella miten onnellinen olet, ja leimaat toisen toiveet asenteeksi, ihan kuin kaikkien olisi pakko haluta samaa kuin sinä tai edes ymmärtää erikoisemmin sitä mitä sinä olet halunnut ja valinnut.
Kyllä minunkin puolestani sen saa valita, kuka itselleen sopivaksi sen kokee, mutta itse en tuommoista elämää ole halunnut enkä halua. Sinut se tekee onnelliseksi: minua ei.
Miten se nyt niin hirveän asenteellista on?
Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen ja haluaa elämältä eri asioita, näin ollen joku ei tykkäisi omasta elämäntyylistäni ja itse en viihtyisi toisenlaisessa elämässä. Näin ollen en sano että kumpikaan olisi yleisellä tasolla parempi tai huonompi, vaan kirjoitan henkilökohtaisista tuntemuksistani. Kirjoitus koskee omaa elämääni eikä tarkoitukseni ole arvostella muiden valintoja. Mietin vain löytyisikö täältä keitään itseni kaltaisia tai samoin ajattelevia.
Tuon alun eli talon, perheen, lainan jne. suhteen löytyy varmasti samanlailla ajattelevia ja ajattelen itsekkin osapuilleen samanlailla.
Avustujutut puolestaan ei niin hirveästi kiinnosta, vaikka muiden auttaminen onkin hienoa. Minä ainakin kokisin noiden avustamisien kanssa, että työni valuisi hukkaan, varsinkin kun näkee nykypäivänä miten vähän ongelmamaiden kansalaisilla on omaa halua muuttaa tilannettaan.
Viimeisin lauseesi kolahti.. Toivottavasti AP ei joudu kokemaan sitä kovin karvaasti avustustyössään.
Olin sitä minäkin nuorena innokas.. opiskelin ympäristöalaa, tuli mahku päästä vähä kaivoja rakentelemaan.
Perillä aika äkkiä huomas yleisen ilmapiirin ja asenteen.. tulkaa vaan tekemään, mehä ei noist maksettas eikä takuulla tehdä mukana mitään asian eteen.
Tiedän ettei kaikkialla ole sellainen asenne.. mutta ikävä kyllä jossain pän maankolkkia ollaan totuttu ottamaan mutta omaa vaivannäköä ei suoda. Eikä tarvitsekaan kun tyhmät tulee ja tekee ylevinä. (seläntakana meille nauretaan..)
Valitse ap tarkasti kohteesi.. täällä Suomessakin on paljon avustustöitä, tekijöitä vaan puuttuu! Täten olisit rakentamassa, parantamassa kotioloja ja ehkäpä saisit aikaan jotain merkityksellistä tässä maassa konkreettisesti. :)
"Perillä aika äkkiä huomas yleisen ilmapiirin ja asenteen.. tulkaa vaan tekemään, mehä ei noist maksettas eikä takuulla tehdä mukana mitään asian eteen.
Tiedän ettei kaikkialla ole sellainen asenne.. mutta ikävä kyllä jossain pän maankolkkia ollaan totuttu ottamaan mutta omaa vaivannäköä ei suoda. Eikä tarvitsekaan kun tyhmät tulee ja tekee ylevinä. (seläntakana meille nauretaan..)"
Niin, kaiken sen lisäksi vielä jokainenhan on kanssa huomannut miten älyttömät määrät ne tekeekin vielä niiden lapsia, ainakin Afrikassa. Me kun käydään ruokkimassa niitä, niin tilanne onkin hetken aikaa kohdallaan, kunnes sitten vähän ajan päästä sinulla onkin tuplasti enemmän nälkäisiä suita ruokittavana!
He ajattelee että me tullaankin tekemään kaikki, ei heidän tarvi vaivautua ja siinähän se heidän kehitystilansa pysyy koko ajan samana. Ne ei itse yritä tehdä köyhyydelleen yhtään mitään ja sekin kaiken lisäksi vaan ylikuormittaa meidän maapalloa ja tuhlaa meidän luonnon ravinneresurssejakin.
Ihan oikeasti mekin ollaan jo 50 vaiko jo 60 vuotta jo pantu kehitysapua sinne ja miettikää, ollaanko me sitten miten paljon pysyviä tuloksia saatu aikaan? Nyt saatana loppuu toi paska! Hyvä idea oli kyllä tuo suomen kehitysapu. Täälläkin on jo niin paljon alkoholismia, mielenterveysongelmia, joidenka ansiosta täällä paljon henkirikoksiakin tapahtuu. Vaiko ehkä sittenkin koko länsimaiden. Alkaa nämäkin niin rappioitumaan kun katsoo ihmisten arvoja jne. sen lisäksi että vältyttäisi monilta globaaleiltakin ongelmilta, niin tutustuppa vielä tähän liikkeeseen, jos et vielä ole: http://www.zeitgeist.fi/joomla/
Muuten jees, mutta minä en halua lapsia ollenkaan, enkä varmaan olisi oikein kotonani avustustyössä, sillä sosiaaliset taitoni ovat niin huonot... Muuten kyllä tuollaisen naisen kanssa voisin liikuskella, sillä teen työni freelancer-pohjalta kotoa. Voin työskennellä missä tahansa, mistä löytyy netti. Olisihan se jännää nähdä uusia maisemia tuolla tavoin. Olen itse asiassa ajatellut, että lähtisin kiertelemään maailmaa samalla töitä tehden.
