Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa baarissa. Meni ihan yksin, kun aina on tullut tuttuja vastaan, niin nytkin. Törmäsin ensin yhteen hyvin tuntemaani mieheen, hän halusi avautua entisestä suhteestaan.. Tarinoitiin varmaan puolitoista tuntia baaritiskillä. Hän vain avautui ja avautui..Yhtä-äkkiä viereeni istahti erittäin miellyttävä nainen, juteltiin saman tien kuin vanhat tutut.Oli toiselta paikkakunnalta,kauempaa, tullut juuri paikkakunnalle. Tarinoitiin muutama minuutti, synkkasi tosi hyvin, silmä paloi puolin ja toisin niin sanotusti.. mutta sitten jatkoin keskustelua tämän miehen kanssa. Naisen kaveri tuli sanomaan, että nyt pitää mennä ja lähtivät.. Olin niin kiinni sen miehen jutuissa, että en ehtinyt muuta keksiä kuin toivottaa mukavaa illanjatkoa.. No tämä mieskin ymmärsi lopettaa vuodatuksen.
Vaihdoin paikkaa, törmäsin vanhaan tuttuun. Tarinoitiin vähän aikaa niitä näitä, mutta tajusin että hänellä ei ole kaikki kunnossa. Juteltiin vähän henkisyydestä, kunnes hän alkoi kertomaan surustaan. Siinä se menikin sitten, loppuilta. Lähdin pois ravintolasta tunti ennen pilkkua, mietin että vieläkö ehtisi viritellä jotain.. Kävelin taksille. Ajattelin, että tällainen auttaminen on lopulta paljon tärkeämpää kuin oma ilo.
Niin, se varsinainen asia - tuntuu että positiivisuuteni ja erilaisen elämänkatsomuksen takia niin usein ihmiset haluavat avautua. Nyt oli tarkoitus viettää mukava ravintolailta, tutustua uusiin ihmisiin. Saldona 3-4 tuntia terpapointia, juttelu tämän tuntemattoman naisen kanssa, ja hetki tarinointia myös miespuolisen tuntemattoman kanssa. En mennyt tuon takia ravintolaan, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. En tiedä.
Vaihdoin paikkaa, törmäsin vanhaan tuttuun. Tarinoitiin vähän aikaa niitä näitä, mutta tajusin että hänellä ei ole kaikki kunnossa. Juteltiin vähän henkisyydestä, kunnes hän alkoi kertomaan surustaan. Siinä se menikin sitten, loppuilta. Lähdin pois ravintolasta tunti ennen pilkkua, mietin että vieläkö ehtisi viritellä jotain.. Kävelin taksille. Ajattelin, että tällainen auttaminen on lopulta paljon tärkeämpää kuin oma ilo.
Niin, se varsinainen asia - tuntuu että positiivisuuteni ja erilaisen elämänkatsomuksen takia niin usein ihmiset haluavat avautua. Nyt oli tarkoitus viettää mukava ravintolailta, tutustua uusiin ihmisiin. Saldona 3-4 tuntia terpapointia, juttelu tämän tuntemattoman naisen kanssa, ja hetki tarinointia myös miespuolisen tuntemattoman kanssa. En mennyt tuon takia ravintolaan, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. En tiedä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Iltaham voi mennä pubissa iltapäivälehtien kanssa yksin nurkassa istuessakin. Että ei tuo kavereiden tilittämisen kuuntelu ole niin huono vaihtoehto ehkä sittenkään.
Jännä juttu, kuinka jotkut meistä luisuvat niin helposti terapeutin rooliin. Minä pidän itseäni hyvin itseriittoisena ja aika itsekkäänäkin ihmisenä, mutta niin vain pystyn istumaan tuntikausia joko kasvotusten tai puhelimessa kuuntelemassa ja purkamassa muiden ihmissuhdeongelmia. Puolitutut kollegatkin ovat joskus soitelleet sitkeästi ja vuodattaneet murheitaan pari kolme tuntia yhteen menoon ja pahimmillaan useita kertoja viikossa.
Usein toki tulee hyvä mieli siitä, että on pystynyt olemaan korvana ja jopa auttanut jotakuta löytämään vastauksia tai ratkaisuja. Aina se silti olen ollut minä, joka on lähtenyt yksin kotiin. En kaipaa vastaterapiaa enkä maksua, mutta joskus tuntuu jälkeenpäin vähän liian käytetyltä.
Taidan olla aika sinisilmäinen. Olen liian monta kertaa luullut olleeni treffeillä, mutta kuunnellut pääasiassa tarinaa juttukaverin edellisestä avioliitosta (tai useammasta) ja muista virityksistä. Ja pahempaakin on tapahtunut, mutta antaa sen nyt olla, etteivät osalliset tunnista tästä itseään.
