Miehelläni on 2,5v lapsi ja hän on yh-isä. Olemme olleet yhdessä reilun 8kk, mutta minusta tuntuu kuin suhteemme kokoajan etääntyisi.
Mieheni sai juuri yksinhuoltajuuden käräjillä, mutta hän ei huolehdi lapsestaan yhtään sen enempää kuin lapsen äitikään, huutaa, kieltää ja kaikki on väärin hänen mielestään mitä lapsi tekee. Hän ei vietä pahemmin lapsensa kanssa aikaa. Hän joka toinen viikonloppu työntää lapsensa ukille ja mummolleen ja joka toiset viikonloput lapsi on äidillään.
Ongelmana tässä on se että mieheni valittaa minulle joka asiasta, moittii vanhempiani kuinka he eivät mitään osaa tehdä. Aina muka hän osaa kaiken ja ilman häntä kukaan ei pärjäisi. Hän jopa minua haukkuu epäsiistiksi ja possuksi ja äyskii minulle.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, eroaminenki tuntuu vaikealle. Serkkuni ja kaverini sanoo että pitäisi heittää mäkeen koko mies. Olen 19 vuotta täyttävä nuori nainen ja elämä edessä.
Mieheni sai juuri yksinhuoltajuuden käräjillä, mutta hän ei huolehdi lapsestaan yhtään sen enempää kuin lapsen äitikään, huutaa, kieltää ja kaikki on väärin hänen mielestään mitä lapsi tekee. Hän ei vietä pahemmin lapsensa kanssa aikaa. Hän joka toinen viikonloppu työntää lapsensa ukille ja mummolleen ja joka toiset viikonloput lapsi on äidillään.
Ongelmana tässä on se että mieheni valittaa minulle joka asiasta, moittii vanhempiani kuinka he eivät mitään osaa tehdä. Aina muka hän osaa kaiken ja ilman häntä kukaan ei pärjäisi. Hän jopa minua haukkuu epäsiistiksi ja possuksi ja äyskii minulle.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, eroaminenki tuntuu vaikealle. Serkkuni ja kaverini sanoo että pitäisi heittää mäkeen koko mies. Olen 19 vuotta täyttävä nuori nainen ja elämä edessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähde menemään. Luuseri ukko on.
Vielä vaikeammaksi se eroaminen ajan myötä muuttuu. Mitä pitempään roikut mukana, sitä enemmän lapsi kiintyy sinuun.
Minkä ihmeen takia nuorena ihmisenä jäisit kuuntelemaan lapsellista kiukuttelua?
Teet VALTAVAN vääryyden tuota pientä avutonta lasta kohtaan ollessasi tuon täysin alikehittyneen miehen kanssa.
Kohta pienokainen alka kiintymään sinuun, ihmisenä. Ja sitten sinä häippäset pois kuvioista. Taas pienokaiselta on repäisty yksi , hänelle mieluisista aikuisista, pois!
Sinä olet aivan liian kypsymäton hallitsemaan kahta lasta, pinokainen oikeutetusti lapsi ja mies vajavaisesti alikehittynyt.
Lähde nyt heti tuosta kuviosta.
Mitä vääryyttä näet etsiä itsellesi poikaystävä joka on valmis kasvamaan ja kehittymään kanssasi, jonka kanssa voi alkaa hahmottelemaan yhteistä pitkä-aikaista, kenties koko elämän kestävää liittoa?
Miksi laahaat epämiellyttäviä ihmisiä (kuten tämä nykyinen "mies"ystäväsi) edes lähellesi? Kuinka sinä selität itseelesi että tuonlaisten ihmisten kanssa on oikea tapa elää?
Tiedät jo itsekkin että tuollaisen miehen kanssa sulla ei tule olemaan hyvää rakastavaa suhdetta. Miten se muka sua osaa rakasta kun ei lastaan rakasta. Lapsi on sille rasite selvästi. Sulla on tosiaan elämä edessä ja nyt tiedät millaista miestä et ainakaan halua enään elämääsi, kunhan nyt ensi otat eron.
Lapsen asteelle jääneet yh-isät on tokaks kauheimpia yh-äippien jälkeen. Huh huh...