narsistin parisuhteessa?
Kumppanillani on voimakasta taipumusta kilpailla kanssani, päteä asioilla, sanoa aina viimeinen sana kaikkeen mistä puhumme, hän tietää kaiken muita paremmin, muut ovat hänestä useinmiten tyhmempiä, hänen sanoistaan suuttuminen on heikkoutta.
On rasittavaa.
Kumppanillani on voimakasta taipumusta kilpailla kanssani, päteä asioilla, sanoa aina viimeinen sana kaikkeen mistä puhumme, hän tietää kaiken muita paremmin, muut ovat hänestä useinmiten tyhmempiä, hänen sanoistaan suuttuminen on heikkoutta.
On rasittavaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Saattaa olla itsekeskeinen. Mikäli hän alussa huomioi sinua lahjoilla jne ja nyt on tyly, tod.näk. on
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/58083-narsisti-polkee-uhrinsa-kylmasti-maanrakoon
Pidemmän kaavan kautta
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/
Kilpailu on yksi syy miksi en enää etsi parisuhdetta. Toisilla on taipumusta kilpailla, kuulustella ja komennella.
En ole koskaan ollut kilpailuhenkinen, uskon tiimityöhön suhteessa. Mutta miehet tykkää kilpailla eli olen tylsä. Mies kyllästyy minuun nopeasti...kun annan voittaa. Sanon "anna palaa, voitit". Ymmärrän turhautumisen, jos kerran toinen näkee vaivaa ja laittaa energiaa valtavaan räpistelyyn ja minä katson vierestä ilmeettömänä. Sanon "voitit".
Jos "kukkoilu ja voimainnäyttö" on jokin evoluutiobiologinen hyvä ominaisuus niin sittenhän se on päivänselvää, että olen yksin.
Tuo on muuten hyvä avaus. Tajusin juuri, että haastan kuitenkin ihmiset ylittämään itsensä. Kannustan toteuttamaan itseään ja uskomaan itseensä. Sekö laukaisee toisten silmittömän kilpailuvietin....vaikka se ei ollut tarkoitukseni??
Minussa on jokin niin voimannuttava ominaisuus, että se saa toiset kokeilemaan (iloisena) omia uusia voimiaan minuun. Varsinkin jotkut (anteeksi sana) nössöt tekee sitä. Ilahtuneena omasta uudesta rohkeudestaan, he alkavatkin pomotella minua. Alkaa voimainkoettelu/ kädenvääntö. Hyvä työ palkitaan puremalla. Ajatella, naisen kanssa. Sitten kun minut on nuijittu henkisesti, he vaihtavat naista. Ehkä se on toisten oppimistaktiikka?
Jälkeenpäin ovat tulleet sanomaan, että harmittaa oma käytös. Mutta mun sielussa on jo ruvet joten ei paljon auta surkuttelut jälkikäteen. Pitäis ymmärtää omat voimat ajoissa ja olla vähän lempeämpi. Tyttö-/poikaystävä ei ole sparraaja. Omaa pahuutta pitää harjoitella, mutta miksi se ensimmäinen kohde on aina oma rakas?
Unelmoin aikoinaan sellaisesta suhteesta, jossa molemmat kannustavat toisiaan, kilpailematta. Hyväksyvät toisensa sellaisenaan ja uskovat toisiinsa.
Katsokaa niitä pareja joissa molemmat menestyvät (Beckhamit).
Pitäisi valita ystävät tarkkaan
Good point
Otetaan esimerkki: ajattele suheeseen kaksi ihmistä, joista toinen hallitseva ja toinen alistuva. Tämän suheen maksimituotos ja onnellisuusaste on tasan se mikä hallitseva yksilö kykenee tai päästää ilmoille.
Tajusittelko? Jos täysin alistettu ei saa ilmaista mitään ja ainoasta ilmaisusta tulee riitaa, niin hallitseva on päättänyt, että näin eletään ja se on silloin ainoa tuotos.
Ymmärrän jos jotkut haluavat elää täysin toisten vietävänä, mutta jos ajattelette kokonaisuutta, niin suhteessa jossa molemmat saavat ilmaista tulee takuulla värikkäämpi. Siinä molemmilla on mahdollisuus kasvaa ja antaa oma tuotos...kasvattaa yhteistä tuotosta.
Eli jos perheessä on yksikin esim holisti tai hakkaava narsisti, se määrittelee ja värittää sen koko olemisen laadun.
Tiedän tämän kokemuksesta, valitettavasti. Eikä se hallitseva hakkaaja ole aina mies. Nainen kykenee siihen yhtälailla.
