Eikö petetyllä ole oikeutta kertoa kokemuksisstaan niinkuin hän on ne kokenut.
Miksi täällä tahdotaan lytätä.
lukenut palstaa
12211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lytätäänhän täällä kaikki, niin petetyt kuin pettäjät ja ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset, vitoset ja kympitkin vaikka yleensä suhdeasiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin näitten lyttääjien mielestä tai niiden suhteet on. Ja kaikki täällä tiedetään paremmin kuin asianosaiset itse.
Tämä on sitä liittoterapiaa ja jos täällä valittaa niin saa mitä tilaa, on tämä sellaista sykologiaa.
Eiköhän aikuiset ihmiset kykene järjestämään liittonsa vaikeudet
aisantuntijoiden kanssa niin halutessaan.
Asiantuntijoiden kanssa joutuvat myös petety ja pettäjätt kohtaamaan itsensä
ja pettäjän/petetyn toisessa valossa mitä täällä palstalla toimien .
Silloin puntaroidaan avioliiton kokonaiskuvaa molempien näkökulmasta.
Omien tekojensa kanssa jokainen joutuu tulemaan toimeen joka päivä
oli sitten pettäjä tai petetty ihminen.
Erotessa parisuhteesta sen tulee huomaamaan jokainen itse.
Ei ole enää kumppania jota syyttää tai tuomitsee eron jälkeen käytyään
erovaiheet ensin läpi .
Kaikki alkaa alusta uuden kumppanin etsiminen ja rakastuminen .
Onni on tämän jälkeen onnenonkijan itsensä käsissä.
Hyvä parisuhde on kuin lottovoitto .(eräs henkilö totesi)
Kaikilla ei ole vain yhtä hyvää tuuria elämässään.Ei edes heillä, joilla
olisi kaikki mahdollisuudet onnistua parisuhteessaan.
Nimimerkki geenipaholainen poistuu ja kiittää seurasta.
Edelliset kirjoittajat kyllä vastasivat jo aika tyhjentävästi.
Miksi kukaan edes odottaa jollain netin keskustelupalstalla saavansa aikaan rakentavaa ja eheyttävää keskustelua?
Väitän 80% tänne kirjoittavien olevan mukana huumorilla ja provoilumielessä.
Ne loput sitten, osalla oikeasti halu avautua ja tarve saada muilta tukea.
Sitten on ryhmä jolle tää on ainoa kanava vihalle johon lähimmäiset ovat ja kyllästyneet eivät jaksa enää kuunnella valitusta ja surkeutta.
Kenties kotona ja uusi kumppani jolle ei voi enää sitä exää ja muitakaan haukkua vaan tänne on helppo levittä p....
Puolison uskottomuus oli yksi pahimmista elämässäni kohtaamista asioista. Luen täällä siksi -asialinjalla. Avioero tuli,alan toipua, mutta tuen mielelläni muita, jotka ovat traumansa pahimmissa pyörteissä ja pohtivat elämänsä ratkaisuja. Ero on hlökohtainen päätös, jokainen päättää itse oman elämänsä parhaan, mutta ulkopuoliset näkemykset voivat auttaa. Väärin tekeviä, valehtelevia, ikäviä ja yksioikoisia ihmisiä on tulee aina olemaan, joten toisin nähtynä, on hyvä että sellaisetkin täällä kommentoivat. On hyvä opetella viisaaksi, jotta että ei enää sinisilmäisesti usko kaikkea mitä toinen ihminen sinulle puhuu ja on ymmärrys hänen sielunelämäänsä, vaikka ei hänen mielipiteitään jaa.
Petettynä olen oppinut paljon myös pettäjista ja kakkosista, tämän palstan kommenteista, siitä kiitos heille. Kaikilla on oikeus kirjoittaa nettikeskusteluun, arvostan kaikkien asiallisia ja vilpittömiä kommentteja. Ilkeilyt tulee osata jättää omaan arvoonsa.
Kaikki täällä oleva teksti on eräänlaista näytöstä. Ei täältä voi oikeasti oppia pettäjistä ja kakkosista mitään. Ei petetyistäkään. Jokainen puhuu vaan omasta puolestaan ja omalta kannaltaan. Ei toisen asemaan asettuneena.
Jokainen petetty, pettäjä ja kakkonen on yksilöitä ihmisenä eikä ketään heitä voi laittaa nippuun ja tuomita tai puolustaa. Jokainen tarina on omanlaisensa.
Siksi täältä "oppiminen" on kyseenalainen asia. Ei täältä OPITA mitään joskakin määrätystä ihmisryhmästä.
Oppii sen, mikä sen toisen kanta on. Vaikka sitä ei jaa tai hyväksy. On hyvä kuulla miten eräät ovat tunteidensa vietäviä, mitä valheita suustaan päästävät jne. Itselleni sellainen on täysin vierasta.
Kuten kirjoitin niin täällä voi näytellä mitä vaan ihan anonyyminä. Kirjoitella vaikka satuja.
Jonkun kanta voi olla ihan päinvastainen kun mitä antaa ymmärtää. Lukijat ei voi tietää mikä on totta ja mikä ei.
Voi tietysti valita omaan kohtaloon sopivan "totuuden". :))
Täällä voi oppiakin, voisin allekirjoittaa joka sanan vietissäsi.
Itse olen avoimesti kertonut kokemuksistani juuri samasta syystä. HAluan luoda samassa tilanteessa oleville luottamusta elämään ja toisaalta näyttää kuinka heikkoja me petetyt olemme.
