Olemme olleet yhdessä nyt 9kk jotka olemme asuneet samankaton alla. Olen huomannut että miehelläni on hyvin ärsyttävä tapa lähteä aina menemään kun tulee riitaa.. tai ei riitaakaan vaan sanomista. Jos minä sanon jostain tyyliin "älä pidä vesi hanaa auki kun peset hampaita (meillä vesimaksu erikseen) tästä tulee norsun kokoinen sanominen. Mies keskeyttää hampaiden pesun ja menee komerolle hakemaan vaatteitaan. Alkaa se sama rulianssi kuten aina "mene ja hae joku muu jota höynäyttää ja hyväkskäyttää.. mee niiden isomunaisten kavereiden luokse .. yms yms." ottaa koiransa ja lähtee. Asumme vielä toistaiseksi eri kaupungeissa (välimatkaa n. 300km.)
Mies on kyllä yleensä tullut takaisin ajettuaan n. 20km kotiinsa päin. Tätä ennen olen hänelle soittanut ja kuunnellut mitä kaikkea olen mm. paksuperseinen ahdasmielinen valittaja.
Mistä johtuu että mies lähtee eikä jää selvittämään asiaa kanssani? Tilanne on aina sama tuli sanominen sitten miehen tai minun puoleltani. Aina mies lähtee menemään.. enkä tajua miksi. En ymmärrä miksei voi jäädä selvittämään asioita kanssani.
Miehellä menneisyydessä "huoneita" joihin ei minua päästä. Ja tuntuu hänellä muutenkin olevan ns. ongelmaa kun saa ihme raivareita ja lähtee aina kävelemään vaikkei asia ole tuon kummoisempi.
Kertokaa!
Mies on kyllä yleensä tullut takaisin ajettuaan n. 20km kotiinsa päin. Tätä ennen olen hänelle soittanut ja kuunnellut mitä kaikkea olen mm. paksuperseinen ahdasmielinen valittaja.
Mistä johtuu että mies lähtee eikä jää selvittämään asiaa kanssani? Tilanne on aina sama tuli sanominen sitten miehen tai minun puoleltani. Aina mies lähtee menemään.. enkä tajua miksi. En ymmärrä miksei voi jäädä selvittämään asioita kanssani.
Miehellä menneisyydessä "huoneita" joihin ei minua päästä. Ja tuntuu hänellä muutenkin olevan ns. ongelmaa kun saa ihme raivareita ja lähtee aina kävelemään vaikkei asia ole tuon kummoisempi.
Kertokaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pakenee ikäviä tunteita. Pakeneminen kertoo sen, miten lapsenkengissä hänen taitonsa keskustella negatiivisista asioista on.
Vain harjoitus tekee mestareita, joten menepä joku kerta oven eteen ja sano rauhallisesti ja rakkaudella, että älä lähde, please, jutellaan. Eli kyseenalaista konkreettisesti se hänen tarpeensa paeta aina kun eteen tulee vähänkin epämiellyttävä asia.
Ei tarvi provosoitua eikä syytellä, tarvii vain haluta olla yhdessä ja selvittää asiat.
Mä kun menin eksäni eteen ovella, niin hän vaan meni ja oikein nautti nähdä että tilanne sattui minuun. Sitten hän vielä lähetti viestejä perään että olen täysi pa***a kun ajan hänet pois kotoani. Vaikka minähän juuri yritin saada hänet siellä pysymään. Mutta se millä ajoin hänet pois, oli se että en antanut hänen vaan olla rauhassa. Hiljaa.
Tuollaista tuppisuuta en halua elämääni enää koskaan. Kaikki kääntyi tuossa suhteessa aina mun syyksi.
Mä taas samassa tilanteessa ja ilkeä ilme kasvoillaan yritti rusentaa mun sormet oven väliin...huoh...miks? Pakenee, ei pysty keskustelemaan ja tekee sen aina, kun tulee kenen tahansa kanssa mielipide-eroja. Heikko itsetunto? Henkisesti sairas?
Ilmeisesti huono itsetunto. Luulee, että arvostelet hänen persoonaansa (että hän ei ole hyvä) vaikka arvostelet tekoja. Lisäksi huonokäytöksinen.
Sinuna antaisin seuraavan kerran mennä enkä soittelisi perään vaan odottaisin, että tekee itse aloitteen sovintoon. Ei pidä aina olla se sovinnontekijä varsinkin jos toinen on itse aloittanut riitelyn!
Mikään ei pakota sua päästämään tollasta lasta enää kotiisi temmeltämään, sen kun sanot sille, että pysy poissa, niin asia on luultavasti sillä selvä. Ton tason luuserit ei uskalla tulla anelemaan takasinpääsyä, se on ainakin varmaa.
Munkin mies häippäsee aina jos tulee jotain riitaa/sanomista. Aluks se oli mulle kauhee paikka, itkin ja kysyin onko ihan pakko lähteä.
Asiasta on puhuttu ja nyt toimin toisin. Mies vaan haluu päästä ulos päästelemään höyryjä, annan hänen mennä, kyllä se sieltä sit soittaa ja vähän ajan päästä valmis puhumaan asiasta.