Kuulostaa jokseenkin tutulle, jos et vieläpä alistukkaan loputtomiin, niin sitten alkaa nikottelu siitä. "Olet aina väärässä, sanotpa mitä tahansa."
Jos täysin alistettu ei saa ilmaista mitään ja jokaisesta ilmaisusta tulee riitaa... hän ehkä näennäisesti taipuu, jos ei sietää jatkuvaa riitelyä, dominointia, draamalla ohjailua ja toisaalta tietää, että toisen persoonan jäykkyyden takia sellainen on aina edessä. Mikä johtaa siihen, että alistettu, joka ei saa ilmaista mitään, ei lopultakaan ole suhteessa oma itsensä. Paitsi ehkä salaa mielessään tai muiden ihmisten kanssa.
Samanmoista se joskus on täälläkin. Mistähän ihmeestä mies sukupuoli kaiken etevyytensä oikein ammentaa, jotta sillä voi joka käänteessä päteä. Eihän kaikki miehet niin tee, mutta mä tunnun tutustuvan joko niihin jotka ajattelee tietävänsä kaikesta kaiken tai niihin jotka alistuu ja matelee muiden edessä liikaakin.
Itseriittoisuus lieneen eräänlainen heikon itsetunnon kompensaatio?? Näin mä asian olen tulkinnut, jos muut ei kehu tarpeeksi pitää itse alkaa kehuskelemaan omilla taidoillaan tai ajatuksillaan. Kyllähän se helposti turhauttaa, kun minäkään en tykkää elvistelijöistä, jotka ei pidä muiden ajatuksia minään omansa edessä.
Mä kans helposti hermostun siihin tyyliin ja sitten tietysti ilmaisen mielipiteeni ja saan toisen ottamaan nokkiinsa. No eipä sitten tarvi taas hetkeen puhua mitään, mykkäkoulu alkaa.
Mielestäsi se tietysti koskee nimenomaan miehiä, koska lienet heteronainen eikä sinulla ole kokemusta naisten kanssa seurustelusta. Minusta kun tämä ei ole mikään sukupuolisidonnainen asia.
Tosin ehkä miehet yrittävät päteä enemmän, onpa siihen rahkeita tai ei. Naiset kun usein edelleen haluavat parisuhteessaan passiivisemman roolin. Joiltain miehiltä vieminen sitten käy ja loput vain yrittävät, mikä tietysti naisia ärsyttää.
Jos huomasit niin laitoinkin täsmennyksenä. Eihän kaikki miehet niin tee, mutta mä tunnun tutustuvan joko niihin jotka ajattelee tietävänsä kaikesta kaiken tai niihin jotka alistuu ja matelee muiden edessä liikaakin.
Juurikin niin, kokemusta vain miehistä ja ei se tosiaan ole sukupuolisidonnaista, sitä en halunnut tarkoittaakaan.
Uusien tutkimusten mukaan narsisti on usein yhdessä toisen narsistin kanssa, koska kukaan muu ei sitä kestä. Tunnistatko narsismin itsessäsi? Jos, niin saatat tunnistaa myös kumppanissasi.
Ettei vaan olisi dazun ja Himasen tekemä tutkimus? Dazuhan tunnetusti tutkii ilmaiseksi ja analysoi melko tarkkaan, vaikkei kukaan pyydäkään, mutta toi Himanen taitaa tutkia vain rahalla. Käteisellä.
Nykyään, kun lähes kaikkien puolisot ovat narsisteja ja samoin työtoverit ja esimiehet, niin olisiko jo paikallaan tutkia, onko normaaleja päästään terveitä ihmisiä olemassakaan?
Minua on jo pitkään naurattanut koko narsismi-höpötys. Kun parinvalinta menee perseelleen, ei haluta löytää vikaa peilistä vaan aletaan syyttämään kumppania narsismista. Sillä halutaan häivyttää oma vastuu valinnoista ja väitetään, että vittumaisesti käyttäytyvä kumppani oli taitava narsisti, eikä sitä siis voinut ennalta tietää.
Dazu on loistava esimerkki ihmisestä, jonka kaikki exät ovat narsisteja. Aivan kuin kaikki muutkin ihmiset, jotka eivät tanssi hänen pillinsä mukaan.
Nyt sä taas valehtelet oikein kunnolla. Mun narsisteiksi, tai psykopaateiksi diagnosoimia ihmisiä on mm. tyyppi, joka meinasi tappaa minut, kun olin 6-vuotias.
