osa.1
Helsingin satamaan tuli Amerikkalainen 200 metriäpitkä iso risteilijäalus joka oli täynnä jenkki miljonäärejä.
Siellä oli myös Texsasissa karjatilaa ja isoa pihviravintolaansa pitävä Tex Walker ja hänen vaimonsa Mariel Walker. Näin eläkeikää lähestyessä heillä oli tullut jo aikaa kulttuuri matkusteluun kotimaassa ja nyt myös USA:n ulkopuolelle. EU:hun, Pohjolaan, EU-Suomeen ja Helsinkiin asti.
Marielin tahdosta he päättivät lähteä pikaiselle kahdenkeskiselle yksityiselle nopealle Helsinki kaupunkikierrokselle vaikka heillä oli vain pieni hetki aikaa, ennen laivan lähtöä seuravaan satamaan joka olisi Venäjän Pietarissa. He yhdessä tuumin lyhyestä ajasta huolimatta päätti poistua laivalta ja vierailla pikkuruisessa EU-Suomen pääkaupungissa.
Kulinaristisena ihmisenä Tex halusi ehdottomasti parantaa vieraiden maiden liharuoka kulttuuriin tuntemustaan. Amerikkalaisen hormooni pihvin ystävänä, hormooni nautakarjan tuottajana ja
bisnes miehenä herra Tex Walker halusi ehdottomasti vierailla EU-Suomen perinteisessä ruokakaupassa ja tutustua paikalliseen kantaväestön ruokakaupan lihatiskiin ja liharuokien valikoimaan. Huolimatta siitä mitä hän oli kuullut karjankasvattaja Cowboy ystäviltään kotitilallaan ja lukemistaan hurjista Economic News netti uutisista joissa kerrottiin EU ruuan sisältäneen hevosen lihaaa, kerrottiin sen turvallisuudesta ja EU suomalaisen liharuuan sisällöstä.
Helsingin ydinkeskustastaan päästyään ja siellä pakolliset nähtävyydet nähtyään näillä ruokakulttuuri matkaajilla oli niukasti aikaa käytettävänä. Joten ei heidän auttanut muuta kuin ottaa taksi lennosta ja pyytää kuskia ajamaan lähimpään hyvään lähiö ruokakauppaan, josta he voisivat ostaa jotain erikoista paikallista liharuokaa.
Taksiin päästyään Tex isona miehenä ihmetteli matalaa japanilaisen auton pieniä ovia ja pientä korumaista ovenkahvaa, kahvaa joka oli kuulemma naisille suunniteltu. Samalla ottaen päästään pois hänelle ja firmalleen jo tavaramerkiksi tulleen valkeaa Cowboy hatun. Etuistuimen eteenpäin laittamisen ja polvet hieman poikittain Herra Walker mahtui juuri ja juuri pienen japsi auton takapenkille. Yhdessä vaimonsa rouva Walkerin kanssa, joka ei hänkään aivan pieni kokoinen ollut. Rakkaus, kulinaristiset nautinnot ja liharuoka ei ollut ainoa asia joka heitä yhdisti.
Mariel oli tällä länsi euroopan matkalla kuullut Texsin saman ”auto tarinan” jo muutamia kertoja.
Tarinan jossa Tex ensin löysi vikoja pienistä itä autoista ja ylisti ja kehui useamman kertaan Amerikkalaisia isoja takseja, isoja perheautoja, niiden tilavuutta, ajettavuutta, turvallisuutta, työllistävää vaikutusta... Mariel tunsi rakkaansa jo HighSchool kouluajoista lähtien eikä viitsinyt mitenkään puuttua tähän keskusteluun joka oli hänen mielestään monologia tai tulevan dementian aikaansaannosta. Mariel tiesi monologin kohta siirtyvän USA:n työllisyyteen, tämän jälkeen tulee keskusteluun Kiina ja sen jälkeen teollisuus ja USA:n kauppavaje jne..
Niin myös tälläkin kertaa.
Peri amerikkalaisena konservatiivi kristittynä, ja toisinaan aivan ateistisena amerikkalaisena ja toisinaan konservatiivi liberaali yrittäjänä Texsillä oli jo kaveriensa keskuudessa kaikkitietävän, huijaamattoman ja pilkuntarkan miehen maine. Amerikkalaista maailmaa jo nähneenä, hän omasta mielestään tiesi kertoa USA:n valtion, USA:n kongressin poliitikkojen, paikallis poliitikkojen ja yrittäjien metkut ja temput.
jatkuu...
