Minä olen se toinen nainen, joka yrittää viedä miehesi. Mutta ei se ihan niin mennyt kuin kuvittelit. Oma miehesi ihastui ulkonäkööni ja vartalooni ja olemukseeni ja ryhtyi ystäväkseni. En tiennyt aluksi hänen olevan ihastunut minuun. Luulin häntä rehellisesti vain ystäväksi. Luulin pitkän aikaa. Sitten hän salakavalasti kietoi minut sormensa ympärille. Kertoi, miten ihana olen, miten kaunis, kiinnostava ja miten mukava. Miten hän haaveilee seksistä kanssani ja kertoo avoimesti näitä haaveitaan. Teidän suhteenne on kuulemma tylsä ja hän ei enää rakasta sinua kuin ystävänä. Niinhän ne kaikki aviomiehet sanovat sille toiselle, kun haluavat vain uutta jännitystä elämään. Sellaisia ne teidän omat ihanat uskolliset aviomiehet on. Minäkin olen ihastunut häneen ja koen olevani uhri yhtä paljon kuin sinäkin. En pääse hänestä enää irti, koska olen huumaantunut ja alkukantaiset tunteeni vievät minua. Olen heikko, kuten näköiset yleensä. Kuka muuten jäisi roikkumaan varattuun mieheen. Miksi ette näe, mitä miehenne puuhaa? Onko mies muuttunut yllättäen liian hyväntuuliseksi, suuttuuko hän toisaalta helposti ja hyvittelee sinulle ilman syytä. Varo, se on juuri sinun miehesi.
minä olen se toinen
rakastajatar uhri?
32543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kirjoitat todella hyvin ja täyttä asiaa. Ettet vaan olisi sama nainen jonka kanssa petän omaa vaimoani.
Vaimojen ei todellakaan pitäisi katsoa läpi sormiensa miestensä pettämispuuhia. Jos vaimot olisivat tiukempia, asiat olisivat paljon selkeämpiä. Mutta jostain syystä moni vaimo antaa miehensä touhuta muiden naisten kanssa.
Niin, jos taas ne toiset naiset olisivat tiukempia, asiat olisivat paljon selkeämpiä. Mutta jostain syystä moni nainen antaa ukkomiesten naida itseään?
Voi hyvä luoja, EIKÖ TÄSSÄ SEN PETTÄJÄN PITÄISI OLLA SE VASTUULLINEN??????? Aivan vain on vastuu joko vaimolla tai kakkosella. Keskiajalla eletään :(((
Hei kaikilla on vastuu omista tekemisistään! Myös kakkosella on ja vaimolla on ja tietenkin miehellä on. Miehen vastuu omasta valinnastaan on se että hän on valinnut pettämisen ja sen seuraukset on mitä on. Mies varmasti tietää riskit ja ottaa ne riskit. Saattaa olla että tulee ero vaikka ei sitä ehkä edes haluaisi? Kakkosen oma valinta on se että hän alkaa suhteeseen jonkun toisen naisen aviomiehen kanssa. Se on oikeasti kakkosen valinta ei sen miehen eikä sen vaimon valinta. Suhteessa on riskinsä ja oletan kakkosen tietävän ne ja tekevänsä valintansa sen huomioiden. Saattaa olla että sattuu ja lujaa ja saattaa olla että tulee ongelmia miehen vaimostakin ja jopa muusta perheestä? Tämä valinta on on kakkosen vastuulla. Vaimo on tehnyt valintansa ja mennyt naimisiin miehen kanssa joka nyt häntä pettää. Se riski on otettu että tulee petetyksi ja se riski on aina olemassa parisuhteessa. Riski että menettää toisen tavalla tai toisella tiedetään mahdolliseksi. Siinä on vaimon vastuu.
Olipa hyvä ja opettavainen tarina. Hyvä, että avasit silmäni. T vaimo. PS Älä vie miestäni. Nyyh.
