Olemme olleet ystäviä parikymmentä vuotta tavalla joka on muistuttanut äiti /lapsi suhdetta. Ystäväni tarvitsee tukea elämässään monella tavalla ,ja nuorempana minulla olikin voimia tähän ystävyyteen.
Noin vuosi sitten ystäväni jäi pois työelämästä, Hänellä ei ole lapsia tai miestä. minä olen aktiivisesti työelämässä ja meillä on mieheni kanssa neljä lasta. Ystäväni alkoi soitella päivittäin useita kertoja heti kun tulin töistä kotiin, asiaa ei juuri ollut, halusi vain seuraa ja kuuntelijaa. Yritin lukuisia kertoja neuvoa harrastuksiin tai hakemaan muutakin keskusteluseuraa. Joka päivä puhelin soi ja ystäväni syyllistää minua kun yritän sanoa ,että olen töissä tai lapset tarvitsevat äitiään.
Tilanne on johtanut siihen , että itse ahdistuin ja halusin lopettaa puhelut kerrasta. Onko tämä kenellekään tuttua? Ystävyydestä on todellakin tullut taakka, joka vaikuttaa jo koko perheeseeni.. Miten toimisin jatkossa?
Noin vuosi sitten ystäväni jäi pois työelämästä, Hänellä ei ole lapsia tai miestä. minä olen aktiivisesti työelämässä ja meillä on mieheni kanssa neljä lasta. Ystäväni alkoi soitella päivittäin useita kertoja heti kun tulin töistä kotiin, asiaa ei juuri ollut, halusi vain seuraa ja kuuntelijaa. Yritin lukuisia kertoja neuvoa harrastuksiin tai hakemaan muutakin keskusteluseuraa. Joka päivä puhelin soi ja ystäväni syyllistää minua kun yritän sanoa ,että olen töissä tai lapset tarvitsevat äitiään.
Tilanne on johtanut siihen , että itse ahdistuin ja halusin lopettaa puhelut kerrasta. Onko tämä kenellekään tuttua? Ystävyydestä on todellakin tullut taakka, joka vaikuttaa jo koko perheeseeni.. Miten toimisin jatkossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttua on. Minulla OLI ystävä, joka soitti noin 5-6 kertaa päivässä. Päästyään töistä, kutsui itsensä väh 3 kertaa viikossa luokseni kahville. Kertoi minulle, että hän joutuu joustamaan, koska vietän viikonloppuisin aikaa puolisoni kanssa. Minä hypin kuulemma mieheni pillin mukaan huomioidessani mieheni ja hän joutuu anelemaan huomiotani? Kerran en vastannut hänen puheluihinsa vuorokauteen, niin aamulla kun menin ulos, nainen istui autossa- tarkastamassa "onko kaikki kunnossa". Salille, lenkille, shoppailemaan- jos en lähtenyt mukaan, hän ei kuulemma kyennyt yksin menemään mihinkään. Syyllisti minut sitten jopa ylipainostaan ja huonosta kunnostaan, jos en kyennyt ja jaksanut lähteä mukaan. Jos kävimme ulkona yhdessä, sai raivarit, jos vietinkin aikaa jonkun toisen kanssa( juttelin tai tanssin) - kerrankin ravintolan aulassa uhkasi vetää ranteensa auki, koska minä olen niin huono ystävä, että annan huomiota muillekin.
Ahdistavaahan tuo tuollainen oli. Ja on sinullakin.
JA kyllä- ystäväsi käytös vaikuttaa lopulta omaan psyykkeeseesi ja perheeseesi ja väsyt ja uuvut tilanteeseen. Ystävien tulisi olla voimavara, ei omaa energiaasi syövä side, jossa läheisriippuvainen ihminen tekee sinusta syyllistetyn uhrin, joka on vastuussa hänen hyvinvoinnistaan.
Minä sain tarpeekseni ja katkaisin välit. Ja sen jälkeen on jokainen päivä ollut aurinkoinen ja hyvä päivä. Vailla ahdistavaa syyllisyyttä ja tilivelvollisuutta ja selittelyä, mitä olen tehnyt, kenen kanssa, koska tai puolustautumista siitä, että rakastan perhettä ja muita ystäviäni.
Haluaisin neuvoa, että keskustele asia ja rajat selväksi, mutta kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että ei toimi.
Minä olen yrittänyt, sitten on kyyneliä vuodatettu ja ns. sääntöjä noudatettu jonkin aikaa, kunnes tilanne muuttuu entista pahemmaksi ja räjähtää aina tasaisin väliajoin silmille.
