Minulla on nyt takana kahden vuoden suhde. Hyvin monimutkainen ja järjetön sellainen. Ensimmäiset puoli vuotta menivät taivaissa, sillä meidän välillä oli heti aivan uskomaton yhteys ja kipinät sinkoilevat, kun päästään toistemme lähelle. Tämä pätee niin hyvässä, että pahassa. Toinen puoli vuotinen oli minulle henkilökohtaisesti hyvin vaikeaa aikaa ja samalla suhde alkoi rakoilla. Miehestä paljastui puolia jotka olivat siihen mennessä jääneet piiloon. Tai olin ennemminkin ollut sokea. Hänen juomisensa oli makuuni aivan liian runsasta. Tai oikeastaan se oli hänen ainuita tapojaan käsitellä asioita. Sitäkin suuremmiksi ongelmiksi osoittautuivat vaikea peliriippuvuus, velkaantuminen ja kaikista näistä ja muistakin ongelmista syntynyt jatkuva valehtelu. Etenkin se valehtelu. Ehdimme tietenkin välissä rakastuneina muuttamaan yhdessä asumaan.
Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun huiman riidan päätteeksi pakkasin tavarani, hankin oman asunnon ja muutin pois. Miesystäväni romahti totaalisesti ja seurauksena oli tietenkin lupauksia tuoda tähdet ja kuut taivaalta. Hetken jo tahdoin uskoa, että asiat järjestyvät, kunnes paljastui taas uusia valheita.
Olin aivan äärettömän vihainen(mm.nimissäni oli otettu pikavippejä). Valheita valheita valheita.
Oli kevät ja tässä vaiheessa pistin välimme pääasiallisesti poikki(lopulta mies lakkasi lähettelemästä minulle jatkuvasti anelevia viestejä) ja järjestin oman elämäni. Valmistuin koulusta, luin jatko-opintojen pääsykokeisiin, työkuviot olivat kohdallaan, aloin uida, vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, sain uusia ystäviä ja olo oli tasapainoinen. Näin kunnes tuli kesä ja sekaannuin häneen uudestaan. Viha alkoi laantua ja kesken jääneet selvittämättömät asiat häiritsivät.
Halusin tavata. Lopputulos oli se, että aivan kuin alussa niin nytkin hullaannuimme toisiimme totaalisesti. Aluksi kyse oli nautinnosta, mutta meidän välillemme liittyi myös muita vahvoja tunteita. Se onko kyse rakkaudesta on minulle mysteeri. Ainakin kemioilla on valtava merkitys, se mies on minulle kuin huumetta! Jo pelkkä tuoksu saa minut hulluksi. Syntyi paljon ristiriitaisia tunteita, halusin olla hänen kanssaan, mutta tiesin etten voinut luottaa häneen eikä siinä olisi mitään järkeä. Aloin kuitenkin taas haluamaan uskoa, että kaikki järjestyy.
Eivät ne kuitenkaan järjestyneet. Syksyn tapahtumia olivat mm. seuraavat: minulle selvisi, että tämä mies oli ehtinyt tavata toisen naisen. Aluksi luulin kyseessä olevan vain tapailua, mutta pian selvisi heidän seurustelevan. Syntyi mustasukkaisuutta ja mieli meni entistä sekaisemmin. Tilannetta ei parantanut mm.kuvioihin paukahtanut klamydia. Emme kuitenkaan pystyneet olemaan erossa toisistamme. Otimme muutaman kerran voimakkaasti yhteen. Myös poliisit ovat käyneet rauhoittamassa tilanteen. Sen jälkeen ”suhteemme” oli hetkittäin jäähyllä, mutta pian löysimme taas toisemme sylikkäin. Mieleltäni muutenkin epävakaana/herkkänä reagoin moneen tilanteeseen kohtuuttoman voimakkaasti. Talveen mennessä halusin tilanteeseen jonkin ratkaisun. Ajoin miehen nurkkaan ja hänen oli tehtävä päätös; minä tai se toinen nainen. Teknisesti minä kyllä olin se toinen nainen, vaikka olinkin kuvioissa ensin. Valinta en ollut minä, mies kertoi tarvitsevansa aikaa miettiä. Olin tilanteesta ahdistunut, surullinen, pettynyt ja mieli oli sekava. Alakulo varjosti myös muuta elämää, oli hyvin vaikea päästää irti. Mies otti kuitenkin minuun etäisyyttä eikä auttanut kuin elää tilanteen kanssa. Olin jo aiemmin yrittänyt tavata muita miehiä ja niin yritin nytkin. En kuitenkaan pystynyt ihastumaan kehenkään ja seurauksena ainoastaan satutin muita. Toivoin ajan kulun rauhoittavan tilannetta ja aloin taas uida jne.
Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun huiman riidan päätteeksi pakkasin tavarani, hankin oman asunnon ja muutin pois. Miesystäväni romahti totaalisesti ja seurauksena oli tietenkin lupauksia tuoda tähdet ja kuut taivaalta. Hetken jo tahdoin uskoa, että asiat järjestyvät, kunnes paljastui taas uusia valheita.
Olin aivan äärettömän vihainen(mm.nimissäni oli otettu pikavippejä). Valheita valheita valheita.
Oli kevät ja tässä vaiheessa pistin välimme pääasiallisesti poikki(lopulta mies lakkasi lähettelemästä minulle jatkuvasti anelevia viestejä) ja järjestin oman elämäni. Valmistuin koulusta, luin jatko-opintojen pääsykokeisiin, työkuviot olivat kohdallaan, aloin uida, vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, sain uusia ystäviä ja olo oli tasapainoinen. Näin kunnes tuli kesä ja sekaannuin häneen uudestaan. Viha alkoi laantua ja kesken jääneet selvittämättömät asiat häiritsivät.
Halusin tavata. Lopputulos oli se, että aivan kuin alussa niin nytkin hullaannuimme toisiimme totaalisesti. Aluksi kyse oli nautinnosta, mutta meidän välillemme liittyi myös muita vahvoja tunteita. Se onko kyse rakkaudesta on minulle mysteeri. Ainakin kemioilla on valtava merkitys, se mies on minulle kuin huumetta! Jo pelkkä tuoksu saa minut hulluksi. Syntyi paljon ristiriitaisia tunteita, halusin olla hänen kanssaan, mutta tiesin etten voinut luottaa häneen eikä siinä olisi mitään järkeä. Aloin kuitenkin taas haluamaan uskoa, että kaikki järjestyy.
Eivät ne kuitenkaan järjestyneet. Syksyn tapahtumia olivat mm. seuraavat: minulle selvisi, että tämä mies oli ehtinyt tavata toisen naisen. Aluksi luulin kyseessä olevan vain tapailua, mutta pian selvisi heidän seurustelevan. Syntyi mustasukkaisuutta ja mieli meni entistä sekaisemmin. Tilannetta ei parantanut mm.kuvioihin paukahtanut klamydia. Emme kuitenkaan pystyneet olemaan erossa toisistamme. Otimme muutaman kerran voimakkaasti yhteen. Myös poliisit ovat käyneet rauhoittamassa tilanteen. Sen jälkeen ”suhteemme” oli hetkittäin jäähyllä, mutta pian löysimme taas toisemme sylikkäin. Mieleltäni muutenkin epävakaana/herkkänä reagoin moneen tilanteeseen kohtuuttoman voimakkaasti. Talveen mennessä halusin tilanteeseen jonkin ratkaisun. Ajoin miehen nurkkaan ja hänen oli tehtävä päätös; minä tai se toinen nainen. Teknisesti minä kyllä olin se toinen nainen, vaikka olinkin kuvioissa ensin. Valinta en ollut minä, mies kertoi tarvitsevansa aikaa miettiä. Olin tilanteesta ahdistunut, surullinen, pettynyt ja mieli oli sekava. Alakulo varjosti myös muuta elämää, oli hyvin vaikea päästää irti. Mies otti kuitenkin minuun etäisyyttä eikä auttanut kuin elää tilanteen kanssa. Olin jo aiemmin yrittänyt tavata muita miehiä ja niin yritin nytkin. En kuitenkaan pystynyt ihastumaan kehenkään ja seurauksena ainoastaan satutin muita. Toivoin ajan kulun rauhoittavan tilannetta ja aloin taas uida jne.