Hei. Olen 18 vuotias tyttö ja seurustelen nyt itseäni 6 vuotta vanhemman miehen kanssa. Kaikki on ollut tähän asti loistavasti, seksi toimii ja ei ole niin suuria riitojakaan ollut. Olemme seurustelleet kohta (parin kuukauden päästä) vuoden ja ihmettelen seuraavaa ja toivoisin oikeasti miehistä näkökulmaa:
Seurustelumme alkuaikoina ihmettelin kovasti sitä, että mieheni ei esittele minua ollenkaan vanhemmilleen vaikka itse olisin ollut siihen jo valmis aikoja sitten. Olemme seurustelleet nyt melkein vuoden EIKÄ HÄN OLE VIELÄKÄÄN, SANALLAKAAN SANONUT SINNE PÄIN ETTÄ ESITTELISI MINUA HÄNELLE TÄRKEILLE IHMISILLE. Ystävilleen on kyllä kertonut ja näyttänytkin minut, mutta ei suvulleen tai vanhemmilleen. Jos yritän puhua yhteisestä tulevaisuudesta, hän perääntyy ja en koskaan saa kunnollista vastausta siihen, mitä hän näkee meidän suhteen tulevaisuudessa. Ja siihen, onko hänen mielestään meidän suhteella tulevaisuutta ja millainen se mahdollisesti on. Tiedän, että asia olisi jo pitänyt alkuvaiheessa käydä perusteellisesti läpi, mitä kumpikin suhteelta haluaa, mutta oletin että ihan samaa kuin minäkin kun hän käyttäytyi sillä tavalla, että haluaa samoja asioita.
¨
Vuoden aikana on tullut selväksi ettei hän halua kihloihin, naimisiin eikä lapsia, en enää kohta tiedä mitä minun oikeasti pitäisi tehdä.
Seurustelumme alkuaikoina ihmettelin kovasti sitä, että mieheni ei esittele minua ollenkaan vanhemmilleen vaikka itse olisin ollut siihen jo valmis aikoja sitten. Olemme seurustelleet nyt melkein vuoden EIKÄ HÄN OLE VIELÄKÄÄN, SANALLAKAAN SANONUT SINNE PÄIN ETTÄ ESITTELISI MINUA HÄNELLE TÄRKEILLE IHMISILLE. Ystävilleen on kyllä kertonut ja näyttänytkin minut, mutta ei suvulleen tai vanhemmilleen. Jos yritän puhua yhteisestä tulevaisuudesta, hän perääntyy ja en koskaan saa kunnollista vastausta siihen, mitä hän näkee meidän suhteen tulevaisuudessa. Ja siihen, onko hänen mielestään meidän suhteella tulevaisuutta ja millainen se mahdollisesti on. Tiedän, että asia olisi jo pitänyt alkuvaiheessa käydä perusteellisesti läpi, mitä kumpikin suhteelta haluaa, mutta oletin että ihan samaa kuin minäkin kun hän käyttäytyi sillä tavalla, että haluaa samoja asioita.
¨
Vuoden aikana on tullut selväksi ettei hän halua kihloihin, naimisiin eikä lapsia, en enää kohta tiedä mitä minun oikeasti pitäisi tehdä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olet sille pelkkä pano kumppani. Jättää sut varmaan aika pian kun kyllästyy suhun tai löytää paremman tilalle. Tuon ikäinen haluaa harvoin sitoutua suhteeseen moneksi vuodeksi.
miksi kaikki pitää olla niin perkeleen suunnitelmallista?
enhän mäkään tiedä mitä mä teen tulevana viikonloppuna niin miksi koko elämä nyt pitäisi aikatauluttaa kuolemaan asti? minusta aika sairasta että pitää olla aikatauluja ja suunnitelmia, eikö vaan voi olla ja nauttia yhdessäolosta?!
Viikonloppumenojen suunnittelu ei vaan taida olla ihan verrannollinen koko elämän edes suurinpiirteiseen suunnitteluun. Aika turhaahan se on tuhlata aikaa vuosikausia ihmiseen, joka ei halua edes suunnilleen samoja asioita kuin itse haluaa. Esim. avioliitto, lapset ym. Jos ei koskaan tee mitään suunnitelmia, nii todennäköisesti ei sitten saa mitään koskaan aikaankaan. Sitten kuolinvuoteella ihmetellään, että miks mä en tehny elämälläni mitään.
ei sitä elämää tarvitse suunnitella niin tarkkaan. se jättää tilaa improvisoinnille ja impulssivisuudelle ;)
sen mä tiedän, etten halua lapsia enkä naimisiin. muut asiat onkin sitten ns "vaapasti päätettävissä"
Jep, kuten meillä kaveripiirissä tehdään.
