Sain viikonloppuna tietää mieheni uskottomuudesta jota on kestänyt viime kesästä. Olen puolessa välissä raskautta ja meillä on 3-vuotias tytär.
Avioliittomme on ollut alamäessä jo vuoden verran, mutta viimeiseen asti uskoin että valoilla ja "mä haluan mennä naimisiin vain kerran elämässäni" olis ollut jotain merkitystä...
Toinen nainen (tyttö) on samassa työpaikassa mieheni kanssa ja olemme kaikki saman katon alla töissä, näen siis tätä **** ihanaa tyttöä lähes joka helvetin päivä.
Törmätessämme ensimmäisen kerran kysyin mitä ihmettä hän on ajatellut kun on saanut kuulla minun odottavan uutta vauvaa perheeseemme, onko hänen pienessä mielessään ollut ajatus että me vain katoamme ja he saavat nautiskella toisistaan ihan kaksin???????? Ei helvetissä, pakettiin kuuluu uhmaikäinen ja vauva, jonka myötä myös minä, ruoanlaitto pyykinpesu, siivous ym... koska haluaa aloittaa????
Tässä päivien kuluessa onkin selvinnyt että asiasta on tiennyt ihan helvetin moni lähipiirissä, mutta "ei ole halunnut satuttaa, varsinkin kun olet nyt raskaana"... Just joo! Ihan vitustihan se sattuukin vähemmän kun kuulee muualta ja vielä moni on katsellut vierestä meidän perheemme kärsimystä.
Olen itse miettinyt pääni puhki mikä suhteessamme on vikana, koska mies itse kielsi suhteen kun sitä aiemmin epäillessäni kysyin suoraan. On sitä ihminen sitten tyhmä kun luottaa ja uskoo toiseen sokeasti!
itkusta ei meinannut tulla ensin loppua, mutta nyt alkaa olla aika tyyni olo. Toki tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja eilen jouduin lähtemään kotoakin pois etten olisi käynyt mieheeni käsiksi..
Nyt on sitten minun, pienen lapsemme ja tulevan vauvan elämä pilattu, ainakin hetkellisesti.... Toisaalta nyt vakaa aikomukseni on tästä lähin keskittyä ainoastaan itseni ja lasten hyvinvointiin. Se luultavasti tulee tarkoittamaan muuttoa toiselle paikkakunnalle, työn, kodin, aviomiehen ja elämän jättämistä... mutta tästä lähin pettäjä mieheni ei tule ansaitsemaan rakkauttani, eikä huolenpitoani. Lasten toivon kyllä saavan häneltä paljon ja enemmänkin, rakkautta ja huolenpitoa, mutta minut voi unohtaa, takaisin kun nyt haluaisi...
Jumalauta että elämä voi olla epäreilua!!!
Avioliittomme on ollut alamäessä jo vuoden verran, mutta viimeiseen asti uskoin että valoilla ja "mä haluan mennä naimisiin vain kerran elämässäni" olis ollut jotain merkitystä...
Toinen nainen (tyttö) on samassa työpaikassa mieheni kanssa ja olemme kaikki saman katon alla töissä, näen siis tätä **** ihanaa tyttöä lähes joka helvetin päivä.
Törmätessämme ensimmäisen kerran kysyin mitä ihmettä hän on ajatellut kun on saanut kuulla minun odottavan uutta vauvaa perheeseemme, onko hänen pienessä mielessään ollut ajatus että me vain katoamme ja he saavat nautiskella toisistaan ihan kaksin???????? Ei helvetissä, pakettiin kuuluu uhmaikäinen ja vauva, jonka myötä myös minä, ruoanlaitto pyykinpesu, siivous ym... koska haluaa aloittaa????
Tässä päivien kuluessa onkin selvinnyt että asiasta on tiennyt ihan helvetin moni lähipiirissä, mutta "ei ole halunnut satuttaa, varsinkin kun olet nyt raskaana"... Just joo! Ihan vitustihan se sattuukin vähemmän kun kuulee muualta ja vielä moni on katsellut vierestä meidän perheemme kärsimystä.