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sitten hän otti taas yhteyttä. Hän kertoi ihania asioita; ikävä oli valtava, hän rakasti minua kaikkein eniten, lupasi kaiken järjestyvän ja puhui jopa avioliitosta ja perheen perustamisesta. Olin myyty. Hänen sylissään oli yhtä taivaallista kuin aina ennenkin. Asiassa oli kuitenkin suuri mutta. Hän oli asunnottomaksi jäädessään ehtinyt muuttamaan yhteen naisystävänsä kanssa. Sain kuulla lupauksia erosta ja siitä kuinka hän palaisi luokseni. Minun täytyisi vain olla kärsivällinen ja odottaa hänen hoitavan asiat omalla tavallaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan. Tilanne raastoi minua voimakkaasti, mutta hän lupasi olla koko ajan tukenani. Kunnes yhtenä päivänä hän ei ollutkaan. Useamman päivän jälkeen olin jo todella vihainen ja kärsivällisyyteni petti. Otin yhteyttä hänen naisystäväänsä mikä oli ehdottomasti kielletty. Olin oikeastaan tehnyt sen jo aiemminkin edellisenä vuotena, mutta mies onnistui silloin luikertelemaan tilanteesta valheilla. Hän on todella taitava valehtelija ja pahinta tässä on se, että olen koko ajan ollut siitä tietoinen. Minut oli leimattu hulluksi exäksi joka valehtelee ja vainoaa eikä osaa päästää irti. Nainen uskoi silloin miestä(mme) ja vaikka minulla nyt oli kiistattomia todisteita ei hän halunnut uskoa minua. Miksi olisikaan, mies oli luvannut hänelle samat unelmat kuin minullekin, niistä ei helpolla halua luopua.
Epäilys oli kuitenkin kylvetty hänen huomanneen yhteenmuuton myötä myös muita ongelmia. Mies oli nyt työtön, eli hänen rahoillaan, joi paljon eikä tuntunut antavan vastauksia hänen kysymyksiinsä. Mietittyään asiaa hän halusi tavata. Lopultakin hän uskoi minua! Oli sanoinkuvaamattoman helpottavaa tulla kuulluksi ja uskotuksi. Minulla ei ollut tarvetta valehdella mistään ja kerroinkin vain ja ainoastaan totuuden mikä ei ollut kaunista kuultavaa. Paljastin lukemattomia valheita joista hänellä ei ollut ollut aavistustakaan. Tai hän oli halunnut sokeasti uskoa muuta, aivan kuin minäkin. Nyt hän kuitenkin todella uskoi minua ja seurauksena heitti miehen ulos kodistaan ja mm.levitti tiedon eteenpäin ja julkisesti nolasi hänet totaalisesti miehen perheen ja kaikkien ystävien edessä. Eläköön facebook.