Me muut varataan matka ulkomaille, kaveri vastaa "en suunnittele niin pitkälle asioita." Pari päivää ennen matkaa herätään todellisuuteen, jolloin ei ole enää lentolippuja / tilaa samassa hotellissa / missälie ikinä ollaan.
Jes te impulsiiviset "improavat" ihmiset, olette elämäni suola haavassa
mitäs tuosta? ei sitten halunnut lähteä teidän kanssa ilmeisesti.
hieman eri asia kylläkin tuo että "lähdetäänkö ensi kesänä ulkomaille" kun "haluatko 20 vuoden sisällä lapsia"
www.pikavippiluottotiedottomalle.com
Jos luet huolella oman viestisi, niin mitä se kertoo? Mies
- ei halua esitellä sukulaisille
- ei halua naimisiin
- ei halua lapsia
Mikä sinut saa olettamaan, että hän muuttaisi mielensä ja yhtäkkiä haluaisikin tulevaisuuden kanssasi?
Olet tuhlannut häneen vuoden, siihen toivottavasti on sisältynyt paljon hyviä asioita, mutta nyt olet valmis siirtymään eteenpäin ja etsimään miehen, joka on valmis ja halukas sitoutumaan. Tosin, ikäsi huomioon ottaen, sinulla ei ole mitään kiirettä. Nauti välillä myös vapaudesta.
ei näin
miten muka lapsia haluamattomuus ja naimisiin haluamattomuus liittyy MILLÄÄNLAILLA parisuhteeseen? ei minusta liity mitenkään. sitä kun voi olla yhdessä ilman noitakin aivan täydellisesti. tietenkin olisi hyvä jos toisella olisi samat päämäärät, sillä se voi tuoda ongelmia. mutta nuo seikat itseisarvona eivät kyllä mitään suhdetta luo.
ja mitä sitten jos ei ole esitellyt sukulaisille? ei kaikki ole niin suku/perhe keskeisiä, vaan kaverit ovat paljon heitä läheisempiä ihmisiä!
joten ei tässä sun kommentissa nyt ollut oikeastaan paljoakaan asiaa.
Vanhempana kommentoijana, että aloittaja käyköön läpi millaisia asioita itse haluaa elämältä, sieltä on löydettävissä suoraan ratkaisu, joko mummona lumessa eteenpäin, tai tehdä valinta vakipanon rooliin.
Mutta? On ihan oikeutettua haluta normaalia perhettä, lapsia. sekin on oikeutettua, jos ei lapsia tahdo, ikäkautensa tai talodellisen tilanteen, tms. vuoksi.
Itse sain- huom. juuri noin, kaksi lasta aikoinaan, ja juuri sen ihmisen kanssa jonka ajattelin hyvin sopivan isäihmiseksi.
Minusta noin nuorella biologinen kello on vasta tikittämään ruvennut, kiire ei ole. Ja jos ajattelee itsekkäästi, ja hankkii itsensä salaa raskaaksi, se voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei lapsella kuitenkaan ole isää- tavallaan, siis reaalisesti.
Meillä naisilla on se tyhjä syli, vietti kasvattaa uutta sukupolvea. Miehet taas kokevat asian vastuuna, vaikka nykyään nainenkin on työelämässä.
Että aloittajaa kehotan pohtimaan omia lähtökohtiaan tässä suhteessaan, ja tekemään päätöksiä, jotka johtavat itselleen hyvään elämään. Kun on olemassa miehiä, joille kipeintä olisi se, ettei "pallo" mene eteen päin. On, vähempi ehkä, mutta kumminkin.
Minusta se oli aikanaan luonnollista, että tuli perhettä, onnelliset vuodet... Nykyisin jo hyysään lemmikkejä, ja kasveja.
En tiedä onko aloittajalle mitään apua tästä, mutta älä anna toisen ihmisen, pitää sinua vakipanona, jos muuta haluat. Kuviossa olet lopulta onneton, ja aika on nopeaa- jos 15 vuotta elät suhteessa, johon kaipaat jatkuvuutta joka tavalla, sinulla on jo vaikeampia tilanteita- raskautuessa, ja riskejä. Nuoren 18-30 asiat pelittää hyvin.
