Parisuhteessa päivinä laskettuna yli 9300 päivää. Pitkä aika siis.
Mies on jäänyt silloin tällöin kiinni tekstiviestittelystä toisten naisten kanssa. Elän siis oikean Kanervan kanssa. Näiden vuosien aikana minulle on tapauksia selvinnyt 8 kertaa. Järkyttävää, näin lukuina.
Parisuhteessamme on varmasti ollut huonoja aikoja, väsymystä pienistä lapsista, töistä, elämästä yleensä. Intohimottomia kausia.
Parisuhteessamme on ollut varmasti hyviä aikoja, iloa, rakkautta. Intohimoa ihan viimeisinäkin vuosinamme.
Olen kokenut järkytyksiä, surua, vihaa, häpeää, itsesyytöksiä. Olen kokenut myötähäpeää ja syyttämistä toista kohtaan. Pääsyyllinen on mielestäni aina ollut mieheni, mutta olen tuntenut katkeruutta, inhoa ja syyttelyä myös näitä toisia naisia kohtaan. Ihan rehellisesti sanottuna olen.
Parisuhteemme on sekä parantunut näiden takia, että huonontunut. Ihan rehellisesti näinkin sanon.
Olen ollut eroamassa, vaikka lapset olivat joskus pieniä. Mies ei ole halunnut koskaan erota.
Mies jäi taas kiinni viestittelystä tämän vuoden alkupuolella. Taas on mielessäni myllertänyt. Ilmoitin miehelle, että tietää missä ulko-ovi on, että kiitos ja hyvästi. Mies ei halua erota. Eihän tällainen viestittely ole mitään suhdetta hänen mielestään. Jokusen kerran tapasivat yleisellä paikalla kahvilla. Ilmoitin, että nyt on sitten ihan varmasti mitta täysi. Lapset alkavat olla isoja, ymmärtävät jo asiat. Mies ilmoitti, ettei hänellä ole elämää sen jälkeen jos hänet jätän. Rivien välistä pystyi lukemaan, että tekisi jotain itselleen. Ei imartele. Pyysi aikaa, että voi osoittaa minulle että on rakkauteni arvoinen. Kannattaako tuota edes harkita? Taas kerran..
Mies soittaa pitkin päivää, viestittelee, yrittää silitellä ja hyvitellä pitkin iltaa. Rakastaa, rakastaa, rakastaa.
Miksi en eroa? Miksi en ole eronnut jo aikoja sitten? Minä, fiksu itselläni pärjäävä ihminen? Sitä voi ihmetellä.
Mies etsii elämään jännitystä, sitä että joku imartelee, haluaa. Miten pitää jännitystä yllä parisuhteessa jossa ollaan nukuttu samassa sängyssä yli 9000 yötä? Miten saada se pysymään sellaisena, ettei toinen tee ylilyöntejä? Onko sellainen parisuhde edes mahdollista? En tiedä.
Silti parisuhteemme on ollut hyvä. Voiko käyttää sanaa hyvä parisuhteessa missä on ollut pettämistä? On ollut ja oli vielä viikkoja sitten naurua, iloa, seksiä. Toki on ollut vähemmän hyvääkin, mutta niin kai on kaikissa parisuhteissa. Lapset eivät ole koskaan kärsineet riidoista (siis normaalia riitoja lukuunottamatta)
Jätä se sika? Miksi roikut tuollaisessa parisuhteessa? Olet tunnevammainen ripustautuja?
Rakastanko miestäni? Sitä olen pysähtynyt miettimään. Voiko rakastamiseen väsyä, jos kokee ettei toinen ole enää sen arvoinen? Rakastan, jos tätä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kuuluu kutsua rakkaudeksi. Vai onko se vain tottumista? Viimeisin vuoden olen ollut kiireinen, töitä on ollut paljon. Minussako syy? Heti en suostu kyllä ottamaan syitä niskaani.
Äitini sanoi, ettei olisi koskaan suostunut elämään tuollaisen pettäjän kanssa. Vaikka uskookin täysin mieheni suhteiden olleen seksittömiä flirttailusuhteita. Silti hän eli vuosikymmeniä onnettomassa suhteessa isäni kanssa, jossa ei ollut iloa eikä hauskaa, ja me lapset kärsimme. Ihmisen mieli on veikeä, osaa antaa ohjeita toiselle, mutta ei ole kyennyt ymmärtämään omaa tilannettaan.
Olen elänyt elämääni Kanervan kaltaisen tekstiviestittelykuninkaan kanssa. Elänkö vielä jatkossakin aika näyttää.
Tällainenkin voi olla tarina parisuhteesta jossa petetään, rakastetaan, vihataan ja eletään. Osaisiko joku toinen elää elämääni paremmin?
Pettäminen satuttaa, salpaa hengen, herättää henkiin tuntemuksia joita ei haluaisi tuntea. MIkä saa miehen pettämään toistamiseen, vaikka olisi saanut mahdollisuuden erota jo aikoja sitten? Hän ei ole taatusti päässyt näiden selvittelyjen, syyttelyiden, keskusteluiden ja raivoni alla helpolla, ei kertaakaan, eikä koskaan. Silti toistaa tekonsa. Onko tässä masokisti löytänyt toisensa?
Mies ilmoitti olevansa todellinen kusi**ä. Totta. Lupasi hakeutua terapiaan. Saas nähdä. Oppiiko vanha koira enää pois tavoiltaan?
Parin kolmen vuoden päästä on viimeinenkin lapsi täysi-ikäinen, ja itse olen vielä reilusti alle 50 vuotias. Sitten ei ole enää minullakaan tekosyitä sinnitellä suhteessa patologisen pettäjän kanssa. Vai?
Ja tosiaankin olen aina pitänyt itseäni loogisesti ajattelevana tutkitusti fiksuna ihmisenä. Olen herkkä, mutta vahva. Mutta toisaalta nähtävästi aivan uskomattoman typerä. Oppia ikä kaikki. Ei ole kiva katsoa itseään ja elämäänsä ikään kuin ulkopuolelta sillä tavalla analyyttisen musta-valkoisesti. Mutta kun tätä elämää elää, niin siinä onkin elämän kaikki kirjot ja värit. Eikä sitä pysty elämään musta-valkoisesti, vaan kokien ja näkien kaikki asiat niin ne huonot, mutta hyvätkin.
Mies on jäänyt silloin tällöin kiinni tekstiviestittelystä toisten naisten kanssa. Elän siis oikean Kanervan kanssa. Näiden vuosien aikana minulle on tapauksia selvinnyt 8 kertaa. Järkyttävää, näin lukuina.
Parisuhteessamme on varmasti ollut huonoja aikoja, väsymystä pienistä lapsista, töistä, elämästä yleensä. Intohimottomia kausia.
Parisuhteessamme on ollut varmasti hyviä aikoja, iloa, rakkautta. Intohimoa ihan viimeisinäkin vuosinamme.
Olen kokenut järkytyksiä, surua, vihaa, häpeää, itsesyytöksiä. Olen kokenut myötähäpeää ja syyttämistä toista kohtaan. Pääsyyllinen on mielestäni aina ollut mieheni, mutta olen tuntenut katkeruutta, inhoa ja syyttelyä myös näitä toisia naisia kohtaan. Ihan rehellisesti sanottuna olen.
Parisuhteemme on sekä parantunut näiden takia, että huonontunut. Ihan rehellisesti näinkin sanon.
