Jäi kiinni toistamiseen sivusuhteesta, edellinen oli yli vuosi sitten, nyt uusi kierros menossa toisen naisen kaa. Tunnen vielä kyseisen naisen. Ollaan oltu yhdessä 17 vuotta ja nyt ilmoitti ettei sit kai osaa?! Että mitä? Se miten kauan näitä on ollu en tiedä, aika varasti sen ettei ekaan 10 vuotee, nyt sit vaa taisi tulla tylsää.....oon ihan raivoissani, miestä ei tunnu paljoo kiinnostava. Lähtö ois kyllä tullu näin itsekkäälle paskiaiselle mutta kuten aina sopassa on ne lapset ja talo velkoinee, ja tietyski ihan korvessa.Mies maksaa lainoja joten sitäkää voi heittää uloskaa, lilman lapsia taas en lähde. (ja maksaa lainaa koska itse osa-aikatyössä, sitä ennen kotona lasten kaa) Ei ole ketään minne mennä edes. Neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.
MIes ilmoitti ettei OSAA olla uskollinen?!?
puunjakuoren välissä
31393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kyllä sinun kannattaa alkaa pikkuhiljaa rakentamaan elämääsi paremmalle pohjalle. Kaikkea ei tarvitse tehdä hetkessä, vaan voit pohtia rauhassa mikä on oikea tie sinulle. Tee päätös ja etene sitten askel kerrallaan. Selvitä kuinka pärjäisit taloudellisesti jne.
Nuo mainitsemasi haasteet ovat kyllä vaikeita, mutta siitä huolimatta ratkaistavissa olevia asioita; lapsiin teillä voi olla yhteishuoltajuus, talon voit lainoineen jättää miehelle ja hankkia omaan talouteesi sopivan asunnon itsellesi ja lapsillesi. Huono parisuhde jossa puoliso ei kunnioita sinua, johtaa sinut vielä paljon hankalampaan tilanteeseen, joten kannattaa toimia nyt kun ilmeisesti vielä olet suht nuori.
"Kyllä sinun kannattaa alkaa pikkuhiljaa rakentamaan elämääsi paremmalle pohjalle. Kaikkea ei tarvitse tehdä hetkessä, vaan voit pohtia rauhassa mikä on oikea tie sinulle."
Samaa mieltä.
Nyt ihan ensimmäiseksi kannattaa tehdä päätös siitä, milloin aikoo erota. Selvästikään AP ei voi hyväksyä uskottomuutta, joten eroaminen on ainoa vaihtoehto ellei halua sitten ajan kanssa katkeroitua.
Elikkä koska rahatilanne on mitä on, niin eroa varten pitää saada talous kuntoon. Sehän onnistuu:
1. säästämällä, nyt välittömästi oma henkilökohtainen säästöprojekti pystyyn, ei kannata kertoa siitä miehelle. yhteistaloudessa jossa mies tuo leivän pöytään, pitäisi onnistua kohtuullisen helposti.
2. työtilanne kuntoon eli tavoitteeksi mahdollisimman nopeasti täydet tunnit ja vakityö. Jos vaatii lasten laittamista kokopäivätarhaan niin sitten se vaatii sitä.
Kannattaa lähteä siitä, että erossa talo laitetaan lihoiksi.
Miten hyvin tunnet tuon kyseisen toisen naisen? Onko myös hän varattu?
Ei ole varattu, lapseton, aikuinen nainen.(eli vanhempi kuin me) On yhteisen kaverimme ex...
ap, miten miehesi jäi kiinni?? meinaan olishan heillä ollut helppo vedättää, kun ovat kuitenkin tuttavia.
itelläni on epäily päällä miestäni kohtaan, en tiedä miten edetä. kun on kuitenkin tuttava se nainen, ei viitsis nyt hyökkää päälle kun yleinen syyttäjäkään.
Myötätuntoa, mies on loukannut ja kohdellut sinua todella väärin. Jos tunnet vaastenmielisyyttä, niin muista että itsekunnioitus menee yli raha-asioiden.Lastesikin vuoksi, äidin on hyvä olla esimerkki naisesta, joka tekee itse päätöksensä, ei anna kohdella itseään miten vain ja elää ylpeästi omien päätöstensä mukaan, oli päätös mikä vaan.
