Tunteeko toinenkin sen vetovoiman?

riippuu tapauksesta

Sama juttu itellä yhden naisen kanssa:)

Useinhan tuollaista tuntee ja on näkevinään toisen eleistä samaa.. mutta kun ei tule yleensä otettua selvää, niin yhä edelleen saa vain arvailla, että onko se molemminpuolista vai no..

Samaa mäkin olen miettinyt. Meillä oli erään miehen kanssa ensihetkestä lähtien vahvaa vetovoimaa. Näin hänen kävelevän ohitseni ja mietin, että kukakohan tämä mies mahtaa olla eli kiinnitin huomioni häneen. Sitten hetken päästä kuin tilauksesta tämä mies tuli suoraan luokseni hymyillen juttelemaan. Aina, kun nähdään, ollaan kiinni toisissamme ja parempaa seksiä en ole saanut ikinä.
Olemme jollain jännällä tasolla täysin yhteensopivat, mutta tuskin se riittää pidempään ja kestävämpään suhteeseen, koska molemmilla on vientiä muutenkin ihan riittämiin.
Uskoisin, että toinen osapuoli tällaisissa tapauksissa yleensä tuntee myös samoin. Kyllä sen jotenkin aistii ja nämä fiilikset oikeastaan vain vahvistuvat, jos toinen antaa myös signaalia, että tuntee samalla tavalla. Vastaavasti taas, jos kemia ei ole molemminpuolista, yleensä fiilikset laantuvat itsestään ajan myötä, kun huomataan, että toinen ei ole samoilla linjoilla.
Ota asiasta selvää ja rohkaise itseäsi tekemään jonkunlainen aloite miehelle ! Tsemppiä !

Ei ole siitä kyse vaan siitä, että tämä tietyllä tavalla yhteensopiva mies ei halua edes yrittää sitoutua. Joten otan sen, mitä annetaan ja nautin siitä. Ei meitä yhteen ole tarkoitettu tai se ei ainakaan ole tässä elämässä mahdollista.

Kyllä niitä yhteensopivia on varmasti paljon ja tulee vielä vastaan !

himoa vai edellisistä elämistä johtuva tuttuus...

Hmm, vaikea sanoa. Olen pohtinut tätä itsekin usein. Koska tapaamishetkellä tosiaan kiinnitin häneen huomioni vaikka en nähnyt häntä kuin ohimennen, kun käveli vähän matkan päässä ohitseni. Joten en nähnyt häntä edes kunnolla, mutta joku olemuksessa veti huomioni puoleensa. Ja kun hän tuli juttelemaan hymyillen, en voinut uskoa sitä todeksi. Välillämme oli heti sähköä ja flirttia. Hänen silmiinsä jäin kiinni. Mutta nyt tämän suhteen edetessä, kun olen huomannut, että ei tästä mitään sen suurempaa kehity, niin ajattelen, että kyseessä on himo ja seksuaalinen vetovoima kahden ihmisen välillä. Sääli vain, että jos ja kun tämä kohta päättyy, en tule helpolla enää kelpuuttamaan ketään muuta sänkyyni. Hänessä on kaikki palaset kohdillaan, mitä siihen tulee. Seksin aikana meillä on jokin käsittämätön yhteys, jota en ole kokenut muiden kanssa.

Tällaisissa jutuissa melkein toivoisi, että ei olisi koskaan tavannutkaan tällaista ihmistä. Koska tällaisen jälkeen kaikki muu tuntuu merkityksettömältä ja huonolta vaihtoehdolta. Elämä on helppoa, kun ei tiedä paremmasta. Sitten, jos siihen joskus törmää ohikulkumatkallaan, ei enää halua tyytyä siihen ns. ihan hyvään.

Itsehän olen varautunut lähes kaikkien naisten seurassa (traumatisoitunut fruitcake kun olen), mitä lie sitten ajattelevat mutta olen huomannut heidän käytöksessään ihan samanlaista varautuneisuutta ja arkailua minun suhteeni.

Ei kai se välttämättä kyse mistään vetovoimasta ole, jos toiseen ihmiseen vaan on hankala saada kontaktia ja huomaa tämän varautuneisuuden niin tämän seurassa tuntee itsensä väkisinkin vaivautuneeksi ja alkaa itsekin käyttäytymään samoin.

"Sellainen käsittämätön tunne ettei ole ollenkaan samanlainen suhde kuin muihin miehiin. Voisin selittää sanalla varautunut. Olen lukenut että tällainen tunne on yleensä molemminpuolinen ja jos oltais eläimiä niin tällaisten luontokappaleiden välille syntyisi parittelusuhde. "

Hössönsössöä.

Ei siihen liity mitään parittelusuhteeseen viittaavaa.

Todennäköisesti toinen on reagoinut toiseen jossain tilanteessa tietyllä tavalla ja sitten se on johtanut toisen ylitulkintaan toisen käytöksestä ja lopulta molemmat peilaavat toistensa käytöstä.
Syy tähän löytyy siitä että tuon sosiaalisen jännitteen purku voi olla hankalaa ellei siihen löydy jotain syytä.
JA tuo sosiaalinen jännite EI OLE seksuaalista vetovoimaa. Se on vain jännitettä joka johtuu toisen käytöksen lievästä poikkeamasta johon toinen on reagoinut ja molemmat alkavat seurata samaa käytöstapaa.

Loppupeleissä kysymyksesi on yhtä järkevä kuin että jos joku tulee kaupungilla vastaan ja tönäisee sinua. Sitten huomaat että hän joka päivä tulee samasta suunnasta töihin mennessän nyt katsoen silmiin ja hymyillen.

Hitostako sitä tietää miksi hän katsoo silmiin ja hymyilee? Ehkä se johtuu siitä tönäisystä?

Se "erittäin jännä olo" tekee sinulle tepposet ja silloin tulkitsee jopa ne epäsuotuisat merkit toisessa "salaiseksi kiinnostukseksi" varsinkin kun myönnät että olet palavasti ihastunut.

Kokemusta löytyy molempiin suuntiin. Ei kai noi asiat lopulta varmoja ole muuta kuin kysymällä. Ei liikaa kannata laskea tulkinnan varaan. Ja kyllä jos vetovoima on tarpeeksi iso , eikä ole vain joku hetkellinen tunneryöppy, se jotenkin tulee ilmi. Itse ainakin olen ihminen joka tuntee hyvinkin herkästi ihastusta ja vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ne tunteet tulee ja menee enkä anna niille mitään sen suurempaa painoarvoa. Ja vaikka sellainen niin kutsuttu "ihastus" tulisi juttelemaan lopahtaisi tunne hyvinkin nopeasti. Joten ennekuin tekee hätiköityjä päätelmiä kannattaa malttaa mielensä ja katsoa kehittyykö tilanne mihinkään.