Siis juttu on tämä..
Mies ei halua tai anna minun laitella meidän kotiamme ’kodiksi’. Valittaa siitä jos haluan sohvan tai uuden pussilakanasetinkin. Me muutimme vasta n. 3kk sitten uuteen kotiin, meillä on myös puolivuotias poikavauva. Meidän pitää istua lattialla olkkarissa kun ei ole mitään missä voi istua tai katsoa telkkaria. Olen monta kertaa kysynyt että miksi hän ei halua tuoleja/sohvaa olkkariin ja syynä kuulemma se että ei halua liikaa tavaraa kannettavaksi kun muutamme seuraavan kerran. Tuo on kyllä minusta ihan tekaistu syy. Hän on hamstraaja ja säilyttää kaiken vanhan ’roinan’ siis ups tarkoitan ’arvotavaran’. Vähemmän meillä on huonekaluja kuin hänen laatikoitansa. Mulla alkaa vaan mennä vähän yli toi että ei me tarvita mitään missä istua, voidaanhan me lattialla istuu tyyli. Tuntuu välillä että hän on vaan omissa unelmissaan eikä välitä millasessa kunnossa meidän huusholli on. Minua se häiritsee kovasti. Hän ei myöskään halua kenenkään tulevan meille kylään vaan aina pitää meidän mennä muille kylään. Kuulemma voi joku varastaa jotain meiltä...siis niinku mitä? Hänen ’arvotavaroitaanko’? Just.
Ei mee vaan mun päähän toi... oon ihan ymmälläni enkä tiiä mitä sanoisin. Enkä mä halua mitään tonnin sohvakalusteita, käytiin jopa kierrätyskeskuksessa kattomassa ja oli muutama tosi hyväkuntoinen ja tosi halvalla...Sanoin että hei toi ois hyvä meille niin saatais istuu kahestaan ja vauvan kanssa, mutta sanoi vaan et sohvaa meille ei tule. En ymmärrä.
Mulla on selkä kipee kun joudun lattialla istuu kaiket päivät kun enimmäkseen olen olohuoneessa vauvan kanssa kun isoin tila. Häntä ei vaivaa kuulemma kun istuu koneella.
Mä vaan haluisin meijän kotiin kodin tunnun... tiiättekös, semmosen missä viihtyä ja että kehtais kutsuu kavereita kylään..ainiin mut eihän hän haluu vieraitakaan... Mutta silti.
Välillä tuntuu et hän ei aattele meitä yhtään, vauvan kanssa.
Ideoita??
Mies ei halua tai anna minun laitella meidän kotiamme ’kodiksi’. Valittaa siitä jos haluan sohvan tai uuden pussilakanasetinkin. Me muutimme vasta n. 3kk sitten uuteen kotiin, meillä on myös puolivuotias poikavauva. Meidän pitää istua lattialla olkkarissa kun ei ole mitään missä voi istua tai katsoa telkkaria. Olen monta kertaa kysynyt että miksi hän ei halua tuoleja/sohvaa olkkariin ja syynä kuulemma se että ei halua liikaa tavaraa kannettavaksi kun muutamme seuraavan kerran. Tuo on kyllä minusta ihan tekaistu syy. Hän on hamstraaja ja säilyttää kaiken vanhan ’roinan’ siis ups tarkoitan ’arvotavaran’. Vähemmän meillä on huonekaluja kuin hänen laatikoitansa. Mulla alkaa vaan mennä vähän yli toi että ei me tarvita mitään missä istua, voidaanhan me lattialla istuu tyyli. Tuntuu välillä että hän on vaan omissa unelmissaan eikä välitä millasessa kunnossa meidän huusholli on. Minua se häiritsee kovasti. Hän ei myöskään halua kenenkään tulevan meille kylään vaan aina pitää meidän mennä muille kylään. Kuulemma voi joku varastaa jotain meiltä...siis niinku mitä? Hänen ’arvotavaroitaanko’? Just.
