Kampaajat ja hierojat voisivat tehdä työnsä niin ettei suu käy kaiken aikaa. Olisi mukavaa vain nauttia ja olla hiljaa, mutta aika usein pitää keskustella.
Vielä kiusallisempaa on, kun kampaaja puhuu kotiasioistaan, kun asiakasta ei kiinnosta pätkääkään.
Mitäköhän ammattioppilaitoksessa aiheesta opetetaan ?
Vielä kiusallisempaa on, kun kampaaja puhuu kotiasioistaan, kun asiakasta ei kiinnosta pätkääkään.
Mitäköhän ammattioppilaitoksessa aiheesta opetetaan ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
aijaa ,minä taas tykkään, kun keskustellaan tunnen oloni vaivautuneeksi jollei 2-3 tunnin aikana minkä ajan värikäsittely kestää ei puhuttais mitään, vaihdan kyllä kampaajaa jos ei mitään puhu, sinä voit mennä kuuron kampaajan käsittelyyn se ei paljoa plätise.
Näinpä juuri. Jos kohdalle osuu pälpättävä kampaaja en toiste mene, onneksi usein olen onnekas ja kampaajana on joku joka ei väen vängällä yritä pitää keskustelua yllä.
mua ahistas mykkä kampaaja, joka ei puhu ei pukaha. vaivvautunut olo tulisi
Minäkin tykkään että keskustellaan ja vaikka hiljaisen,ujon oloinenkin olenkin niin
kyllä mullekin vaivautunut olo tulee jos toinen ei puhu mitään.
Useimmiten tykkään, että joku hieman höpöttää kanssani, mutta joskus on sellainen olo, ettei jaksaisi kuunnella mitään. Toki sellaisena päivänä ei olisi kiva mennä kampaajallekaan, mutta eipä aina voi valita, mikä olo sille varatulle päivälle sattuu...
Silloin kun en oikein jaksa jutustelua, olen nätisti kertonut kampaajalle, että en ole tänään hirveän juttutuulella, ja jos häntä ei haittaa, niin voitaisiin olla hiljaa vaan tai vaikka kuunnella musiikkia radiosta. Yleensä tähän on suhtauduttu oikein hyvin. Kysymys on ihan siitä, miten asian esittää.
Sinäkin voit kohteliaasti kertoa kampaajalle tai hierojalle, että kaipaat hiljaisuutta. Mieluummin toki heti alkuun eikä sitten, kun hän on sosialiseerannut tunnin ajan - silloin on mahdollisuus, että tulee loukanneeksi toista tai saa hänet tuntemaan itsensä hieman hölmöksi. Sehän ei ole tarkoitus.
Ajatella, että meille kampaajille voisi vaikka sillain ystävällisesti sanoa, että kuule, mä tykkään olla ihan rauhassa ja nautiskella vaan. niin sopisko ,että ei kauheesti juteltais :) kyllä mekin välillä tykätään olla ihan vaan hiljaa. Koitappa ensi kerralla, tehoaa varmasti, enkä ainakaan minä loukkantuisi.
ja jos on jotenkin vaikeaa sanoa kiitos ei "läpätykselle", voi ottaa sen juorulehden käteensä, ja sanoa, että nyt pidän lättyni kiinni ja keskityn tähän (jos nyt sattumalta kampaaja ei asiaa tajua jo, kun alat lehteä lukemaan)
Jo 30 vuotta alalla olleena olen nähnyt kolleegoita, jotka omastakin mielestäni puhuvat "liikaa", jopa omia asioitaan tai mielipiteitään. Tällaiselle ylisosiaaliselle tyypille voi kyllä sanoa, että olen väsynyt ja nautiskelen nyt hiljaa, plaraamalla lehtiä ym. Jos ei kampaaja sitä tajua, voi olla syytä miettiä kampaajan vaihtamista.
Itse kampaajana taas olen ehkä turhankin "ujo" ja itselleni saattaa olla työlästäkin jutun keksiminen, jos asiakas vain katselee hymyillen peilin kautta ja odottaa sitä "sosiaalista" puolta. Toki on ihmisiä, joiden kanssa juttu luistaa ihan itsestään, puolin ja toisin. Jos taas tuoliini istuu henkilö, jonka kanssa toiveet ja suunnitelmat hiusten suhteen selvitetään, ja sen jälkeen asiakas uppoutuu lehteen, keskityn vain ja ainoastaan (tyytyväisenä) hiuksiin.
Kuinka helppoa (mulle) oliskaan, jos sen pään vois jättää, kuin auton korjaamoon, ja sopia aika, koska haetaan!
Toki jo näinkin kauan alalla olleena olen oppinut myös hoitamaan sen sosiaalisen puolen, mutta todellisuudessa 16 vuotiaana hakeuduin alalle luovan, taiteellisen ja käsityönäppäryyden vuoksi, tajuamatta itse siinä kohtaa, kuinka paljon tähän liittyykään sitä sosiaalista puolta. Me kampaajatkin olemme kuitenkin ihmisiä, kuka sosiaalisempi, kuka vähemmän. Toiselle höpöttely käy luonnostaan kenen kanssa tahansa, toinen ehkä haluaisi tehdä käsityön hiljakseen. Valitset siis kampaajasi sen mukaan, että tokikin olet tyytyväinen hiuksiisi, mutta myös tyytyväinen palveluun.
Hyvä kampaaja aistii asiakkaan olemuksesta miten mennään eteenpäin.
Minulla on ollut vain yksi kampaaja joka tosiaan pahoitti mieleni.
Isäinpäivä tulossa ja keskustelimme aviomiehistä ja isistä.
Minulla nyt kummatkin olivat kuolleet, liian nuorina. Tämä tuli ilmi keskustelussa.
Olin vaivautunut ja halusin pois isäinpäiväteemasta, kampaaja oli kuin liimassa tämän asian kanssa.
Kun kassalla maksoin, niin tämä kampaaja alkoi tyrkyttämään
- lahjakortteja
- tuotteita
- omia pakkaamiaan isäinpäiväkoreja minulle.
Mitähän me juuri olimme keskustelleet viimeiset kiusalliset 45 minuuttia?
Niin. Olisi pitänyt kysyä kassalla onko tarjota hautalyhtyjä?
Mutta kun on saanut hitaat aivot ja hoksottimet, ei tajunnut.