Itse olen pian 45. Minulla on vaki--- suhde--- mutta tämä suhteeni itse on surullinen, kun ei ole saanut lapsia.
mä en halua naimisiin, enkä mä halua lapsia.
suhde ei noista muodostu, eikä mun tarvitse kuin löytää ihminen joka ajattelee samoin. se ei ole mikään "vakipano" vaan ihan oikea parisuhde joka ei muodostu naimisiinmenosta eikä lapsista!
"Meillä naisilla on se tyhjä syli, vietti kasvattaa uutta sukupolvea"
Ei todellakaan ole kaikilla, yhä useampi nainen EI halua lapsia. Onneksi löysin miehen, joka ei myöskään halua lapsia :)
Ei muodostukaan, mutta miksi lapsia haluavan pitäisi väkisin pysyä yhdessä lapsia haluamattoman kanssa? Ja miksi pitää sitten mennä sen haluamattoman mielen mukaan? Varsinkin naiset usein haluavat perheen, eikä heitä kiinnosta tuhlata aikaansa mieheen, joka haluaa vaan "katella, mitä tapahtuu".
"eikä mun tarvitse kuin löytää ihminen joka ajattelee samoin."
Juuri niin. Olen kuitenkin kommenteistasi ymmärtänyt, että mielestäsi ap:n ei pidä erota kumppanistaan. Vai olenko käsittänyt väärin?
"miksi lapsia haluavan pitäisi väkisin pysyä yhdessä lapsia haluamattoman kanssa?"
missäs näin olen sanonut?
sanoin vain, ettei se "elämäsuunnittelu" mitään perheenperustamista ole!
"Olen kuitenkin kommenteistasi ymmärtänyt, että mielestäsi ap:n ei pidä erota kumppanistaan. Vai olenko käsittänyt väärin? "
eipähän tuo mitään perhettäkkään ilmoittanut haluavansa kun tietää jo ettei mies halua
Haluatko itse jatkaa noin epämääräisessä suhteessa, missä et voi hyvin?
Keskustelkaa rehellisesti asiasta kahden kesken, minkä jälkeen tee oma ratkaisusi.
itse suosittelen, että lähdet tuosta suhteesta, mikä ei tee sinulle hyvää.
Voit sitten aikanaan löytää miehen, joka rakastaa sinua oikeasti ja on valmis sitoutumaan, esittelee perheelleen, ystävilleen.
Ansaitset enemmän.
minusta tuossa nyt ei ole mitään epämääräistä.
mies on naisen kanssa koska se tuntuu hyvältä.
eihän siinä mitään muuta tarvita!
Haloo! Huominen? Aika vähän on, jos tuntuu hyvältä, muttei ajatella mitä 10 vuoden kuluttua VOISI olla, elämä.
Mille jättää mitään, parina. Iso osa porukasta kun "myy" mammonalle elonsa, pokkuroi sille- ja sitten kun sitä on? Asunto/ehta koti. Kun on koulutettu vuosikausia, työ jo leipiinnyttää, ja hiljaista on.
Pitäisin sitä tylsänä, ja eikai ny kukaa elä itselleen, jos on vaihtoehto, ettei niitä koottuja mukaan arkkuun saa mahtumaan.
Tuntuu hyvältä, ettei tartte tehdä testamenttia, on jo suoraan perilliset. omat, ja toisenkin omat.
Ehkä tämä pallo kulkee kohti huonoja aikoja, muttei kukaa kiellä yrittämästä..
edelleenkään se lapsi ei sitä parisuhdetta paranna tai muodosta
hänellä on todennäköisesti omia ongelmia..
oletko miettinyt, että ehkä hänen vanhempansa eivät ole niin tärkeitä hänelle..?
Otsikko oli: "mies ei halua puhua yhteisestä tulevaisuudesta"
Loppukaneetti oli: "Vuoden aikana on tullut selväksi ettei hän halua kihloihin, naimisiin eikä lapsia, en enää kohta tiedä mitä minun oikeasti pitäisi tehdä."