Sinun mielestä kyse oli tuossakin vain siitä, ettei hän pomppinut minun pillin mukaan?
Mun exät on olleet sellaisia tyyppejä, jotka on diagnosoineet kaikki miespuoliset exänsä narsisteiksi...
Onhan se vähän outoa, jos likimain kaikille sattuu narsisti kumppaniksi:)
Eikö niitä sopimattomia kumppaneita voi mitenkään tunnistaa nykyisin? Vaikka jalkaterän asennosta, tai shamaaneilta, tähdiltä tai astrologeilta kysymällä?
Toi narsisti-juttu alkaa j kyllästyttää. Varmaan pian parisuhtdejutuissa alkaa yleistyä psykopaatit ja kampurajalkaiset, dementikot, ohitusleikatut, eturauhasvaivaiset, silikoni/botox-addiktit... (mitä mää tekisin, kun mun mies on hullu? otanks eron?)
Kenin ja Barbien muovielämän piristeeksi... jos ei muuten.
Kommentoin tähän, vaikka Ratikka koittikin kääntää jutun minua vastaan. Se narsisti-vuohotus taisi alkaa silloin joskus 2001-2002 aikoihin, kun naistenlehdissä alkoi oleen juttuja narsismista ja miespuolisista narsisteista kumappanina. Yleensä oli niitä pinnallisia diagnostisia piirrelistoja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja sitten niitä naisten kertomia sankaritarinoita narsisti-miehen kynsistä.
Mitään selvää kuvaa narsismista ei lukijoille varmastikaan syntynyt.
Parissa vuodessa tapahtui popularisoituminen näiden asioiden suhteen ja alkoi tulemaan näitä narsistien uhreja esiin. Oli tukiryhmiäkin jne.
Hieno asia periaatteessa, mutta yllätysyllätys, kun narsismin todellista luonnetta ajatellaan, ei ollut mikään yllätys, että narsistien uhreista yli puolet olikin itse narsisteja, eikä "narsisti" läheskään aina ollut narsisti.
Tuolla toisaalla tällä foorumilla eräs ammatti-ihminen totesi, että skitsofreenikkonaiset ovat taipuvaisia diagnosoimaan kumppaninsa narsistiksi ja soittelevat sitten hätäpuhelimeen jne.
Mä olen joskus aika paljonkin lueskenut juttuja narsistien uhrien tuesta jne. ja minusta niistä jutuista yli puolet kertoi tarinaa, missä uhri olikin itse narsisti.
Narsisteilla on ilmeisesti taipumuksena esittää uhritarinansa ulkopuolisille, mm. asiantunteville tahoille vääristeltynä, jolloin he vetävät ulkopuoliset henkilöt vahvistamaan fantasiaansa.
Narsisti elää fantasimaailmassa, missä hän kääntää kaiken toisinpäin. Jos narsisti on pettänyt, hän epäilee puolisonsa pettäneen ja valehtelee koko kylälle, että puoliso on pettäjä. Sitten hän kääntää myös tämän valehtelutilanteen toisinpäin ja väittää, että puoliso petti ja epäili häntä pettämisestä ja valehteli koko kylälle hänen olevan pettäjä, vaikka hän oli syytön.
Narsisti todennäköisesti tietää itse olevansa huijari ja valehtelija, mutta totuudella ei ole hänelle merkitystä. Narsistille on merkitystä sillä, mitä muut ajattelevat ja, miltä julkisivu näyttää.
Tätä totuuden vääristämistä ja muiden kontrolloimista ja huijaamista kutsutaan omnipotentiksi kontrolliksi.
Ratikkakuskin sössötykset tuossa ylhäällä muistuttavat paljolti omnipotentin kontrolloin tyyppistä totuuden vääristämistä. Ratikka luo minulle imagoa palstalla ja haluaa mustamaalata minut joidenkin pimein perustein, muttei ole oikeastaan ole edes kiinnostunut totuudesta.
Elähän nyt viuhkase.
http://www.youtube.com/watch?v=tg8XM-9qqvc
Mihin tarvitset sitä diagnoosia? Ei varmaan suhde sen paremmaksi muutu, vaikka tietäisit että hän on narsisti.
En ole itse vielä kohdannut tietääkseni narsistia, mutta jos kohtaisin ja saisin varmuudella tietää,että joku on narsisti, en tiedä muuttaisiko se mitään. Ongelmat olisivat yhä läsnä ja tilanteesta pitäisi jotenkin suoriutua. Enemmän siis ehkä kannattaa pyrkiä ongelmien ratkaisuun, kuin diagnoosien löytymisiin.