Ei mee vaan mun päähän toi... oon ihan ymmälläni enkä tiiä mitä sanoisin. Enkä mä halua mitään tonnin sohvakalusteita, käytiin jopa kierrätyskeskuksessa kattomassa ja oli muutama tosi hyväkuntoinen ja tosi halvalla...Sanoin että hei toi ois hyvä meille niin saatais istuu kahestaan ja vauvan kanssa, mutta sanoi vaan et sohvaa meille ei tule. En ymmärrä.
Mulla on selkä kipee kun joudun lattialla istuu kaiket päivät kun enimmäkseen olen olohuoneessa vauvan kanssa kun isoin tila. Häntä ei vaivaa kuulemma kun istuu koneella.
Mä vaan haluisin meijän kotiin kodin tunnun... tiiättekös, semmosen missä viihtyä ja että kehtais kutsuu kavereita kylään..ainiin mut eihän hän haluu vieraitakaan... Mutta silti.
Välillä tuntuu et hän ei aattele meitä yhtään, vauvan kanssa.
Ideoita??
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meneppä kauppaan ja osat se sohva itse äläkä kyselemitään niin hyvä tulee.
jos hän ei tykkää sun sisustustyylistä yhtään?
miksi ette ottaisi jotain mikä on TEIDÄN MOLEMPIEN silmään ok, eikä pelkästään sinun?
Tässä ei nyt todellakaan taida olla kyse mistään sisustustyylien erovaisuuksista...
Et ilmeisesti tajunnut, ettei miehelle sovi MINKÄÄNLAINEN sohva. Yrität tässä vaan syytellä naista, vaikka mies on selkeästi päästään sekaisin.
Miehesi ei taida psyykkisesti aivan kunnossa. Romujen hamstraaminen laatikoihin ei ole tuossa mittakaavassa normaalia. Onko miehesi pihi rahojen suhteen muutenkin, vai koskeeko tämä "ostokielto" vain tavaroita, joita sinä haluat? Voit ottaa kotiongelmat puheeksi neuvolassa, niin saat tukea ja neuvoja eteenpäin. Jos et ole onnellinen, eikä omituinen miehesi näe omaa omituisuuttaan ja kohtuuttomuuttaan, niin pärjäät kyllä kahdestaankin lapsesi kanssa. Voit varata aikaa sosiaalitoimistoon, niin saat sitä kautta selviteltyä asuntoasioita ja taloudellisia tukiasi. Nykytilanteessa et varmaankaan pysty nauttimaan lapsesi kanssa olemisesta yhtään, kun koko ajan ahdistaa. Taidat olla aika nuori, kun olet tuollaiseen tilanteeseen jämähtänyt... Jonkun peräkamarin pojan olet ristiksesi saanut. Ei nykyaikana ole pakko olla suhteessa, missä ei ole onnellinen!
Ihan samaa mieltä.
Sinulla on oikeus kotiin, joka on ergonomisesti toimiva JA viihtyisä. Eikä vain sinulla vaan myös lapsella.
Ihan ehdottomasti nyt yhteys neuvolaan ja sosiaalitoimistoon, tuosta elämäntavasta kärsii koko perhe ja vauva kasvaa ihan luonnottomassa ympäristössä.
Kyllä, kuulostaa psyykkiseltä ongelmalta. Siis kaikenlaista roinaa haalitaan laatikoihin, mutta oikeita käyttöesineitä ja perushuonekaluja ei suostuta hankkimaan? Ja kauhea varastamisen pelko, vaikkei mitään varastettavaa edes ole? Millaista on lapsen kasvaa tuollaisessa huushollissa? Hänen on saatava jotain apua tuohon ongelmaansa, jos aiotte vielä olla onnellisia yhteisessä kodissanne.
Olen samaa mieltä.
