Mies jäi kiinni vieraasta suhteesta joulukuussa.Puhumaan hän ei siitä minulle kyennyt yrityksistäni huolimatta.Jatkoimme yhdessäoloa suht. normaalisti ja tiesin kokoajan että se suhde ei ole ohi,kyseessähän oli työkaveri jota hän näki päivittän työpaikalla.Mies ei missään elämänvaiheessa sanonut tai edes näyttänyt millään tavalla että meillä menisi huonosti vaan antoi ymmärtää koko ajan että meillä on asiat hyvin,joten tämä kaikki tuli täysin puskasta minulle.Mies vain selitti että mitään eivät olleet suunnitelleet,palaset olivat vain loksahtaneet paikoilleen pitkin syksyä.Tämä nainen myös tiesi että mieheni on naimisissa ja hänellä on perhe.Tuli tammikuu ja toiselta osapuoleta tulikin sitten jo vaatimuksia,suhde ohi jos olet vaimosi luona,ja niin mies eräänä päivänä tuli töistä kotiin,oli 5min ja lähti eikä sen koommin ole takaisin tullut.Siihen asti elimme normaalia perhe-elämää,oli ihanaa seksiäkin vielä viimeiseen päivään asti.Olen yrittänyt kysyä mikä/missä meni vikaan mutta vastaukseksi olen saanut vaan että kaikki.En vaan edelleenkään ymmärrä tuota koska meillä ei esim. riidelty kovinkaan usein.Meillä oli paljon asioita mitä teimme yhdessä eikä mitään suurempia vastoinkäymisiä ollut koskaan.Mutta nyt jälkeenpäin mies vain huutaa ja räyhää kuinka hänen tunteensa ovat kuolleet jo heti naimisiinmenon jälkeen ja kaikki asiat olivat pielessä,miksi hän vasta nyt niistä sanoo?Miksi hän ei puhunut niistä aikaisemmin,olisimme voineet hakea apua yhdessä mutta hän pakenikin näitä kaikkia uuteen suhteeseen.Tämä kaikki on tullut täysin yllätyksenä sekä puolisoni että minun sukulaisilleni eivätkä hekään voi ymmärtää mikä tuohon ihmiseen oikein tuli.Välit hän katkaisi vanhempiinsa samantien.Meillä on yksi yhteinen lapsi,3.5v johon hän ei kauheasti pidä yhteyttä.lapsi tietysti ikävöi kovasti isäänsä.
Tällähetkellä mies on aivan eri ihminen kenet minä tunsin.En tiedä onko päässä naksahtanut jotain mutta kaikista asioista vain raivoaa ja syyttää minua.Onko tuo sitä että hänellä on huono olo siitä mitä meille teki ja haluaa jotenkin tehdä minusta syyllisen,en tiedä.Asioitten hoitaminen on tällä hetkellä todella hankalaa hänen käyttäytymisensä vuoksi,hän valehtelee asioita sekä minulle että uudelle,ja uusihan katsoo vain vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki ja uskoo mitä mieheni puhuu.Meillä on kaikki asiat vielä täysin kesken,avioerosta puhumattakaan,kumpikaan sitä ei ole viereille laittanut vaikka mies siis jo asuu vakituiseen tämä uuden luona.Miten mies voi vain pyyhkäistä tämän elämän yli ja aloittaa heti uuden?Itse olen ainakin aivan rikki tämän kaiken keskellä kun yritän itselleni selvitellä missä meni niin vikaan etteikö sitä olisi voinut korjata.Yhdessä he uuden kanssa yrittävät tällä hetkellä tehdä elämästäni yhtä helvettiä.Silloin kun hän on yksin niin puhuu puhelimessakin aivan erilailla mutta jos tämä uusi on vieressä niin huutaa,haukkuu ja raivoaa vain ja lyö luuria korvaan.Kauanko mies pystyy olla käsittelemättä tätä asiaa vai käsitteleekö hän sitä koskaan?Voiko uusi suhde onnistua jos asiaa ei käsittele millään lailla?Onko tuo vain laastarisuhde,sitä en tiedä.Yhteistä tulevaisuutta meillä ei varmastikkaan enään tule olemaan.