Mitä sitten tapahtui? Tietenkin otin miehen luokseni. Olin sillä hetkellä sairas ja korkeassa kuumeessa enkä edes jaksanut miettiä asioita, halusin vain hänet lähelleni. Uskoin kuitenkin pystyväni järjestämään kaikki asiat kunhan paranen. Olin kertoessani totuuden käytännössä vienyt mieheltä kaiken, naisen joka elätti häntä, asunnon, ystävät ja lisäksi saanut perhesuhteet rakoilemaan, miehellä ei olisi muita vaihtoehtoja kuin järjestää uutta elämää minun kanssani. Hän oli tilanteesta hyvin sekaisin, sillä asiat eivät menneet niinkuin hän olisi halunnut. Minulle hän oli vihainen, mutta vakuutteli rakkauttaan. Minun maatessa vuoteessa kuumeessa hän yritti pelastaa mitä pelastettavissa olisi. Hän viestitteli toisen naisen kanssa ja he kävivät asioita läpi, nainen halusi selityksiä ja koitti ymmärtää tilannetta. Lopulta vain parin päivän jälkeen mies lähti hakemaan tavaroitaan naisen luota. Hän tuli kyllä takaisin samana iltana, mutta vain jättääkseen minun avaimeni. Jäin yksin kuumeeni kanssa. En ole tässä tekstissä lainannut hänen muita lukemattomia minulle lähettämiään viestejä, mutta seuraava on niin absurdin naurettava(sille olen aidosti nauranut), että se on pakko liittää tähän:
”Tajusin yllättäen ihan oikeasti kuin taktisesti olet pelisi pelannut. Pelannut pohjan mun elämältäni. Käsittämätöntä ihmiseltä kuka sanojensa mukaan rakastaa mua. Luulisi sun siis haluavan mulle kaikkea hyvää”
Myöhemmin hän kertoi tajunneensa todella rakastavansa eniten tätä toista naista ja haluavansa korjata heidän välinsä. Parin päivän jälkeen kuulin heidän palanneen yhteen. Hän oli vakuuttanut nyt heränneensä todellisuuteen ja kaiken jatkossa muuttuvan paremmaksi.
Tämä koko tarina on jotakin aivan käsittämätöntä. Olen koko ajan tuntenut itseni äärettömän typeräksi, syytä on ollutkin. Olen kärsinyt suhteen aikana lukemattomia kertoja, tuntenut itseni petetyksi, satutetuksi ja arvottomaksi. Olen ollut vihainen, surullinen ja ahdistunut. Niitä kaikkia tunteita tunnen myös tällä hetkellä, samoin koen itseni hylätyksi ja tässä tilanteessa huonommaksi kuin se toinen nainen. Tämä on täysin järjetöntä! Tiedostan, että mies on suoraan sanottuna totaalisen paska jätkä. Hän valehtelee ja manipuloi jatkuvasti, ei ota vastuuta teoistaan ja kohtelee ihmisiä täysin arvottomina. Paitsi silloin, kun se palvelee hänen omia tarkoitusperiään. Kuitenkin hän on saanut minut uskomaan, että hänellä ei ole hyvä olla. Luulen sen osuuden olevan totta. Hän kärsii ahdistuneisuushäiriöstä ja paniikkihäiriöistä. Hän ei hallitse juomistaan eikä pelaamistaan ja on sotkenut perusasiat elämässään täysin. Sitä on jatkunut jo ainakin vuosikymmenen eli koko hänen aikuisikänsä. Hänellä ei ole kykyjä käsitellä tunteitaan eikä ajatuksiaan. Ainut minkä hän kunnolla osaa on valehtelu ja kyky saada naiset rakastumaan itsensä. Jos jonkun kanssa asiat menevät liian solmuun niin hän siirtyy seuraavaan. Hän ei ole klassisen komea, ennemminkin vekkulilla tavalla suloinen ja kuitenkin sopivan raamikas. Pörröisten hiustensa kanssa hän on vastustamaton ja tietää miten saada nainen syttymään. Muuta hänellä ei ole.
Kaiken jälkeen minä siis mielestäni ymmärrän häntä! Ja tämän ymmärryksen avulla kuvittelen voivani auttaa häntä voimaan hyvin tukemalla, rakastamalla ja kannustamalla eteenpäin elämässä. Ajattelen hänen voivan aloittaa alusta, oppia kohtaamaan itsensä ja olemaan rehellinen. Voisiko se olla mahdollista? Teen töitä hoitoalalla ja siihen minä todella haluan uskoa. Uskoa siihen, että ihmisillä on mahdollisuus muuttua, korjata asiat ja rakentaa itselleen hyvä elämä, mitä se sitten kunkin kohdalla tarkoittaakin.