Olen ollut eroamassa, vaikka lapset olivat joskus pieniä. Mies ei ole halunnut koskaan erota.
Mies jäi taas kiinni viestittelystä tämän vuoden alkupuolella. Taas on mielessäni myllertänyt. Ilmoitin miehelle, että tietää missä ulko-ovi on, että kiitos ja hyvästi. Mies ei halua erota. Eihän tällainen viestittely ole mitään suhdetta hänen mielestään. Jokusen kerran tapasivat yleisellä paikalla kahvilla. Ilmoitin, että nyt on sitten ihan varmasti mitta täysi. Lapset alkavat olla isoja, ymmärtävät jo asiat. Mies ilmoitti, ettei hänellä ole elämää sen jälkeen jos hänet jätän. Rivien välistä pystyi lukemaan, että tekisi jotain itselleen. Ei imartele. Pyysi aikaa, että voi osoittaa minulle että on rakkauteni arvoinen. Kannattaako tuota edes harkita? Taas kerran..
Mies soittaa pitkin päivää, viestittelee, yrittää silitellä ja hyvitellä pitkin iltaa. Rakastaa, rakastaa, rakastaa.
Miksi en eroa? Miksi en ole eronnut jo aikoja sitten? Minä, fiksu itselläni pärjäävä ihminen? Sitä voi ihmetellä.
Mies etsii elämään jännitystä, sitä että joku imartelee, haluaa. Miten pitää jännitystä yllä parisuhteessa jossa ollaan nukuttu samassa sängyssä yli 9000 yötä? Miten saada se pysymään sellaisena, ettei toinen tee ylilyöntejä? Onko sellainen parisuhde edes mahdollista? En tiedä.
Silti parisuhteemme on ollut hyvä. Voiko käyttää sanaa hyvä parisuhteessa missä on ollut pettämistä? On ollut ja oli vielä viikkoja sitten naurua, iloa, seksiä. Toki on ollut vähemmän hyvääkin, mutta niin kai on kaikissa parisuhteissa. Lapset eivät ole koskaan kärsineet riidoista (siis normaalia riitoja lukuunottamatta)
Jätä se sika? Miksi roikut tuollaisessa parisuhteessa? Olet tunnevammainen ripustautuja?
Rakastanko miestäni? Sitä olen pysähtynyt miettimään. Voiko rakastamiseen väsyä, jos kokee ettei toinen ole enää sen arvoinen? Rakastan, jos tätä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta kuuluu kutsua rakkaudeksi. Vai onko se vain tottumista? Viimeisin vuoden olen ollut kiireinen, töitä on ollut paljon. Minussako syy? Heti en suostu kyllä ottamaan syitä niskaani.
Äitini sanoi, ettei olisi koskaan suostunut elämään tuollaisen pettäjän kanssa. Vaikka uskookin täysin mieheni suhteiden olleen seksittömiä flirttailusuhteita. Silti hän eli vuosikymmeniä onnettomassa suhteessa isäni kanssa, jossa ei ollut iloa eikä hauskaa, ja me lapset kärsimme. Ihmisen mieli on veikeä, osaa antaa ohjeita toiselle, mutta ei ole kyennyt ymmärtämään omaa tilannettaan.
Olen elänyt elämääni Kanervan kaltaisen tekstiviestittelykuninkaan kanssa. Elänkö vielä jatkossakin aika näyttää.
Tällainenkin voi olla tarina parisuhteesta jossa petetään, rakastetaan, vihataan ja eletään. Osaisiko joku toinen elää elämääni paremmin?
Pettäminen satuttaa, salpaa hengen, herättää henkiin tuntemuksia joita ei haluaisi tuntea. MIkä saa miehen pettämään toistamiseen, vaikka olisi saanut mahdollisuuden erota jo aikoja sitten? Hän ei ole taatusti päässyt näiden selvittelyjen, syyttelyiden, keskusteluiden ja raivoni alla helpolla, ei kertaakaan, eikä koskaan. Silti toistaa tekonsa. Onko tässä masokisti löytänyt toisensa?
Mies ilmoitti olevansa todellinen kusi**ä. Totta. Lupasi hakeutua terapiaan. Saas nähdä. Oppiiko vanha koira enää pois tavoiltaan?
Parin kolmen vuoden päästä on viimeinenkin lapsi täysi-ikäinen, ja itse olen vielä reilusti alle 50 vuotias. Sitten ei ole enää minullakaan tekosyitä sinnitellä suhteessa patologisen pettäjän kanssa. Vai?
Ja tosiaankin olen aina pitänyt itseäni loogisesti ajattelevana tutkitusti fiksuna ihmisenä. Olen herkkä, mutta vahva. Mutta toisaalta nähtävästi aivan uskomattoman typerä. Oppia ikä kaikki. Ei ole kiva katsoa itseään ja elämäänsä ikään kuin ulkopuolelta sillä tavalla analyyttisen musta-valkoisesti. Mutta kun tätä elämää elää, niin siinä onkin elämän kaikki kirjot ja värit. Eikä sitä pysty elämään musta-valkoisesti, vaan kokien ja näkien kaikki asiat niin ne huonot, mutta hyvätkin.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Et sinä aidosti miestäsi arvosta ja se on hänen itsensä aiheuttama tila. Sulla on vielä elämää elettävänä, joten ole rohkea ja aloita uusi elämä ilman nahjusukkoasi, jonka kanssa et samoja arvoja jaa.
Mun mielestä ap kirjoittaa hienosti, mitä elämä monessa parisuhteessa todellisuudessa on. Hänen mielestään heidän parisuhteensa on ollut hyvä eli pettäminen (mun mielestä tosin viestittely ja kahvittelu ei varsinaista pettämistä edes ole) ei ole vaikuttanut mitenkään perheen elämään. Hatunnosto noin fiksulle naiselle! Jatko on vain hänestä itsestä kiinni, mitä hän itse haluaa.
Ap kirjoittaa miten pahalta miehen käytös on tuntunut, "salpaa hengen". Ei sellaisessa suhteessa väkisin eläminen ole fiksuutta. Marttyyrin rooli on tuntunut järkevältä lasten takia, mutta sitten on tilanne toinen, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Jos tuohon jää, sitten ei voi syyttää kuin itseään. Surullista.
Ei ole olemassa täydellistä parisuhdetta, siis sellaista täydellisyyttä, että kaikki olisi aina hyvin.
HYvässä, aidossa ja oikeassa parisuhteessa kestetään myös ne huonot ajat ja itse asiassa sillä mitataankin parisuhteen laatua.
Eroaminen on helppoa, erityisesti neuvominen siihen. JOka kerta kun eroaa se tarkoittaa epäonnistumista parisuhteessa ja sitä, etteivät ne parisuhdetaidot kehity. Eri asia on tietenkin fyysinen väkivalta tai addiktiot, joilla on arkielämään tuhoisa vaikutus. Kaikki muut ongelmat ovat ratkaistavissa mikäli halua ja taitoa puolisoilta löytyy.
"JOka kerta kun eroaa se tarkoittaa epäonnistumista parisuhteessa ja sitä, etteivät ne parisuhdetaidot kehity."