En ole kertonut siksi että haluaisin mollata ja viestittää exälle jotain vaan ja ainoastaan vertaistuen merkeissä.
Syvältäkin pystyy nouseen vaikka valitsisikin elää jatkossa yksin.
Minusta olisi hyvä jos näiden pettäjien annettaisiin kertoa tarinoitaan ilman ikäviä kommentteja. Tietenkin toiveeni on, että he uskaltaisivat olla rehellisiä ja avoimia kaikesta , silloin siitä saataisi tulla jopa terapiaa itselle sekä lukijoille.
Jos se rehellisyys menisi siihen, että ei syyttäisikään aina kaikesta puolisoaan, vaan olisi myös valmis kertomaan niistä oman itsensä tutkisteluista, mitä on jälkeenpäin löytynänyt itsestään ja tietenkin se tärkein asia, miten lapset ovat kuuluneet tämähän yhtälöön ennen pettämistä ja pettämisen jälkeen ja mitä lapset yleensä tällaiselle petäjälle todellisuudessa merkitsevät.
Entä ajatteleeko puolisolelen aiheittamaa tuskaa, elämän mahdollisuutta lainakaan.
Toivon ihan kekein alalysointia ja ilman että puhuukaan tuosta petoskumppanista ja vain lukekaamme, emme saa alkaa tuomita, nyt tarvitaan jo avoimuutta, jotta oppisimme edes jotakin elämän monimuotoisuudesta.
Hei te myöspetetty aikoinaan ja annetaan kertoa, näin sen tulisi mennä.
Miten täältä mitään oppii? Kyllä on köykäiset eväät elämässä jos täältä saadaan oppeja.
"Minusta olisi hyvä jos näiden pettäjien annettaisiin kertoa tarinoitaan ilman ikäviä kommentteja. "
Miksi ei saisi kommentoida? Ei se estä ketään kertomasta ja olemasta rehellinen.
Jos sen sijaan pettäjät kirjoittata sitä samaa valheellista paskaa jota jo ovat syöttäneet petetylle, niin miksi sitä ei saa sanoa valheelliseksi paskaksi?
Tässä tulee, kestättekö kuulla: Mä petin miestäni. Ihan omasta halustani, omista itsekkäistä syistäni enkä hetkeäkään ajatellut, että toiseen sattuu. Mä janosin hellyyttä ja huomiota, kaikkea mitä en mieheltäni saanut.
Mies oli mua lähes kymmenen vuotta vanhempi. Yhteen ajauduttiin yhteisten ystävien kautta ilman sen suurempia tunnekuohuja. Sitten kävi klassisesti, mä olinkin raskaana ja luonnollisesti ajattelin, että nyt on sitten yhteen muutettava ja perustettava perhe. Niin tehtiin. Tuli toinen lapsi. Elämä meni siihen, että mä huolehdin lapsista, kodista ja työstä. Mies keskittyi luomaan uraa. Mä luulin, että opin oikeasti rakastamaan miestä ja hän minua. Oli aika rankkaa tajuta lähes nelikymppisenä, ettei tämä miksikään muutu. Sitä rakkautta ei vaan tule puolin eikä toisin. Eikä yhteistä vanhuutta.
Me oltiin tosi hyviä näyttelemään. Kaikki luuli, että nuo on oikein malliperhe. Kivat lapset, kaunis koti, hyvät työpaikat. Kukaan ei tiennyt, ettei seinien sisäpuolella rakkautta osoitettu muille kuin lapsille. Loppuaikana riideltiin koko ajan.
Ensin mä haaveilin, että tulee joku nainen ja mies rakastuu ja jättää mut. Mä oikein odotin sitä. Sitten mä kävin haaveilemaan vieraista miehistä.
Yhtenä iltana se sitten tapahtui. Tapasin miehen, joka sai pöksyt kastumaan heti ensi silmäyksellä. Yksi asia johti toiseen ja jonkun ajan tapailtuamme päädyttiin sänkyynkin. Ja seksi oli mahtavaa. Siinä vaiheessa esitin miehelle, että mitä jos erottaisiin, tästä ei tule mitään. Hän ei halunnut. Taivuin hänen tahtoonsa ja yritettiin aikamme. Koko ajan pidin yllä suhdetta vieraaseen mieheen. Eihän mulla ollut mitään aikomustakaan enää liittoa jatkaa. Kunhan vaan olin ja keskitin kaiken energiani lapsista huolehtimiseen ja heidän hyvin vointiin.
Sitten mies sai tietää vieraasta miehestä. Mä vuodatin kyyneleitä. En sen takia, että tein mielestäni väärin vaan sen takia, että jäin kiinni. Lupasin lopettaa suhteen. En lopettanut ja taas kävi käry. Silloin mies lopulta myönsi, ettei tästä tule mitään. Ei hän mua rakasta, koskaan ei ole rakastanutkaan. Samassa rytäkässä myönsi, että hänellä on toinen nainen. Se ei tuntunut musta miltään.
Lapsiani mä olen aina rakastanut ja vaikka kuolisin heidän puolestaan. Eron syitä ei heille seikkaperäisesti kerrottu. Kumpikaan ei haukkunut toista heidän kuullensa. Erosta on jo aikaa ja lapset vaikuttaa ainakin mun mielestä hyvin tasapainoisilta nuorilta aikuisilta. Ei ne mua taida edes inhota. Toinen asuu edelleen mun kanssa ja toinen muutti omilleen vähän aikaa sitten. Säännöllisesti mamman luona vierailee ja käy yökylässä. Jutellaan aikuisten asioista ja mä nautin täysillä heidän seurastaan. Ihania lapsia!