--
Niin kauan kun et tiedä mitä todella haluat tehdä, älä tee mitään ja pohdi. En tiedä missäpäin asutte, mutta talon voi laittaa myyntiin vaikka heti. Jos sitä ei osta kukaan, tilanne ei muutu nykyisestä. Mutta jos tulisi hyvä ostotarjous, sillä kuittaa velat ja siltikin, voit yhä päättää, haluatko jatkaa avioliittoasi vai et. Tuo yhteinen koti, jossa sinua on petetty, ei varmaan enää ole sinulle mieleinen, vaikka avioliitto jatkuisi, elämänmuutos kotiakin vaihtamalla voisi olla hyvä.
Tiedän kuinka ahdistavaa voi olla asua pettäjän kanssa samassa asunnossa! Itse sain oman tilanten kuntoon niiin, että mies muutti pois -painostamalla se onnistui vain, sillä mies itse ei kokenut mitään ongelmaa asua yhdessä, eikä ymmärtänyt lainkaan kuinka se satutti minua. Siirrä sänkysi ainakin omaan huoneeseen, jos se asiassa sinua auttaisi. Tsemppiä, jaksat kyllä.
Naiset sanovat että arvostavat rehellisyyttä. Miehesi kertoo rehellisesti ettei osaa olla uskollinen ja sinä raivostut?! Miehesi on sinuun kyllästynyt, herrasmiehenä ei tahdo sinua jättää vaan odottaa että sinä teet aloitteen.
Pistä miehesi maistamaan omaa lääkettään ja petä sinäkin häntä ja selitä jälkeenpäin, etten minäkään kai osaa olla uskollinen...
No ei kyllä ole noin! Tämä on kaikkea muuta kuin rehellistä. Kyse on henkisestä temppuilusta ja puolustuskeinosta. Ihminen, tultuaan syytetyksi jostain ,heittäytyy avuttomaksi, tunnustaa ja toteaa olevansa niin huono ihminen että näin vaan käy. Vähän kuin koira, joka isomman koiran edessä heittäytyy selälleen, maha avoinna, yrittäen saada isomman koiran rauhoittumaan osoittaen, että en ole vaarallinen sulle.
"Naiset sanovat että arvostavat rehellisyyttä. Miehesi kertoo rehellisesti ettei osaa olla uskollinen ja sinä raivostut?!"
Eikö tuo ilmoitus muka tule vähäsen myöhässä, ottaen huomioon että ovat olleet jo 17 vuotta yhdessä??
Kyllä ne asiat pikku hiljaa järjestyy, kun alat ihan rauhassa tutkia muita mahdollisuuksia. Vieläkin vaikeammissa tilanteissa on erottu. Pääasia, että alat kartoittaa mahdollisuuksia, et voi niitä löytää ellet etsi.
Missään nimessä pettäjää ei oteta takaisin eikä oteta petiin. Se on itsetunnollesi jatkossa tärkeää, että voit joskus katsoa taaksepäin elämässäsi ja todeta, että sinä ohjasit elämääsi ja sinä teit ratkaisun.
"Missään nimessä pettäjää ei oteta takaisin eikä oteta petiin. Se on itsetunnollesi jatkossa tärkeää, että voit joskus katsoa taaksepäin elämässäsi ja todeta, että sinä ohjasit elämääsi ja sinä teit ratkaisun."
Moni nainen antaa anteeksi, heillä varmaan on huono itsetunto?
"Sinä ohjasit elämääsi ja sinä teit ratkaisun"
Kaikkea sitä tosiaan kuulee. Väittäisin, että nainen, joka antaa anteeksi ja haluaa antaa mahdollisuuden miehelle korjata virheensä, omistaa sellaisen itsetunnon, josta se pettävä mies voi vain uneksia.
Millainen itsetunto on henkilöllä, joka ohjaa elämäänsä? Oman edun tavoittelija? Minä keskeinen? Mikä parisuhde on sellainen, jossa vain toinen eli minä tekee ratkaisun? Ratkaisun toisen puolesta, kuulematta toista?
