Jos vaimo käryää uskottomuudesta , onko tavallista että mies kostaa samalla mitalla?
Oliko kyseessä kosto?
Ikuinen Kakkonen
19444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo. voi olla. Ainakin mun mies kostaa sitä yhtä ainoaa hairahdusta, jonka tein kymmeniä (huom.) vuosia sitten. Eikä se lopu ikinä. Mutta itseäni ilmeisesti saan syyttää ja kärsiä nahoissani. Mies ainakin voi nostaa sen iänikuisen kissan pöydälle aina kun jää kiinni pettämispuuhistaan. Luulen kyllä, että vaikka itse en olisi ikinä ollut uskoton, tämä tapapettäjä pettäisi kuitenkin. Joten paljon olen katsonut sormieni läpi ja pakkokin tietysti ollut, koska siitä yhdestä kerrasta maksan elämäni/avioliiton loppuun asti.
Ja sinä meinaat, että tuo on ok? Vaikka mies panisi viittäkymmentä eri naista, niin ei tunnu missään, koska sinä olet sen "ansainnut" pettämällä ensin..???
Et - voi - olla - tosissasi.
Mutta nuohan sopii hyvin yhteen. Kaksi petturia keskenään.
Kostoa pidetään negatiivisena ja pahana tekona. Mutta uskottomuuskriisissä tapahtumia on hyvä ajatella monelta kantilta. Erityisesti sitä, missä määrin petetyn toimenpiteissä ja kovissakin sanoissa on kyse pettäjältä vaaditusta, oikeutetusta vastuunkannosta, valheiden ja pahan teon hyvityksestä, ja missä kulkee se raja, kun oikeutetut vaatimukset vastuunkannosta muuttuvatkin ei-oikeuteksi kostoksi.
Jos petetty itse ei aseta pettäjää minkäänlaiseen vastuuseen teoistaan, tuskin kukaan muukaan, eikä pahantekijä näin joudu minkäänlaiseen vastuuseen, ei ehkä edes ymmärrä tekonsa ja valehtelun vääryyttä. Ihmiset jotka vaativat hyvitystä heille tehdyistä pahoista teoista ovat terveen itsetuntoisia, väärään tekoon nähden ylisuurin toimenpiteisiin ryhytyvät kostajat ovat erikseen. Mutta lienee selvää, että petetyn ja pettäjän mielipiteet siitä, mikä kohtuullisen hyvityksen suuruuden pitäisi olla, eroavat usein toisistaan.
"Jos petetty itse ei aseta pettäjää minkäänlaiseen vastuuseen teoistaan, tuskin kukaan muukaan, eikä pahantekijä näin joudu minkäänlaiseen vastuuseen, ei ehkä edes ymmärrä tekonsa ja valehtelun vääryyttä."
Täsmälleen näin!
"Ihmiset jotka vaativat hyvitystä heille tehdyistä pahoista teoista ovat terveen itsetuntoisia"
Aivan oikein!
MM- Revitty sydän kirjassa kerrotaan, että monen puolison, sukupuolesta riippumatta, uskottomuus on alkanut siitä että oma puoliso on ensin ollut uskoton.
Alkaako uskottomuus koston vuoksi vai muista syistä, vaihtelee. Äkkipikaisia, vihaisia, "petän pettäjää, että saa sitten samalla mitalla takaisin" -kostajatyyppejä on vieraillut tälläkinpalstalla.
Mutt kosto ei ole ainoa syy. Voisi käyttää myös pettäjien omaa vakioselitystä "tunteet kuolivat, seksi kotona muuttui tylsäksi". Petetyksi joutuneen tunteet voivat kuolla nekin uskottomuuden vuoksi, eikä häntä enää kiinnosta seksi sellaisen ihmisen kanssa, joka on häntä pettänyt ja on sängyssä muiden ihmisten kanssa. Petetty lähtee etsimään omaa elämää ja haluaa myös 'elää ja nauttia" kuten pettäjä jo teki. Petetty voi alkaa etsimään itselleen uutta läheistä rakkaussuhdettakin, eikä enää välitä avioliittonsa sitoumuksista, ehkä hän kokee, että avioliitto meni jo pilalle.
Tuokin selitys on kuultu. Mutta tosiasiassa mies oli pettänyt vaimoaan vuosia, ei vaan ollut jäänyt siitä kiinni. Näin se menee, vaikka sulle muuta on uskoteltu. Sanoiko, että ihan ekan kerran vierasta panee ja koska vaimo petti? Ja sä hölmö uskoit?