Asiakkaideni elämät eivät tule kovin lähelle itseäni, sillä niihin minulla on terve etäisyys ja mm. siksi olen hyvä työssäni. Tämä suhde sen sijaan täyttää koko mieleni ja kuten aiemmin sanoin, se on kuin huumetta. Ja siitä on aivan uskomattoman vaikeaa päästä irti. Ajattelen tiedostavani suurimman osan asioista joita tähän suhteeseen ja sen tuottamiin tunteisiin liittyy. Silti en pysty lupaamaan hänen mahdollisesti joskus taas ilmestyessään ovelleni käännyttäväni hänet pois.
Tekstistäsi päätellen sinä olet vakavammin sairas kuin tämä mies.
Toki hyvin mahdollista, harvoinpa sitä ihmiset itse tiedostavat miten sekaisin ovatkaan.
Tarinas todistaa ainakin sen että naiset on tyhmiä.
tarinan mies on viisas ja paljon parempi ihminen?
En mä sitä sanonut et sekään viisas olis. Tuollaisia naisia on vaikka kuinka paljon eikä ne kerrasta opi vaan uskovat miehen valheita aina vaan uudestaan ja siksi olet sinäkin tossa tilanteessa.
Joten kaikki naiset ovat tyhmiä? Voisit itse vaihtaa nikiksesi "tyhmä mies", sen verran pöhkö olet.
Tämmöinen pikadiagnoosi on se, että kumppanisi kuulostaa aika pesunkestävältä narsistilta, vaikka kliseistä se nykyään onkin.
Usko tai älä, tuskin hän koskaan tuosta miksikään muuttuu.
Saatat myös itsekin olla jollakin tavalla läheisriippuvainen, sillä siedät häneltä tuollaista käytöstä. Tilanne ei ole helppo, mutta uskon elämäsi kääntyy parempaan suuntaan kun katkaiset välit häneen iäksi.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä tässä miehessä oli niin erikoista, mikä sai sinut jatkuvasti yrittämään uudestaan? Miksi et vain anna ajan kulua ja unohtaa tätä ja hankkia jossain vaiheessa uusi mies? Ei tuossa miehessä vaikuta olevan hirveästi haluttavia ominaisuuksia.
eihän siinä ole yleensä takana kun naisten oma typeryys ja selkärangattomuus
Sehän tässä onkin järjetöntä, siinä miehessä ei ole mitään erikoista! Oikeastaan melko epämielenkiintoinen, ei pahemmin sisältöä elämässä tai sen syvempiä ajatuksiakaan(itse mietin ja kirjoitan aika paljon, vaikka kuten huomata saattaa en itsekään kovin viisas ole).
Nimenomaan haluan antaa ajan kulua ja antaa asian olla, olen halunnut jo kauan.
Kuitenkin kaikesta huolimatta jollakin tavalla se mies vetoaa minuun erittäin voimakkaasti, järjellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Parin vuoden jälkeen läsnäolo saa hullaantumaan aivan samalla tavalla kuin ensimmäisellä tapaamisella. Siitä on hirmu vaikea irrottautua.Minulla on kyllä takana myös muita parisuhteita jotka ovat omalla tavallaan päättyneet. Mitään vastaavaa en ole aiemmin kokenut.
Erittäin vaikea käsittää, olisiko täällä ihmisiä joilla on samanlaisia kokemuksia?
Perehdyppä nyt oikesti siihen narsistiin.
Kirjota vaikka googleen näin ajattelee narsisti.
Sieltä löytyy aika hyvä Hesarin artikkeli aiheesta.