Itse en koskaan ole ohjannut elämääni, vaan elänyt sitä täysillä kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Lapset ovat lahja ja lainassa sen aikaa, että opetan heille elämän perustaidot, myös sen, miten uskollinen puoliso toimii parisuhteessa. Opetan heille avoimuutta ja rehellisyyttä, johon ei kuulu salailu ja selän takana tapailu, tai mikään muukaan vedätys. Nimenomaan hyvän itsetunnon avulla ja vahvana naisena haluan osoittaa, että aina se ero ei ole se ainoa ratkaisu. Aina voi valita myös vaativamman reitin, anteeksiantamisen tien, jotta voin osoittaa, että asioista voi puhua, keskustella, vaikka ne solmuun olisivatkin menneet. Aina tulee tehdä parhaansa, mies ei välttämättä vaihtamalla parane ja yhteisen hyvän eli perheen koossapysymisen eteen tulee tehdäkin töitä.
Jokaisessa parisuhteessa on aallon pohjia ja ne ovat vain sen vuoksi, että ne aallon korkeimmat kohdat paremmin erottuisivat. Jos on tahtoa, on myös halua ja sen osoittamiseen riittää rakastaminen ja toisen hyväksyminen virheineen kaikkineen. Voin omasta puolestani katsoa elämää niin taakse kuin eteenpäinkin ja hyvällä mielin todeta, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä ja mikään ei tule ilmaiseksi, vaikka aviovuoteessa onkin ollut pettäjä, joka yhä kipuilee. Hän joutuu elämään uskottomuutensa kanssa elämänsä loppuun asti ja minun tehtäväni on luottaa häneen ja antaa ajan parantaa samalla kun yritän parantua itsekin sisäisesti. Tehtäväni on myös uskoa, että jos itsekin olen oppinut paljon, niin puolisoni on oppinut ehkä vielä enemmän ja tämän kriisin jälkeen parisuhteemme on vahvempi ja opimme sen, että yhdessä voimme selviytyä myös tulevista kriiseistä.
"Moni nainen antaa anteeksi, heillä varmaan on huono itsetunto?"
Itsetunto vaihtelee elämäntilanteiden mukaan, mutta ei se ainakaan ihmisen kuvaa itsestään paranna, että suostuu jäämään kynnysmatoksi uudestaankin.
Anteeksiannnon taito on vaikea, harva osaa. Voi olla että anteeksiantoon kykenevä on se todellinen, henkisesti vahva ihminen, jonka sisäinen mielenrauha ei järky toisen ihmisen petoksen vuoksi. Kuten heikommilla järkkyy, ja se tunteidensa ja vihansa raivossa kostavat, eroavat jne.
Hän, joka antaa anteeksi ei ole mikään kynnysmatto. Mistä tuo kynnysmatto-nimike oikein on muuten syntynyt ja mihin tarpeeseen?
Millä perusteella väität, että on aina kynnysmatto ja suostuu jäämään kynnysmatoksi uudestaan?
Mmm... Kuinkas monta kertaa tämä "anteeksiantoon kykenevä todellinen, henkisesti vahva ihminen" joutuu antamaan anteeksi, ettei menetä em. kuvausta itsestään? Kyllä jos yhden kerran antaa anteeksi ja yritetään uudelleen, ja ukko menee ja pettää heti perään (vuosi vain väliä - jos sitäkään!), niin kyllä siinä voi jo miettiä missä menee raja. Anteeksiantava enkeli vai kynnysmatto.
Onhan se tietenkin yksi tapa puolustella omaa muutosvastaisuuttaan ja haluttomuuttaan ottaa vastuu omasta (ja lasten!!) elämän kulusta. Että se onkin tätä "vahvuutta antaa anteeksi".
Minusta se on vahvuutta, että pystyy myöntämään milloin kannattaa jo luovuttaa. Eikä hakata päätään seinään. Vahvuutta, että pystyy muuttamaan elämänkatsomustaan siten, että yksinhuoltajan rooli ei kammota. Vahvuutta, että ei anna rahan ja materian määrätä elämän kulkuansa. Vahvuutta, että ei anna katkeruuden vallata sydäntään. Vahvuutta, että voi uskoa löytävänsä onnen jostain toisesta osoitteesta.