Jos eroaa petävästä puolisosta, joka käyttäytymisellään ja valinnoillaan on useaan kertaan osoittanut, ettei arvosta puolisoaan eikä kunnioita yhteistä liittoa, se ei ole parisuhteessa epäonnistumista! Ja mitä parisuhdetaitojen kehittymiseen tulee, eivätköhän ne ole kehittyneet sen, mitä tuossa parisuhteessa voivat kehittyä. Siinä kohtaa, kun arvostus ja luottamus omaan puolisoon menevät, se on itseltä pois kun sellaisessa jatkaa. Jollain tapaa ja jossain määrin ainakin.
juuri näin, intetään vastaan selvässä asiassa. Ero kertoo epäonnistuneesta parisuhteesta ja perisuhdetaidot kehittyvät vain parisuhteessa ja nimenomaan sen eri vaiheissa. Jos koetaan vain alkuhuuma ja jotakin pientä jatkoa sille, ei parisuhteen oikea elinkaari koskaan toteudu eikä siis taidot kehity.
Mutta kannattaa olla eri mieltä...näinhän ne asiat konkretisoituu
Todella hienosti kirjoitettu, todella upeasti rakastettu.
Valitettavasti miehesi on saanut sinussa enemmän kuin ansaitsee... eikä luultavammin koskaan tajua sitä. Kun toisen kunnioitus ja arvostus puuttuu, niin kaikki rakkauden sanat jäävät tyynen veden pinnalle kuin vesimittarit konsanaan... kellumaan typerinä siinä kunnes joku särki syö ne. Särki puolestaan pitää mittareita itsestäänselvinä lounaina, aivan kuten miehesi pitää sinua.
Et ole typerä. Rakastat häntä ehdoitta ja vahvuutesi estää romahduksen. Aika vaikea neuvoa toista, että lopeta sen rakastaminen niin voit itse paremmin.
Josko erilleen muuttaminen herättäisi miehen sinun todellisuuteesi?
Ajattelen, että rakkaus ei mene itsekunnioituksen eikä oikeudenmukaisuuden edelle. Vaikka rakastat toista ihmistä, jos hän jatkuvasti loukkaa sinua ja kohtelee sinua huonosti. Tee parhaasi tuodaksesi hänen tietoonsa että hän toimii väärin. Kun olet tehnyt parhaasi, kertonut näkemyksesi ja antanut aikaa, jos muutosta ei silti tapahdu, silloin ei ole olemassa muuta vaihoehtoa kuin poistaa vääryyttä jatkava ihminen omasta elämästä.
Rakastin yhä puolisoani, kun hain avioeroa ja ehkä rakastan yhä. Mutta vaikka häntä rakastan, hänellä ei ole, kuten ei ole kenelläkään meistä, oikeutta kohdella ketään toista ihmistä väärin, ei puolisoaankaan, siis ei minua itseänikään. Jos minä en olisi opettanut hänelle tätä elämän sääntöä jättämällä hänet, niin ei hän olisi koskaan oppinut. Nyt hänellä on edes mahdollisuus nähdä omien väärien tekojensa ja valheidensa seuraukset, joita muilla keinoilla en osannut hänelle opettaa. Ero ja uskottomuuuutensa ilmituominen muillekin ihmisille kuin meille kahdelle olisi siksi kaikkein parasta, mitä osasin tehdä sille ihmiselle, jota rakastan. Toimin siis oikeudenmukaisimmalla tavalla, jota osasin, koska minulle oikeudenmukaisuus on rakkautta tärkeämpi arvo.
Pääsikö joku edes vähän jyvälle logiikastani?
Tässä pätee se ikivanha avioliittovala, niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Sinä jaksat kaikesta huolimatta rakastaa ja yrittää. Mietityttää vain, miksi juuri sinun elämäsi pitäisi olla sitä ainaista vastamäkeä ja toinen huseeraa omiaan vuodesta toiseen. Elämällä ehkä on sinulle tarjota vielä parempaakin. Parisuhde, jossa voit tuntea olevasi aidosti rakastettu ja sinua kunnioitetaan.
Itse löysin sellaisen liki 5-kymppisenä ja elän tällä hetkellä onnellista ja tasapainoista elämää rakkaan mieheni kanssa.
Kiitos kommenteistanne.
En tiedä mitä odottaa elämältä. Tällä hetkellä elän päivä kerrallaan ja pidän
takarajana hetkeä jolloin nuorin tulee täysi-ikäiseksi ja kaikki lapset ovat opiskelemassa. Takaraja pitäminen tekee ajatuksista jotenkin selvemmät.
Miehen mukaan hän ei ole harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa näiden yhteisten vuosiemme aikana. Flirttailut, kahvittelut ja tekstiviestit hän myöntää,
Itse olen aikanani valinnut että tähän jään. Ihan tietoisesti. Ja tosiaankin niitä hyviä hetkiä on ollut paljon enemmän kuin huonoja. Kun mietin lapsuuttani, niin niitä hyvä hetkiä ei vanhempieni parisuhteessa juuri ollut.
Reilu 2 viikkoa taas takana.
Paljon keskustelua, nätisti ja vähemmän nätisti. Olen vaatinut häneltä paljon selityksiä.
Mies ei osaa sanoa miksi tekstailee toisten kanssa. Uskoo nyt oppineensa. Niinpä. . .
Hänestä parisuhteemme on hyvä, eikä hän itsekkään kuulema ymmärrä mitä tekstailulla hakee. Häntä kuulema hävettää niin paljon.
Olen jopa laittanut pari viestiä tuolle toiselle naiselle, pyytänyt hänen versiota suhteesta. Ei kommentoi. Ymmärtääkseni hänkin on parisuhteessa.
Mies pyytää anteeksi ja katuu, niin väittää. Rakastaa minua kuulema niin paljon, eikä hänellä olisi kuulema elämää minun jälkeen.
Minun on vaikea ymmärtää miksi tuo toinen nainen ei voi kertoa omaa versiotaan? Eikö ole mitään kerrottavaa? Häpeääkö? Pelkääkö oman parisuhteensa puolesta?
Onko jo tottunut tällaiseen, eikä mikään enää hetkauta?
Elämä tuntuu nyt ihan aikuisten hiekkalaaikkoleikiltä.
Itseäni helpottaa kovasti se, että itse en ole mitään väärin tehnyt, joten itselläni ei ole mitään hävettävää. Olen rakastanut, pitänyt hyvänä, kantanut korteni kekoon yhteisen elämän hyväksi. Jos se ei miehelle riitä, niin minä en sille mitään voi.
Se toinen nainen ei voi kertoa sinulle totuutta, sitä että kyseessä on seksisuhde. Hän ei tule sitä kertomaan vaikka kuinka kysyisit. Mies suuttuisi ja tilanne paljastuisi vieläpä naisen omallekin miehelle.
Toinen nainen pelkää et kanssapettäjä suuttuu ja kertoo hänenkin miehelleen? Kuinka usein pettävä mies kertoo kakkosnaisen miehelle? Eipä juuri. Vai miten ajattelit että kakkosen mies saisi tietää jos hutsu kertoo totuuden?
Tuskin miehesi on enää tuohon toiseen naiseen yhteydessä. Pelkää liikaa menettävänsä perheensä. Tuollainen tekstiviestittely arjen keskellä on yleistynyt. Eikä siinä etsitä mitään sen kummempaa.
Voihan olla ettei tuolla naisella ole mitään kerrottavaa. Onhan noloa kertoa et on viestitellyt toisen miehen kanssa kuukausia eikä asia ole muuksi muuttunut. Tai kumpikaan ei ole halunnut mitään sen kummempaa.