Tällähetkellä mies on aivan eri ihminen kenet minä tunsin.En tiedä onko päässä naksahtanut jotain mutta kaikista asioista vain raivoaa ja syyttää minua.Onko tuo sitä että hänellä on huono olo siitä mitä meille teki ja haluaa jotenkin tehdä minusta syyllisen,en tiedä.Asioitten hoitaminen on tällä hetkellä todella hankalaa hänen käyttäytymisensä vuoksi,hän valehtelee asioita sekä minulle että uudelle,ja uusihan katsoo vain vaaleanpunaisten lasien läpi kaikki ja uskoo mitä mieheni puhuu.Meillä on kaikki asiat vielä täysin kesken,avioerosta puhumattakaan,kumpikaan sitä ei ole viereille laittanut vaikka mies siis jo asuu vakituiseen tämä uuden luona.Miten mies voi vain pyyhkäistä tämän elämän yli ja aloittaa heti uuden?Itse olen ainakin aivan rikki tämän kaiken keskellä kun yritän itselleni selvitellä missä meni niin vikaan etteikö sitä olisi voinut korjata.Yhdessä he uuden kanssa yrittävät tällä hetkellä tehdä elämästäni yhtä helvettiä.Silloin kun hän on yksin niin puhuu puhelimessakin aivan erilailla mutta jos tämä uusi on vieressä niin huutaa,haukkuu ja raivoaa vain ja lyö luuria korvaan.Kauanko mies pystyy olla käsittelemättä tätä asiaa vai käsitteleekö hän sitä koskaan?Voiko uusi suhde onnistua jos asiaa ei käsittele millään lailla?Onko tuo vain laastarisuhde,sitä en tiedä.Yhteistä tulevaisuutta meillä ei varmastikkaan enään tule olemaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sama tilanne on täälläkin suunnassa,sillä erolla että olen mies..Yhtäkkiä toinen muuttu todella kylmäksi,pakkasi laukkunsa ja lähti..Jälkeenpäin kerto että kaikki mitä hänen eteensä on tehty on vain ollut pelkkiä velvollisuuksia ja talot ym.kulissia.Kuulemma miettinyt eroa jo kauan,mutta ei ole kuin kavereilles muistanu sitä ilmoittaa..Kyllä sinä selviit ja ajattele että noin välinpitämätön ihminen ei ansaitse edes kunnollista perhe-elämää..Eiköhän se vielä jossain kohtaa ala miettimään kannattiko(niin kävi täälläkin),mutta pysy kovana ja ihminen joka pettää tekee sen myös uudelleen..Tiedän kokemuksesta..
Nimenomaan kun olen asioista kysellyt mitä olemme viimehetkeen asti yhdessä tehneet ovat olleet vain "muodollisuuksia" mutta en usko tuohon puheeseen ollenkaan koska asiat ovat olleet semmoisia mihin tarvitaan myös tunteita ja jos tunteet ovat hävinneet jo 2v. sitten niin miksi kukaan jatkaisi suhdetta ilman tunteita?Loppumetreillä huomasin että mies itsekkiin arpoo kumman haluaa ja kun itse en alkanut vaatimaan niin toiselta puolelta tulikin sitten jo
.Miten voi ihminen muuttua noin täysin millaiseksi hän on muuttunut,en tunne häntä tällä hetkellä laisinkaan.Hän on ollut aina se joka on huolehtinut perheestään ja nyt kaikki on hänelle hälläväliä,ei kiinnosta tyyliin.Kuinka voi hylkää oman pienen lapsensakkin tässä samalla.Satuttaa aivan hirveesti jo lapsenkin puolesta kun kyselee isästänsä.Lähdöstä kulunut nyt 1.5kk ja tuntuu että asiat vaan jurraa paikoillaan.Välillä tulikin jo vihan tunne mutta kun tunteet vain menevät vuoristorataa ja niille kun ei voi mitään.Mutta on kai sitten mielekkäämpää leikkiä sitä uutta perhe-elämää ilman omaa lasta,olla uuden lapselle "isä".Ei pysty vaan ymmärtämään tuommoista.