Helsingin satamaan tuli Amerikkalainen 200 metriäpitkä iso risteilijäalus joka oli täynnä jenkki miljonäärejä.
Siellä oli myös Texsasissa karjatilaa ja isoa pihviravintolaansa pitävä Tex Walker ja hänen vaimonsa Mariel Walker. Näin eläkeikää lähestyessä heillä oli tullut jo aikaa kulttuuri matkusteluun kotimaassa ja nyt myös USA:n ulkopuolelle. EU:hun, Pohjolaan, EU-Suomeen ja Helsinkiin asti.
Marielin tahdosta he päättivät lähteä pikaiselle kahdenkeskiselle yksityiselle nopealle Helsinki kaupunkikierrokselle vaikka heillä oli vain pieni hetki aikaa, ennen laivan lähtöä seuravaan satamaan joka olisi Venäjän Pietarissa. He yhdessä tuumin lyhyestä ajasta huolimatta päätti poistua laivalta ja vierailla pikkuruisessa EU-Suomen pääkaupungissa.
Kulinaristisena ihmisenä Tex halusi ehdottomasti parantaa vieraiden maiden liharuoka kulttuuriin tuntemustaan. Amerikkalaisen hormooni pihvin ystävänä, hormooni nautakarjan tuottajana ja
bisnes miehenä herra Tex Walker halusi ehdottomasti vierailla EU-Suomen perinteisessä ruokakaupassa ja tutustua paikalliseen kantaväestön ruokakaupan lihatiskiin ja liharuokien valikoimaan. Huolimatta siitä mitä hän oli kuullut karjankasvattaja Cowboy ystäviltään kotitilallaan ja lukemistaan hurjista Economic News netti uutisista joissa kerrottiin EU ruuan sisältäneen hevosen lihaaa, kerrottiin sen turvallisuudesta ja EU suomalaisen liharuuan sisällöstä.
Helsingin ydinkeskustastaan päästyään ja siellä pakolliset nähtävyydet nähtyään näillä ruokakulttuuri matkaajilla oli niukasti aikaa käytettävänä. Joten ei heidän auttanut muuta kuin ottaa taksi lennosta ja pyytää kuskia ajamaan lähimpään hyvään lähiö ruokakauppaan, josta he voisivat ostaa jotain erikoista paikallista liharuokaa.
Taksiin päästyään Tex isona miehenä ihmetteli matalaa japanilaisen auton pieniä ovia ja pientä korumaista ovenkahvaa, kahvaa joka oli kuulemma naisille suunniteltu. Samalla ottaen päästään pois hänelle ja firmalleen jo tavaramerkiksi tulleen valkeaa Cowboy hatun. Etuistuimen eteenpäin laittamisen ja polvet hieman poikittain Herra Walker mahtui juuri ja juuri pienen japsi auton takapenkille. Yhdessä vaimonsa rouva Walkerin kanssa, joka ei hänkään aivan pieni kokoinen ollut. Rakkaus, kulinaristiset nautinnot ja liharuoka ei ollut ainoa asia joka heitä yhdisti.
Mariel oli tällä länsi euroopan matkalla kuullut Texsin saman ”auto tarinan” jo muutamia kertoja.
Tarinan jossa Tex ensin löysi vikoja pienistä itä autoista ja ylisti ja kehui useamman kertaan Amerikkalaisia isoja takseja, isoja perheautoja, niiden tilavuutta, ajettavuutta, turvallisuutta, työllistävää vaikutusta... Mariel tunsi rakkaansa jo HighSchool kouluajoista lähtien eikä viitsinyt mitenkään puuttua tähän keskusteluun joka oli hänen mielestään monologia tai tulevan dementian aikaansaannosta. Mariel tiesi monologin kohta siirtyvän USA:n työllisyyteen, tämän jälkeen tulee keskusteluun Kiina ja sen jälkeen teollisuus ja USA:n kauppavaje jne..
Niin myös tälläkin kertaa.