:D saa uhria tekemälläään...jatka vaan unelmontia peilin edessä;)
Muistan kun eräs ilkeä pelimies tuli ylöspäin suuntautuneen varustuksen kanssa aina, ei kehdannut olla muuten. Olisi ollut levossa suikale, ohut, kurttuinen, löysä nakki. Käyttiköhän se viagraa vai ilman.
Ei kandeis kaveerata ukkomiehen vaimon selän takana tämän kanssa. Ei kandeis jäädä lurituksia kuuntelemaan.
Niin, heikkona olen minäkin vihittyyn mieheeni, uhri siis myös. En pääse irti, täysin huumaantunut, rakastan, rakastan. Miksi roikun vihityssä miehessäni? Tuhlaanko aikaani ja rakkauttani? Odottaako minua jossakin vielä uljas ritari? Ei, sillä lempi taas roihuaa ja mieheni ei tosiaan hyvittele ilman syytä ja hän tietää sen. Suuttumus ja ärtymys loppui siihen, kun lemppasi kakkosen elämästään, käärmeen lailla yrittää vielä luikerrella puutarhaan kameleontiksi muuntuneena. Kameleontin muodon muutos ei ehkä riitä, sillä sisäisesti kauniista vaimosta kuoritui loistelias perhonen, jota jo joku yrittää pyydystää ja pelko perhosen menetttämistä on kova. Yhdessä koetamme nyt varoa tästä eteenpäin, kun lentelemme tuulen mukana.
Perhonen, oi perhonen....avaa siipesi ja lennä pois tuon petollisen miehen sylistä. Jos hän kerran yhdesti (ehkä useastikin) on voinut sinua pettää, ei se varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Nyt hän lupaa sinulle kaikenlaista, hyvittää tekojaan mutta kun on taas sinun luottamuksen ansainnut niin jo on taas lentelemässä kukasta kukkaan. Pettäjämies ei voi itselleen mitään kun tunne saa vallan niin silloin mennään. Puhun tässä "kakkosnaisen" roolissa, elin 1,5 vuotta niin taivaallisen varatun miehen kanssa, enkä ollut ainut jonka kanssa hän petti tuota vaimoaan ja tuskin olin viimeinen. Ja varsinkin nyt kun vaimo juuri täytti 50 v niin hänestä ei kuulemma enää tuntunut siltä että tahtoisi vaimoaan himoiten. Että näin ne miesten jutut vaan menee....
Täällä toinen perhonen, joka vielä reilusti alle 50 v. Tutkat väristen nousen liitoon, kerään voimia vielä jokusen vuoden ja sitten lennän pois. Hiljaisesti keskityn ja huolella valmistaudun, uskollisena loppuun asti, kunnes lähden petollisen sylistä. Tuskin itse himoitsen enää ketään, sillä arvoni ovat jollain muulla kuin himoitsemisen tasolla. Keskityn tärkeimpään tehtävääni eli tukemaan lapsiani elämän tiellä.
Sinä olet heikko kerrot? Eikö vaimo voi olla heikko? Joku voisi kysyä kuinka joku uskoo varatun lirkuttelut ja jää koukkuun varattuu mieheen ja sinä vastaisit siihen koska nainen on heikko. Sama vastaus pätee mielestäni myös vaimoon joka ei näe mitä mies puuhaa.
Siihen että vaimo ei näe sopii myös mielestäni se vastaus että ei parisuhteissa tai avioliitoissa tarvitsekkaan nähdä vaan luottaa. Ei sinne mennä vahtimaan tai epäilemään vaan luottamaan.
En myöskään usko että sinä kakkosena voisit mitenkään tietää millaiseksi mies on kotonaan muuttunut. Sinä oletat niin tapahtuneen. Sinä oletat että mies on yhtäkkiä hyväntuulinen ja suuttuu toisaalta helposti ja hyvittelee sen takia kun sinä olet olemassa. MInä voin kertoa olevani sellainen täällä omassa avioliitossani eikä minulla ole ketään toista kuin oma kumppanini.