Pettävä yrittää ensivaiheessa piilottaa syyllisyytensä itseltään ja muilta. Tästä syystä hän pitää suurta ääntä puolisolleen yrittäen kaikin tavoin saada tämän uskomaan, että uskottomuus ei ole avioeron syy vaan "erilleen kasvaminen" "huono kulisdiliitto" tms. Avioliiton historiasta hän keksii, ja aina löytää kun etsimällä etsii syitä, mitä tahansa muita paitsi omaa uskottomuuttaan hän ei suostu katsomaan. Älkää provosoituko kun projisoidaan. Pitäkää tiukasti kiinni siitä, että teidän näkemyksenne on, että eroon ei ole muuta todellista syytä kuin uskottomuuden paljastuminen. Voi todeta, että se on teidän näkemys eron syystä ja mies saa kertoa omaa näkemystään ihmisille mutta teilläkin on oikeus kertoa omanne. Älkää menkö siihen lankaan johon pettäjä yrittää teidät manipuloida. Siis siihen, että suvulle ja piireille kerrottaisiin eron syyksi "erilleen kasvamisen", ei hänen oman uskottomuutensa. Kandee olla tekemisissä vain pakolliset, jos puoliso asuu toisen kanssa nyt.
sentään.
Petettynä naisena tiedän tasan tarkkaan oikeuteni, oman/exän manipulointikyvyn rajat ja tiedostan sukuyhteyksien säilyttämisen arvon.
Suvut ja piirit eivät ole samalla viivalla eron jysähtäessä.
Juuri näin tapahtui meilläkin.
Ex-naiseni aloitti avioliittomme aikana salasuhteen, joka tuli heti ilmi. Pitkän suhteen aikana sen näki heti hänen silmistään. Mikäs siinä ero laitettiin vireille, mutta asia sai mahdottomat mittasuhteet ja exä otti lapsen myös pelinappulaksi.
Sitten alkoikin pitkä huoltoriita ja kaikenlainen manipulaatio ja demonisoimiseni mm.lastensuojeluun ja naapureille ja tuttaville. Yllättäen "narsisti" kortti vedettiin esille. Olinhan vaan kymmenen vuotta elättänyt perhettäni. Kaikkein ikävintä asiassa oli se että lastensuojelu asettui kritiikittömästi äidin kannalle, vailla perusteita. Exä väitti ettei lapseni halua tavata isäänsä ja salarakas heitti lisää vettä myllyyn. Meni yli vuosi ennenkuin lapseni mielipide asiaan kartoitettiin. Tapaamisia lapseen oli satunnaisesti, sillä jouduin vieraannuttajan uhriksi. Siis tämä pettäjä sai tilanteen käännettyä ihan päälaelleen. Onneksi tuomari ja lasta tutkinut lääkäri sai totuuden selville.
En ole koskaan saanut pettäviltä tai jättäviltä miehiltä vastauksia kysymyksiini. Olen joutunut ajan kanssa käymään itse läpi kaikki. Ja lukemaan tietoutta.
Kummallista heti ensimmäisten vaikeuksien ilmaannuttua sitä haikaillaan ns. loukkaantuneena eroa vaikka vasta nyt ymmärrät aikuistuvasi alat niin säälittävästi parkumaan, kuin lapsi jolta lelu on otettu. Aikuistuminen vaatii aikuisen ihmisen, elämän hallinnan taitoja.
Mistä ihmemaasta höpertelet.
Kenellä on aikuistumisen paikka, kun 2 perhettä lakka olemasta perhe huomioiden ap:n selostus tapahtuneesta?
Aikuisiahan-tässä-ollaan-terveiset sinulle Sääriselälle (talvilomat meneillään).
…tiedä miten olette löytänyt elämäänne yhteisen kielen jatkaa tahi erota, sillä tuosta tapahtumisesta on jo vierinyt hyvän aikaa. Tuohon toteaisin pettämisiä tai oikeammin pettymyksiä tulee puolin ja toisin siksi itsetunnon oltava kunnossa, ettei heti aleta purkamaan yhteistä taipaletta niine kaikkineen sillä katumisia on hieman hankalaa paikkailla myöhemmin elämänpoluilla.
Voit vain onnitella itseäsi, että pääsit tuollaisesta luuserista noinkin helpolla eroon! Laitat nyt vain ne eropaperit vetämään ja hommat eteenpäin, ja sitten vain naureskelet, että mites tässä näin kävi, mutta elämä jatkuu.. En haikailisi sekuntiakaan tuollaisen perään, vaan suorastaan työntäisin riemulla ulos elämästäni. Lapsikaan ei tuollaisella isällä mitään tee..