Eli ratkaisu voi olla vaikka ero, mutta diagnoosi ei vielä ole ratkaisu, etenkään itse tehty.
Aika outoa, jos et olisi kohdannut, tai tutustunut läheisesti yhteenkään narsistiin. Kuitenkin jopa 10% ihmisistä menee B-ryhmään. Kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta diagnosointi(viitaten sinuun)...
Täällä kaamasen tiellä ollaan ihan samaa mieltä.
Yksi ex-työkaveri on, josta näin väitettiin. Hyvin mahdollista, että näin oli, mutta edelleenkään sen "tietäminen" tai tietäminen ei tilannetta juuri kenenkään kohdalla auttanut.Noh, ehkä se loi yhteishenkeä jollain tapaa?
Kaamasen tiellä hyvät ilimat? :) Täällä huikean häikäisevät hanget..Turusta just tulin.
Pyryistä on ollut parina päivänä. Huomenna kohti kotia;)
Yybeelle. Muutkin saa kuunnella, jos nyt mitää musiikista tajuavat.
http://www.youtube.com/watch?v=neqFpWDQ61w
Taas mennään..
Tietysti narsistille voisi saada täsmäapua, jos diagnoosista kiinni olis. Tuli vaan mieleen, siksi kai diagnooseja tehdäänkin jotta apu on oikeanlainen oikeaan vaivaan?
Tietty lääkärin tekemä diagnoosi auttaa ymmärtämään lisää. Mutta omat diagnoosit .. niihin on musta hiukan huono lähteä mukaan, jos ei ole lääkäri. Lähipiirissä niitä on/on ollut, eikä nekään ole niitä diagnooseja tosta vaan tehneet. Päinvastoin, ensin tutkitaan, sit vast hutkitaan, tuntuu olevan lääkärien tapa.
Eli voi olettaa, että joku _ehkä_ on narsisti, mutta ei juuttua siihen,sitä vatvomaan. vaan miettiä, että oli tai ei, niin miten tästä eteenpäin..
Juuttuminen on yleensä aina ja kaikessa aika huono juttu.
Ensin Jonne ja nyt Scooter... Olen yllättänyt itseni lähiaikoina kuuntelemasta Scooteria ;P
Ei narsistia ole aina helppo tunnistaa. Ne osaavat nuolla persettä alkuun ja rakastuttaa toisen itseensä. Se on sen päivästä liehittelyä, että heikompia huimaa. Sitten alkaa mollaus. Muistan päivät jolloin eräs kulki kotona mun perässä ja natkutti. Vuodesta toiseen.
Tottahan mä pässi valitsin narsistin ensimmäiseksi rakkaudeksi narsistin ja kun hänen holismi selvisi mulle, lähdin menemään.
Nykyisessä taloyhtiössä on yksi kirjaesimerkki tällaisesta ja täytyy sanoa, että ....nämä saavat paljon tuhoa aikaiseksi. Ihan sama pelkäänkö minä vai en. Eli taistelenko kiusaamista vastaan vai en. Ainoa ero on se, että minulla on parempi mieli jos vihdoin puolustan itseäni. Lopputulos jää nähtäväksi.
Mua ei kyllästytä narsismi -luokittelu tai siitä puhuminen. Siitä pitää puhua. Jos sellaisen tapaa kotoaan, ei kuulemma kannata kuluttaa liiemmin aikaa ymmärtäääkseen häntä vaan keskittyy omaan jaksamiseen ja keinoihin. Mutta nämä on rajaa hipovia tilanteita.
On hyvä ymmärtää toista, mutta jossain kulkee raja, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä, koska ei voi ymmärtää. Tyyppi voi olla ihan yhtähyvin täystollo ja itsekäs, eikä sellaistakaan ole helppo saada ymmärtämään tai empaattisemmaksi. Ja sitten tulee vielä käytöstavat: on moukkia ja kohteliaita.
Olin samaa mieltä tästä:
"Jos sellaisen tapaa kotoaan, ei kuulemma kannata kuluttaa liiemmin aikaa ymmärtäääkseen häntä vaan keskittyy omaan jaksamiseen ja keinoihin."
Eli sitä tarkoitin tällä:
"Enemmän siis ehkä kannattaa pyrkiä ongelmien ratkaisuun, kuin diagnoosien löytymisiin"
Jos sillä on kuukautiset? Ämmät on jankkaajia mensturaation aikaan.