Tiedoksesi, että me vaimot ja ex-vaimot, jotka täällä kommen toimme, tiedämme kyllä tasan tarkkaan mitä ukko puuhasi. Pitää luottaa oman puolison sanaan, eikö niin? Voi kestää pitkään että luottaa, vaikka toinen valehtelee eikä tiedä totuutta. Mutta kun käry käy, luotto loppuu siihen.
Vaimon tehtävä on luottaa puolison sanaan. Tätä ei kakkonen ilmeisesti käsitä, hyvässä parisuhteessa on luottamus ja pitää olla luottamus, miksi muutoin jotkut olleet liitoissaan 20-30 v. Itsekin tiesin vuosia, miksen lähtenyt. Kysyessäni asiasta, sain vastauksen, ettei petä ja tietenkin luotin, sain puhelinsoiton, jossa joku kertoi taas asian, mutta ei perusteluja ja keskusteltuani sain vastauksen, ettei petä ja tietenkin luotin. Kolme vuotta ensimmäisestä epäilyksestäni jäi kiinni pettämisestä. Meni luottamus ja en luota enää koskaan.
Varattu mieshän ei voi luvata kakkoselle mitään. Sehän on naimisissa. Kaikki puheet on potaskaa ja tähtäävät omien mielihalujen tyydykseen.
kakkoset: ÄLÄKÄÄ olko niin hyväuskoisia.
Jos varattu mies ei jätä vaimoaan sinun tähtesi, ei hän sinua pidä muuna kuin ilmaisena huorana.
Valitettavasti.
Kaunistelkaa asiaa jos tahdotte, mutta kuka , jos oikeasti kakkosta rakastaa, jäisi vaimon luo vain ettei omaisuutta puolitettaisi.. Ei kukaan.
Oikeasti rakastunut ei edes lasten takia jää huonoon avioliittoon, vaan mielummin valitsee yhteishuoltajuuden.
Se on lapsillekin parempi kuin vanhempien kylmä suhde, jota ei voi olla aistimatta.
Vanhempien onni on usein lastenkin onni.
Sanon tämän siksi että monen miehen kotona asuu jo liki täysi-ikäiset lapset ja vielä väitetään että lasten takia ei viitsi erota.. tai rahan.
Oikea syy on se ettei kakkosesta haluta jokapäivän riesaa, viihdykearvo silloin tällöin on usein se ainoa arvo.
Omassa salasuhteessani ei mies ole luvannut minulle yhtään mitään. Emme sano asioita, joita emme pysty toisillemme antamaan. Kun pelin henki on selvä, ei tule pettymyksiä. Ja mitäs sitten jos homma tähtää mielihalujen tyydytykseen, eiköhän se ole ok kun se sopii kummallekin. Suhteemme sisältää kyllä muutakin kuin pelkkää seksiä, juttelemme asioita ja käymme yhdessä ulkonakin. Jos mies jää joskus tästä kiinni, se on hänen ongelma. Kumpikin meistä tietää, että tähän hommaan on vuosia sitten vapaaehtoisesti lähdetty ja seuraukset on kestettävä.
Joo, joo sinähän se olet se unelmien prinsessa, varsinainen täydellisyys...Mikähän se totuus on ja mitähän sen valehtelevan huoripukin korvien välissä oikeesti liikkuu ja kuinkahan monen tunkion päälle se kukko pääse noilla puheilla kuopimaan? Mieti niitä, ennenkuin halkeat itserakkaudesta!
Katsokaas vaimot vaan peiliin itseänne: sieltä näkyy nainen jonka mies pettää. Se mies pitää jotakuta toista haluttavampana, kauniimpana ja kiinnostavampana kuin teitä. Te hoidatte kodin ja lapset ja mies vähät välittää tunteistanne. Väittää tietysti rakastavansa teitä, kuten väittää kakkosellekin rakastavansa tätä. Mies ei pettäisi jos rakastaisi ja kunnioittaisi teitä. Sekä ykkösten että kakkosten on turha haukkua toisiaan ja panetella. Mies pitää molempia pilkkanaan.