Olen itse miettinyt pääni puhki mikä suhteessamme on vikana, koska mies itse kielsi suhteen kun sitä aiemmin epäillessäni kysyin suoraan. On sitä ihminen sitten tyhmä kun luottaa ja uskoo toiseen sokeasti!
itkusta ei meinannut tulla ensin loppua, mutta nyt alkaa olla aika tyyni olo. Toki tunteet vaihtelevat laidasta laitaan ja eilen jouduin lähtemään kotoakin pois etten olisi käynyt mieheeni käsiksi..
Nyt on sitten minun, pienen lapsemme ja tulevan vauvan elämä pilattu, ainakin hetkellisesti.... Toisaalta nyt vakaa aikomukseni on tästä lähin keskittyä ainoastaan itseni ja lasten hyvinvointiin. Se luultavasti tulee tarkoittamaan muuttoa toiselle paikkakunnalle, työn, kodin, aviomiehen ja elämän jättämistä... mutta tästä lähin pettäjä mieheni ei tule ansaitsemaan rakkauttani, eikä huolenpitoani. Lasten toivon kyllä saavan häneltä paljon ja enemmänkin, rakkautta ja huolenpitoa, mutta minut voi unohtaa, takaisin kun nyt haluaisi...
Jumalauta että elämä voi olla epäreilua!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voi sinua raukka kultaseni, miten kauhean kohtalon uhriksi olet joutunut! Sinulla on edessäsi raskaat ajat, tuskasi on varmasti suuri, mutta onneksi löytyy vihaa, sen avulla ja lastesi vuoksi, tulet jaksamaan taivaltaa eteenpäin. Tiedä että me ajattelemme sinua lämpimästi, ja toivon että läheisesi tukevat sinua, uskalla rohkeasti puhua heille, he auttavat sinua.
Mene heti lääkäriin, terkkariin tai työterveyslääkärin yleisvastaanotolle, kertomaan tilanteestasi, varsinkin jos yöunesi ovat nyt katkolla. Muista myös syödä, vaikka nieleminen ja ruokahalu voivat kadota, ravintoa ja unta tulevan pienokaisesi täytyy saada, tiedät sen. Hyvä puoli on sem, jos ruoka ei maistu, niin on ihan sama mitä syö -> syöt sitten vain terveellisesti, neuvolan ohjeiden mukaan.
Jos teillä on aviolitto ollut jo vuoden alamäessä, minkä ihmeen takia olette päättäneet tehdä toisen lapsen? Oliko se vahinko vai halusitko toisen lapsen avulla sitoa miestäsi liittoonne tiukemmin? Tullessasi raskaaksi, epäilitkö jo miestäsi? Jos näin on, et voi syyttää tilanteestasi vain muita ihmisiä. Lapsia ei surkeaan liittoon kannata tehdä, ymmärrät varmaan nyt miksi.
"Avioliittomme on ollut alamäessä jo vuoden verran, mutta viimeiseen asti uskoin että valoilla ja "mä haluan mennä naimisiin vain kerran elämässäni" olis ollut jotain merkitystä... "
Päätit sitten kuitenkin hommata itsesi raskaaksi, kuvittelit sillä miehesi pitävän. Ei onnistunut, meni vieraisiin, saat syyttää vain itseäsi. Ei lapsia pidä tehdä jos suhteessa menee huonosti. Sitä saa mitä tilaa, niin makaa kuin petaa.
Todella kylmää ja lisäksi erittäin typerää on olettaa noin vain, ilman tietoa, että uusi lapsi avioliitossa olisi yksin vaimon päätös! Oletteko pettäjämiesten valheiden uhreja? Ukkomiehet selittelevät salarakkailleen, lähes poikkeuksetta, että vaimo hankkiutui salaa raskaaksi, aina jos kotiin on tulossa perheen lisäystä.
Tsemppiä!!!
Kyllä sä ansaitset paremman miehen, ja varmasti sellasen löydätkin joskus.
Koita pitää itsestäsi hyvää huolta.
Kertoisitko mullekin missä on se tarjotin josta saa valita hyvän mihen itselleen? Joo kyllä se prinssi valkealla ratsulla tulee joku päivä ja vie prinsessan linnaansa ja eletään onnellista elämää hautaan saakka. Olisko pikkusen yliampuvaa luvat, että jokainen löytää aina joskus se hyvän miehen? Mistä sinä sen tiedät? Ap voi elää vaikka loppu ikänsä yksin lastensa kanssa ilman miestä, jos siis tajuaa lähteä tästä suhteesta.