varmasti on kokemuksia ja miljoonat naiset rakastuvat aina uudestaan näihin renttuihin ja se ainut hyvä sinun kannaltasi tässä on, että et ole ainut jolle näin käyny. Itsekin rakastuin ensitapaamisella naiseen ihan mielettömästi, mutta hänellä on oli elämänhallinta ihan p***stä, jäin häneen koukkuun pikäksiaikaa ja en pystynyt kiintymään kehenkään muuhun vaikka tarjokkaita oli montakin. Vieläkään en ole päässyt hänestä irti, ja voi olla että hän on sadistinen tyyppi ja nauttii siitä että pitää minua "löysässä hirressä", mutta itse ei kuitenkaan pysty sitoutumaan kenehenkään mieheen. Kyllä luulisi että hänkin terv.hoito-alan ammmattilaisena ymmärtäisi jotain ihmisen psyykehäiröistä, mutta kuka sitä nyt ensiks omaa silmäänsä alkais nokkia
saisko jonkun tiivistyksen. jaksa tommosta vuodatusta lukea
Jos kiinnostaa osallistua, niin kannattaa se alotus lukea vaan ja lopettaa kitinä.
Sinä olet aivan yksinkertaisesti laiska viitsiäksesi totuttamaan ajatuksesi pois tuosta "rakastamastasi" mätäpaiseesta.
Sinun on niiiiin paljon helpompaa haaveilla tuosta mätäpaiseesta sellaisena kuin sinä sen haluaisit olevan. Tiedät aivan millilleen että tuo mätäpaise vain levittää saastaansa ympärilleen, siitä ei koskaan tule mitävn hyvää, missä tahaansa lorviikin. Sinä laiskuudessasi haluat sitä saastaa päällesi yhä uudelleen ja uudelleen. Miksi? Koska se on niiiiiin HELPPOA!
Huomaatko miten yksinkertaista tuo on korjata?
Miksi sinä huolellisesti ja harkiten tuhoat kaikista kalleimman lahjan joka meille on annettu? Elämiseen tarkoitettu aika! Oletko todella niin vetelä että et viitse nähdä vaivaa ohjata ajatuksesi kauniiseen, luovaan, itseäsi kehittävää ja viettämään aikaa ihmisten kanssa jotka ymmärtävät Luojalta saamansa kalliin lahjan ja toimivat sen arvoisesti?
Nyt sinä halvennat kaikkea kaunista, oikein tahtomalla tahdot huolellisesti ja harkiten syostä kaiken kauniin viemärin saastaan ja lokaan!
Ymmärrätko todella miten valtavaa rikosta sinä tarkoituksella olet tehnyt ja yhä jatkat ja jatkat ja jatka.....????!!!!!!!!!!!!
Vain sen takia että olet niin patalaiska!!!!!!!!!
Oli pakko itse tykätä, pitää niin paikkansa. Tosin en tiedä miten yksinkertaisesti ratkaistaan pinttyneet ajattelumallit.
Täytä aivosi paljon älykkäimmillä ajatuksilla! Kai sinä sen verran osaat?! Tajuatko mitä henkinen kauneus ja hyvyys edustaa? Mitä tietoinen henkinen paremmuuden tavoittelu tarkoittaa?
Ellet, niin sitten sinua on aivan turhaa opastaa, ohjata ja neuvoa. Saat juuri sitä mitä tilaat.
Mitkäs tämän miehen nimikirjaimet on? Helsingistä? Kuulostaa kovin tutulta:/
Helsinki. JL
Kuulostaa tosiaan tutulta kun puolet miehistä kohtelee naista tolleen.
Jos luet tekstisi ajatuksella, huomaat varmasti, että mies ei ole hyväksi sinulle - eikä juuri kenellekään muullekaan. Sinun pitäisi löytää itsestäsi voima siirtyä elämässäsi eteenpäin ja jättää mies taaksesi. Usein paras tapa ennustaa tulevaa on katsoa menneisyyteen. Et halua tapahtuneen toistuvan - siirry eteenpäin. Pyydä vaikka joku läheinen auttamaan sinua irtipäästämisessä ja käy juttelemassa terapeutille. Olen itse ollut suhteessa vastaavanlaisen henkilön (en tosin noin pahan) kanssa. Luojalle kiitos osasin jättää hänet taakseni. Nyt minulla on ihana, luotettava mies ja rakas perhe. Olisi voinut käydä toisinkin, mutta en antanut käydä - älä sinäkään anna!