Kannattaako pitkä liitto rikkoa pelkän viestittelyn takia?
Täällä kakkonen joka "vain tekstiviestittelee" varatulle miehelle. Eli tavataan joka käänteessä, matkustellaan ja vietetään kaikki vapaa yhdessä. Seksi ei ole pääasia mutta sekin on mukana. Jos vaimo kysyy niin tietysti vain viestittelemme. Tekstiviestit tuskin riittäisivät kenellekään, muuta on suhteissa oltava takana.
Noloa on se, että nainen on saalistanut uutta elättäjää itselleen ja lapsilleen. Pitkää liittoa ei kannata rikkoa pienistä syitä, ja kalliiksikin sen tulee, maksat omista useista lapsistasi ex:llesi ja samaan aikaan kustannat elämää uudessa perheessä, erikoisen parempaa tarvitsee rakkauden olla uuden kuin vanhan kanssa, varsinkaan jos vanha on vielä nuorempi, että saa rahoilleen vastinetta.
Niinpä. Kuka oikeasti ottaa riskin rikkoa perheensä ja avioliittonsa "vain" tekstiviestittelyn takia?! Kyllä mukana on usein seksiä ja tunteitakin. Mutta niitä ei tietenkään haluta myöntää omalle puolisolle, koska silloin ei olisi enää voita molemmin puolin leipää.
Näin tämä taas tällä palstalla menee: "nainen on ilman muuta se saalistaja, mutta mies nyt vaan vähän viestittelee, kun tämä paha toinen nainen on hänet verkkoonsa kutonut!".
Sain harvoin viestin mieheltä. Ja kävi luonani. Aikoinaan selvisi että miehellä on avovaimo!
Tottakai viestiä saa vaikka netissä, mutta jos se ei ole platonista vaan seksilirkuttelua tai parisuhdehakuista, se on ongelma.
Jaksat vielä mutta kauanko? Kun olet vapaa lasten lentäessä pesästä sinulla on enemmän aikaa itsellesi ja omille toiveillesi. Voi löytyä uusi mies johon ihastut, jopa rakastut. Miehesi käyttäytyy hyvin tökerösti sinua kohtaan, hän itsekin ymmärtää sen, ei vaan pääse irti tavoistaan. Olet ansainnut parempaa. Miehesi ehkä järkiintyy vasta sitten kun sinä jätät hänet.
Ap, uskalla katsoa totuutta. Jos olet jo vuosia tiennyt tekstitteljä tapahtuneen, ei kannata olla sinisilmäinen ja uskotella itselleen, ettäkö mies ei olisi pettänyt.
"Mies ei osaa sanoa miksi tekstailee toisten kanssa"
Hän ei halua! Hän tekee kaikkensa, että pysyt väärässä uskossasi, että kyse olisi 'viattomasta' tekstailusta. Ei ole. Koska pettäminen on jatkunut jo vuosia, miehesi on jo kova luu ja pysyy omien valheidensa takana. Hän ei tule tunnustamaan sinulle totuutta uskottomuudestaan koskaan itse.
Valitettevasti näin oli ainakin meidän suhteessa. Lopulta sain kuulla ex-mieheni nykyisen puolison ex-mieheltä, että oli kyse paljosta muusta vaikka minulle ex-mieheni väitti, että vain kahvitellaan ja tekstaillaan.
Eksäni ja tämä toinen nainen olivat keskenään sopineet, minkälainen tarina kerrotaan ja siinä yrittivät pysyä vielä sen jälkeenkin, kun olin jo kuullut totuuden naisen entiseltä mieheltä.
En halua loukata sinua sanomalla tätä, mutta itse vastaavan kokeneena, parasta mitä voit itsellesi tehdä on erota sinua vedättävästä miehestä. Hän on valinnoillaan osoittanut, ettei oikeasti arvota sinua tai liittoanne, on vain tottunut siihen ja sinuun.
Kiitos kommenteistanne!
Miehellä ei ole ollut "kummallisia poissaoloja", ei ole pysystynyt tapaamaan joka käänteessä, ei matkoja "yksin". On viettänyt kaiken vapaa-aikansa minun tai lasten kanssa.
Lapset ovat hänelle hyvin tärkeitä ja hän on vannonut heidän nimissä ettei ole harrastanut seksiä kenenkään muun kuin minun kanssani.
Olen yrittänyt katsoa totuutta ihan silmästä silmään. Kerta toisen jälkeen ja rehellisellä sydämellä. Enkä ymmärrä missä välissä hän harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Kyse täytyisi olla "kaupassa" käydessään. Eli kiitäisi kauppaan hakemaan oikeasti ostokset, sieltä naikkosen luo. Ja takaisin. Mutta kaipa joku voi sitten harrastaa seksiä noinkin? Mistäs minä sen tiedän. Viihtellä käymme yhdessä tai hän ystäväporukan kanssa. Ei - hekään eivät mielestäni ole patologisia valehtelijoita. Näin olen ainakin ajatellut. Ja näitä ilman minua viihteellä käymisiä on ollut tuossa viestittelyajankohtana kokonaista 2 kertaa. Tuli yöllä kotiin, oli yhteisten ystäviemme kanssa liikkeellä ja ovat ihan avoimesti puhuneet noista kerroista.
Mies tosiaankin väittää ettei osaa sanoa mitä on viestittelystä hakenut? Ilmoittaa olevansa kusi*ää" ja vaikka hakeutuvansa hoitoon. Hän ei kuulema etsi mitään ihmeempää. Ei itse edes käytä sanaa jännitystä elämään. Tuo on minun ajatelmani. Minä olen tylsän uskollista tyyppiä (vaikka muutakin voisin toki olla), joten en osaa ajatelle kuten potentiaalinen pettäjä. Ajatteleeko pettävä ihminen aina jotenkin sairaan ovelasti?
MIes on hankkinut puhelinerittelyt nähtäväkseni, hänen numerostaan ei ole tehty yhtään puhelinsoittoa tuohon naisen numeroon. Vain tekstiviestejä. Joskus on mennyt päiviä ettei yhtään viestiä, joskus viesti päivässä. Mutta myös useampi viesti samana päivänä.
Mies ei mielestäni ole mikään hyvä valehtelemaan, kyllähän sitä jo reilussa 25 vuodessa on oppinut tuntemaan toisen ilmeet ja eleet. Tai mistäs senkään sitten tietää?
MInulla ei ole mitään totuutta, raakaakaan vastaan. Kunhan vain saan sen totuuden. Arvauksia voin heittää, tekin voitte. Voin kehitellä mielessäni vaikka minkälaisen tarinan, mutta onko se totuus? Olen jutellut jopa yhteisten ystävien kanssa, eikä kukaan heistä usko miehen harrastavan seksiä kenenkään toisen kanssa.
Mies tietää varmuudella, että ero tulee jos jää kiinni seksisuhteesta toisen kanssa. Siinä tilanteessa ei ole vaihtoehtoja.
Miehellä on katumusvaihe. Meno muuttuu taas kun pöly laskeutuu. Aloita kirjoittamaan päiväkirjaa miehen teoista, puheistä, oudoista poissaoloista jne, niin et unohda mitä menneissä tapahtui, kun seuraavan kerran on pöly laskeutunut, elämän mennyt uomilleen ja sitten kohtaat taas uuden takaiskun.