Olen ollut helkutin kiitollinen kun minun ei ole tarvinnut hilseillä sistuksen ja tekstiilien kanssa.
Alkuvuosina vaimo tivasi mielipiteitäni ja raahasi kauppoihin.
Viime vuosina ainoastaan hankinta joka suoraan koskettaa minua, kuten löhösohvani, aiheutta moisen häiriön elämääni.
Se on käynyt selväksi heti alkuun, että minun mielestäni viihtyisessä kodissa pitää olla asumisen merkit.
Ei kaaosta mutta ei mitään "aina kaikki kunnossa vaikka vieraita varten" järjestystäkään.
Ainoa riitasoinnun aihe on jos minä en osoita riittävää mielenkiintoa vaimoni touhuja kohtaan.
Olen oppinut osoittamaan.
Vastaavasti vaimoni ei ole kiinnostunut minun teknisluontoisista touhuistani.
Poikkeusken teki nykyinen automme jonka väriä hän alkuun vieroksui.
Kuitenkin, talovelkojen aikaisten vuosien pontikankeitossakin vaimo avusti.
Aamuisin, töihin lähtiessäni, tökkäsin pistokkeen seinään ja jäähdytysveden kiertoon.
Ilmoitetun ajan kuluttua vaimo kävi tarkistamaas valmiin tuotteen pinnan ja sen ollessa suunnilleen merkitsemässäni korkeudessa, hän sulki veden ja irroitti pistokkeen.
Miten sinä olet tuollaisen miehen kanssa vauvan mennyt tekemään?
Eikö yhtään kellot soineet päässä että joku miehessä mättää?
En usko että mies valtavasti innostuu, jos sohvan hankit, ja sohva sun on hankittava että ette joudu vauvan kanssa lattialla olemaan. Jotenkin tuo vaan haisee siltä että liittonne ei toimi perustasolla lainkaan, jos noin yksinkertaisia asioita ette pysty keskenänne hoitamaan.
" Miten sinä olet tuollaisen miehen kanssa vauvan mennyt tekemään?"
koska naiset sokeasti vain HALUAVAT sen lapsen NYT JA HETI, ihan sama minkälainen parisuhde on ja missä jamassa, ihan sama haluaako mies perhettä, ihan sama minkälainen mies on, ihan sama onko kakaraa varaa elättää... se on vain sitä sokeaa "MUTTA KUN MINÄ HALUAN"
Kiitos vastauksista. No on semmonen juttu, etta mieheni molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja hanen isansa kuoli vasta vahan yli vuosi sitten. Sen jalkeen hanen kaytoksensa muuttui hiukan. Enemman poissaolevaksi, sanoisin.
Sanoo etta sohvaa ei tarvita ennenkuin on meilla oma koti. (siis kun ostetaan asunto JOSKUS) Siihen on kylla mielestani viela hurjasti aikaa.
Et kai sinä aio ostaaa asuntoa tuollaisen miehen kanssa. mietis nyt ittekki vähän. Miksi sinä maksaisit asunnosta jos sinne ei saa tuoda huonekaluja. Osta ittelles asunto ja eroa miehestäs ja sisusta uusi asuntosi kivaksi kodiksi.
Hei, jos tämä juttu on nyt ihan tosi, niin mietippä kertaalleen asiaa lapsesi kannalta: Hän tulee elämään kodissa, jossa ei ole sohvaa, eikä muitakaan huonekaluja mitä isä ei koe tarvitsevansa, hän ei voi ikinä tuoda kavereita kylään, koska isi ei halua vieraita kylään (niin, ja mihin se kaveri edes istuisi), hän joutuu elämään romun keskellä koska isi nyt vaan tykkää niistä "arvotavaroistaan". Aivan oikeasti, nainen, ota vastuu itsestäsi ja lapsestasi ja joko a.)osta se sohva ja kutsu vieraita kylään b.)eroa.