"Kertoisitko mullekin missä on se tarjotin josta saa valita hyvän mihen itselleen? Joo kyllä se prinssi valkealla ratsulla tulee joku päivä ja vie prinsessan linnaansa ja eletään onnellista elämää hautaan saakka. Olisko pikkusen yliampuvaa luvat, että jokainen löytää aina joskus se hyvän miehen? Mistä sinä sen tiedät? Ap voi elää vaikka loppu ikänsä yksin lastensa kanssa ilman miestä, jos siis tajuaa lähteä tästä suhteesta."
Naisilla on kuulema varaa valita joten valitseen itselleen uskollisen miehen. Niin ja komean, rikkaan jne.
eiköhän tuohon ole sinullakin osa ja arpa tuohon tapahtuneeseen, yleensä kun naiset sokeasti vain ajattelevat sitä omaa napaansa, että MINÄ haluan lapsen ja MINÄ haluan sitä ja tätä, eikä sitten muisteta pitää huolta siitä miehestä. kyllä se mieskin kaipaa yhtä ja toista ja jos omaa naista ei kiinnosta kuunnella niin se voi olla yksi syy miksi on menty vieraaseen petiin.
kannattaa aina muistaa, että itse ei olla se maailmannapa!
Onhan näitä naisia, jotka ei muuta haluakaan kuin olla maha pystyssä ja hoitaa vauvaa. Nimenomaan siis vauvaa, kun vauvat on niin ihguja ja raskaanaoleminen on niin IHANAA! Mies saa siinä sivussa viettää rentouttavaa muuta elämää ja hakea muualta sen mitä tarvitseen. Mutta sitten kun käry käy alkaa valittaminen että miksi teit näin? Ollaan niin hiton lapsellisia ja aletaan jauhamaan rakastamisesta. Suhde on jotain muuta kuin lapsellista rakastamista.
Jos eroat lyön vetoa että lasten suhde isäänsä kärsii. Sitten valitat että luulin lasten merkitsevän jotain. Ei ne enää eron jälkeen merkitse mitään varsinkaan jos miehellä on uusi kuuma suhde. Jäät yksin hoitamaa lpsiasi et voi enää velvottaa miestä olemaan päivittäin lastensa kanssa, hoitamaan sellaisia asioita joihin olet tottunut saavasi mieheltä apua. Eron jälkeen isä en ole pakko edes tavat lapsiaan jos hän ei halua. Jaksatko sitä tappelua? Sinuna jäisin pelaamaan kovilla panoksilla peli loppuun, älä anna periksi äläkä anna toisen naisen viedä lapsiltasi isää. Kakkonen pääsee aivan liian helpolla ja saa miehesi liian helpolla jos nyt annat periksi. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ajattele lapsiasi. Ainakaan kakkonen ei saa pitää miestäsi kokonaan. Ja se syö häntä eniten. Anna ajan kulua ja suunnittele tulevaisuutesi valmiiksi. Raskaana olet heikoilla, tarvitset miestäsi. Katso miestäsi vain sen takia että saat apua häneltä. Kun olet vahvempi lähde.
"Sitten valitat että luulin lasten merkitsevän jotain. Ei ne enää eron jälkeen merkitse mitään varsinkaan jos miehellä on uusi kuuma suhde."
Höpö höpö! Ihan turha yrittää maalata piruja seinille! Suurimmalle osalle miehistä ja isistä omat lapset menevät kaiken edelle. Vaikka olisi kunka kuuma uusi suhde, niin omat lapset ovat kaikkein tärkeintä, ja jos se uusi rakkaus on fiksu, hän ymmärtää sen myös.
Minä tutustuin eroamassa olevaan mieheen, jonka erosta on nyt jo muutamia kuukausia, ja minulle oli itsestään selvää, että hänen lapsensa ovat hänen elämässään vaikka minäkin olen. Minulla on omat lapseni, hänellä omansa, joskus ehkä yhteisen katon alla. Nyt kuitenkin mennään näin. Se ei todellakaan ole pois meidän suhteeltamme, että hän viettää paljon aikaa lastensa kanssa, eikä se missään nimessä saa olla pois hänen lapsiltaan, että hänellä on minut. Tilanne on uusi ja jokainen sopeutuu siihen omaan tahtiinsa, jota kukaan toinen ei voi nopeuttaa.
