hei,
lisäsin kaikki isän puolen sukulaiset facebook kamuiksi. Yhtäkään minun juttua he ei eivät kommentoi, mutta kommentoivat kyllä kaikkien muiden sukulaisten. Tulee tosi paha mieli tollasesta suhtautumisesta muhun. Olenko siis suvun musta lammas? Ja jos olen niin, mikä on oikea suhtautuminen sukulaisiin? On vaan niin paha mieli kokoajan ja ottaa aivoon.
Olin pari vuotta pois fb:stä ja sukulaiset asuu tosi kaukana. Käytännössä tulee nähtyä tosi vähän heitä. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja heistä suurin osa Pohjois-Suomessa. Olisko myös sitä, että heillä niin erilainen ajatusmaailma, kuin etelän ihmisillä?
lisäsin kaikki isän puolen sukulaiset facebook kamuiksi. Yhtäkään minun juttua he ei eivät kommentoi, mutta kommentoivat kyllä kaikkien muiden sukulaisten. Tulee tosi paha mieli tollasesta suhtautumisesta muhun. Olenko siis suvun musta lammas? Ja jos olen niin, mikä on oikea suhtautuminen sukulaisiin? On vaan niin paha mieli kokoajan ja ottaa aivoon.
Olin pari vuotta pois fb:stä ja sukulaiset asuu tosi kaukana. Käytännössä tulee nähtyä tosi vähän heitä. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja heistä suurin osa Pohjois-Suomessa. Olisko myös sitä, että heillä niin erilainen ajatusmaailma, kuin etelän ihmisillä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No hei, tosi harmi.
Tuylee tietysti mieleen kysyä, että kommentoitko Sinä pohjoisen sukulaisten juttuja? Tykkätkö, tökkäätkö jne?
Kyllä kommentoin ja tykkään. Kyse ei ole siitä. Isäni kantaa mulle kaunaa vanhoista asioista. En tiedä sitten onko puhunut musta pahaa tai jotenkin muuten ollut myötävaikuttamassa siihen ettei sympatiaa heru laisinkaan :(
Haluaisin olla sukulaisten kanssa tekemisissä. Tulee vaan niin hyljeksitty olo.
Voi kurja. Olen pahoillani puolestasi. Tällaista tosiaan tapahtuu. Jotkut osaavat kääntää ihmisiä toisiaan vastaan. Ilmeisesti isäsi on sellainen.
Ymmärrän surusi. Toisaalta et voi asialle mitään. Ehkä sinun pitää vain hyväksyä että et voi itse juurikaan muuttaa tilannetta, joka on epäoikeudenmukainen sinua kohtaan.
Mitä, jos keskittyisit niihin ihmisiin, jotka tuntevat sinut oikeasti sellaisena kuin olet. Onko muita sukulaisia kuin isäsi puoleiset? Keskity heihin. Ja ystävät, sinulla varmaan on ystäviä, vaikutat positiiviselta ja sosiaaliselta tyypiltä :)
Tosi aito kommentto! Puupää.
Oletko yrittänyt olla yhteyksissä isääsi ja hänen sukuunsa? Mulla on sama tilanne vanhempan paikalta, että joudun aina esim.viestinkin lähettämään tietämättä ketä sen lukee, tai vastaa. Toinen syy varovaisuuteen on kaikki ne vihjeet joita olen saanut eri lähteistä syyksi sille että puhelut tai näkeminen eivät onnistu ihan noin vaan. Tähän sais kyllä tulla jo muutos.
Siis toi "tosi aito kommentti puupää oli tuohon yhtä alemmalle aloittajasta
Tästä fb hommasta olen vakaasti sitä mieltä, että se tuhoaa paljon.
En näe siinä elämän sisältöä ja sen mukaan ajattele, kuka minusta tykkää tai ei tykkää.
Jos haluat olla sukulaistesi kanssa yhdeydessä, käy heidän luonan, soita henkilökohtaisia puheluita, ei tällaisia suhteita hoideta fb:n kautta.
Pitäisin Fb lähinnä sellaisena "läpän" heittämisen paikkana, en missään nimessä minkäänlaisten yhtävyys ja sukaulaissuhteiden yhdeydenpitona.
Hei tiedän tunteen, olen kantanut tuota titteliä jo usean vuosikymmenen, omaiset ja suku jeesustelevat ja päivittelivät kaikkia tekemisiäni. Oli se hyvää tai pahaa. Välillä tuntui, että ne oikein odottivat että epäonnistuisin. Se on kohtuutonta ja olen kärsinyt siitä tosi aljon, on surullista, ettei omapa itsenään kelpaa eikä ole tullut hyväksytyksi.
Voimia sulle koska niitä tarviit. Onne amatkaan.
Isäni oikeustoimet toista sukua vastaan aiheuttivat välirikon äidin puolen sukuun. Oikeustoimet olivat osin oikeutettuja - en sitä sano. Kyse oli rahasta. En tiedä onnistuuko välien palautuminen sen puolen sukuun enää koskaan? Itse toivon, että palautuisi.
Sen verran isokokoisia luurankoja meidän pikku perheidylliin liittyy, että olen vihdoin ja viimein, lähes 20 vuoden jälkeen hakemassa terapiaa. Toivon, että saan siellä selvitettyä näitäkin asioita.
Minun mustamaalaamiseen liittyy myös pelko omasta "perseestä". Olen ollut todistamassa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, josta ei koskaan löytynyt riittävästi näyttöä tuomioistuimeen saakka. Todistajana saan kai kantaa leimaa otsassa niin kauan kuin isäni on elossa, ehkä jopa lopun elämäni. Ainahan löytyy sukulaisia, jotka ei tahdo nähdä kunniottamassaan ihmisessä mitään pahaa. Tämän kunnioitetun ihmisen kaikki teot ovat osa peiteroolia, jolla hän peittelee todellista luonnettaan. Kaikki on teatteria.
Kiitos sulle, joka toivotat voimia. Niitä todella tarvitaan.
Toivoa on.