Tuttua hommaa tuo, että on luullut olevansa treffeillä, en ole siis ainut jolle näin on käynyt :D Pyydän naista johonkin aktiviteettiin ja nainen ilahtuu pyynnöstä ja hyväksyy, käydään kahdestaan aktiviteetissa ja myöhemmin selviää, että naisella on ollut koko tämän ajan poikaystävä. Eipä siinä muuten mitään, molemmilla oli hauskaa, mutta kova pettymys oli tuolloin kun asia selvisi.
Näinhän se miehillä menee.... siksipä sanoin miehen esittämään kahvikutsuun heti EI. Turha lähteä teeskentelemään "että olihan meillä mukavaa" kun mies kumminkin odottaa jotain enemmän. Eli jos sitä kemiaa ja kipinää ei ole heti niin antaa olla. Pitäkää tunkkinne.
Nyt ei ollut kyse treffeistä. Ja siinä tilanteessa osaan olla tarvittaessa tylykin, eli jos ihan ventovieras ihminen alkaa tilittämään. Mutta nämä kaksi eivät olleet vieraita vaan tuttuja.
Kommentoitko minulle? Vain tuo viimeinen kappaleeni viittaa treffeihin. Sitä aiemmat taas koskevat kollegoita, kavereita, tuttuja ja puolituntemattomia. Onneksi niitä treffeillä terapiaa tarvitsevia on ollut paljon paljon vähemmän.
Joo, sinulle ja parille seuraavalle kun treffeistä puhuttiin..
Semmoista se on ihmisten kanssa, mullakin vähän sama että varsinkin kaverit helposti avautuu asioistaan. Joskus tuntuu vähän turhaltakin marinalta ja jos on itse suunnitellut juuri vaikka lähtevänsä baariin, sitten joku vanha työkaveri soittaa ja siinä menee sitten pitkästi toista tuntia jaaritellessa vanhoja ja uusia asioita eikä homma oikein etene mihinkään, sitten kun viimein puhelu loppuu on mennyt into itseltä lähteä mihinkään. Onhan se silti toisaalta mukava kun soittelevat niin ei itse tarvitse olla niin aktiivinen ja jos ei kukaan koskaan soittaisi/juttelisi niin aika ankeaahan tuo olisi elo ehken, parempi näin siis.
Luuseri.
On ihailtava piirre ihmisessä, että jaksaa kuunnella, kuuntelemisen taito kuitenkin suht' harvinaista. Teit ravintolailtasi suhteen itse valinnan, olisit voinut ystävällisesti keskeyttää ystäväsi terapioinnin ja keskittyä siihen viehättävään naiseen. Kertomuksesi oli hyvä esimerkki siitä kun ihminen on liian kiltti...joskus terve itsekkyys olisi kenties hyvästä. Terve itsekkyys ei ole paha asia, se on itsensä rakastamista ja arvostamista. Kun nuo ominaisuudet hallitsee itseään kohtaan, on kykenevä niihin myös muita kohtaan:)
Joo, itsekkyys on välillä hyvästä. ´Noista miehistä ensimmäinen oli hyvin selkeä narsisti, mistä häneel sanoinkin. Eli se sitä se tätä, sinä sitä sinä tätä.. Mutta kovin vaikeaa oli nähdä ongelmien todellista syytä, saati että niistä irti yrittäisi.
Heh, taisivat vain naiset olla kurppia. Eikö niin, luuseri.
Narsistihan ei tiedosta omaa narsismiaan. Sen lisäksi, että jutut on ainoastaan "minä...minä...minä" -tasolla, narsistinen persoona löytää toisista koko ajan vikoja ja pitä itseään erinomaisena yksilönä. Valitettavasti tuollaisesta ihmisestä on kokemusta omassa elämässä. Ja ko.persoonahan on kuin psykopaatti, ei suinkaan tyhmä vaan hyvinkin viisas, menee aina nk.askeleen edellä muita. Lääkärinkin on joskus vaikea diagnosoida. Voi kuulostaa julmalta, mutta ihan oman hyvnvoinnn kannalta tuollaisten kanssa kannattaa olla niin vähän kanssakäymisissä kuin mahdollista.
TheTurh00, tämä kaveri on fiksu ja menestyvä, jonkun mielestä varmaan mukavakin. Mutta minusta oli huvittava huomata, miten yksioikoisesti hän asiat näki. Juuri se että muissa on paljon vikaa, mutta itsessä ei niin mitään. Ja en ole tämän kanssa tekemisissä, sattui vaan tulemaan vastaan, vaihdettiin kuulumiset ja siitä se sitten lähti...
