Mulla on ihana, hauska ja kiva mies, unelma duuni ja lapset iloisia ja terveitä ja onnellisia, oma kaunis koti ja koirakin on ihan ok. Eikö tuon kaiken pitäisi riittää? Mutta mutta, mies on kuin veli mulle. Tai sanottasko että mä oon kuin kämppis hänelle. Me vitsaillaan, pelleillään ja nauretaan, mutta ei mitään muuta. EI MITÄÄN. Viime vuonna harrastettiin seksiä, yhden kerran. Se tapahtui 11.9.2012. Musta tuntuu että elämä valuu ohi.. Vain sen takia ettei oma mies voi koskea muhun. Ei puristaa ohi mennessään, ei taputtaa perseelle, ei pussata eikä mitään sekstistiä juttuja. Se oli edellinen mies joka mulle on viimeksi sanonut että hitto mä haluun panna sua. Kuulenkohan tota enää ikinä, paitsi humalaisilta miehiltä ravintolassa? Enkö mä enää ikinä saa aamuseksiä? edellinen kerta tais olla josku 3 vuotta sitten.. Kuinka moni mies olisi tälläisessä suhteessa? Ei varmaankaan moni.. Toinen puoli sanoo että mun pitää olla kiitollinen siitä että mieheni kantaa vastuunsa asioista, ei kännää, ei hakkaa, hoitaa raha-asiat kunnolla ja on muutenkin jees tyyppi (ja saa mut kuitenkin edelleen nauramaan) mutta miten se tuntuukaan pahalle kun toinen ei voi ottaa mua illalla kainaloon, silitellä hiuksia tai vaikka jostain muualta.. Ja joo, nyt vaan sen verran että olen kyllä yrittänyt, olen puhunut ja olen itkenyt. Olen huolehtinut itsestäni, enkä todellakaan luule että sillä on joku toinen. Joitainhan vaan ei kiinnosta seksi ollenkaan, niin onko mulle nyt sattunut sellanen mies? Oli meillä alkuaikana seksiä jonkun verran, mutta ei nyt niin paljoa kuin jonkun muun kanssa on ollut. Muutenkin tuntuu että mieheni on hyvin sulketunut tuon seksin suhteen, ei ole osannut sano mistä tykkää jne eikä kuulemma ole mitään sellaista mikä kiihottais.. Itse olisin seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen, mutta.. Kohta oisin valmis antaa vaikka vasemman käteni että saisin huomiota, hellyyttä ja seksiä!! Tää asia alkaa vaivamaan mua päivä päivältä enemmän. Oon sanonut miehelleni että tää asia on mun päässä kuin joku iso myrskypilvi, pelkään sitä että milloin se räjähtää. Lasten takia en halua erota, onko vaan tyydyttävä tähän kulissiin ja annettava sen repiä mut rikki? Musta tuntuu että vaikka tekisin mitä, niin se ois mun miehelle ok. Joku aika sitten sanoin hänelle etten voi elää loppuelämää ilman rakkautta, että jos en sitä häneltä saa niin pitää varmaan hommata rakastaja. Mies sano että se on sitten hommattava. Mutta kaikista pahinta tässä on se, että en voi tehdä sitä miehen kanssa jota rakastan! Ja ajatus kaksoiselämästä ei ole kovinkaan houkutteleva. Mä oon 34 VASTA! Tälleinkö tää loppuelämä menee?
Kämppiksen kanssa eletään...
123456**
9293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi, Monille käy noin kun lapset tulevat ja eletään kämppiksinä.Oletko tarkalleen ottaen kysynyt mieheltäsi miksi seksikerrat ovat niin harvassa? Onko seksin vähyys tehnyt miehellesi päähän valtavan paineen että pitää onnistua? Minä ehdottaisin että kävisitte perheneuvolassa juttelemassa tai kirkon perheasian neuvottelukeskusta.Parisuhteelle pitää ottaa aikaa.Helittely ei aina tarkoita seksiä vaan juuri sitä mitä kuvailit-istumista toisen kainalossa jen.Myös seksuaaliterapeutti osaisi auttaa teitä.Ei tarvitse tyytyä kämppiksenä olemiseen.
Itse samanlaisessa suhteessa eläneenä ja siitä eronneena neuvon että yrittäkää, yrittäkää ja yrittäkää vielä, jos ei keskeneeä keskustelemalla niin sitten terapiassa.
Jos miehesi on noin hieno pakkaus eikä muita ongelmia ole niin ei se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ole.
Jos ei muuta niin muuttakaa sovituksi ajaksi erilleen ja katsokaa tilanne uudelleen, miehelläsi saattaa olla vain jotenkin patoutunut tunne sisällä mistä ei paase erilleen kuin yksin olemalla ja havaitsemalla mitä on menettämässä.
Ja itse siis olin tuo mies edellisessä suhteessani.