On liian suoraviivaista vetää johtopäätöksiä siitä, itkä ovat miehen tunteet kakkosta kohtaan, jos vuodesta toiseen ylläpitää suhdetta häneen, mutta tasan tarkkaan hän ei kunnioita vaimoaan tai avioliittoaan. Usein on niin, että suurin piirtein kaikki muut tietävät faktisesti kakkosesta, vaimo aavistaa, mutta ei tiedä varmaksi, koska ei halua tietää. NIin kauan kun ei tiedä varmaksi voi selittää itselleen mitä vain. Mutta mitä kertoo miehestä se, että tyytyväisenä vie kakkosen ravintolaan syömään ja istuu siinä, ainakin ulkoisesti tyynenä, vaikka naapuripöydässä istuvat yllättäen miehen siskon tytär poikaystävänsä kanssa?!
Ei se ainakaan vaimon ja avioliiton kunnioittamisesta kerro.
Pettävä ihminen ei kunnioita KETÄÄN! Vähiten itseään. Sellainen reppana on jäänyt jotain paitsi elämässään, yleinsä jo lapsena ja sen aukon paikkaaminen jatkuu ja jatkuu ja mikään ei tunnu riittävän. Petturi kuvittelee olevansa joku hurmuri ja pelaavansa jännitävää peliä taidokkaasti, mutta...reppana pettää itseään kaikkein pahiten!
aikamoista eikö?!:lle Petturi pörhistee kakkoselleen lastensa ja appivanhempiensa silmien edessä, mitä sekin kertoo vaikka sille kakkoselle. Kertoiko petturi, että siinä ne mun paskat appivanhemmat on, katso nyt tollasia läskejä. Kakkosenkin käskee varmaan laihduttaa, ainakin pitäisi, kun takki niin kiristää ja pettäjä tulee vahtimaan jokaista suupalaa, ettei vaan liho.
Ei se pettävä kunnioita ketään, ei edes sitä kakkosta, mutta se paljastuu sitten myöhemmin, joten voi, voi on enemmän kuin oikeassa. Herätys nyt kaikki pettäjissä roikkuvat ja rakkauttaan kuvittelevat, pettäjä leikkii vaan tunteillasi niin kauan kuin annat sen tapahtua.
Niin.No onneksi ne lapset ei tykkää susta yhtään.Se hyvä puoli noissa toisissa naisissa on,että lapset vihaa niitä.Ei muuta hakaneula hevosen peppuun ja katotaan nouseeko takajaloilleen.
Ajan kanssa varmasti selviää,mitä vaimo miehelle merkitsee ja mitä sinä merkitset:]
On käsittämätöntä, että pettäjä-ex jatkaa yhä valheitaan minulle, vaikka olemme eronneet. Joudun pitkän erokriisin myötä toteamaan että mies on sielultaan vajavainen. Hän pyrkii pääsemään mahdollisimman helpolla tavalla eteenpäin omissa ongelmissaan ja kaikissa asioissa, johin toinen ihminen odottaa häneltä vastauksia. Vastaus on aina salamannopea, mutta sisältö sitä minkä sylki suuhun tuo. Hän on valehdellut lapsesta asti niin paljon, että se on hänelle selviämistapa, josta hän ei kykene, ei ehkä edes halua pois, "puhumalla (tarkoittaa valehtelemalla) tästä selviää". Yhä 46v hän on kuin lapsi, joka ei ymmärrä oman väärän tekonsa tai valheidensa vaikutusta muissa ihmisissä. Häneltä puuttuu ymmärtys, että valehtelemalla (ja aiemmin pettämällä) hän loukkaa toista ihmistä. Joudun toteamaan, että minä yrityksistäni huolimatta en kyennyt hänen sielullista handicappiaan korjaamaan. Luulen että hän ei pysty muuttumaan enää koskaan, kun ei terapiaankaan halunnut. Joudun myöntämään, että monen täällä julkituoma asia,"pettäjä ei muutu" on totta.
