Olen pohdiskellut tätä nykyajan parisuhde-elämää, että mikä saa ihmiset eroamaan niin helposti. On tehty lapsia ja haalittu omaisuutta ja pian pistetäänkin lusikat jakoon ja neuvotellaan elatuksista. Riippumatta siitä, onko kyseessä avo- vai avioliitto. Molemmissa tunnutaan eroavan yhtälailla. Väkisinkin tulee verrattua nykymaailmaa vanhan kansan elämään. Esimerkkinä vanhempani, jotka viettivät juuri 50-vuotis hääpäiväänsä ja näyttävät olevan onnellisia vieläkin. Eikö nykyään osata rakastaa ja arvostaa toisen läsnäoloa? Erotaan heti kun vähänkin tökkii...en tajua.
Miksi erotaan?
on tämä kummallista
3103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koska ihmisillä on aivan utopistiset odotukset parisuhteelta.
odotetaan, että se toinen ihminen tekee sun elämästä jotenkin maagisesti parempaa, vaikka totuus on se, että jos et ole tyytyväinen omaan elämääsi niin et ole tyytyväinen myöskään siinä suhteessa omaan elämääsi.
lisäksi ihmiset eivät ymmärrä mitä se arki on. jokapaikassa luodaan sitä ruusuista kuvaa parisuhteissa joten sitten ollaan tyrmistyneitä kun se parisuhteen arki onkin sitä normaalia elämistä, eikä tunteiden ilotulitusta. sitten lähdetään havittelemaan taas sitä ihastus-oloa jonkun toisen luota
No eittämättä tulee mieleen sekin, että jos kohta nykyään erotaan helpommin, niin parisuhteen "muodostus" on erilaista kuin esim 50 v sitten. Tuskin sinunkaan vanhempasi "hengailivat" yhdessä avoliitonomaisesti, vaan kun yhteen päätettiin mennä? Se oli kosinta-kihlaus-papinaamen eikä mitään "kotileikkejä" sitä ennen. Tietyt asiat iskostettiin päänuppiin niin syvälle, ettei papinaamenen jälkeen alettu jossitella. Oli yhteiset tavoitteet ja päämäärät ja esim lasten ollessa pieniä ädin paikka oli kotona ilman, että taloudelliset seikat ajoivat palaamaan takaisin töihin heti äitiysloman päättyessä. Ehkä joskus oli kyse enemmän järki- kuin tunneliitoista, mutta toimivista kuitenkin. Silloin ei "kokeiltu yhdessä asumista", vaan se oli joko tai - sitoumuksista tuli pitävämpiä, kun pelin henki ole selvempi. Ei mitään "kokeiluja", kuten nykyään toiset hups vaan "kokeilevat" kymmenen vuotta ja sitten todetaan kolmen lapsen ja asuntolainan jälkeen, ettei homma toiminutkaan.
Mitä tulee "helposti" eroamiseen, niin enpä menisi kenenkään puolesta sanomaan, että siinä nyt on liian helposti erottu. Toisten ihmisen parisuhteiden sisältöä ei voi suhteen ulkopuolinen nähdä - se, mikä sinun mielestäsi on "vähäistä tökkimistä", voikin olla jo pidemmän aikaa muhinut kriisi kahden ihmisen välillä, sitä ei vain ole näytetty ulospäin.
Epäilemättä on ihmisiä, jotka aloittavat parisuhteen aivan liian heppoisin perustein ajatellen, että siinäpä nyt on Se Ihminen, jonka päälle voi kaataa vastuun omasta onnellisuudestaan ja sitten eletään odottaen, että toinen täyttää jokaisen toiveen ja oikun.
Mulla taas oli isovanemmat, ukki ihan mielivaltainen hullu, joka määräsi ihan kaiken, ja puuttui vielä kovalla kädellä jälkikasvunsa perheelämiin. Itsekkin sain osani lapsenlapsena, kun vielä synnyin väärän merkkisenä, eli tyttönä. Tunnustan että koin aikamoista helpotusta kun tuo ukki kuoli.
Ja aikamoisen onneton avioliitto oli myös isomummillanikin, joka eli pitkän elämän melkein 100 vuotiaaksi, hän sanoi itse että oli ihan tyytyväinen kun isoukki kuoli, (isoukki kuoli kun olin lapsi) kuulema aikamoinen kotinatsi hänkin oli ollut, että tiedä noista sitten...toiset avioliitot vaan onnistuu ja toiset ei, enkä kyllä usko sen vuosikymmenistä olevan kiinni... ei kaikkia liittoja oletätiin kirjoitettu.
En usko että ajat ovat muuttaneet sitä että oliko avioliitto onnellinen tai onneton. Ennen ei vaan eroja suvaittu millään asteella, ja naisen paikka oli siellä nyrkin ja hellan välissä, ja tehdä mitä mies talossa sanoo.
Että kumpi sitten on parempi, nainen alistettuna, vai nykyään naisella vapaus?
Itse taasen olen onnellisessa avioliitossa, ja kymmenettä vuotta mennään. Ja tietenkin toivon että tämä jatkuisi niin pitkälle kun vaan elonaika ja terveys kestää.