Huh, onko tää totta? Itse en kyllä ikinä olisi noin kärsivällinen. Normaali-ihminen tajuaa, että toisella on myös oma elämä ja että soittelun, kyläilyn ja yhteydenpidon tulee olla noin suunnilleen vastavuoroista. Myöskään toisen yksinäisyydestä tai mielenterveysongelmista ei ole kukaan muu vastuussa, ei edes perheenjäsenet (kun puhutaan aikuisista). Hyvä kun olet hankkiutunut eroon riippuvaisesta "ystävästäsi".
Pahinta tuossa tuollaisessa on, että toinen tyydyttää vain omia tarpeitaan. Itsekin olen joskus havahtunut miettimään "milloin viimeksi tyyppi kysyi itseltäni miten voin, mitä kuuluu tms." Jos kyseessä ihminen, joka tilittää vain omista asioistaan osoittamatta aitoa kiinnostusta myös toiseen suuntaan, on korkea aika kääntyä toiseen suuntaan.
Kiitos vastauksestasi.. Tosiaankin elämä on ollut jatkuvaa selittelyä miksi en aina voi olla vain häntä varten . Olen jo katkaissut yhteydet omalta puoleltani ja kertonut syynkin, mutta soittelu ja ahdistelu vain jatkuu. Lapseni facebookinkin kautta "ystävä" on kysellyt missä äitisi oli silloin klo se ja se.
Ystävyyden ei kuuluisi viedä kaikkea energiaa ja aikaa vaan rikastuttaa ja jakaa elämää puolin ja toisin.Sitä en voi käsittää, että ei edes lapseni ole tarpeeksi hyvä syy olla jatkuvasti huomaamassa tätä ystävääni.
Nyt siis olen myös päättänyt lopettaa kaikenlaisen yhteydenpidon-sääli sinänsä. Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin vuosien jälkeen? Niin raadolliseksi olen kuitenkin tullut että minä en enää ole se joka auttaa ja ymmärtää.. nyt on aika hakea tukea muualta.
Tsemppiä sinulle ja hyvää kevättä..
Tavallaan osaan samastua tuon ystäväsi kanssa. Minunkin paras bestis, olemme sinkkuja löysi yllättäen tai noin muutama kuukausi sitten miesystän. Ennen olimme paljon yhdessä myös vapaa-aikoihin ja suunnittelimme myös kaikenlaista juhlia ja viestittelimme. Nyt töistä lähtiessä hän vain moikkaa hei, hei, nähdään sitten huomenna, maanantaina ym. Jääneet ovat iltaisn viestittelyt: on kuin näkymätön kuilu olisi tullut välillemme. Tavallaan ymmärrän ja olen iloinen että hän on löytänyt kumppanin, mutta entinen ystävyys ei ole enää meille mahdollista. Tavallaan koen että ei hän kuulu enää meidän sinkkujen kerhoon. Niin vain on että elämässä olosuhteet, ihmisuhteet muuttuvat ja se on vain hyväksyttävä. En halua piinata ja vaatia ystävni aikaa, koska hän haluaa olla nyt rakastettunsa kanssa. Niin itsekkin tekisin. Sinun ystävän pitäisi myös ymmärtää!
tähän mun on pakko vastata tarvitsin vanhaa ystävääni kipeästi hän ei ja vituttaa suorastaan että mä tein ystäväni eteen todella paljon hän vittuili eikä oikeastaan arvostanut mua. surullista että menetin lapsuuden ystäväni. enkä enää tutustu rapuihin skorpioihin enkä kaloihin itse olen suora jousimies eikä homma vaan toimi ja he eivät osaa puhua ja loukkaavat. no se siitä eihän noihin horoskoopeihin aina pidä uskoa, MUTTA NYT MENI HERMOT NOIHIN.
T:PETTYNYT SURULLINEN
Joo.. Aika surullista kuitenkin on , etä näin totaalisesti täytyi katkaista ystävyyden side vuosikymmenien jälkeen. En kuitenkaan voinut ajatella vain ystävyyttä, sehän oli muuttunut jo läheisriippuvuudeksi. Pitkään tuntui siltä, että ns. ystäväni tietoisesti unohti, että minulla on perheessä neljä lasta ja mies.
Hän ei viime vuosina todellakaan halunnut kuulla lasteni kuulumisia tai muuta perheellemme kuuluvaa. Mutta omat arjen asiat muuttuivat elämää suuremmiksi.
Esim. vuolaasti kerrottu kauppareissu tai lehdestä luettu asia- hän saattoi soittaa useita kertoja päivässä näistä asioista.
Ymmärrän kyllä , että hänellä on suppea arki tällä hetkellä, mutta loukkaantuminen verisesti jos en aina ehtinyt/jaksanut kuunneella oli jokaviikkoista.
En enää kanna huonoa omaatuntoa ratkaisustani, mielestäni raja kaikella-ystävyydelläkin.