Suosittelen omasta kokemuksestani eroseminaaria. Olin itsekin aikanaan petetty ja jätetty. Seminaarista tuli käännekohta silloiseen todella raastavaan elämäntilanteeseeni. Vaikka ero oli vaikea sain seminaarista voimia hoitaa kaikki pakolliset ja viedä 2 lasta eteenpäin elämässä, aloin pikkuhiljaa eheytyä ja saada takaisin lyttyyn lyödyn itsetuntoni ja uskoni parempaan tulevaisuuteen. Mies on edelleen liitossa tuon samaisen naisen kanssa, mutta välillä eivät lapsetkaan voi mennä isän luo, kun perheessä on niin riitaisaa. Olen jättänyt menneet taakseni ja ymmärrän että olimme väärät ihmiset toisillemme, olen jopa tyytyväinen siitä, ettei minun tarvitse jakaa enää elämääni tuon ihmisen kanssa, joka on eron jälkeen osoittautunut käytökseltään itsekkääksi ja epäkypsäksi ihmiseksi, joka ei tunnu osaavan rakastaa edes omia lapsiaan, saati vaimoaan. Seminaarissa sain paljon työkaluja toimivampien ihmissuhteiden rakentamiseen ja elän tyytyväistä ja tasapainoista elämää tänään. Voimia sinulle eteenpäin!
Voi kyynel, kuka petti ketäkin vai unelmapilvi ilman todellisuuden häivää?
Huh! Kuulostaapas tutulta!! Ei muuta kun voimia sulle =)
Miehesi on ehkä alunperin tehnyt sen virheen, että alkuhuumassa on luullut tunteitaan rakkaudeksi ja kun käsittääkseni teillä on ollut asiat näennäisesti vallan mainiosti yhdessä viihtymisen ja jopa seksinkin osalta.. niin on luullut voivan tyytyä ns.hyvään pakettiin. Ja jossain vaiheessa huomannut ettei aitoa rakkautta, intohimoa ole tuntenut.. silloin tuo toinen nainen on helposti ujuttautunut kuvioihin. Se voi olla aitoa tai huumaa.. se selviää parin vuoden päästä viimeistään miehellesi.
Minulle kävi samoin.. tosin exäni on pyydellyt anteeksi useasti, kun kävin terapiassa nämä asiat selvittämässä itselleen. Tunteille ei mitään voi enkä enää ole katkera, vaikka tunsinkin itseni hyvin petetyksi itse rakastuneena täysin mieheeni silloin ja mies vain mukavuuden haluisena ns.otti minut vaimokseen. :( Kunnes hänelläkin kolahti ulkopuolelta OIKEASTI!
Miehesi kiukkuilee, raivoaa sinulle tietysti kun ei vielä halua myöntää itselleen olleensa se väärintekijä. On vaikeaa myöntää olleensa väärässä, hätiköineen parisuhteessa kun ei ole tunteet aitoja olleetkaan tarpeeksi. Toki niitä on alussa varmasti ollut muttei kestäviä.
Oliko lapsi vain seuraus avioliiton solmisen jälkeen vai yhdessä harkittu ja toivottu? Jos mies on sinua miellyttääkseen siihen alunperin suostunut voi olla hankalaa pitää yllä isä-lapsisuhdetta. Muussa tapauksessa ajan kanssa hän kyllä kantanee vastuunsa, kunhan on läpikäynyt idiootit tekonsa ja kehtaa myöntää väärin kohdelleen sinua lupaamalla loppuelämän rakkautta ja huolenpitoa.
Suosittelen laittamaan eron 1.vaiheen vireille. Sinä aikana miehesi ehtii jopa älytä jotain.. jos tuo toinen nainen olisikin vain hetken hairahdus.. On vuosi aikaa miettiä teillä kummallakin, kun 6kk on minimissään harkinta-aika ja vuosi aikaa sitten yhteensä aikaa laittaa 2.vaihe täytäntöön tai avioerohakemus raukeaa. ;)
Minä olen ja kokenut tuollaisen puuntakaa tulevan asian kuukausi sitten ja vuosia meillä oli yhdessä 24 ja olen jo nykyään melkein 50-vuotias.
Mies löysi työpaikaltaan uuden. Itse olin niin typerä etten todellakaan huomannut edes mitään ihmeellistä olevan.
No nyt minulle on jo tullut avioerohakemus ja meidän asunto on myynnissä, keväällä myydään mökki.