Ellei sitten tietenkin kyseessä ole jo järkiliitto. Sehän se kestävin on. Mutta sitten ei kannattaisi enää järkyttyä tai pahastua siitä, kun toinen etsii rakkautta muualta.
Vaativampi reitti, anteeksiantaminen vai? Onpas omahyväinen teksti tämä sinun, "vain tiikeriäiti". Sinun miehesi on pettänyt sinua kerran ja kuvittelet, että tiedät kaiken elämästä... Joskus nainen asettaa itsensä täyteen syöksylaskuun sillä, että antaa anteeksi miehelleen kaiken. Myös MIES on vastuussa parisuhteesta, ei vain nainen anteeksiantamisineen! Ja sitten mies kipuilee ja elää uskottomuutensa kanssa... jne jne... Voi hyvän tähden.
Mutta vakka kantensa valitsee. Onnea ja anteeksiantoa vaan sinne tuleviin kriiseihinne.
Kyllähän anteeksi voi aina antaa, mutta ei se tarkoita sitä, että suhdetta kannattaa jatkaa. Harvoin kannattaa. Voihan sitä yrittää, jos ei osaa tai uskalla erota.
Kynnysmatto on sellainen, jonka päältä kävellään mennen tullen ja johon vieraat liat pyyhitään. Se kuluu ja likaantuu, mutta pysyy paikoillaan kun ei poiskaan pääse.
Kynnysmattoja ei yleensä huolleta ja hoideta, vaan vaihdetaan uuteen kun vanha alkaa olla kulunut.
Kai se on sitte lakattava yrittämästä ja lähettävä ettii lakimiestä, jos vaihtoehtoja on vain kaksi eli ei osaa erota tai uskalla. Tohon ei osata tarvii sitä lakimiestä. Mulla vissiin sitte asennevamma, kun en tota tajunnut.
En usko, että sinulla on asennevamma. Jos todella haluaa yrittää uudelleen enemmän kuin mitään muuta, niin sitten niin pitää tehdä. Aina joskus joku onnistuu, sekin on mahdollista. Mutta se ei ole niin todennäköistä, että itse jaksaisin vastaavassa tilanteessa. Petetyksi tuleminen rikkoo ihmisen niin, että ensisijaista olisi huolehtia itsestä jotta selviytyy, ei enää parisuhteesta.
Koplasit anteeksiannon ja sen, että ihminen ei lainkaan ajattelisi itseään, yhteen pakettiin. Ne ovat eri asia, voivat tottakai esiintyä yhdessä, mutta ei välttämättä. Vahva, anteeksiantoon kykenevä ihminen ei tarkoita samaa kuin itsekunnioituksen puutteessa oleva ihminen.
Jotenkin tuntuu, että et ole edes kovin järkyttynyt... Ehkä kun jäänyt kiinni aiemminkin. Miten se edellinen sivusuhde päättyi? Odota vaan, eiköhän tämä nykyinenkin pääty samalla tavalla. Ellet sitten itse päätä ottaa ja lähteä. Tuo sun miehes ei varmaan eroa ole tekemässä, jos asian noin esitti, siitä sun varmaan ei tarvitse huolehtia. Vai sanoiko ihan rakastavansa tätä uutta naistansa?
Kun luotto on kerran ensi kärystä mennyt, alkaa katsomaan puolison tekoja ja sanoja uusin silmin. Hyvin usein nyt jo osaa epäillä, kun sama pettäminen jatkuu, sillä yksinkertainen pettäjä käyttää samoja selityksiä kuin aiemmin.Siten toinen käry ei ole niin kova järkytys enää, sitä osasi jo epäillä. Vain ekä käry tulee puskan takaa.
noHEI! nyt loppu jo tollanen!!!!!! hyvä nainen, ota elämä käsiisi, kuin sä kestät tollasta luuseri äijää??
jos teillä ei ole avioehtoa, niin ei muuta kun talo myyntiin! saat omalla osallas ostettua jonkun kivan kämpän. ehkä pienemmän, mutta varmasti onnellinen pieni koti on parempi, kuin iso surullinen!
ja nyit elatusmaksut taivaisiin! ehkä mies hinkuu jo päästä elelemään lapsetonta elämäänsä tuon elähtäneen prinsessansa kanssa..
miten voi 17 vuoden jälkeen sanoa, että ei osaa olla uskollinen? kyllä sun täytyy lähteä, miten sä voisit jäädä enää tollasen kanssa? sielun se sulta syö!. ja seuraavan 10 vuoden jälkeen huomaat, että susta ei ole mitään jäljellä.
nyt ota ittees niskasta kiinni ja muuta elämäs parempaan suuntaan!!! se on jo lasteskin etu.
