Lähdön jälkeen

No ainakin itellä on itsetunto maassa ja kuvittelen että jokainen puhuu paskaa ja juonittelee selän takana, tiedä sitten onko totta vai ei.
Ei paljon jaksaa tutustua kehenkään, kun vanhat traumat painaa päälle.

ehdottomasti käydä jotenkin läpi nämä vaikeat asiat. Minusta työpaikkakiusaaminen on verrattavissa mihin tahansa traumaan, jonka ihminen joutuu kohtaamaan. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa että pitäisi järjestää ns.jälkipuinti myös tämän kaltaisessa traumatisoitumisessa.Jälkioireethan ovat aivan samat kuin muissakin "onnettomuuksissa"; masennus, pelkotilat, lamaantuminen,
toivottomuus..

Olin 14v.eräässä monikansallisessa yhtiössä.
Esimieheni juonitteli koko sen ajan selkäni takana. Porukkaa vaihtui koko ajan. Läksin viimeisenä porukasta. Ennen lähtöäni kerroin tehtaanjohtajalle koko tarinan ja ko. päälliköltä lähti virka alta ja 100 alaista. Nykyään hän on tekninen tukihenkilö. Arvatkaapa hymyilyttääkö minua kun hän tulee vastaan torilla. Kaveria ei hymyilytä jostain syystä.

Häntä pystyyn!Vielä se aurinko paistaa risukasaankin.....Olin töissä tunnetussa, isossa "perheyrityksessä", ja olin työpaikkakiusattu kaksi vuotta. Työparini oli ongelma ja kiusaaja, tämän lisäksi pomoni ja eräs toinen osastomme työntekijä liittyi hänen joukkoonsa. Koska koko yritys oli karmea juorupesäke ja juoruilijat kiusaajani kavereita kolmenkymmenen vuoden ajalta, oli asiassa pidemmätkin seuraukset.En kuitenkaan tuona aikana pystynyt myöntämään, että minua "hyvää työntekijää" kiusattiin. Suljin silmäni tosiasioilta. Jälkikäteen mietittynä ihmettelen miten kestin sitä helvettiä kaksi vuotta. Olin todella onneton ja lähellä burn outtia.Tuon jälkeen menin työpaikkaan, jossa oli myös erittäin tulehtunut ilmapiiri ja koska minut palkattiin avainasemassa olevan naisen tietämättä ja vein työpaikan hänen parhaalta ystävältään, niin hän pelasi minut pois ja sai takaisin ystävänsä. Nämä kaksi karmeaa tilannetta ja sitten toisen tilanteen myötä tullut työttömyys veivät minut minut todella alas. Myös ero miehen kanssa oli lähellä. Koin, että mieheni ei osannut tukea minua, mutta ongelma on siinä, että ei tuossa tilanteessa kukaan pysty auttamaan. Kävin niin pohjamudissa, että itse minun oli sieltä päästävä ylös.ELi pää ylös, näe kavereita, liiku, syö terveellisesti ja jos olet työttömänä tee kaikkea mitä et ole työssäolessasi päässyt tekemään.USKO ITSEESI; vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Nyt olen päässyt askel askeleelta ylös pohjamudista.Parisuhde kuntoutuu ja olen saanut aivan ihanan työpaikan. Töihin on ihana mennä. Ja mikä parasta!Pystyn jälleen hymyilemään...Omalla kohdallani oman äitini ja isäni tuki sekä parin parhaan ystävän usko minuun edisti tilannettani. Mieheni oli liian lähellä tilannetta, ja koin olevani hänelle häpeäksi tällaisten epäonnistumisten jälkeen.Mutta on siis olemassa myös muunlaisia yrityksiä. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella olevassa yrityksessä.