Jos mies ei ole puhunut tulevaisuudesta, niin mistä tiedät, ettei hän halua rinkuloita, avista eikä tenavia? Vain oliko tekstiin kätketty jotain, mikä ei miehen putkiaivoilla avaudu? Jos, niin onko ihme, ettei miehesi ole ymmärtänyt luvata sinulle kaikkea tulevaisuudessa toivomaasi? Tosin voihan sitä lupailla, vaikkei tosissaan olisikaan. Julmimmat jopa muuttavat mielensä vuosien saatossa...
Kuinka usein mies tapaa vanhempiaan, sukuaan? Missä viettää joulun, syntymäpäivät, vanhempien syntymäpäivät? Miten asuu yksin, vanhempien luona? Opiskeleeko vai onko työssä? Omistusasunto vai vuokra?
Perhesuhteet siskot, veljet, serkut, onko heidän kanssaan tekemissä? Ovatko vanhemmat samalla paikkakunnalla?
Viikoittain tapaa sukuaan, yleensä 2-3 kertaa viikossa ja yleensä on joka kerta siellä yötäkin. Joulun vietti porukoillaan, oman syntymäpäivänsä minun kanssa, vanhempien syntymäpäivät on viettänyt yksin vanhempiensa luona. Asuu yksin, opinnot loppusuoralla kuten minullakin ja käy samalla töissä ja vuokralla asuu. Yksi sisko, on sukulaisten kanssa tekemisissä ja KYLLÄ VANHEMMAT ASUVAT SAMALLA PAIKKAKUNNALLA.
Sinähän olet vasta 18, etkö aio lukion jälkeen enää kouluttautua vai kun opinnot kerta loppusuoralla? Suoraan vaan alttarille ja sitten jumiin hellan eteen vauva olkapäällä? Mies sentään 24 niin on valmistumassa yliopistosta tai amk:sta. Hän sit ilmeisesti sinun idyllissäsi perheen ainoa elättäjä ja ulkona kävijä?
Noita asioita voit miettiä 5-10v päästä ja eläppä nuoruutta ensin ja voi olla että miehen vanhemmat ovat liikaa puuttuneet hänen elämääsä ja ei halua olla vanhempiensa kanssa hirveesti tekemisissä.
Hommaa itselles ensin ammatti ja työ jotta voit elättää sen lapses jos sellasia saat.
Häätkin maksaa jos sellaset tulee. itse säästimme vaimoni kanssa 5 vuotta häihin. 18 vuotias ei ole valmis naimisiin kun monet miehet ei halua sitoutua edes. Ja miksi puolet avioliitoista päättyy eroon.Siksi kun mennään liian hätäisesti naimisiin kun luullaan et tunnetaan toisemme
Mies ei ole sitoutunut tai kiinnostunut tarpeeksi(?). Pelimies, nainen/naisia muualla? Pitää avoinna muut mahdollisuudet naisten suhteen ja elämän. Melkein pakko erota jos toinen ei olekaan rakastunut yhtään. Onko hän esittänyt välittävänsä.
Sinussa ei ole mitää vikaa!
todellakin on vikaa jos 18v pitää olla tarkka suunnitelma elämästä, milloin mennään kihloihin, milloin pyöräytetään tenava ja milloin naimisiin!
Enemmän vikaa on jos miehellä on pitkät hiukset ja rehottava parta, ja ei suunnitelmaa tulevaisuudesta ollenkaan, tai vain niin ettei halua lapsia.
Miehen sentään semmoinen että KEHTAISI kotona näyttää, ettei hävetä tarvitsisi. Suulla suuremmalla jaaellaan silti epämääräisiä ja tahdittomia mielipiteitä nuorille joilla on moraalista selkärankaa ja näkemyksiä omasta tulevaisuudestaan toisin kuin eräillä haahuilijoilla joilla vain tuuli huulia heiluttelee ajan kuluksi.
en ole tässä maailmassa sinua miellyttääkseni. hajoa siihen
ei ole kiinnostunut, unohda ja jatka elämääsi.
Hahah! Itse juoksisin jo kovaa, jos 18 vuotias alkaa tenttaamaan multa kaikkia palapelien palikoita paikoilleen jo tossa vaiheessa yhdessäoloa. Mikä ihme kiire teillä on? Kokemus on jo tähän ikään tultaessa osoittanut, että mikään, mitä olet ehdottomasti mieltä tänään, ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa vuoden päästä tai edes huomenna. Ei mahdu edes kahden käden sormiin nekään mun lähipiirin ystävät, jotka aikoinaan vannoivat, etteivät tee lapsia (naimisiin menosta puhumattakaan) ja nyt niillä kaikilla on tenavia. Osalla jopa useita. Ja monet ovat myös naimisissa...