Itseäni loukkaisi tuo jo todella paljon, jos olisi tuollainen Kanerva tyylinen suhde miehelläni johonkin naiseen. Se olisi ollut ensimmäisellä kerralla jo hei hei miehelleni. Ei hän voi rakastaa ja kunnioittaa suhdettamme, se olisi mielestäni ihan varma juttu.
Miehesi pitää sinua mielestäni ihan pilkkana, kun ei suostu katsomaan totuutta silmiin ja yrittää selitellä omia tekojaan.
Lisäksi jos minulle alkasi tuollaisen paljastumisen jäkeen tulla viestiä mieheltäni, että rakastan sinua ja muuta imelää, joka ei ole ollut meidän parisuhteessa tavanomaista, pitäisin sitä todella vit*** ja lyöntinä päin naamaa.
Lisäski pitäisin tuollaista käytöstä eräänlaisena väkivaltana. Ja kukaan ei tule tuomaan sinulle parempaa kimppua haudallesi vaikka kärsisit kuinka elämässäsi. Se mitä on valmis kestämään on vaan ihan itsestäsi kiinni.
Epäilen, että et saa koskaan tietää totuutta tuosta, koska ei tämä toinen nainen haulua pilata omaa suhdetta, jos hänellä on se ja ei ole jäännyt kiinni.
Elämää vain!
En pidä tavasta, jolla nämä petetyt tällä palstalla yrittävät myrkyttää mielesi!
Sinä tiedät sydämessäsi mitä uskoa miehestäsi ja miten asian hoidat jatkossa.
Joillakin kirjoittajilla näyttää olevan pakkomielle saada manipuloitua kaikki pettämistä epäilevät.
Jokainen pettämistapaus ja jokainen tarina on omansa! Älkää hyvät ihmiset yleistäkö?
Minun miehenikin oli kaikkien ystävieni pitämä, kotona viihtyvä, ruokaa laittava ihanneaviomies. Meillä oli hellyyttä, hierontaa ja hyvää seksiä. Mitä teki mies? Kävi naimassa työkaveriaan sairasloma- ja pekkaspäivillään, joista ei kertonut minulle. Mitäpä mieheni kertoi hoitsulleen meidän elämästämme? Meillä ei kuúlemma ollut seksiä, hellyyttä eikä mitään muuta kuin arjen pyörittämistä lapsen takia! Kun jäi kiinni, halusi vain jatkaa minun kanssani, vaikka kakkoselle oli kertonut jo vuosia suunnitelleensa eroa. Tutkimattomia ovat ison miehen pienten aivojen tiet?
Kamalaa, onko elämä todella noin raadollista? En kyllä ala elämään jatkossakaan elämääni miehen tekemisten kautta. Elän joko niin kuin ennenkin tai elän ilman häntä.
Jospa alankin elämään villiä naisen elämää? Menen ja nautin? Otan ja jätän?
Kirjoittakoon mies sitten päiväkirjaa minun sanomisistani ja tekemisistäni. =o)
Olen tosiaankin totuutta etsimässä. Sitä ei tietysti löydy täältä palstalta, täältä haen/hain lähinnä vastaavaa kokeneiden tuntemuksia. Kakkosten tilityksiä siitä, että voiko olla vain tekstiviestisuhdetta? Pettäjän kertomuksia siitä voiko pettää vaikka ei olekaan oikeastaan mitään "todellista" syytä siihen?
Pitkässä parisuhteessa on hetkiä kun kaipaa niitä voimakkaita huuman tunteita. Tilanne olisi meilläkin varmasti toinen, jos olisimme olleet vaikkapa vain 10 vuottakin yhdessä. 25 vuoden jälkeen ei muutama tekstiviesti kaada maailmaa. Mutta seksisuhde kaataisi maailmani. Tai minä kaataisin miehen maailman.
Mies häpeää syvästi, sen näen. Riittääkö se minulle? Sen voi vain aika näyttää.
Otan edelleen kovin mielelläni lisäkommentteja vastaan.
Ymmärrän sinua, itse kokeneena. Vuosia epäilin miestä uskottomuudesta. Vuosien aikana vastaan tulleissa oudoissa tilanteissa miehen vastaus oli aina sama:hän ei ole koksaan pettänyt, asioilla oli aina vilpitön syy. Päätin aina, vuosia, luottaa miehen sanaan, koska hän kertoi päivittäin rakastavansa minua, rakastin itse ja oletin avioliiton olevan onnellinen. Suoraan sanottuna, piilotin pettämisen tuskaa itseltänikin, sillä en halununt, en uskaltanut tunnustaa edes itselleni totuutta, se olisi sattunut liikaa.
Lopulta vastaan tuli 140 tekstaria, jotka oli reilun kk:n aikana lähetetty yhteen nroon. Päätin olla uskomatta tällä kertaa miehen selityksiä. Palkkasin yksityisetsivän, pengoin kuitit ja pankkitilit ja selvitin joka suunnilta. Yli puoli vuotta oli selkäni takana ollut tämä salasuhde. Samalla kaikki menneet miehen entiset selitykset saivat perspektiivin, samaa valhetta hän oli minulle toistanut jo monta vuotta, silmiin katsoen valehdellut. Eron jälkeen yhteiset ystävät ovat tulleet vihdoin kertomaan, että tiesivät.
Edes suorien todisteiden edessä mies ei tunnustanut, ei kunnolla edes vieläkään.
Oletan, vahvasti, että sinun miehesi on samanlainen. uskominen vilpittömiin tekstareihin, aikuisenikäisen miehen ja naisen välillä, on lapsellista.
Mies on myöntänyt tekstiviestittelyt, ja näyttänyt puhelinerittelyt. Kertonut missä tapasivat, miloin ja miten kaikki alkoi.
Mutta kiistää seksisuhteen.
Miten mies otti eronne? Oletko löytänyt uuden rakkauden ja ennenkaikkea uskallatko enää luottaa?
Uskotko todellakin tuon kaiken? Kaiken jälkeen?
Minä en uskoisi, tänä päivänä on todella helppoa valehdella.
Tiedän, tapauksen jossa mies jäi kiinni vaimollensa tekstiviestisuhteesta ja lupasi lopettaa tämän. Ei mennyt kun pari viikkoa alkoi taas suhde, mutta nyt poistettiin viestit. Joten ei vaimo nähnyt viestejä.
Lisäksi on muuten helppo käyttää prepaid liittymiä viestittelyyn. Eli miehelläsi voi olla toinen puhelin jolla lähetetään rakkaalle viestejä.
Miksi tuo mies ei eroa? Miksi minun mieheni ei missään tapauksessa halua erota? Roikkuu kiinni kuin iilimato.
En ymmärrä, en.
En ymmärrää tuollaista pettäjää, enkä ymmärrä tuollaista kakkosta.
Minä jään tähän taloon, se on varma. Mies lähtekööt. Saisinko kantoapua?
Tottakai mies kiistää seksisuhteeen., loppuun asti, tuntien sinut tietänee, että hakisit ehkä eroa, jos sen olemassaolo paljastuisi.Vieras nainenkaan ei tule sinulle mitään tunnustamaan, kuten kommentoijat kertovat, hän on miehen puolella paitssi tunteella myös haluaa pitää salasuhteen omilta läheisiltään piilossa, sen julkitulo olisi hänelle itselleen suuri häpeä.