Samanlaisen miehen kanssa asuin jopa yhdessä. Lähti riitojen aikana jonkun entisen naisensa luokse. Sai empatiaa sieltä ja hetken aikaa en kuullut miehestä yhtään mitään kun hänellä meni hyvin jonkun exän kanssa. Sitten siellä riita ja olin se jonka luokse palattiin. Sain kehuja ymmärtäväisyydestäni ja kiltteydestäni. Olin vain ja ainoa rakkaus hänelle ym.. Mies ei kestä riitojen selvittelyä vaan pakenee kuin pieni lapsi. Samoin tekee facebookissa riitojen aikana olen estossa ja tämä ex on siellä. Sitten kun on kanssani on exä poistettu. Pieni piiri pyörii ja siitä aion pyörähtää eroon.
Meillä mies teki samaa (asuimme tosin jo saman katon alla) kun halusi jättää minulta asioita kertomatta. Mies oli menettänyt luottotietonsa, eikä kehdannut asiaa minulle paljastaa, koska ei halunnut minulta apua. Sai sitten hirveitä raivareita kaikesta, mikä liittyi edes kiersoteitse rahaan.
Kun laskuja tuli kotia, alkoi hirveä haloo mistä tahansa aiheesta. Kun itse olin täysin tietämätön tilanteesta, olin aivan pihalla. Miksi ihmeessö tiskit ovat nyt ylivoimainen juttu ja minä olen laiska kun en niitä hoida, kun miehelle sovittu kotityö se on? Miksi minun vaatevalintani on tänään naurettava, aiemmin se on ollut sopiva? Miksi ei nähdäkään tänään kavereita vaan "vietetään vittu sitten koti-iltaa!"?
Sain sitten asian ilmi, kun kävin katsomassa yhteistä s-tiliämme, jossa piti olla 200€. Ei ollutkaan. Aluksi mies suuttui, riiteli ja olin varma, että mies räjähtää käsiin. Sitten alkoikin itku ja valitus, miten paha olo hänellä on, eikä hän halua minun näkevän häntä sellaisena.
Meillä tilanne ratkesi kissan pöydälle nostamisella. Kyseisen tapahtuman jälkeen mies ei ole enää saanut raivareita koskaan (tästä jo kohta 2v) ja raha-asiat on hoidettu kuntoon. Apua vaan ei uskallettu pyytää.
Itse siis epäilisin, että miehesi myös salailee jotakin. Ota asia vain esille ja varo itse suuttumasta. Ja jos mies lähtee kävelemään, anna kävellä ja anna hänen soittaa perään.
eikö tuota olisi kannattanut ensin tutustua ihmiseen kunnolla ennenkuin tekee noin elämää ja parisuhdetta mullistavia muutoksia (yhteenmuutto) niin ei tulisi tälläisiä ylilyöntejä.
se kun harvoin suhteessa toimii, että hätiköidään ja sitten löydetään itsensä ihan oudon ihmisen kanssa suhteesta kun toinen paljastuukin täysin erilaiseksi kun sinä ihastuksissasi oletit!
Äidin pikkupoika menee muille maille, äidin pikkupoika jää nyt lämpöäs vaille...Kuule ANNA MENNÄ. Älä nyt ainakaan perään ala soittelemaan, älä laita viestiä, ole iiiihan hiljaa. Mie en tuommosta mattinykästä ottais takaisin ees niitä hampaita pesemään. Maailma on miehiä täynnä, miks kidutat ihteesi kuuntelemalla pentumaisia solvauksia ja kiukkukohtauksia. Kyllä sie sen Miehen elämääsi vielä löydät. Pidä itsesi naisena et ole tuon hyypiön äiti , et terapeutti etkä hoitotäti.
No itsekkin lähden paikalta jos tyttöystäväni kanssa tulee riitaa, hän on kaunis eli ikinä en ole ulkonäköön voinut puuttua enkä puuttuisikaan koska se nyt harvemmin liittyy aiheeseen. Jos on pikkuasia niin otan huumorilla mutta isompien riitojen päätteksi olen hetken hiljaa, sanon jotain oikein nasevaa joka pistää hänet miettimään ja lähden ajelulle. Kun tulen takaisin, hän on miettinyt asioita ja haluaa jutella, niin kuin minäkin.. AINA pyydän ensin anteeksi ja halaan häntä, jos on oikein paha riita ja olen ollut lähes päivän poissa, hän melkein itkee että on pahoillaan. (todella tunteellinen ja suloinen surullisena) jolloin en osaisi olla vihainen vaikka tahtoisin. Jos vika sattuu olemaan minussa, niin pyydän anteeksi, lähden, mietin mitä sanoa ja tulen takaisin, vaikkka menisi päiviä... olen nöyrä ja pahoillani. :) Riidan ruokkiminen on tyhmää.
Joskus oikein mietin että naisen lepyttely ja lohduttelu on kivaa... :D vaikka olisi vaikeaa, sitä molemmat lopulta ymmärtää kuinka toisesta välittää ja kaikki murheet häviää kun saa/pääsee takaisin toisen kainaloon. :)