Miehesi tarvitsee ammattiapua, tuo ei ole tervettä, ja tiedoksesi, lapsen kasvattaminen henkisesti sairaan ihmisen vaikutuksen alla, ei välttämättä myöskään ole kovin tervettä. Ja nimenomaan vaikutuksen alla ei kanssa. Monet masentuneet/ahdistuneet/mielenvikaiset vielä kykenevät kyllä vanhemmiksi, mutta teillä yksi epävakaa ihminen sabotoi ja määrää koko perhettä. Miten sitten kun lapsi kasvaa isommaksi, ja haluaakin esim koulupöydän&penkin, leluja, hyllyn tavaroilleen, jopa niitä kavereita kylään?
Tollasiin idiootteihin naiset rakastuu.Miksi teit vauvan tuollaisen kanssa? Teillä ei kovin ruusuista tulevaisuutta tule olemaan: Anteeks vaan mut miehes kuulostaa idiootilta. En minäkään maailman fiksuin ole mut kohtelisin naista paremmin ja kotini olisi kiva jossa on huonekaluja
Heheh... tää on kyl hauska. On varmaan provo. Vai että jopa neuvolaa ja sosiaalitoimea ehdotellaan? Ja että lapsi kasvaa luonnottomassa ympäristössä? Hahahahahahahhh!!! Meillä on pallo täynnä kulttuureja, joissa ei edes käytetä sellaisia huonekaluja kuin sohvaa. Ja joku puhui vielä jostain, että lapsella ja perheellä on oikeus ergonomiseen diipadaapaan... Sohvako ergonominen? Suurin osa nykyisistä liikuntarajoitteisuuksista ja terveydellisistä ongelmista lihomisesta ja lihasten surkastumisesta aina nivelien prakaamiseen, ryhtivikoihin ja jopa masennukseen johtuu lukuisista elämää passivoivista tekijöistä, joista sohva yhdessä rikostovereidensa läppärin, playstationin ja television kanssa on varmaan yksi pääsyyllisistä.
Ketjusta ei ole selvinnyt sitä todellista syytä, miksi mies ei halua sohvaa. Voihan olla, että hän ajattelee sen negatiivisia vaikutuksia. Itselläni aikoinaan televisio melkein sai mut unohtamaan reaalimaailmassa elämisen ja raunioitti mussa kaiken muun tuotteliaisuuden, vireystason ja aivotoiminnan, joten luovuin siitä. Nyt en voisi kuvitella hankkivani sellaista pirunvehjettä kotiini enää koskaan. Mua ei huvita niinkään ap:n viesti, mutta nämä monien kommentit sohvan välttämättömyydestä ja siitä, miten jos sitä ei ole, niin on jotenkin viittaus mentaaliseen sairauteen, on jotenkin lohduttoman surullista. Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, ellei miljardeja, joilla ei ole sohvaa eivätkä tarvitse sohvaa, eivätkä edes monet halua sohvaa. Hankkikaa tuoleja, jos mies ei halua sohvalla istua. Tai hanki itsellesi nojatuoli tai pieni sohva.
Japanissa istutaan lattialla pehmustetuilla tyynyillä, eikä niillä ole sellaisia selkävikoja kuin täällä Pohjolassa. 100-vuotiaat japanilaiset hakkaavat vielä hymyillen halkoja, kun suomalaisille vaihdetaan vaippoja jo 30 vuotta nuorempina. Ja joku täällä ketjussa ehti jo haukkua sohvattoman jotenkin sairaaksi... voi venäjä tätä porukkaa, tosin voin hyvin uskoa sen, että tänne eniten kirjoittavat ovat juuri tällaisia läppäri sylissään sohvalla makaavia lahnoja, joille on kätevästi järjestetty kaikki välipaloista ja juomista, kaukosäätimiin ja kännykkään asti kädenulottuville. Tulevaisuuden innovaationa voisi olla vessanpönttö integroituna sohvaan, niin ei sinnekään enää tarvitse sitä varten nousta.