Peri amerikkalaisena konservatiivi kristittynä, ja toisinaan aivan ateistisena amerikkalaisena ja toisinaan konservatiivi liberaali yrittäjänä Texsillä oli jo kaveriensa keskuudessa kaikkitietävän, huijaamattoman ja pilkuntarkan miehen maine. Amerikkalaista maailmaa jo nähneenä, hän omasta mielestään tiesi kertoa USA:n valtion, USA:n kongressin poliitikkojen, paikallis poliitikkojen ja yrittäjien metkut ja temput.
jatkuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osa.2
Laivan matkaoppailta kysyttyjen neuvojen ja valmiiksi kirjoitettujen paperilappujen ja sanakirjan avulla, he päätti pyytää taksikuskia ajamaan johonkin Helsingin pääkaupungin esikaupunki lähiön ruokakaupan eteen. Matkalla he sattuivat näkemään jalkakäytävällä olevan pitkänjonon, jonon jossa selvästi kansakunnan alemmassa sosioekonomisessa asemassa oleva kansanosa jonotti jotain. Jonosta poispäin tuli ihmisiä samalla syöden kuka mitäkin, leikemakkara siivuja, banaaneja, pötkömakkaraa, juoden jotain tölkistä ja katsellen muovikassien sisältöä.
Tex tiesi heti kertoa näiden jonojen olevan tämän valtion työttömien ja köyhien ruokajonoja, samanlaisia ruokajonoja joita on myös kotipuolessa. Tex väitti tämän kaupunginkeskustan kauppojen olevan vain Pohjois-Korealaista ja x-Neuvostoliittolaista kommunistimaan propakandaa. Valtion suorittamaa lavastusta valtiontilasta ja kansan hyvinvoinnista. Hän kertoi keskustan ruokakauppojen notkuvien hyllyjen tarjonnan tarkoitettu vain hallituspuolueiden jäsenille, valtaeliitille, rikkaille ja rikkaille turisteille. Tämän takia oli hänen mielestä tärkeä tutustua lähiön elämän ja sen kauppoihin.
Taksikuski oli tehnyt sen mitä tämä jenkkipariskunta paperilappusten avulla pyysi, heille oli näytetty leipäjono. Taksi kurvaili liikenteessä ja välillä keskustan tietyömaa soramontuissa ajellen, välillä taksin takaiskarit iskivät aivan pohjaan asti. Maahanmuuttajataustainen naistaksikuski päivitteli huonolla suomella, kuumuutta ja joka keväistä katupölyä. Samalla sulkien sivuikkunaa ja ajaen Helsingin keskustasta kohti ulosmenoteitä, keskustan pölyisessä neljän ruuhkassa ei ole mukava ajaa kertoi taksikuski. Taksin radiossa soi hiljaa paikallisradio ja Irwin Goodmanin laulu Ryysyranta. Jonkin ajan kuluttua he saapuivat pienen lähiöruokakaupan eteen ja kiire kun oli niin, vain Tex meni kauppaan ja Mariel piti vahtia taksissa jotta taksi ei häipyisi.
Tex kierteli kaupassa ja ihmetteli pienenkaupan suurta amerikkalaisen englantilaista ruokatarjontaa. Tex ihmetteli suurta pinta-alaa pienessä kaupasta joka oli varattu pelkästään oluelle? Väkevien alkoholijuomien puuttumistakin hän ihmetteli, joskin sitä hän piti parempana asiana kuin mitä on heillä USA:ssa. Herra Walker ihmetteli että on tuttuja nimiä ja ruokia, hän ihmetteli joidenkin tuotteiden täysin englantilaisia nimiä ja sitä että löytyi jopa Amerikanlipulla myytävää salaattikastiketta, Amerikkalaista barbegue grillikastiketta ja varsinkin pienet paketit Amerikanpekonia jotka teki tähän liharuuan ystävään vielä suuremman vaikutuksen, suuremman kuin Helsingin sataman ja keskustan kulttuuri nähtävyydet yhteensä.
Vaikka hän on Amerikkalainen patriootti niin tätä hän ei rohjennut vaimolleen kertoa. Koska vaimo halusi kiertää taidenäyttelyissä ja kulttuuritapahtumissa. Hän halusi jättää tämän pienen kertomuksen grillijuhliin joita hänellä oli tapana viettää kaveriensa kanssa ennen Amerikalaistajalkapallo ottelua. Texsasissa ja Dallasin lähellä asuen hänen suosikkijoukkue valinta oli selvää kuin bläkki. Tex oli suuri Dallas Cowboyn suuri kannattaja jenkkifutiksen ystävä ja ihailija. Olihan hän itsekin nuorempana pelannut jenkkifutista High School joukkueessa ja pärjännyt suhteellisen hyvin, suuren kokonsa ja fyysisenvoimansa takia. Peli-iltojen grillijuhlissa, muutaman oluen jälkeen hän muisti aina tästä asiasta keskustellessa muistuttaa kaikkia, erityisesti hänen pelisilmästä, terävästä älystään ja räväkkästä nopeudesta.