Kyllä hän ymmärtää, että pettämällä loukkaa ja siksi valehtelee.
Olen ollut kakkosena jo 4vuotta.. Jo alussa ukkomies sanoi että hän ei aijo erota avokkeesta....
Ja en ole vaatimassakaan sitä ...Sillon tällön harrastetaan pientä kivaa kun on tilaisuus.. Ja aina ukkomies ottaa yhteyttä minä en koskaan .. Ei ole tapana juosta kenekään perässä.
Olemme joitankin kertoja päättäneet että emme jatka mutta niin se vaan on jatkunut..
Hmm ja petänkö mä tätä ukkomiestä kun en vaan odotan hänen yhteyden ottamisia vaan elän ja nautin elämästä...
Saapi nähä mihin tämä johtaa.. Ukkon puheitten mukaan on jäänyt kiinni avokille mutta jotenkin selvinnyt niistä.. Ja niin vaan otaa yhteyttä minuun ...
"Ukkon puheitten mukaan on jäänyt kiinni avokille mutta jotenkin selvinnyt niistä.. "
Ja sinä olet iloisesti kuviossa mukana, tätä 'selviytymistä' ja miehen valheita tukien. Pientä kivaa edelleen sulle vaan.
Voi hel---vetti mitä skeidaa. Missä kohtaa susta uhri tuli? Sä aivan tasan tarkkaan tiesit miehen varatuksi ja silti jatkoit leikkiä. Nyt muka on miehen syy, että sä olet onneton. Naurettavaa säälin kerjäystä.
Sitä saa mitä tilaa, on totta. Mutta minä säälin nuoria naiskakkosia (en elämää ymmärtäviä aikuisen ikäisiä). Nuori rakastunut kakkonen saa säälini, sillä hän on kokematon, romantiikannälkäinen, vasta elämänsä alussa. Hän odottaa, uskoo ja luulee kohdanneensa elämänsä miehen ja rakkauden. Kun totuus lyö silmille,niin kovaa on. Toivon heidän puolestaan, että raaka totuus ja paha kokemus kasvattaisi heidät rehellisiksi ja itsenäisiksi naisiksi, joille kelpaisi enää rehti poikamies.
Itse taasen kakkosnaisena voin sanoa, että en koe olevani uhri millään muotoa. En ymmärrä tuota, että kakkonen valittelee osaansa kun mies ei ehdi nähdä yms....ehkä olisi kannattanut miettiä sitten sitä, onko varattu mies hyvä ajatus muutenkaan?!
Itselle tilanne tuli kohdalle yllättäen, mutta olen pitänyt järjestelyä toimivana... En todellakaan sano, että tämä olisi oikein ketään kohtaan, mutta itse nautin, kun saan hyvää seksiä suht säännöllisesti ja muuten elän elämääni.
Taustasta voin mainita sen verran, että olen kokenut suuria muutoksia viime vuosina enkä koe olevani valmis parisuhteeseen juuri nyt. Siksi tämä ratkaisu on sopinut minulle. Tiedän, että joku tulee sanomaan, että miksi en ottanut vapaata rakastajaa...syy yksinkertaisesti lienee se, että tämä henkilö sattui kohdalle, oli sytyttävä ja valmis ja en kokenut tarpeelliseksi alkaa etsimään muutakaan.
En ole koskaan (tämän vajaan vuoden kestäneen suhteen aikana) ajatellut, että meistä tulisi mitään tämän kummallisempaa. En todellakaan. Olen hyväksynyt tilanteen, joko näin tai ei ollenkaan. Meillä saattaa mennä useampi viikko ettemme näe, mutta aina kun sitä jo ajattelee, että ehkäpä tämä oli tässä, hän ottaa yhteyttä.
En tiedä kauanko tätä jatkuu ja miten tämä päättyy, mutta en mieti sitä nyt. Kuulostaa vastuuttomalta ja itsekkäältä ja kuitenkin olen hyvinkin vastuullinen ja epäitsekäs...tämä asia nyt vain on mennyt näin.