En oikein osannut päättää minne tämä nyt kuuluisi, mutta laitan nyt tänne.
Olen täysi-ikäinen tytsy. Kiinnostunut itseäni huomattavasti vanhemmasta 30 miehestä. Mies on varattu, joten järki tietenkin sanoo että anna olla, mutta toisaalta ei käytännössä ole niin helppoa. En miestä kyllä paljonkaan tunne mutta on positiivinen vaikutelma..
Järki tosiaan sanoo että "jätä rauhaan, varattuihin ei kosketa" mutta toisaalta järki myös sanoo että "kerro että olet kiinnostunut, aikuinen mies päättää itse mitä tekee" Mitä sinä tekisit?
Olen täysi-ikäinen tytsy. Kiinnostunut itseäni huomattavasti vanhemmasta 30 miehestä. Mies on varattu, joten järki tietenkin sanoo että anna olla, mutta toisaalta ei käytännössä ole niin helppoa. En miestä kyllä paljonkaan tunne mutta on positiivinen vaikutelma..
Järki tosiaan sanoo että "jätä rauhaan, varattuihin ei kosketa" mutta toisaalta järki myös sanoo että "kerro että olet kiinnostunut, aikuinen mies päättää itse mitä tekee" Mitä sinä tekisit?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kai sä nyt tajuat että korkeintaan saat houkuteltua hänet panemaan sua? ei hän ainakaan ala vaimoaan jonkun "pikkupillun" takia jättämään.
kuitenkin tässä itsekkyydessäsi saat aika monen ihmisen elämät sekaisin. omasi mukaanlukien.
itse en lähtisi ehdottelemaan mitään, vaikka tuo että aikuinen mies päättää itse mitä tekee pitää kyllä paikkansa. Tai ainakin pitäisi pitää!
Mä olisin nyt tossa kohtaa rehellinen. Mä joskus mietin, että miksi oikeasti nuorille ei puhuta rehellisesti, kyllä mäkin ihastuin ties mihin parikymppisenä. Mutta oikeestaan nyt toivoisin, että joku ois puhunut asioista, ei mitenkään tyyliin "se vaan käyttää sua jos sen saat", äitini puhui kaikista miehistä aina niin ja pelotteli minut uskomaan ettei kukaan voi koskaan rakastaa minua... Ja ikävä kyllä aloitti sen niin varhain ja oli niin tehokas, että vaikka nään jo totuuden, en enää sisimmässäni tunnu pystyvän korjaamaan asioita... Mutta siis! Tarkoitan silti semmoista rehellistä puhetta, missä on totuutta, ja annos realismia, myös sitä ikävämpää puolta. Ei pelotellen eikä rumasti vaan niin että... olisi helpompi suhtautua. Ei tarvitsisi jahdata rakkautta sokeasti, kun ymmärtäisi asioita. Nimittäin sanot " se ei käytännössä ole niin helppoa", ja se nimenomaan on. Ihmisellä on tunteita, jotka johtuu mistä johtuu ja kaikkiin ei tarvitse reagoida. Käytännössä tuo tilanne on todella helppo.
Koska.
Ihastuminen on seksifantasia. Sinulla on nyt tuntemattomasta miehestä mielikuva joka sinua kiihottaa, se on totuus. Sinulla ei ole mitään tuntemusta miehestä, vain "positiivinen mielikuva" mikä on ihmiselle => se herättää minut romanttisesti ja seksuaalisesti. Tosiasia on siis se, että sinä et ole tässä vaiheessa edes ihastunut mieheen vaan omaan fantasiaasi siitä. Haaveilet romantiikasta ja seksistä. Miten tämä auttaa sinua? Siten, että olet muka vaikeassa paikassa, itsesi ja tunteittesi kanssa. Sanot itsellesi, että voi, miten kiinnostava hän on. Mutta et tunnista asian rehellistä laitaa. Hän kiihottava. On paljon helpompi päästää irti kun tajuaa, että se varattu, kaukainen haave, ihastus, ei ole ollenkaan tunnettu, läheinen eikä itseasiassa ole oikein edes mitään mistä kiinnostua... paitsi ulkonäkö ja "positiivinen vaikutelma" mikä on suomeksi, että hän on riittävästi jotain sellaista muistuttava joka herättää sinussa... Niin. Fantasian, haaveen, halun. Siihen riittää kuva, lopun tekee mielikuvituksesi. Tällähetkellä olet ihastunut omiin ajatuksiisi.
Kukaan ei tiedä vastaako hän fantasioitasi pätkääkään, onko hän kuitenkaan mitä tarvitset. Joskus ihastuu myös koska "tarvitsee". Nämä on semmoisia asioita, mistä ei puhuta eikä kerrota. Halutaan pitää epärealistinen ihastuminen ja jollain lailla pitää kaikki erossa todellisuudessa. Mikä sitten johtaa semmoisiin tilanteisiin, missä on vaikea erota jopa pahoinpitelijästä, kun haaveet ja toiveet murskautuisi siinä, kun fantasia on liian vahva eikä todellisuutta pystytä kohtaamaan.