Eli jos sulla on aikaa odottaa, niin ei se ole niin kiveen hakattu, ettei sun nykyinenkään lämpenisi lähitulevaisuudessa sun toiveille ja haaveille. Painostaminen tosin ei tätä maalia kyllä yhtään lähemmäksi tuo. Neuvoisin kans vielä katselemaan ja nauttimaan elämästä ilman liiallisia odotuksia, epärealistisia tai ei-ajankohtaisia unelmia ja stressiä tulevasta. Kyllä ehtii hyvin myöhemminkin. Niin monet parit eroavat ja perheet hajoavat (tai voivat vähintäänkin huonosti) tänä päivänä, ettei ole mitään syytä hätäillä. Tietenkin, jos olet sitä sorttia, joka haluaa sitoutua nyt ja tehdä lapset nuorena, niin sitten kannattaa varmaan etsiä sellainen mies, jolla on samat ajatukset jo tänään.
PS. En ole roskapostirobotti, mutta tuota laskutoimitusta varten piti hakea toimistosta laskin...
Oisko mun pitäny juossa karkuun, kun nykyseni kertoi haluavansa viettää seuraavat 60vuotta kanssani jo ensimmäinen kuukauden seurusteluajan jälkeen :D
Nimim. 2vuotta jo yhdessä.
Häntä nolottaisi näyttää isille ja äitille näin nuori tyttönen, melkein alaikäinen. Tulisi ilmi että olet sen kuusi vuotta poikaa nuorempi ja että hän on alkanut oleen sillai kanssasi ollessasi 17 (hän 23) eli sinun ollessasi alaikäinen.
Ensinnäkin, mikä kiire sinulla on? Olet vasta 18-vuotias, sinulla on aikaa seurustella ja tutustua erilaisiin ihmisiin.
Toisekseen, tuskin mies on sinulle se oikea, jos ei vieläkään ole esitellyt vanhemmilleen tyttöystäväänsä. Ja olen aika varma, että olet kenties "varalla" kun parempi löytyy tai muuten vain kanssasi pitää vaan hauskaa.
Tai sitten ei vaan ole varma mitä haluaa elämältään.
Silti sinuna en ajattelisi vielä kovi pitkälle jos itse mielit joskus naimisiin ja lapsiakin haluat. Elä ja hanki kokemuksia, nauti suhteesta nyt kun vielä voit.
Olet vielä ehkä hieman naiivi ja helppo kohde joten siksikin ei kannata vielä kovin vakavasti vakiintua, ainkaan kyseisen miehen kanssa.
Kyllä tuollaiset asiat ovat aika pinnalla rakastuneen mielessä..
Tuntemistani oikeasti rakastuneista miehistä on tullut ihan sössöromantikkoja, pahempia kuin tyttöystävänsä, rakastuttuaan.
Vuosi on jo kulunut.
Mies ei ole edes esitellyt sinua samalla paikkakunnalla asuville sukulaisilleen eli hän ei ole rakastunut sinuun. Jätä.
No miehen puolelta on aika selvää mitä han haluaa, ongelma näköjään on se, että sinä haluat aivan täysin päinvastaista. Oma kokemus miehistä on se, etteivät he läheskään aina halua luopua omista tärkeistä näkemyksistään, jutuista suunnitelmista. Tälläkin hetkellä minulla on mies Kanadasta asti, hän asuu siellä tällä hetkellä ja minä täällä Suomessa. Hän on tehnyt varsin selväksi, ettei aio ikinä muuttaa pois Kanadasta tai luopua yhtään mistään mitä hänellä tällä hetkellä on siellä Kanadassa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän haluaisi olla minun kanssani. Tällä hetkellä pallo on siis minulla, minun tulee päättää haluanko luopua elämästäni ja kaikesta muusta Suomessa, muuttaakseni hänen luokseen Kanadaan missä voimme rakentaa yhteisen elämän johon hän on valmis kunhan se tapahtuu Kanadassa hänelle tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Minun mittasuhteeni ovat tietty nyt pikkuisen isommat kuin sinulla, mutta periaate on sama. Mies ei halua vakiintua, asettua, aloittaa yhteistä elämää tai hankkia mikään mitä sitoo teidät yhteen (lapset).