Texsin mielestä naurettavan pienessä lähiöruokakaupassa lähes kaikki liharuoka oli tuttu näköistä kuin Texsasissa oman kotikylän ruokakaupassa, joskin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Vaikka hän ei tiennyt mitä lihakelmuihin ja vakuumiin pakatut lihapaketit todella sisältäisivät.
Tex mietti että nämä lihapakkaukset olivat onnettoman pieniä hänen kaltaiselle isolle yli 150kg painavalle yli 2 metriä pitkälle miehelle. Pienten pakkausten korkeahinta hirvitti tätä nuukaa eläkeelle siirtyvää jenkkiä. Aikaa oli rajoitetusti ja heillä ei olisi Marielin kanssa enään aikaa käydä toisessa lähiöruokakaupassa, joten valinta oli tehtävä tästä kaupasta ja nopeasti. Amerikka- Suomi- Amerikan englantisanakirja oli jäänyt Marielin käsilaukkuun joten Tex oli omillaan. Tex suoristi valkeaa Cowboy hattuaan ja jatkoi nopeaa ja määrätietoista etsimistä.
jatkuu..
osa.3
Aikansa kierrettyään kauppaa hän törmäsi ennestään tuntemattomaan ruokaan, joka oli kylmäaltaassa ja päällä oranssi hintalappu -50% hinta. Texsin bisnes silmät alkoi loistaa ja hymy tuli suupieliin. Vau mietti Tex, tuotteenhinta oli -50% erikoistarjouksella, nimi näytti erikoiselta ja amerikkalaiselta. Nimeltä tämä erikoinen löytö oli ”Porkkanalaatikko”!
Pieni foliolaatikko ja sen tuotesisältö oli selvästi tähän leikemakkaroiden kylmähyllyyn ja kylmäaltaaseen kuulumaton tuote. Sininen ostoskori jossa tämä tuote on, oli ehkä jonkin asiakkaan hylkäämä ja jättämä? Nämä seikat heti kiinnitti tarkan Texsin huomion. Kotipuolessaan Tex oli US dollarin ja tarkanjärjestyksen miehen maineessa. Hän siis valitsisi tuon pienen 400g foliolaatikon.
Kassalle mentyään Tex tervehti korostuneella Texsasin aksetilla Hi! Hän yritti puhua kassaneidille amerikanenglantia ja kassaneiti yritti puhua takaisin vähän englantia. Tex ei ymmärtänyt kassaa ja kassaneiti ei häntä ymmärtänyt. Tex näytti myyjälle käsielein että hän söisi tästä foliopaketista. Kassaneidin samalla nuuhkien tuoksua jonka oli jo aikaisemmin nuuhkinut kaupassa leijailevan.
Ystävällinen hymyilevä myyjää nyökkäsi ja sanoi ”Yes Yes You Can Eat”! Kassaneiti antoi kaapin kätköistä Texsille muovilusikan. Tex iloistui ja naureskeli koska hänellä ei ollut muistunut mieleen että myös miljonääri voi tarvita ruoka kulttuuri matkoilla muovisia kertakäyttö ruokailuvälineitä.
Kassaneiti uudelleen nuuhkaisi ilmaa koska kaupassa oli poikkeuksellisen hyvän partaveden tuoksua joskin voimakkaan sellaisen. Jota ei siltikään ole mukavaa haistella koska asiakkaita joilla on hajusteita ja partavettä kasvoissaan tai vaatteissaan voi käydä yhden työvuoron aikana useita.
Pieni kassaneiti oli heti katsonut vaistonvaraisesti, nopeasti ja tarkasti tuntomerkkejä tästä erikoisen näköistä asiakasta. Kassanvieressä olevan mitta-asteikon perusteella, joka on ryöstöjen varalle suunniteltu turvajärjestelmä niin. Tämän mitta-asteikon perusteella outo mies oli yli 2 metriä pitkä. Kassaneiti ihmetteli tätä outoa näkyä. Amerikan englantia puhuvaa miestä jolla oli päässään valkea Cowboy hattu, tummat aurinkolasit, jaloissaan kopiset bootsit ja kireät tummansiniset farkut, yllään valkoinen pitkähihainen kauluspaita ja musta nahkaliivi. Kaulassa tällä asiakkaalla roikkui hopeanvärinen koru jossa oli ehkä buffelin tai häränpää sarvineen. Vaikka ei ollut vappu! Ja tämä asiakas osti vain porkkalaatikkoa.