"Jos vaimo käryää uskottomuudesta , onko tavallista että mies kostaa samalla mitalla? "
No on. ”Kosto” jatkuu juuri niin kauan kunnes pettäjä on ymmärtänyt
- tehneensä väärin - siis oikeasti ymmärtää
- on ymmärtänyt aiheuttamansa vahingon
- katuu - siis oikeasti KATUU ja osaa asettua toisen asemaan
- on alkanut kaikin keinoin edes yrittää korjata tekemäänsä vääryyttä
- rakentaa omalta osaltaan suhdetta uusiksi
Meillä tämä jatkui ensin noin parisen vuotta niin, että asia oli joka viikko jollain tavalla esillä. Vaimoni oli kiinni jäämisensä jälkeen ylimielinen eikä ottanut minkään laista vastuuta teostaan. Odotin että hän olisi tunnustanut ja myöntänyt tekonsa. Kun mitään merkkiä aidosta katumuksesta ei näkynyt, niin minä pidin asian jatkuvasti esillä ja kiristin muutenkin ruuvia. En hyväksynyt mitään iltamenoja tai pikkujouluja enkä työmatkoja. En suostunut jäämään kotiin, vaan sanoin että hanki lastenvahti jos aiot jonnekin mennä. Tein selväksi, että jos menee, niin sitten menen minäkin enkä tiedä koska palaan. Tai palaanko koskaan. Ja että vieraisiin menen varmasti. Jos kiva ihminen sattuu kohdalle, niin jatkan suhdetta. Tätä jatjoin kauan kunnes hän alkoi ymmärtää tekonsa vakavuuden. Tuosta kaikesta alkoi tulla jo elämän tapa. Mitä kauemmin virheen tunnustaminen vie sitä kauemmin kestää luottamuksen palautuminen.
Juttu on niin, että jos pettäjä ottaa lusikan kauniiseen käteen heti, eli myöntää tekonsa, katuu, pyytää anteeksi ja tekee kaikkensa korjatakseen tekemänsä vääryyden, niin jatkolle voi olla edellytyksiä, mutta muuten ei. Jos tunnustamiseen ja myöntämiseen menee kaksi vuotta, niin luottamuksen palautumiseen ja anteeksi saamiseen menee toiset kaksi vuotta. Ja mitä pidemmälle mennään sitä pahemmat arvet jää.
Vaimoni pettämisestä on nyt noin viisi vuotta ja olemme yhdessä, eikä asiasta enää keskustella, mutta mitään toleranssia ei ole. Pikkujouluissa yms. hän ei käy ja jokaisesta työhön liittyvästä koulutusmatkasta sovitaan erikseen. Luottamus on vähitellen palautunut. Vaimoni on - kuten pitääkin - sen itse joutunut teoillaan ja asennetta korjaamalla hankkimaan takaisin.
Uskottomuutta ei voi eikä tarvitse painaa villaisella. Jos pettäjä muuta kuvittelee, niin edestään löytää.
Pitkä tie on teillä ollut kuljettavana ja hienoa, että asiat ovat tuossa mallissa.
Toisenlaisiakin on... Ihastuin työkaveriin, tasolla tekstareita ja hitaiden tanssimista "läheisissä tunnelmissa". Ei seksiä eikä salaisia tapaamisia. Asia kuivi kokoon jo ennen kuin exäni aavisti mitä. Kuitenkin päätin itse kertoa ihastuksesta, koska ajattelin, että kun työkaverini tuttavapiiriin kuului myös yhteisiä tuttaviamme, jotain juoruja olisi voinut liikkua siitä, että viihdyimme baarissa tiiviisti yhdessä. No, kertomani jälkeen pääsi pi-ru irti ja olin täysi h***a miehen mielestä. Hammasta purren otin "palautteen" vastaan ja päätin ansaita luottamuksen takaisin. Jättäydyin pois työpaikan juhlista ym ja pidin "kotiliettä lämpimänä".
Kuuden vuoden ajan mies muistutti asiasta vähintään joka toinen viikko hyvin ilkeämielisesti tyyliin "tekeekö mielesi mennä taas tarjoamaan itteäs sille äijälle?!" Ja kuudentena vuonna mies jäi itse kiinni entisen tyttöystävänsä kanssa panemisesta, mutta ikinä sitä ei myöntänyt, vaikka jopa itse toinen asianosainen myönsi tapahtuneen.
En jaksanut enää. Sain osakseni jatkuvaa v-tuilua ja sitten vielä mies vielä teki noin... Erosimme ja vaikka tapahtuneesta on nyt jo useampi vuosi, kaihertaa mennyt toisinaan aika rankasti mielessä.
Jos pettää niin parasta olisi olla ottamatta hernettänenäänä jos sitten tulee itse petetyksi.
"Sain osakseni jatkuvaa v-tuilua..."