Toisaalta toi, ettei se huoli pussilakanoitakaan ja viittaa johonkin kaukana tulevaisuudessa häämöttävään "pysyvään ostettuun kotiin", kertoo mulle, että noi kiellot liittyy pelkoihin. Toisin sanoen, mies pelkää hankkia asioita, jotka lisäävät sitoutumista. Okei, se lapsi on nyt tehty, mutta jotenkin mä nään tän keissin miehen kannalta sellaisena, et koska vauva on laitettu alulle ja jopa syntynyt aikaisemmin kuin yhteenmuutto, mies on muuttanut yhteen vain, koska vauvan takia täytyy muuttaa. Luulen, ettei mies ole ihan täysillä enää mukana suhteessa ja haluaisi kenties jopa erota, mutta kokee olevansa jotenkin nyt "nalkissa", kun tuli tämä lapsikin tehtyä ja yhteenkin muutettua. Selkeää epävarmuutta tulevasta ja fiilis nimeltä: "tätäkö tämä nyt sitten on nyt ja jatkossa", on se asia, joka miehen mieltä todennäköisesti painaa ja hän epäröi kaikkia uusia sitoumuksia, jotka kiristäisivät vannetta miehen ympärillä entisestään ja heikentävät hänen tuntemustaan tilanteen hallinnasta.
Ehkä nyt toteutuneet asiat eivät olleetkaan ihan niitä, mitä mies oli ajatellut tai edes ihan loppuun asti miettinyt ja nyt kun ne ovat jo realisoituneet, perääntyminen on vaikeaa ja noloa ja siksi mies ei oikein tiedä, mitä tehdä ja mihin suostua. Miettii varmaan vaan joka päivä, et mitä on jo tähän mennessä mennyt tekemään.
Voit ajatella jokaista miestä sitouttavaa asiaa käsirautana. Nyt niitä on jo muutama. Ehkä hän ei halua niitä enempää ennen kuin tietää, mitä haluaa. Tällainen vaihe tulee monille nuorille miehille suhteen alussa ja etenkin ensimmäisen lapsen ensimmäisten kuukausien aikana viimeistään. Eräänlainen kauhu ja sitä kautta täydellinen kykenemättömyys mennä enää missään asiassa eteenpäin. Toivotaan, että se on väliaikainen tila ja mies päättää tarttua haasteeseen nimeltä onnellinen perhe. Tärkeintä on antaa sille aikaa. Miehet miettii näitä asioita omissa luolissaan. Ne ei puhu niistä ympäri ämpäri kuten naiset keskenään. Mies puhuu sitten, kun tulee ulos mietintäluolastaan ja analyysi on valmis.
Ääliö! Me asutaan Suomessa tietääkseni, ei savannilla tai Japanissa. Voisitko laittaa tänne kuvalinkin omasta kämpästäsi, ihan vaan mielenkiinnosta kyselen...
No me ei nyt asuta Japanissa. PIkku huomio vaan.
No pointti oli siinä, ettei sohva ole mikään perusoikeus eikä mikään lastensuojelukysymys.
Kiitos viestista Savannilla ei sohvia.. voit olla oikeassa.. siis juuri siita etta mies pelkaa sitoutua enemman ja haluaa miettia asioita. Saa nahda, yritan olla tarpeeksi armollinen, ja kysella etta painaakohan hanen mieltansa jokin - ehka saan siihen kunnon vastauksen, olisi se edes jotain..
Eihan se sohva tietysti nyt maailman tarkein asia ole, mutta ei kivaa istua lattialla kokoaikaa kun olkkarin puolella ollaan.
Japanissa sitten eri juttu.
Mut joo, kiitos viestista kuiteskin :)
Juu kannattaa ottaa selvää sitoutumisesta ja miettiikö toinen asioita, jotenkin.