Heippa!
Onnea valitsemallesi uralle ja iso hatunnosto. Elämästä tulee merkityksellinen vasta silloin, kun kokee, että on tarpeellinen ja avuksi jollekin. Tämän vuoksi lapset tuovat usein elämään sisältöä: lapsi ei tule toimeen eikä selviä hengissä ilman rakkautta ja huolenpitoa. Itse olen äiti ja onnellinen siitä, mutta en tyrkytä samaa elämäntapaa kaikille tässä liikakansoittuneessa ja saastuneessa maailmassa. Maailma on yhä epävarmempi ja hullumpi paikka, ja ihmiskunta elää tarkoituksettomasti ja holtittomasti kuin ellun kanat ja tuhoaa parissa hassussa vuodessa evoluution miljoonavuotisen uskomattoman työn. Lisäksi inhimillistä kärsimystä on paljon. Sydämelliset onnittelut! Teet hienosti, kun autat avuttomia, hädänalaisia lapsia.
ihannenaiseni on minun kanssani eikä liihottele yksinään pitkin ja poikin maapalloa
Ihannemieheni haluaa myös liihotella pitkin ja poikin maapalloa ja välittää myös kärsivistä ja apua tarvitsevista.
Mitä tuosta, onhan sitä kaikenlaisia hihhuleita ollut varmastikin aina. Enkä tarkoita tuota siis negatiivisesti. Mutta hekin pariutuvat, voi olla vieläpä paljon helpompaa kuin ns. normaalilla ihmisellä.
Ihan mahtavaa, että sinunlaisiasi ihmisiä on vielä olemassa. Nykyään kun tuntuu, että ei osata muuta kuin tuijottaa sitä omaa napaa. Suosittelen oikein lämpimästi sua elämään omaa elämääsi juuri niin kuin itse haluat, vaikka se muiden mielestä olisikin väärä tapa elää. Tekstissäsi tosin pisti silmään tuo kohta, että et halua lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen. Siinä iässä alkaa olemaan jo vaikeampa lapsia saada, joten jos niitä haluaa, kannattaa sitä vähän aikaisemmin miettiä.
Avustustyötä on toki monenlaista, ja kannattaakin harkita tarkkaan, mihin lähtee. On olemassa juurikin näitä avustuskohteita, joissa apua tarvitseville käydään tekemässä kaikki valmiiksi ja häivytään paikalta. Sitten on olemassa niitä, joissa paikalle mennään opettamaan ja innostamaan apua tarvitsevia ihmisiä, jotta he pystyvät ja haluavat itse parantaa elinolojaan.
Ihan hyvältä kuulostaa, mutta kaukosuhteet on vähän vaikeita, joten ei auta kuin unelmoida sinusta.
Hei, kiitos hyvistä vastauksista ja näkökulmista! Henkilökohtaisesti näen että avustusjärjestöt kuten world vision on saanut paljon hyvää aikaan nimenomaan pitkän tähtäimen laajoilla hankkeilla, kaikkea vääryyttä ei saada maailmasta pois koskaan mutta se ei minusta tarkoita, ettei mitään tarvitsisi tehdä tai yrittää, koska itsellä on kaikki hyvin. Järjestöt autavat konkreettisesti ja ilman suomalaisten kuukausilahjoituksia se ei olisi mahdollista. Varmasti rahaa menee organisaation ylläpitoon ja jonkin verran "vääriinkiin" paikkoihin, mutta ilman noita organisaatioita länsimailla olisi melko mahdoton auttaa noin laajassa ja näkyvässä mittakaavassa.
Opiskelijana lahjoitin 5 euroa kuukaudessa suoraveloituksena ja uskon ettei täällä hyvinvointivaltiossa suurimman osan elämä muuttuisi mihinkään suuntaan, jos pari euroa kuukaudessa tililtä menee hyväntekeväisyyteen. Raha saattaa tuntua mitättömältä, mutta jokaisen tarvitsisi tehdä sen vain omalta osaltaan ja summa voisi olla miljoonia kuukaudessa, niillä keskitytään juuri ihmisten koulutukseen, ehkäisyn valistukseen jne. Ammattini puolesta pyrin tosiaan valitsemaan avustustyön kohteen oikein. En tarkoita että jokaisen suomalaisen täytyisi täältä hyökätä ulkomaille avustukseen eikä se niin toimikaan mutta pakko myöntää etten ymmärrä ihmisten välinpitämättömyyttä ja selitys ettei mitään ole tehtävissä. Ei ehkä yksin mutta yhdessä kyllä. Kiitos ja anteeks:)
Pianisti -elokuvassa näkyy hyvin ihmisen herääminen todellisuuteen, kun päänäyttelijä lopussa alkaa itkeä ja inhota itseään katsoessaan kultasormuksta sormessaan ja tajutessaan, miten monta noista kuolleista ihmisistä voisi vielä elää silläkin rahalla mikä hänellä kiiltää sormessa. Lisäksi Suomessa ei köyhyydestä voida puhua millään asteella kun lähdetään vertaamaan.