Huh huh! Sinä oikein kehottamalla kehotat aloittajaa jäämään avioliittoon miehen kanssa, joka on pettänyt häntä pahimmalla mahdollisella tavalla!
Mitä oikein ajattelet?!?
Käydä huvikses lukemassa yksinhuoltaja-sivustolla mitä siellä ruikuitetaan SITÄ kun isää ei enää lapset kiinnosta ja PISTE. Salli mun nauraa sun naiviuudelle.
peliä hyvä ihminen peliä, miksi pitäisi mies antaa kultalautasella toiselle naiselle, ilman taistelua? Jos mies on paska niin onhan siitä sentään jotain hyötyä kotona. Kannattaa ottaa hyötynäkökulma esiin, eikä aina jäädä tulee makaamaan ja valittamaan. Antaa kakkosellekin kunnollinen vastus eikä luovuttaa heti. Se voittaa kellä kestää pää eli jos ajatellaan asiaa vain kylmästi hyötymisen kannalta niin se voittaa joka saa miehen pitää omiin tarkoituksiinsa. Jos mies pitää perhettä ja vaimoa tavarana niin eikö nainenkin voi niin pitää miestä? Itse en luovuttaisi ilman pitkää ja uuvuttavaa taistelua, jonka voittaisin. Sillä se voittaa jolla kestää pää. Jokainen tietysti tyylillään. Täällä vallitsevan tyylin mukaan vaimo ja ja mies lähtee, koska nainen ei osaa pelata.
Minä en kyllä tiedä yhtäkään eronnutta isää, joka ei olisi edelleen kiinnostunut lapsistaan. Usein käy jopa niin päin, että eron jälkeen isät alkavat olla lastensa kanssa ja läsnä entistä tiiviimmin.
Olet sairas ihminen. Huh huh. Ja sairastutat, ellet ole jo sairastuttanutkin, omat lapsesi.
Hanki elämä!!
Vähän faktaa isistä jotka eivät lastensa luona asu. Kolmasosa ei lapsiaan tapaa kuin aniharvoin tai ei koskaan, kolmasosta tapaa joskus ja vain kolmasosa säännöllisesti. Tämä on armoton totuus.
Kolmekymppinen kummityttöni ei ole koskaan tavannut isäänsä eron jälkeen siis 25 vuoteen.. Tämä oli ykköstyneen kakkosen tahto. Kakkosen naisen lapsille mies oli kyllä isänä.
Miksi pettävästä luuserista pitäisi taistella jonkun kanssa? Ainoastaan heikko itsetunto saa pitämään kiinni surkimuksesta kun ei haluta ns. hävitä toiselle. Päinvastoin, anna sen toisen naisen pitää petturin, nauttikoon tästä aikansa ja tulkoon jossain vaiheessa itse petetyksi. Sillä välin sinä olet löytänyt kunnollisen miehen ja nautit elämästäsi etkä ole haaskannut aikaasi moiseen roskakasaan.
Lapsilla yritetään paikata huonoa suhdetta, lapset vaan ovat työläitä ja usein suhde menee entistä syvempään alamäkeen niiden hankkimisen myötä. Seuraavassa vaiheessa petetään ja pidetään niitä samaisia lapsia tekosyinä jäädä surkeaan suhteeseen. Järjetöntä.
Mikä ******'miestäsi vaivaa??! Eihän kukaan voi olla tuollainen ****!
Terveisin:Eräs toinen vaimo
On todella surullista lukea tätä ketjua. Niin monella ihmisellä tuntuu olevan täysin hukassa aikuisuus ja vanhemmuus. Miehen ei pitäisi olla parisuhteessa lapsen asemassa, joka kyselee koko ajan omien tarpeidensä tyydyttämisen perään, vaan tasavertainen aikuinen, joka huolehtii lapsista ja lasten tarpeista. Ei kannata hankkia lapsia, jos ei osaa kantaa aikuisen vastuuta eikä ole tarpeeksi kypsä vanhemmuuteen. Kyky rakastaa rakentuu lapsuuden kiintymyssuhteissa. Rakastaminen on jotain ihan muuta kuin sitä, että huolehtii koko ajan siitä, että MINUN tarpeeni tulevat tyydytetyksi. Rakastava ihminen ajattelee muutakin kuin omaa takalistoaan.