Olen sitä mieltä, että mies ei ehkä jaksa kantaa (hänhän sanoi niin!), eikä häntä saa pakottaa enää koskaan siihen. Hänelle voi tulla pahoja kipuja yläkroppaan tai lihas/nivel/luusto ongelmia siitä tai ei psyykkisesti kestä sitä. Se on normaalia että ihmisillä on näitä vaivoja, eikä se vaadi mitään fysioterapiaa, kunhan normaalisti liikkuu vähän... Eikä moni muukaan normi ihminen jaksa psyykkisesti tai fyysisesti muuttorääkkejä. Näytteli jaksavaa kantajaa? Oliko muutto pakko tehdä itse? -Muutot pitäisi hoitaa firman avulla tai huonekaluliike tuo sohvan kokonaan sisään. Se maksaa kun joku tuo, mutta ainakin se toimii niin!
Sinä ostat ominpäin sohvan. Sano miehelle että huonekaluliike tuo sen, kokoaa tai sinä kokoat perheesi kanssa. Kysy mikä sohva on hyvä miehelle, valitsette sen. Sano että jatkossa muutot menevät jonkun firman kautta. Mies ei VOI vastustaa silloin sohvahankintaa. Jos vastustaa normaalia kalustusta loputtomasti, onko hänen päässään "vikaa"? Ei pahaa vikaa, mutta siis joku pieni juttu. Ja sinun on voitava ostaa tavaraa sinne miehen kanssa. Jos se ei käy, kannattaa mennä eri asuntoihin asumaan... Ei mies voi määrätä sinua, sinulla on pieni lapsikin.
On mahdollista että jos mies on riuska, hän on vaan kyllästynyt muuttoihin, kokoamaan ja kantamaan muiden puolesta kaikki. Silloinkaan hänen ei pitäisi tehdä enää muuttoja. Onko hän koskaan aiemmin muuttanut? Uutta? Miksi hän ei halua tavaroita paikoilleen, onko hän eroamassa? Rakastajatar? Onko hänellä vaikeuksia sopeutua uuteen, luottaako hän että sinne tottuu? Onko asunto viihtyisä ja riittävän iso? Ympäristö? Jos haluat miehen joka kantaa puolestasi kaiken, hän ei ole sopiva... Mutta nykyaikana on ihan ok, jos joku muu taho jolla on kantolaitteita tai kokemusta, tekee sen. Sohva on todella painava kapistus ja sen siirtoon tarvitaan kantotekniikkaa. Ei mahdu hissiin, se tulee portaita luultavasti. Kannattaa muuttaa harvoin, jos ei halua vaivata ketään. :)
Hänen ei tarvitse ottaa kotiinsa vieraita, hän kokee sen omaksi paikakseen ja tavarat eivät kuulu muiden hipelöitäväksi. Koti on pieni, eikä vierastilaa oikein ole. Jos ystäväsi 1-2 saa käydä olohuoneessanne sekä keittiössä sovitusti. Ja loput tapaa muualla, kaveri hakee sinut. Oliko mies halukas muuttamaan yhteen vai halusitko sinä? Saiko hän valita asunnon kanssasi, kumpi päätti? Onko suhteenne muuten kunnossa. Jos suhde menee omituiseksi, voi olla ettei toinen halua olla tai sitten on joku stressi hetkellisesti. En tunne yhtäkään miestä joka vastustaisi tavaroiden paikoilleen laittoa tai ostoa. :o
Ompa laatuprovo. Varmaan meni hienosti raskauskin lattialla loikoillessa.
Miehellä voi olla neofobia eli pelkää kaikkea uutta, tai vain uusia esineitä. Hän voi pelätä myös jokaista muutosta.
Mieheni ei anna tuoda mitään uutta mutta mikä vielä pahempi hän ei anna viedä pois mitään vanhaa. Lähinnä tulee mieleen koirani joka myös stressaantui suunnattomasti kaikesta liikenteestä olipa suunta kumpi tahansa.