Käytännössä, se on juuri niin helppoa. Sinua panettaa, joten runkkaa. Mutta hän on varattu, hän harrastaa seksiä kumppaninsa kanssa, hän on sitoutunut kumppaniinsa, hänen kumppaninsa tuntee hänet ja hän tietää mikä on totta. Varmasti hänessä on paljon hyviä puolia, mutta yhtälailla huonoja. Hän voi käydä aamupaskalla ovi auki, ehkä hän on todella tylsä seksissä oikeasti tai niin, jospa hän on krooninen pettäjä ja oikein odottaa aloitettasi... Hän voi olla nyssykkä ja kynnysmatto kotielämässään, tai riidan haastaja ja aivan mikä vaan. MIstään et tiedä, naamasta et nää. Hän voi olla täysin epäkiinnostava ihminen lopulta, ja sinä et sitä vaikutelmasta tiedä. Sinun vaikutelmasi on fantasia, todellisuus on että hän on ihminen, inhimillisine vikoineen ja hyveineen, mistä ei koskaan tiedä. Joten miksi sinun pitäisi varattua alkaa jahtaamaan kun tavallisia inhimillisia ihmisiä löytyy vapaallakin? Miksi olisikaan niin vaikea päästää irti, kun ei edes ole mitään mistä pitää kiinni?
Mitä tarjottavaa sinulla on hänelle, mitä hän ei nyt suhteestaan saa? Et tiedä. Niin, et niin. Joten ei ehkä yhtään mitään. Rikkoisit hänen suhteensa itsekkyyttäsi tai aiheuttaisit siihen petoksen. Tarjoamatta... mitään? Tai mitä hänellä sinulle? Sija kaksi. Jaa, tykkäät hopeasta vai? Älä, ota kultaa. Ne ketkä eroaa pettämällä, toistaa sitä kuviota hyvin todennäköisesti. Ja isoin osa pettäjistä ei halua kuin hetken viihdykettä. Miehistä isoin osa ei halua erota, ei edes vaikka pettää. Joten mieti. Mitä tiedät? ja mitä et tiedä?
Siten on helppo päästää irti fantsian toteuttamishalusta.
Ja jos haluat löytää oikean kumppanin, joka on vapaa, mieti mikä hänessä sinua sytyttää ja etsi semmoinen vapaa ihminen. Jos tunnet fantasiasi ja haaveesi, tunnet paljon itsestäsi.
Mitä minä tekisin? Juuri näin, miettisin asian, analysoisin sen, käyttäisin hänestä mielikuvaa seksifantasiana, nauttisin siitä ihastuksen bittersweet-tunteesta, - ja etsisin vapaan ihmisen, jonka kanssa aloittaisin suhteen :)
PS. Et ole huono ihminen, ihan tavallinen ihminen. Tosi moni on ihastunut elämässään vanhempaan, ja varattuunkin.
En ole aloittaja, mutta oli ihan mielenkiintoinen kirjoitus. Ongelma on vaan se, että kyllähän nuo ajatukset pyörähtää varmasti jokaisen joskus ihastuneen päässä useampaankin otteeseen. Oli vanha tai nuori. Nuoruus ja naiivius ei tarkoita etteikö sisällään osaisi ajatella ja analysoida asioita paikoitellenkin hyvin rationaalisesti. Realismia on sekin, jos noidenkin ajatusten jälkeen jää muutama vastaus ja tukku kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.
Elämässä jää aina kysymyksiä mihin ei osaa vastata. Se nyt on vaan hyväksyttävä osaksi elämää. Monikaan ihastunut ei oikeasti ajattele kovin järkevästi, se taas on ihan fakta. Iso osa ei halua, moni kieltää totuuden itseltään. Koska ei halua ajatella, koska ei osaa? Niin, se on sitten jokaisen itsensä mietittävä. Tuossa tai siis pitäisikö sanoa tässä, tapauksessa ei kyllä ole edelleenkään mitään ongelmaa sinänsä. Lähinnä ongelman sitten itse tekee, kiistämällä asian laidan esimerkiksi sen, että ei tosiaankaan tunne tuota toista eikä tosiaankaan ole silloin kun se mielikuva. On eri asia "pyörähtääkö" ajatukset mielessä vai haluaako asian ihan oikeasti ratkaista.
Sittenhän se tietty on eri asia, jos on jo päättänyt hokea itselleen ettei vaan kertakaikkiaan mahda millekään mitään. Tässä tapauksessa kuitenki mahtaa. Ymmärrän hieman paremmin vaikeuden hallita itseään, jos toinen on kovin tuttu, ystävä ja rakkautta on jo ilmassa tosiasioihin pohjaten ja tilaisuuksia riittää. Silloin se tilanteen syntyminen on vaikeampi estää. Kun sitä pitäisi oikein ruveta välttelemään vaikka toisen tuntee ja tietää jo enemmän jne. jne. Tosin silloinkin välimatkan ottaminen olisi ihan mahdollinen valinta.