Niin aM, tuo "putkinäkö" , täytyy todeta, että mikäli itse olisin aikoinaan osannut nähdä sen noin niinkuin sinä, olisin säästynyt monelta ikävältä. Sitä vaan oli niin sinisilmäinen, ei halunnut uskoa omia havaintojaan todeksi, mieluummin laittoi sen oman mielikuvituksen tiliin. Narskuillahan ei ole kuin yksi ainoa "oikea" ja totuus, se oman ajatusmaailman tuotos. Onneksesi hän on tuttavuus, ei kumppani:)
Tuskin olisit muutenkaan pillua saanut siltä naiselta. Baarit on täynnä noita: perinteiseen tyyliin antaa ymmärtää, mutta ei sitten ymmärrä antaa (tai ymmärtää olla antamatta). Joten ihan sama vaikka kuuntelitkin sen hepun itkemistä. Vähän homolta se tietysti saattoi ulkopuolisten mielestä vaikuttaa, mutta ei se mitään, nykyään on muotia olla vähän gay ja metro.
Minulla ei ole kovin pahoja fobioita, ja jos joku homona pitää niin siinähän pitää.
Sattuipa sopivasti. Sunnuntaina illallisen äärellä keskustelin ystävättäreni (parisuhteessa) kanssa aikuisen naisen baari-illoista. Usein ne alkavat jonkun naispuolisen ystävän terapoimisella, jatkuvat jonkun puolitutun eronneen miehen itsetunnon vahvistamisella kuuntelemisen ja kannustamisen avulla ja päätyvät täysin tuntemattoman kaksi-kolmekymppisen hoivaamiseen ja kannustamiseen parisuhdemarkkinoilla.
Jos hauskaa haluaa pitää, täytyy empatia jättää kotiin. :)
Tuo kyllä pitää niin täysin paikkansa, että suorastaan hymyilyttämään alkoi:)
Aktiivinen nainen, näin se varmaan on. Mutta niinkuin alussa sanoin, en tiedä onko tuo nyt huono juttu minullekaan, että ilta meni noin. Odotin vähän muuta menoa, mutta ei se tee tapahtuneesta mitenkään huonoa.
vuodessa ihmisille tapahtuu asioita. jos et näe tutujasi tyyliin koskaan niin onhan siinä kerrottavaa
Ehkä et vain tajua karveriesi hauskoja juttuja, ja joku mielesi suoja reaktio kääntää homman niin että olet terapeutti
pohti, minusta se että kaveri (mies) vollottaa olkapäätäni vasten (ihan konkreettisesti, ei symbolisesti), se ei ole kovin hauskaa.. Mutta ole mitä mieltä olet, minulle se on aika sama.
Minä en jotenkin jaksa ihmisiä, jotka vollottavat siitä, että joku vollottaa heille. Kasvattakaa nyt sen verran selkärankaa, että kestätte nuo tilanteet ja tarpeen tullen osaatte irtautua niistä jos kyseessä ei edes ole mikään sydänystävä.
mies32,
Luin tuon avaukseni uudestaan - minusta tuo on kerrontaa, pohdintaa, kyselyä, mutta ei vollotusta. Toki jokainen lukee näitä juuri niin (ja sillä asenteella) kuin haluaa.
Mutta, kieltämättä nyt vähän harmittaa, että tämän satunnaisen naisen kanssa jäi tutustuminen ihan alkutekijöihin epäitsekkyyteni vuoksi. Toistaalta näitä naisia on minulla ollut jo niin paljon, että eipä se ehkä siitä mihinkään olisi muuttunut. Olin kuitenkin yllättynyt naisen hyvin avoimesta lähestymisestä, yleensä on itse pitänyt tehdä duunia sen eteen... Kaikella on tarkoitus, siihen pitää nyt vaan luottaa =)
Ehkäpä se tarkoitus oli juuri oppia sitä tervettä itsekkyyttä tuollaisessa tilanteessa. Ja rehellisyyttä itseä ja ystäviä/tuttavia kohtaan. Voi siis sanoa, että olen pahoillani puolestasi ja kurjalta kuulostaa, mutta tulin tänä iltana pitämään hauskaa ja vieressäni istuu kiinnostavalta vaikuttava nainen. Tämänhän voisi vaikka sanoa kaikkien osapuolten kuullen, tiedä millainen vaikutus olisi. Itse ainakin kiinnostuisin sopivasti empaattisesta miehestä. :)
Just näin. Naisena olisin kyllä vaikuttunut myös siitä jos mies olisi sanonut "tuttuni tarvitsee nyt kaverin olkapäätä, mutta mielellään jatkaisin keskustelua kanssasi joku toinen kerta. Voisinko siis soittaa sinulle esim. huomenna?"