Toimit täysin päinvastoin kuin pitäisi, jos tavoitteesi todellakin on "parantaa hänet" eli saada hänet ymmärtämään tekojaan ja olemaan rehellinen jne. Ei, siihen hänellä ei nyt nimenomaan ole mitään tarvetta eli parantamisen sijaan sinä olet _mahdollistaja_. Teet hänelle mahdolliseksi käyttäytyä törkeästi ja saada silti palata aina takaisin kunnes hän on löytänyt seuraavan uhrin.
Mutta jos kerran poliisit ja klamydiakaan eivät ole saaneet sinua järkiintymään niin turhaan edes käytän sinuun aikaani. Säästän kommenttini mieluummin niille, jotka oikeasti haluavat neuvoja ja ovat valmiita niitä ottamaan vastaan eivätkä vetoa hoivaviettiin ja "rakkauteen".
Tällaista taas. Nainen kultivoi pahuutta itsessään ja ympäristössään ja pitää itseään hyväntekijänä. Ei sillä ole väliä mitä itsestäsi ajattelet, vaan sillä mitä teet ja ilmennät. Kiitos toimintasi, maailma on taas konkreettisesti, havaittavasti pahempi paikka elää.
simasuuneiti puhuu asiaa. Mahdollistaja...antaa suorastaan luvan jatkaa kyseistä käytöstä. Koskaan toisen ei tarvitse ottaa vastuuta tekemisistään.
Aloittaja sanoi olevansa hoitoalan ihminen. Silloin pitäisi olla tiedossa hyvinkin se, ettei toista voi ulkopuolelta ns väkisin auttaa ja pelastaa. Tukena voi olla, auttaa ihmistä itseänsä pelastamaan itsensä. Mutta siinä se raja; tukeminen ei saa olla sitä mahdollistamista. Tervettä itsekkyyttä nyt aloittajan elämään! Ala elämään omaa elämääsi...tuo menee jo tyhmyyden puolelle...sori vaan. Mikä on SINULLE hyväksi? Oletko ajatellut, että voisit olla läheisriippuvainen?
Läheisriippuvuudesta tässä luultavasti on kyse. Aloittaja tuskin tarvitsee syyllistämistä tilanteesta ja haukkumista typeräksi, hän on sairas eikä se ole hänen syytään. Sitä on vaikea ymmärtää miten ja miksi läheisriippuvainen toimii niin kuin toimii. Koska toimia ei ohjaa järki vaan tunteet ja ennen kaikkea tunne-elämän traumat. Järkipuhe ei auta, hän kyllä itsekin ymmärtää toimivansa väärin, mutta se kipeä puoli vie voiton. Tämä on vain loputon noidankehä, jossa aloittaja elää traumojaan yhä uudelleen ellei saa siihen jollain tavalla stoppia.
Asiaa ei helpota, että läheisriippuvuus on krooninen tila, mutta sen kanssa oppii elämään ja haitallisia toimintamalleja oppii muuttamaan. Se vain vaatii armottomasti työtä ja ennen kaikkea itsetuntemusta ja ymmärrystä itseä ja toimiaan kohtaan. Ulkopuolinen apu varmasti auttaisi, kognitiivinen suuntaus luultavasti toimivin, kun toimintamalleja lähdetään muuttamaan.
" hän on sairas eikä se ole hänen syytään"
niinpä niin, kukas muu niitä päätöksiä tekee kuin henkilö itse?
sekään ei siis ole ihmisen omaa typeryyttä jos raiskaa tai hakkaa toisia ihmisiä?
kyllä sitä nyt helvetti muutkin joutuu ottamaan vastuun omasta elämästään!
Klassinen tilanne: Nainen luulee, että "rakkaudella" pystyy pelastamaan luuserimiehen. Tyypilöistä ison hoivavietin omaaville ihmisille/naisille.
Tilanne on niin kiero tällaiselle ihmiselle, että järjellä siitä ei pysty pääsemään eroon.
Sulla on erittäin huono itsetunto.
Ps. Lue sivu 33: http://www.mainiemikk.fi/tiedostot/normanlindholm.pdf