Tylsästä suhteesta eronneena sanon myös minäkin että yrittäkää! Mitäs sitten jos eron jälkeen saisitkin hyvää seksiä mutta muut asiat uupuvat..ja ikävä sitä entistä hyvää kohtaan tulee olemaan suuri.Ero on niin raskas kokemus että jos vain mahdollista niin koeta taistella liiton puolesta. Meissä ihmisissä on jokin kumma piirre että tahdomme aina sitä mitä ei ole (ainakin itsessä tunnistan tämän).
Ei kuitenkaan ole reilua sinua kohtaan että ilman seksiä joutuisit elämään, tilanne ON luonnoton. Menkää pariterapiaan ja koeta saada miehesi avautumaan. Syy haluttomuuteen voi olla jokin meille naisille käsittämätön juttu, joka taas miehelle onkin iso asia...
No en sanoisi, että tuo seksi on ainut autuaaksi tekevä asia, arvostan kyllä sitä tasapainosita ja huolehtivaa perhe-elämääkin varsin paljon.
Vaakaan laiittaisin ja uskon kyllä vaaan kallistuvan kuitenkin tuohon jo koettuun ja turvallisesti tutuun elämään, eihän sitä koskaan tiedä mikä päivä herättää taas uuden vireen tähän vanhaankin liitoon, yrittää ainkain kannattaa.
Aina ei voi odottaa toiselta, sillä olen päässyt käsitykseen että mieskin odottaa vaimoltaan niitä hellyden osoituksia, oletkohan muistanut tämän puolen asiasta.
Jaossa varmasti on tuota seksin tarvitsaa kuinka paljon vain, mutta kun katsot tarkemiin huomaat kulutuksen merkit heissä, viina on maittanut, talous on epäkunnossa, jutut ovat pervoja, tuskin kovin hyvältä näyttää.
Takaa voi löytyä vaikka kuinka monta epäonnistunutta liittoa, joista syyttää ex-ään.
Lapsikain voi olla monia, mutta katsoppa miten heistä puhuu, miten heitä muistaa, ajatteleeko heidän tulevaisuuttaan, tuskin, minä itse on liikkeellä. Enpä huolisi edes maksusta.
Laita mies lääkärille ja mitataan mieshormooniarvot ja jos niissä vikaa niin saa lääkityksen tai sitten miehesi on homo tai pornoaddikti ja runkkaa liikaa tai sitten sillä on toinen nainen missä käy mutta ei kerro mitään sinulle. Hanki vakipano missä käyt seksitarpeesi hoitamassa ja vaikka muutama viikko omaa lomaa ja nytkin lapissa on menio päällä ja miehiä rittää. VAroittappa mieatä eli jos seksi ei ala sujumaan niin ero on edessä niin se voi miehesi herättää tai sitte terapeutille mikä miestäsi vaivaa seksijutuissa.
Olisit just mun mieleen. ja minä olen aika seksuaalinen et ei tarttis sun olla ilman seksiä. Puristaisin mielelläni per.seestä ja tis.seista ja aamulla aina panettaa mut oon sinkku eikä ole ketään ketä panna. Sit mä mietin et olispa tosiaan ihan herätä jonkun vierestä ja alkaa vaan harrastaa seksiä kun aamu stondiskin on aina hirvee et tekis mieli panna.
Itse elän suhteessa jossa on seksiä mutta ei mitään puheenaihetta mistään. Sekin on rankkaa. Olisipa minullakin mies joka saisi minut nauramaan. Meillä asuu kuollut hiljaisuus. Kännissä mies on sosiaalinen minuakin kohtaan, mutta vain humalassa. Silloin käydään läpi kaikki mitä on jäänyt suhteessa sanomatta. Toivon todellakin että ap saa suhteensa kuntoon. Hyviä miehiä on todella harvassa
Minä oon hyvä mies. Hyvää yötä teille.
Kiitos kommenteista. Mieshormoonit on testattu ja ne oli ok. Ja voi kyllä, olen todellakin yrittänyt. Olen halaillut, silitetellyt pussailut ja järjestänyt pieniä kivoja yllätyksiä. Mutta tiedättekö miten turhauttavaa se on, jos se on vaan yksipuolista?
Eilen kahteen otteeseen änkesin itseni hänen kainaloon pötköttämään ja silittelemään ihan sillä että mikä on reaktio parin kuukauden jälkeen. Mies ei tehnyt mitään, ei siis mitään. Jatkoi vaan juttuaan mitä oli kertomassa. Siis ei elettäkään että olisi vaikka kääntynyt muhun päin
ja laittanut kädet vaikka ympärille. Oon tuota terapiaakin ehdottanut, mutta siihen ei hän suostu. Ehkä pahinta tässä on juuri se, että takaraivossani hakkaa ajatus erittäin yksinäisestä loppuelämästä.