Itse olen vieläkin shokissa, eihän minulle voin käydä näin, eihän tämä voi olla tottakaan.... ja viha on kyllä ollut päällimmäisenä ajatuksena monena päivänä.
Minä käyn kirkon parisuhdeneuvonnassa myös siellä voi keskustella avoimesti.
Siis en kyllä todellakaan ole vieläkään varmaan sisäistänyt asiaa todella, mutta on jo ollut jopa pari päivää, ettei ole tarvinnut itkeä ihan silmiä päästänsä.
Olin myös mennyt avioon loppuiäkseni, mieheni oli/on suuri rakkauteni.
Kohtalosi koskettaa minua kovasti, samoin aloittajan jonka toivon jo päässeen pahimman yli. Itselläni on sama tilanne, voitko simu2 kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]. Olisin kiitollinen ja siteeraan "voiko tämä olla totta". Kyllä hävisi kerralla kaikki itseluottamus, elämänilo ja optimismi joita luulin minulla olleen.
Mitäs sanotta tämmösestä tilanteesta vaimoni ilmotti kaksi kuukautta sitten, että ei ole onnellinen. Kokeilin ehottaa parisuhdeterapiaa ja kaikkia muuta mahollista, että ei heitetä kirvestä kaivoon. No vaimo puhu siihen malliin, tai ainakin käsitin niin että ei tämä oisko väliaikanen aikalisä. No tämän kuun alussa vaimo sai kämpän autoin muutossa ja vaimo tuli vielä kotia yöksi. Seuraavana päivä sain kuulla ku olin ajanut viimeiset muutto kamat edellisenä iltana , niin oli toinen mies tullut kylään heti ku minun auton valot hävis. Kysyin asiasta sitten ihan suoraan niin sano että oli vasta sen jälkeen löytänyt tämän ku oli ilmoittanut halvavansa erota. Niin itse olen sitä mieltä että suhde on alkanut jo ennen kuin vaimoni ilmoitti olevan onneton. olenko vainoharhanen.
Ja anteeksi kirjoitus virheet mulla on lukihäiriö
Kusetettu 83, olet luultavasti oikeassa, on ollu jo ennen noita tarinoita.
On varmasti vaikea hyväksyä asiaa.
Et ole ainoa, vaan tämä on tullut tavaksi. Ihmiset eivät ossakaan elää liitoissa, jotka ovat solmineet ihan samoissta syistä, kuin nyt tuon uuden kanssa aloittaminen, eli ihastutaan ja ei ollakaan valmiita oikeaan pysyvään suhteeseen, jossa joutuu jakamaan asioita.
Jo se kertoo paljon jos puolison pitää päästä ulos ja nimenomaan ravintolaan tai jonnekin yksityisiin pippaloihin yksin tai sanoo menevänsä naisporukan kanssa.
Niin kävi minullekin että Leilalla oli munat, joten täysin valhellinen tarina kehiteltiin, ei menny todellakaan naisporukassa, eikä Leilan kanssa, vaan vanhan pukin, joka on höylännyt koko paikkakunnan naiset .
Siihen loppui se liitto. Ja sitä valhetta sitten ilmeni olleen ihan jokaisessa asiassa, mikään ei pitänyt paikkaansa.
Tiedän että juuri tuo valhellisuuden esiintulo on raskainta kestää, saatikka sitten kun vaihdetaan suorastaan luuseriin.
Eniten tässä harmittaa että meillä on neljä lasta ja nuorin on vasta kahen vanha ja vanhin täyttää 8vuotta. Kokeilin tosin ehottaa kaikki parisuhde terapiat ja kaikki maholliset olin valmis pieneen aika lisäänki mutta tämä oli viiminen naula tähän arkkuun ei vai jaksa enään nuita valheita toinen toisen perään. Annoin anteeksi suhteen alku aikoina yhen syrjä hypyn no eipä siinä vielä kaikki siittä noin pari vuotta niin muijja väitti pokkana saaneensa sukupuoli taudin saunan lauteista no miehän tieten painoin asian villasella toivoen että ei mitään muuta tulis enään ja nyt sitten tämä. Tuntuu vaan että minua on kusetettu koko suhteen ajan ehkä ois pitänyt tajuta jo alussa että joka pettää kahesti niin ei se tuu muuttuun
-- niin ei se tuu muuttuun --
ei muutu ei, ne on luonteessa tuollaiset valehtelut ja pettämiset.