Onko älykkäillä, sivistyneillä, fiksuilla ihmisillä vähemmän parisuhdeongelmia? En nyt väitä tietenkään että te kaikki, joilla ongelmia esiintyy olisitte tyhmiä. Mutta kun kuulee tai lukee ihmisten ongelmista, niin välillä tuntuu käsittömältä miten ihmiset ovat ajautuneet kyseisiin ongelmatilanteisiin tai ylipäätään yhteen toisen ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään edellytyksiä minkäänlaiseen parisuhteeseen.
Totta kai fiksuillakin on ongelmia, se on päivänselvää, mutta onko ajatuksessani jotain perää? Älykkyyttäkin on tietysti erilaista, jotkut ovat taitavampia lukemaan ja arvioimaan toisia ihmisiä ja heidän käyttäytymisen motiiveja (tämä on varmaan sitä tunneälyä) ja jotkut ovat matemaattisesti lahjakkaita jne. En siis nyt halua tarkalleen määritellä minkälaisesta älystä on kyse.
Totta kai fiksuillakin on ongelmia, se on päivänselvää, mutta onko ajatuksessani jotain perää? Älykkyyttäkin on tietysti erilaista, jotkut ovat taitavampia lukemaan ja arvioimaan toisia ihmisiä ja heidän käyttäytymisen motiiveja (tämä on varmaan sitä tunneälyä) ja jotkut ovat matemaattisesti lahjakkaita jne. En siis nyt halua tarkalleen määritellä minkälaisesta älystä on kyse.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieheni on äärimmäisen älykäs. Niin fiksu, että menee jo omintakeisen puolelle. Eikä hän taida pystyä hirvittävän hyvin tekemään eroa itseni (perus mensa-tasoa) ja vähemmän fiksun välillä. Yhtä tyhmiä kai hänen mielestään. ;)
Kumppanin löytämistä älykkyys vaikeuttaa, koska liian tyhmää miestä ei voi ottaa. Sen sijaan parisuhde on periaatteessa pysyvämpi, koska älykkään ihmisen kanssa voi käsitellä ongelmakohdat kitkattomasti. Ainakin nykyiseni kanssa pystymme.
Luultavasti älykkyyden hyödyllisyydessä parisuhdetta ajatellen on oma optimi-alueensa. Liian yksinkertainen kerää ongelmia ymmärtämättömyyttään ja liian älykäs ei välttämättä löydä enää riittävän fiksua seuraa itselleen tai sosiaalinen kyvykkyys on parisuhteen osalta hivenen rajoittunut.
Valitettavasti juuri näillä lukeneilla, jonkin arvon saaneilla on paljon enemmän näitä parisuhdeongelmia.
Johtuneeko siitä, että niin monella nousee niisanotusti kusi päähän.
Eivät raukat ymmärrä, että opiskelu yleensä antaa hyvät tiedot työelämää varten ja varsin suppeasti siihenkin. Ei sitten minkäänlaista aihetta nostella nenäänsä kenellekään ja kun vielä jokainen lukenut ihmisen osaisi antaa arvoa suomen kansalle, jonka pussista osaltaan hänen opiskeluaan tuetaan vuositolkulla.
Nousee se neste helposti päähän myös kun amistaustalla on päässyt liian korkeelle pallille. Joutuu kyselemään muilta sellaista, jotka siinä korkeammassa koulutuksessa olisi opiskellut.
Niin tai jos pelkällä lukiotaustalla on päässyt mäkkäriin vuoropäälliköksi.
Ongelma on siinä, että vähä-älyinen ei voi nähdä, kuinka vähä-älyinen hän on. Älykäs taas näkee tämän tason, muttei sosiaalisista syista voi siitä mainita. Älykäs on herkempi näkemään myös omat rajoituksensa, vähä-älyisellä ei ole rajoja.
Jos puolisoista molemmat ovat älyllisesti korkealla tasolla, keskustelu käy luonnikkaasti. Jos toinen on älykäs ja toinen ei, tilanne on vaikea. Vielä vaikeampi se on, jos molemmat ovat vähä-älyisiä.
Tilannetta kuitenkin sotkevat muut ominaisuudet. Jos molemmat ovat kyllä älykkäitä, mutta toinen tai molemmat muuten epäviehättäviä, tuskin syntyy yhteisymmärrystä.