Kuten kirjoitin aiemmin, koska miehesi tekstailun tiedät jatkuneen vuosia, siksi väitän että hän on jo pettänyt sinua vuosia, ja näiden vuosien aikana oppinut jo niin luunkovaksi valehtelijaksi, että hän ei tule koskaan puhumaan sinulle totta. Todisteiden hankkiminen on siten hoidettava yksin, kotikeskustelut ja riidät eivät auta, mies ei tule tunnustamaan. Väitän kokemuksesta, vuosia samoissa kuvioissa riidelleenä. Näistä miehistä sanotaan, että he eivät tunnusta vaikka jäisivät kiinni alasti naisen päältä makaamasta, silloinkaan "m**a ei ollut sisällä". Eli yksityisetsivä on ainoa mahdollisuutesi, kotipenkomisen lisäksi. Mutta koska olette jo pitkään riidelleet, mies on jo siivonnut jäljet, kuitit yms pois ulottuviltasi, olettaisin.
Kun toinen käsi sydämellä, silmiin katsoen, omasi vielä lasten kautta vannoo, että ei ole pettänyt, niin tiedän miten vaikea on olla uskomatta. Kun on itse rehellinen ei voi uskoa, että oma puoliso, johon yhä luottaa, voisi kyetä moiseen julmuuteen sinua kohtaan. Mutta voi, kyllä nämä pettäjät osaavat vannoa uskollisuuttaan niin silmiin katsoen kuin myös vihaisena huutaen. Mikä tahansa tapa, joka menee sulle läpi, on heillä käytössä.
Mies otti eron aluksi ylimielisesti mutta lopulta erittäin raskaasti, pari kertaa uhkaili jopa itsemurhalla. Pyytelee yhä anteeksi, sen harvan kerran kun suostun näkemään, mutta ei edelleenkään suostu vastaamaan kysymyksiini uskottomuuteen liittyen. Häneen ei todellakaan ole mitään luottamista, ja ihmettelen nyt eeenää itseäni, kun niin pitkään uskoin kusetusta avioliitossa.
Muihin miehiin uskoni ei ole kadonnut, mutta haluan olla yksin ja toipua avioliitosta, kärsin yhä paljon. Mutta tiedän, minulle on varattu parempi, rehellinen tulevaisuus, johon kusettajat eivät kuulu, kunhan toivun.
Nämä vuosia pettäneet eivät yleensä ole rakastuneet kakkosnaisiinsa, vieras nainen on heille vain vaihtelua ja jännitystä. Siksi he eivät halua erota, eivätkä ota vierasta naista vakavasti.
Sinulla on vuuosia kestävä epäilys ja pahanolon tunne miehesi käytöksestä johtuen. Eikö sen pitäisi jo kertoa sinulle, että ansaitset parempaa? Minkälaista on elää vuodesta toiseen epäillen puolisonsa luottamusta?!
"Miksi tuo mies ei eroa? "
Vaimo on kumminkin hyväksi havaittu.
Toinen nainen on jännittävää vaihtelua, mutta suurin osa alkaneista suhteista päättyy. Siksipä vaimoa ei kannata vaihtaa. Eikä se toinen nainen välttämättä ole mikään elämän suuri rakkaus. Jos olisi niin se äijä kyllä lähtisi kun lapsetkin ovat jo noin vanhoja.
Olemme olleet yhdessä, piti oikein tarkistaa, kohta 27 vuotta.
TOki meilläkin on ollut huonoja hetkiä parisuhtessaa, hiljaista sängyssä kun lapset olivat pieniä. Useampi lapsi peräkkäin aika lyhyessä ajassa, joten kaikki energia meni lapsiin.
Mutta viimeiset vuodet kaikki on ollut hyvin. Oikein hyvin jo vuosia. Tai näin olen uskonut.
Mies hipaisee ja silittelee aina ohi mennessään. Suutelee niskaan kun teen ruokaa. Seksiä kaiketi normia enemmän, aktiivista ja monipuolista. Kuhertelua sohvalla, jalkahierontaa. Mies kertoo työasiat ja kaikki asiat. Samoin minä hänelle. MIes soittelee minulle, ja minä hänelle useasti päivän mittaan. Lapset ovat aina olleet meille molemmille tärkeitä.
Psykopaatinko kanssa tässä sitten elelen? Valehtelevan paskiaisen joka keksii tarinoita tarinan perään? Miehen joka vannoo lastensa nimiin, ettei ole ollut seksisuhteessa toisen kanssa.
Kuten jo tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin pitkässä suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Olen katsonut tekstiviestittelyt läpi sormien. Paheksunut, mutta ne eivät liittoamme kaataisi. Mikään parisuhde ei ole täydellinen, kenelläkään. Näin olen ajatellut. Mutta nyt kun näitä juttuja lukee, niin olen ollut naimisissa naivisti patologisen valehtelijan kanssa. Miehen joka on vedättänyt minua mennen tullen 6-0. Hui! Tämä on kai niitä asioita, että noin tapahtuu muille, ei minulle. . .
Pitäisikö lähteä yksin reissulle miettimään tätä kaikkea oikein perin pohjin. . .
Niin. Me kunnolla kusetetut ollaan tiputti kertaheitolla, korkeita pitkästä avioliitosta karuun totuuteen.
Ei ole helppoa kumpikaan vaihtoehto. Jatkaa liittoa tai erota. Näin pitkässä suhteessa tulee kaikenlaista eteen. Avioliitto voi sujua ihan hyvin, mutta yli 25 vuotta on pitkä aika. Sitä voi tulla vielä halu kokea uutta, "testata" vieläkö olisi vientiä. Voi olla, että miehesi on tosiaan vain tekstitellyt tai sitten ei. Tiedän pariskunnan jolla oli salasuhde, he tapasivat ruokatunnilla. Molemmat tahoillaan varattuja.M iten paljon sillä sitten on enää merkitystä onko menty sänkyyn vai ei. Ovi on kuitenkin jo avattu ulkopuoliselle suhteelle. Parisuhdeterapiaan meno voisi olla yksi keino. Muuten noiden solmujen avaaminen voi olla tosi vaikeaa.
Kysy itseltäsi onko mies niiiin komea, että haluat vielä olla hänen kanssaan? Jos ei ole edes komea, miksi olet? Jos hän ei ystävänä viestittele naisten kanssa, vaan seksijuttuja - voi olla että hän häiritsee naisia. Miten on?
Jos mies sanoo olevansa k-pää, se on naisten kielelle käänettynä usein pelimies joka ajattelee itseään ensimmäisenä?
Pitkässä sivusuhteessa on lähes poikkeuksetta tunteita, rakastamistakin mukana. Mies ei halua erota nyt, pohtii, kerää varoja, katselee asuntoja, pohtii lasten asemaa jne. ehkä nainen tahollaan tekee samoin. Odottavat otollista hetkeä lopettaa liitot. En usko että aikuiset ihmiset viitsivät vain viestitellä toisilleen, takana on pakko olla fyysinenkin suhde. Prepaid liittymät ja sellaiset todennäköisesti on hankittu.
Minä tiedän monta suhdetta joissa vain viestitellään! Ne suhteet on sovittu jo alussa, että eivät koskaan johda tapaamisiin.
Joskus pitkässä parisuhteessa on ihan virkistävää vaihtaa ajatuksia elämästä ja parisuhteesta yleensä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa..