Poistuttuaan kaupasta Tex ihmetteli että myyjä ei osannut englanninkieltä vaikka kaupan tuotteissa oli paljon englanninkielisiä nimiä. Tex ihmetteli lähiökaupan korkeita hintoja, pieniä pakkauskokoja, kaljamäärää, ja laajaa tuotevalikoimaa joskin vähäistä. Hän ihmetteli että täällähän on tuotteita kuin kotipuolen pikkukylien ruokakaupoissa.
Tex oli valintaansa tyytyväinen. Nuukana miehenä ja kiireessä hän poistui kaupasta laskien samalla eurojaan. Kainalossaan hänellä oli pieni 400g foliolaatikko ja sen sisällä hänelle vierasta ”Porkkanalaatikkoa”.
Taksiin päästyään Tex näytti vaimolleen ja kertoi mitä hän oli kaupassa nähnyt Mariel ei ollut uskoa kuulemaansa. Amerikkalaista ruokaa, englanninkielisiä ruokia, notkuvia hyllyjä, elintarvikkeiden korkeita hintoja, pieniä pakkauksia, ilmainen kertakäyttölusikka, ystävällinen hymyilevä myyjä joka ei osannut englanninkieltä vaikka kaupassa oli paljon englanninkielisiä tuotteita.
Taksin kurvaillessa kohti Helsingin satamaa alkoi Mariel tutkia tätä outoa ruokaa ja Tex foliopaketin pahvikantta ja tutkia sen sisältöä tarkemmin.
Mariel taksissa istuessaan oli kaivanut sanakirjan esille ja oli etsinyt liharuokien nimiä ja heti foliolaatikon nähdessään luki siinä sanan ”Porkkanalaatikko”. Hän yhdisti sen englanninkieliseen sika sanaan ”Pork” ja suomenkieliseen ”Kana”. Porkkanalaatikko sanaa he eivät sanakirjasta kovasta etsinnästä huolimatta löytäneet.
jatkuu...
osa.4/4
Mariel tiesi kertoa kana sanan kanaksi, koska oli juuri siitä lukenut. Tex kaivoi esiin kaupasta saaman muovilusikan ja ihmetellen aviopari maistoi tätä kylmää ja outoa oranssinväristä kiinteää ”lihamössä” jossa oli riisiä joukossa. Totisella naamalla sanoivat sen olevan kaikkea muuta kuin hyvää liharuokaa, ”sikaa ja kanaa” joksi he sitä luulivat. Pahaksi he eivät sitä sanoneet vaan makeaksi joka sopisi mausteisen grilliruuan lisukkeeksi.
Yhdessä tuumin he totesi että ruuanhinnan suhteen tämä EU-Suomi on EU:ssa kalliimpia maita ja liharuoka outoa ja mautonta. Mielestään hyvänä huumorimiehenä Tex puolittain nauraen kertoi Marielille että hän hyvä sydämisenä miehenä ja halustaan koroittaa Amerikkalaisten hyvyyttä maailmalla, päätti hän antaa tämän mauttoman ”sika-kana laatikon” köyhän näköiselle taksikuskille, ikäänkuin ”dippinä” taksilaskun yhteydessä. Laivaan asti tätä eksoottista herkkua ei vietäsi ja tuskin edes laivaan saisi maista viedä tämän kaltaisia omia elintarvikkeita. Foliolaatikon tuotesisältöä tutkiessaan Tex huomasi pienellä englanninkielellä painettuna.... Made in Finland.
Taksi saapui sataman alueelle ja herra Walker kiitti kyydistä ja maksoi lähes mukisematta taksilaskun joka hänen rahoissa oli naurettavan pieni, mutta oli tasan 90€ . Tex antoi kuskille 100€ eikä huolinut 10€ rahaa takaisin.
Tex mumisten päivitteli vaimolleen laskun suuruutta. Taksikuski otti vastaan roskiin menevän porkkalaatikon ja samalla nauraen taksikuski kiitti huonolla suomen ja englannininkielellä saamastaan ”dibistä” porkkalaatikosta...”Thank You, thänks juu”! Sanoi taksikuski.
USA:n Texsasista, Dallasin läheltä olevan suurenkarjantilan omistaja pariskunnan herra Tex Walkerin ja rouva Marien Walkerin poistuttua. Taksikuski luki ääneen.... ”Aäitien tekemää.. Made in Finland!”
Minul on tapana iskeä puukko pohkeeseni joka kolmas vuosi. Se auttaa mua.Se on toi yksi koht, johon haluan terän uppoavan. Siellä se perkele pitää majaansa.