Tosin täytyy nyt huomauttaa, että noin pitkällä mittakaavalla kuin yhteisen tulevaisuuden suunnitteleminen, 10 kuukautta on aivan röyhkeän lyhyt aika ja sinäkin olet tavattoman nuori, on jokseenkin kohtuutonta vaatia jo näin lyhyen ajan jälkeen että nyt on tosi kyseessä ja tulevaisuuden on oltava yhteinen. Jotkut ihmiset vielä kaiken lisäksi ovat sellaisia, etteivät halua sitoutua ja se on ihan ok, eihän heidän toki ole pakko. Sinun vain on päätettävä, että haluatko elää hänen kanssaan elämäsi ajan vaikkei hän halua samoja asioita elämältä kuin sinä. Olettaen tietysti, että hän edes on halukas yhteiseen elämään kanssasi vaikkakin avioliittoa ja lapsia hän ei halua. Se voi myös olla merkki siitä, että hänen mielestään sinä et ole hänelle se oikea.
EIkä sitä muuten tarvitse heti suhteen ensimmäisenä päivänä sopia, että mikä päivä tulevaisuudessa mennään naimisiin ja mikä päivä koitetaan lasta. Niistä puhutaan sitten kun ne ovat ajankohtaisia. Siihen asti mennään virran mukana ja annetaan asioiden lipua eteen päin omalla painollaan. Mitä tapahtuu, tapahtuu. Pakottamisesta, minkänälaisesta, ei ole ikinä hyötyä. :)
Kyllä ihmisellä on aika selvät sävelet, haluaako niitä avioliittoa ja lapsia joskus vai eikö niitä halua koskaan.
Mutta tuo tyyppi on kyllä tehnyt jo käytöksellään selväksi että ainakaan sinun kanssasi hän ei ole niitä koskaan hankkimassa, eli siirry ihmeessä eteenpäin.
Onhan se outoa, että vuodenkaan jälkeen ei vielä ole esitellyt vanhemmilleen. Sinä varmaankin kuitenkin olet esitellyt hänet omille vanhemmillesi... Teidän pitäisi keskustella asiasta tosissaan. Häpeääkö hän vanhempiaan, tai sinua? Millainen perhe hänellä on? Oma veljeni häpesi vanhempiamme eikä siksi 4 vuoden seurustelun aikanakaan kertaakaan tuonut tyttöystäväänsä näytille. Ei ollut niitä tulevaisuuden suunnitelmiakaan, joten lopulta tyttöystävällä paloi pinna lopullisesti ja lähti. Teki ihan oikein veljeni tuntien, on sellainen mammanpoika lusmu. Itse en ole häpeillyt suhdettani tai perhettäni, vaikka ehkä joitakin aluksi hävettäviä piirteitä heissä onkin, mutta olen ajatellut että jos aikoo olla kanssani, niin pitää hyväksyä perheenikin, ja perheenikin pitää tuntea ja hyväksyä hänet.
Mifemockerin elämän näkemys tuntuu olevan niin omanlaistaan "boheemia" vai mitä lie, sellaista helppoheikin elämää. Monet kuitenkin haluaa suunnitella elämäänsä edes sen verran, että tietää mitä tulevaisuudelta ja yhteiselolta on odotettavissa, että kannattaako yhdessä oloa jatkaa. Julmaa ajan tuhlausta, jos odottaa vuosia, ja sitten lopulta huomaa että odotukset eivät kohtaakaan. Julmaa toista kohtaan, jos pitäisi olla ihan vain sen toisen ehtojen mukaan ja unohtaa omat haaveet ja unelmat, olla vaan ja möllöttää, seurata miten vuodet kuluu. Että sillä toisesta piittaamattomalla rentulla olisi mukava möllöttää. Sellaisen kuvan lifemockerin teksteistä saa, että aloittajan pitäisi jotenkin vaan mukautua poikaystävänsä halujen mukaan, vaikka tekstistä huokuu se, että tyttö ei ole onnellinen tilanteestaan.
Sinänsä tuo suhde on vielä aika tuore, että antaisin jonkin verran aikaa, ennenkuin kilahtaisin. Kuinka usein tapaatte, tai majailetteko samassa asunnossa? Jos tapailetta vain silloin tällöin, niin sen ymmärtää paremmin että teillä on vielä tapailu ja toiseen tutustuminen kesken pahasti.