Kysymyksiä kuitenkin jää, jep. Se ei estä tekemästä riittävillä tiedoilla oikeita päätöksiä, ja tässä taas mielestäni riittävästi tietoa on. Naiivius nimenomaan tarkoittaa sitä, että ei osaa ajatella asioita riittävän realistisesti vaan on joko siinä asiassa tai kokonaan (riippuen mitä tarkoitit naiviudella) lapsellinen. Naivi = lapsellinen. Nuoruus ja naivius ei ole synonyymit. Mutta jos on sekä nuori että naiivi on nuori ja lapsellinen. Eli ei kovinkaan hyvin osaa ajatella asioita ilman ruusunpunaisia laseja. Tosin minä en ole syyttänyt ap:tä tästä, se on sinun oma lisäyksesi. Mutta. Naiiviutta on esimerkiksi, - jos otetaan vakava esimerkki, jäädä suhteeseen, missä toinen pahoinpitelee. Häneen voi olla jo ihastunut/rakastunut, mutta kuka realistisesti uskoo, ilman tunnetta, että jos kaveri vetää sua nyrkillä turpaan, kerran, toisen ja kolmannen, se siitä jotenkin paranee rakkauden voimalla? Naiivi ihminen. Kuka uskoo, kun kolmannen kerran on silmä mustana, kun se tulee selittämään että ihan lopetan tämän nyt, hermo vaan meni? Naiivi ihminen. ja sitä rataa. Naiivia sekin on, ja valitsemista: niin julmaa kun se onkin sanoa. On naiviutta puhua "mä niin rakastan" ja kuvitella siitä tapahtuvan mitä? Tai sanoa "mä en voi sitä jättää" kun siihen voidaan kysyä, että kukas sitten voi? Kukas ne päätökset sun puolesta tekee?
No, tämä ihminen, kertomasi esimerkin mukaan, osaa siis sisällään usein myös ajatella järkevästi ja analysoida paikoitellen jne. mutta. Valitsee naiiviuden. Niin, hän valitsemalla valitsee. Aivan takuulla hänelle jää kysymyksiä, tukuittain, vaikka hän lähtisikin. Sille vaan ei voi mitään.
Se ei poista sitä tosiasiaa, että totuus on mitä on, realismi on mitä on, ja ratkaisu on lopulta yksinkertainen ja siinä mielessä helppo.
Sitä vaan ei halua tehdä, koska se ei ole helppoa sillä tavoin kuin miksi me yleensä käsitämme helpon l. tuskaton/ilman mitään sisäistä taistelua.
Mulle taas helppo on selkeää. Tuskatonta se ei ole lähelläkään aina.
Mulle itselle (kun ap kysyi, mitä itse tekisitte) vastaus ja ratkaisu olisi siis, helppoja.
Ja vakavan esimerkin ohella on helppoa vielä perustella, miten tuo tilanne on vielä todella helppo. Kyse on tuntemattomasta ihmisestä, kuka on varattu ja kehen on vain ihastunut, pelkän mielikuvan perusteella. Ei tuo tilanne ole edes vielä haastava, vaikka jättäisikin kysymyksiä.
Puhut ihan asiaa, oon oikeastaan ihan samaa mieltä siinä, että jos se varattu henkilö on joku etäinen ja täysin tuntematon, niin sen valinnan pitäisi olla helppo ei. Mutta tosiaan on paljon vaikeampaa, jos toinen on ystävä, johon on vaikeiden asioiden ja hetkien seurauksena alkanut tuntea vähän rakastuvansa.
Samaa mieltä myös siitä lyömisestä. Silloin on vain pakko lähteä. Pakko vaikka rakastaisi kuinka. Mutta voi aina silti minun mielestäni ymmärtää, jos rakkaus siihen asti luonnostaan riittää. Sanoa, että on nyt pakko jättää koska löit, mutta kertoa että ymmärtää että on vaikeaa ja sanoa, että uskoo toisen saavan asiansa korjattua, jos itsekseen yrittää. Sitten rakkaus on sitä varten vielä olemassa, jos sen haluaa ja on sen työn itsensä kanssa tehnyt. Toinen mahdollisuus on olemassa, jos välittää. Rakkaus ei ketään paranna, se lähtee itsen sisältä. Mahdollisuuksien ei pitäisi tulla naiiviuden vuoksi, vaan siksi että jokaisella on mahdollisuus korjata virheensä ja olla paras mahdollinen itsensä.
sama tilanne mutta olen 17. olen kyllä aina 12 vuotiaasta asti katsellut vanhempia miehiä. hyvään suuntaan tää mun seksuaalikehitys menossa.. moraali ei tosin salli minun tekevän mitään tosi elämän aloitetta näihin miehiin.
kokeile pois jos huvittaa.. -.-
Toisilla on moraalista selkärankaa ja periaatteita ja toisilla sitten ei.
Hypoteettinen tilanne jossa ko. mies olisi valmis pettäjäksi, merkitsee sitä, että hänen kanssaan lähtevä luokittuu itsekin sellaiseksi.
Ps. Muistathan sitten joskus tulevaisuudessa mahdollisesti jo lapsikain omaavana, jos tuolla profiililla ylipäätään päädyt vakaaseen parisuhteeseen, antaa sen miehesikin "päättää asioistaan" ...