Ko. tapaukset ovat iältään 50 ...
Joskus varsinkin miehille on helpompaa anonyymina purkaa mieltään ventovieraalle.
Hah! Jos viestittely olisi noin viatonta, sitä ei tarvitsisi salata puolisolta eikä valehdella mistään, kun asia tulee julki. Pitkissä avioliitoissa on luottamusta, jos toinen sanoo että vastakkainen sukupuolen edustaja on kirjekumppani,eikä salaile ystävän olemassaoloa, se uskotaan. Tällöin viestien sisällönkin voi esittää puolisolle, ei niitä tarvitse salailla. Vain likaiset seksiviestit tai romanttiset ovat sellaisia, joita ei voi näyttää puolisolle, eikö vain.
Ap.n mies on jo joutunut tunnustamaan, että on sekä viestitellyt että myös tapaillut naista vaimon selän takana. Pitää vaan kiinni siitä lapsellisuudesta, että muka seksiä ei olisi.
Miehet tuppaavat säilyttelemään salaisuuksia omassa autossaan, jos koti on yhteinen ja vaimolla pääsy siellä kaikkeen. Jos epäilet, tutki salaa auto, prepaidit ja muut voivat löytyä sieltä.
Mies istutti meidät, perheensä, pöydän ääreen kolmisen viikkoa sitten. Tämä minun suureksi hämmästykseksi.
Lapsistamme yksikään ei ole täysi-ikäinen, mutta hyvin lähellä jo.
Tietysti he ovat huomanneet, että joku on hullusti. Meillä ei yleensä ole hirveästi riidelty, joten huomasivat varmasti kun isä siirtyi sohvalle nukkumaan. Ja äiti oli kummallinen. Vaikka muuten olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että aikuiset hoitavat itse omat sotkunsa ja niihin ei lapsia sotketa. Olemme kuitenkin heidän vanhempiaan, ja heillä on oikeus kumpaankin vanhempaan, ilman että toinen hämmentää toisen pään menoksi minkäänlaista soppaa.
No, joka tapauksessa, mies pyysi meiltä kaikilta anteeksi. Vannoi, ettei kyse ollut seksisuhteesta. Ja vannoi, ettei tämä tule toistumaan. Ja pyysi lupaa saada jatkaa elämäänsä meidän kanssamme. Lapset, taisivat pistää isänsä aika koville, koska kysymyksiäkin oli aika paljon. Lapset ilmoittivat, että jos asia on nyt selvä kaikkien mielestä, niin äiti tehköön päätöksen.
Nyt elämmme päivän kerrallaan ja ihmettelelemme.
Tiedän kuka tämä toinen nainen on, sinkku tahtomattaan.
Olen jutellut asiasta yhden ystäväni kanssa, joka on miehen parhaan miespuolisen ystävän naisystävä. Kukaan ei ole asiasta ollut tietoinen, niin hän ainakin sanoo. Hän sanoi tietävänsä, että tämä toinen nainen on laittanut mihelleni jo vuosia viestejä, jossa on pyytänyt luokseen tms. Hän jopa sanoi, että tällä naisella on ollut jo vuosia pakkomielle mieheeni. Tosin hänellä on kuulema ollut tällaisia viritelmiä useampaankin mieheen, varsinkin ukkomiehiin. Tämä ystäväpariskunta oli hyvin ihmeissään tästä mieheni toisesta naisesta. Kun tämä olisi kuulema ollut se viimeinen vaihtoehto. Niinpä, niin. Hyvin ovat salanneet asiansa.
Tiedän tietysti, että mieheni tässä on se pääsyyllinen, koska edes lähti tuollaiseen mukaan. En istu täällä ruusunpunaiset lasit silmilläni ja maalaile kuvia pahasta-pahasta toisesta naisesta.
Vaikka laitoinkin tälle toiselle naiselle muutaman ilkeänkin viestin, jolla toivoin pystyväni provosoimaan että hän kommentoisi asiaa edes jotain, niin pääsääntöisesti säälin häntä. Hän ei ole vastannut mitään. Joko ei ole mitään vastattavaa, tai sitten hän on päättänyt olla hiljaa. Mutta jotenkin koko tuon ihmisen elämä on surullista.
Miten meidän elämämme tästä jatkuu, sen tulevaisuus näyttää. Mutta yhden asian tiedän varmuudella, minulla on aivan uskomattoman fiksuja lapsia. Joten jotain hienoa olemme ainakin saaneet mieheni kanssa aikaiseksi.
Kiitos kommenteistanne, ihan jokaisesta. Otan niitä edelleen mielelläni vastaan.
Voi hyvänen aika sentään. Vaikka sanotkin että miehesi on pääsyyllinen, kirjoitat useamman rivin tästä toisesta naisesta, keskittyen juuri hänen osuuteensa asiassa. Hän ei todennäköisesti ole vastannut sinulle mitään, koska tämä on sopimus miehesi ja tämän naisen välillä.
Mutta sinä olet päätöksesi tehnyt, eikä miehesi koskaan saa sitä opetusta, joka häntä ihmisenä kasvattaisi. Niinhän se on, että petturi oppii vasta sitten kun saa kokea seuraukset. Harmillista, että juuri sillä petturilla on usein se loputtoman anteeksiantavainen puoliso. Mutta voisi kai se elämä huonomminkin olla...
Mä pidin aluksi ap kirjoittajaa fiksuna naisena. Nyt en voi kuin ihmetellä, onko tuo edes totta. Kaikkihan menee juuri niinkuin tälläkin palstalla kerrotaan pettäjien toimivan. Vain se toinen nainen on syypää kaikkeen. Paha sinkku, joka työkseen viettelee ukkomiehiä. Ja ystävät ei tiedä mitään. Lapsillekin kerrotaan.
Mä uskon, että mies on sopinut kakkosensa kanssa, ettei vastaa mitään, jos vaimo jotain kysyy. Siitä hiljaiselo. Miehet on solidaarisia toisilleen. Aina. Miehen paras ystävä on varmasti tiennyt miehen tekosista, mutta ei tietenkään ole vaimolleen siitä kertonut. Nyt yhdessä hämmästelevät tilannetta. Miehet on sopineet keskenään, ettei asiasta huudella, vaikka mikä tulisi.
Tulee myös mieleen, että onkohan edes kyseessä tuo sinkku nainen, joka sai vihat niskaansa? Voiko nainen ollakin joku muu? Kerrankos väärää puuta haukutaan näissä jutuissa.
Lapsille kertominen. Toki lapsille voi kertoa, että nyt menee huonosti ja että koetetaan korjata tilannetta. Mutta moniko oikeasti kertoo sivusuhteestaan teini-ikäisille lapsille? Tulikohan tuossakaan mietittyä, että lapset voi silti käydä isäänsä vihaamaan, vaikka suhde ei jatkukaan? Ei se, että pettää, tee ihmisestä huonoa vanhempaa lapsilleen. Näin mä aattelen.
Kerran sain itse viestin, jossa kysyttiin, mitä tekemistä mulla on jonkun ukkomiehen kanssa. En vastannut mitään kun en tunne ko miestä kuin nimeltä. Siitä tuli mieleen, että syyttääköhän ap väärää naista ihan turhaan?
"Vannoi, ettei kyse ollut seksisuhteesta"
Tässä kohtaa miehesi valehteli. Ei olisi muuten nukkunut sohvalla. Mutta muuten, toimi ihan hienosti kun itse oma-aloitteisesti tunnusti koko perheelle. Jaksamisia!