Olit sen ansainnut.
".... ja sitten vielä mies vielä teki noin... "
No sitten olivat puntit tasan.
Oletteko seuranneet noita television ohjelmia ja lukeneet näitä ihmisten kirjoituksia, niissähän kaikissa vannotetaan kostamaan.
Mutta jokainen joka ymmärtää vähänkin, ei lähde kostamaan, sillä kaikkein eniten hän haavoittaa itseään. Kostolla saa eron aikaan ja syyt niskoilleen ja sen seurauksena menetät kaikki ystävät ja tuttavat, sitten olet todella yksin, sitäkö todella haluat, menettää kaiken.
Toisaalta en jaksa oikein ymmärtää, miten ihminen voi mennä kostamaan pettämisen pettämisellä, luulisin hänen inhoavan kaikkeea seksiin liittyvääkin jonkin aikaa saatuaan tietää puolisonsa pettämisen.
Sielunsa sillä toiminnalla rikkoo kokonaan ja sirpaleista on vaikea koota enää mitään uutta.
Höpö höpö. Asia ei todellakaan ole noin. Ehkä aivan alussa voi olla kun on haavoittunut olo kun huomaa mihin puoliso, johon on luottanut, kykenee selän takana. Sitten alkavatkin aivan toisenlaiset ajat! Huomaa, ettei ole ollenkaan vaikeaa hurmata muita miehiä ja voi heittäytyä itsekin tunteidensa valtaan. Ennen en ollut noita komistuksia mitenkään edes noteerannut, varattu kun luulin olevani!
Odotan jo kesää ja ihania flirttailuja komeilta, itseäni paljonkin nuoremmilta miehiltä! Kyllä oma petollinen harmajapää jää tässä kisassa armotta hopealle!
Varattuun en toki itse koske. En halua loukata muita naisia.
Olen täsmälleen samaa mieltä "Rva Åbo":n kanssa!
Vaimoni petti työkaverinsa kanssa. Hän yritti ensin peitellä ja valehdella asiaa, ja jäätyään kiinni koitti vielä oikeuttaa käytöstään selittämällä että hänellä on itsemäärämisoikeus valita seksikumppaneita!
Emme ole eronneet, mutta ei tässä parisuteessa kyllä ole minkäänlaista luottamusta tai kunnoitusta.
Niinpä valitsin lopulta sen tien että minäkin sovellan tätä "itsemääräämisoikeutta" samalla tavalla - petän enkä kerro.
Taidamme olla Rva Åbon kanssa samalta paikkakunnalta ja olisikin kiva vertailla ajatuksia yksityiskohtaisemmin?
Ilkeyksiin en halua usuttaa, mutta viisain "kosto", tai rankaisu kohdistuu vain syyllineen, ei ulkopuolisiin, joten suhteet eivät katkea.
Yksi viisas 'rankaisu' on yksinkertaisimmillaan totuuden esiintuominen. Puoliso tai ulkopuolinenkin voi julkituoa, totuudellisesti, kuka petti, kenen kanssa petti ja kuinka kauan petti. Kuulijat, joille uskottomuuden vuoksi on kenties myös valehdeltu ja peitelty asioita, ymmärtävät heti mistä on kyse, ja ovat iloisia kun hekin saavat oikean totuuden tietoonsa. Petetty ja kakkonen, joiden usein valheellinen kaksoiselämä on nyt paljastunut ihmisille eivät ole iloisia,mutta viisaimmat heistäkin ymmärtävät että kaksoiselämän esiintulo on vain ajan kysymys ja peiteltyjen tekojen ja valheiden lähes väistämätön seuraus.
Miksi -vetissä mun puoliso halusi että luen tän ketjun kun en ole pettänyt!! Luulee kyllä kaikenlaista.. Näköjään.
Lisäystä vielä. Ainoastaan sai selville et olen ihastunut toiseen. Miksiköhän. Varmaan suhteessa ongelmia mut näinkö me ne selvitetään. -tun rakentavaa.
Puolisosi haluaa ehkä että tiedät, että saat potut pottuina. Kenties hän on juuri nyt, itsesi tavoin, antanut itselleen luvan vilkuilla muita ja on paraikaa ihastunut toiseen. Ei olisi ihme, kirjoitat sivistymättömällä tyylillä. Ehkä puolisosi on ihastunut sellaiseen, jolla on sekä sydämen että kirjasivistystä. Se on hänelle menoa sitten, rakkaus vie mukanaan kun tapaa suurenmoisen ja sielultaan kauniin ihmisen.
Minä en kostamaan rupea. Sitä nautintoa en ukolleni anna että saa tuomita. Minä hoidan sen puolen.