"ja nyit elatusmaksut taivaisiin! ehkä mies hinkuu jo päästä elelemään lapsetonta elämäänsä tuon elähtäneen prinsessansa kanssa.."
Älä nyt viitsi, ei vaimo niitä elatusmaksuja päätä, ne menee tulojen mukaan. Sen voin kertoa ettei niillä maksuilla makeaa elämää vietetä jos mies on keskituloinen.
Olehan nyt rehellinen itsellesikin: mies jäänyt pettämisestä kiinni aikaisemminkin ja sulle tulee muka yllätyksenä tieto, ettei mies osaa olla uskollinen. Yllättikö oikeasti? Mun mielestä mies on harvinaisen rehellinen kertoessaan totuuden.
Mä luulen, että sä olet enemmän vihainen itsellesi, kun jäit liittoon ekan kerran jälkeen. Miehelläsi on varmasti ollut useampi kakkonen vuosien varrella, ei vaan ole jäänyt kiinni. Eikö vaan? Sua suututtaa oma sinisilmäisyytesi.
Kun et pahemmin meteliä nostanut edellisellä kerralla, niin mieskin on voinut ajatella, että sulle on ihan sama mitä hän puuhaa. Hänellä ei ole ollut mitään tarvetta muuttaa tapojaan. Jos häntä ei tunnu paljon kiinnostavan koko jutun selvittely, niin eikö ole selvää, ettei hänellä ole aikomustakaan uskolliseksi muuttua?
Sulle ilmeisesti merkitsee maallinen omaisuus enemmän kuin oma ja lastesi hyvinvointi ja onnellisuus? Ei sua kukaan voi neuvoa, kun rivien välistä voi lukea, ettet sä miestä jätä.
Ota yhteys oikeusaputoimistoon. Netistä löydät lähimmän toimiston.
Laskuttavat varallisuuden mukaan.
Toimistossa puhu tilanteesi ja pyydä neuvoa miten edetä.
Kyllä taloudellisilla seikoillakin on merkitystä. Ja järkiavioliitto, sehän on ihan ok. Kyllä ne pilviä hipovat tunteet laimenevat vaikka missä avioliitossa, kunhan vuosia kuluu. Myös minun puolisoni jäi kiinni pettämisestä ja me ratkaisimme asian niin, että elellään edelleen yhdessä, mutta ostetaan toinen asunto, jossa minä voin halutessani elellä ja nauttia kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista. Ja voin myös olla entisessä kodissani, esim.kesäajat ja muulloinkin, milloin haluan. Mies ei ole tuomassa ketään yhteiseen kotiimme, joten järjestely sopii erinomaisesti mulle. Tottakai asumiskulut lisääntyvät ja joudutaan hankkimaan toinen auto, mutta kuten joku edellä sanoi, on vaan yksi elämä, niin miksi ei sitä tekisi niin hyväksi kuin on mahdollista. Ja aika sitten näyttää, missä asunnossa sitä kukakin elelee. Ja kyllä niin on, että sillä, joka pystyy anteeksi antamaan pettämiskuviot,on se hyvä itsetunto, eikä pettäjäpuolisolla suinkaan. Mutta avioliitossa kuuluu ensisijaisesti mielestäni huolehtia lasten hyvinvoinnista, jos kerran on lapsia hankkinut. Sen jälkeen, kun lapset ovat omillaan, tehkööt puolisot ihan mitä lystäävät.
Lapset ovat tekosyy kun pelottaa elää yksin. Lasten hyvinvoinnista voi huolehtia eri asunnoissakin ja eropaperit allekirjoittaneena. Ero puolisosta ei tarkoita eroa lapsista.