Miksi joku nainen alentaa itsensä tasolle jossa ottaa yhteyttä naiseen johon oma mies on ehkä rakastunut? Ei voi olla! Ei kukaan vastaa pitävät tuollaista ihan törppönä....jätä mieheni rauhaan muijana....
Älkää hyvät ihmiset myykö sieluanne jonkun ukon takia, lepo ja irti,uusia tulee.
En ikinä ottaisi yhteyttä niihin naisiin, joita mieheni on nainut. Miksi ihmeessä ottaisin? Tiedän, että nainen jää aikanaan, mutta uusia tulee. Mitä uutta se nainen voisi minulle kertoa? Minä sen sijaan voisin kertoa hänelle paljon asioita, mutta kellukoot nyt ihan itse paskalammikossaan loppuun saakka.
Jos ne jäisikin pelkkiin viesteihin, mutta entä jos mies harrastaa irstasta seksiä joidenkin naisten pimp**ssä? Puristelee rintoja? Kuin esineitä, seksikeskeisyyttä ilman henkisyyttä? Se on liian ällöttävää. Eikö tautipelkoa ole? Särkyykö naisten sydämiä? Kokevatko he tulleensa esineeksi miehelle? Joka heitetään käytön jälkeen pois.
Se ei ole sinua kohtaan arvostavaa ja kunnioittavaa. Mitä jos joku kerta mies löytää sellaisen nuoren naisen johon rakastuu ja lähtee? Ehkä ei? Miksi mies ei ole varma että sinä olet riittävä ja mielenkiintoinen, hänen pitäisi lähteä siitä periaatteesta - että on kiitollinen. Ja nöyryyttä elämää kohtaan. Minkälaiset arvot hänellä on? Miksei hän ole sinkkuna, jos seksi on niin tärkeä osa hänen elämäänsä ja vieraat naiset? Ei mies ole niin viaton aina miltä näyttää, kun käyttää hyväksi tilanteita. Mitä jos sinä olisit sairaalassa tyyliin ja mies nai iloisesti seuraavaa? Ei se ole oikein.
Eikö mies olisi sinun ystäväsi, kumppanisi ja muuten olisi kavereita. Miksi pitää mennä sänkyyn saakka? Liottamaan mu*aansa? Yhtähyvin sinä voisit tehdä saman miehelle ja väittää että haluat huomiota muilta. Suostuuko mies siihen? Eikö se olisi outo suhde. Eikö teille ole avoin suhde nyt, niin että sinä et kuitenkaan ole siihen suostunut. Hän siis kokeilee nyt terapiaa? Ok.
Rakastuminen laimentuu vai onko rakastunut ollut koskaan kunnolla? Pitkä suhde on siis hänen mielestään tylsä? Miksei hän tee mitään ettei tunnu tylsältä? Miten ne muut naiset ovat kokeneet kun mies ilmaantuu heidän elämäänsä ja taas katoaa? Hyväksikäytetty olo? Vai leikkiä?
Oletko tosissasi sitä mieltä, että se että mies joka tunnusti lapsilleen silmästä silmään että hänellä on ollut suhde toiseen naiseen, ei kasvanut ihmisenä? Ja etteikö hän olisi asiasta mitään oppinut?
Tietysti voi olla mahdollista, että mies ja tämä toinen nainen ovat sopineet asioita keskenään. Pitävät nyt hiljaiseloa, jotta voivat sitten jatkaa salaista suurta rakkauttaan.
Voi tietysti olla, että mies ihan lämpimikseen vannoi lapsilleen että suhde on ohi, eikä vastaava toistu. Koska hän ihan varmasti ymmärsi, että jos vannoo tuollaista lähes täysi-ikäisille lapsilleen, niin sitä luottamusta hän ei saa enää takaisin. Se tuli varsinkin pojan osalta varsin selvästi esiin.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, niin olen mielestäni keskittynyt tässä asiassa ihan kaikkiin puoliin.
Sinä selvästi kirjoitat kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mitä sinä omasta elämästäsi opit? Opitko helposti, vai kantapään kautta?
En todellakaan halua maalata piruja seinille, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että on miehiä, jotka voivat toimia juuri niin, että vakuuttavat silmät kirkkaina lapsilleen jotain, vaimolleen jotain ja vielä sille toiselle naisellekin.
Tapailin vielä hetki sitten ukkomiestä, joka kertoi olevansa eroamassa. Kärähti suhteestamme vaimolleen ja vaimo kertoi lapsille. Miehen oli pakko toimia. Hän vannoi ja vakuutti lapsilleen, ettei se toistu enää koskaan ja että ei tapaa minua enää ikinä.
Meidän suhteemme ei koskaan loppunut, miehen taholta. Mutta kun vaimo sai tietää suhteemme jatkuneen, hän soitti minulle ja kertoi tuosta keskustelusta, jonka mies oli hänen ja lasten kanssa käynyt yli puoli vuotta sitten. Siitä paikasta sanoin vaimolle, että lopetan suhteen mieheen, ja laitoin hänelle viestin, että tämä oli tässä. Minä en tiennyt siitä keskustelusta mitään, ja minulle tuli aivan järkytyksenä se, minkälaiseen toimintaan mies pystyi jopa omien lastensa suuntaan.
Nyt yritän vain ymmärtää, miksen tajunnu ja huomannut mitään aiemmin?
Kakkosnaiset usein suojelevat miestä ottaen mieluummin vaimon vihat omaan niskaansa kuin pettävän miehen. Kakkoset vannovat suhteen loppuneen, kertovat miehen haluamat valheet vaimolle jne. Mies vetelee naruista molempia naisia. Pettävät miehet voivat käyttää jopa lapsiaan apuna ollakseen uskottavia. Vaimo vakuuttuu että miehen ja kakkosen suhde on ohi vaikka se ei missään vaiheessa ole edes hiljentynyt.
Meilläkään ei muka ollut seksiä...ei kuulemma halua/tilaisuutta siihen. Kuitenkin sain sp-taudin. Itse en käy vieraissa. Ei ole ollut tähän ikään mennessä vielä tarvetta siihen.
Tällä hetkellä menee hyvin.
Olemme miehen kanssa puhuneet paljon. Olen puhunut läheisteni kanssa paljon.
Lapset sanovat, että iskä on rennompi. Kun otin ensimmäistä kertaa puheeksi miehen kanssa, että epäilen häntä, niin hänen ensireaktionsa oli silloin helpotus. Uskoin jo kuvitelleeni sen kokonaan, mutta kai se sitten pitää paikkansa. Hän itse sanoo, että olo on huojentunut kun on päässyt koko asiasta eroon.
Ehkä tästä päästään yli.
Yhteiselämä jatkuu, vaikka järjestin taloudelliset asiat niin ettei sen takia ainakaan tarvitse yhdessä olla. Omaisuus on selvästi jaettu.
Mies ei halua erota. Haluaa suunnitella yhteiselämää eteenpäin.
Minä elän lähinnä päivän kerrallaan, viikon eteenpäin.
Lapset ovat tilanteeseen tyytyväisiä, Isä on entistä tiiviimmin heidän elämässään mukana. Jakavat harrastuksetkin nyt.
Lasten kannalta ainakin ratkaisuni jatkaa oli oikea.