Hei!
Olen 30v mies, ja haluaisin tässä kuulla muiden mielipiteitä, koskien erästä samanikäistä miespuolista kaveriani.
Olemme tämän kaverin kanssa tuttuja pitkältä ajalta, ihan kouluajoista lähtien. Nykyisin on alkanut tuntumaan, että onkohan kaveruudessa hänen kanssa enään mitään järkeä, kun meillä ei kertakaikkiaan enään jutut yksiin käy, ja hän on taantunut niin paljon viime vuosina, että siitä kaveruudesta ei juuri nykyisin enään mitään irti saa.
Tämä kaverini on varsinainen aikamiespoika, joka on asunut aina kotona, ja niin asuu vieläkin, paitsi viikot kun hän nyt opiskelee eri paikkakunnalla. Ennen kuljettiin baareissakin, mutta nykyisin hän ei lähde enään minnekkään, eikä häntä mikään kiinnosta. Emme näekkään enään kuin hyvin harvoin, itseasiassa emme ole tämän vuoden puolella nähneet ollenkaan, kun hän ei edes nykyisin pyydä heille, eikä hän tahdo minunkaan luo tulla, vaikka melko lähekkäin asumme. Viikonloppuillat hän on aina kotona, ja siellä ryyppää. En ymmärrä että mikä siinä kotona ryyppäämisessä on niin kivaa, ja miten hänen vanhemmat antavat niin tehdä. Hän on erittäin kiinni vanhemmissaan vielä, ja uskaltaa liikkua melkeinpä vain niiden tai veljensä kanssa. Hän ei edes kotikaupungissamme tahdo mihinkään lähtä edes päiväsaikaan, jos hänelle ehdotan, saati sitten mihinkään reissuun. Vanhempiensa kanssa hän on joskus jossain ruotsinlaivalla reissussa käynyt ja olen odottanut että pyytävät edes joskus minua matkaan, mutta turha toivo. Kaverini ilmeisesti haluaa tarkoituksella minua boikotoida, eikä hän edes Haaparantaan tahdo lähteä minun kanssa. Sinnekkin vain isän ja äidin kanssa. (Sen verran voin paljastaa, että asumme Oulussa) Että tällainen erakko.
Hankalan luontoinen hän on myös. Itse hän ei koskaan myönnä itsessään olevan vikaa, mutta arvostelee ja mahtailee muiden tekemisiä, etenkin minun. Itse tykkään käydä silloin tällöin tanssipaikoilla ja baareissakin, ja se häntä selvästi ärsyttää. Hän antaa ymmärtää, että vain se on kannattavaa miten hän tekee, eli ottaa kotona, kun se tulee halvemmaksi. Hänelle siis tärkein vain on se viina. Ei siis tavata muita ihmisiä. Selvästi hän minun menemisiä yrittää kontrolloida utelemalla, ja varmaan siksi että saa mahtailla, vaikka ne eivät häneltä ole pois. Muutenkin hän aina yrittää löytää huomautettavaa toisen tekemisistä, vaikka ne ei millään lailla hänelle kuulu, ja on ihan vihassa joskus ja huutaa että sun pitää tehdä niin. Myös kaikista muista asioista hän juonittelee, esim että miksi häntä ei kutsuta mihinkään, vaikka itse ei ole aktiivinen pitään yhteyttä keneenkään, ja juonittelee siitä jos minä olen ollut jonkun luona viikonloppuiltana, ja keksii siitä hyvän syyn minua syrjiä, kun häntä ei kutsuta ikinä. Olen sanonut hänelle että pitää heittää turhat virallisuudet pois, ja olla itsekin menossa ja aktiivinen, mutta ei hänelle vain mene perille. Kaiken hän siis kääntää jotenkin negatiiviseksi, että saa esittää loukkaantunutta, ja hyvin herkästi kääntää kaiken minua vastaan.
Ne harvat kyläilyreissutkin heillä joskus viikonloppuiltoina, ovat olleet pikemminkin masentavia kuin hauskoja. Hän ei juttele juuri mitään, vaan on hiljaa ja poissaolevana, ja ryyppää. Sitten kun tarpeeksi humaltuu, niin hän mitään sanomatta painuu omaan huoneeseen katsoon pornoa. Joskus hän on alkanut soittaan suutakin, kun on humaltunut ja siinä ovat vanhemmat vain kummissaan katsoneet. Varmaan hekin väsyneitä sellaiseen.
Tällä kaverillani saattaa olla joitain sosiaalisia ongelmia, joille hän ei itse mitään voi, mutta kuitenkin olen alkanut esittään itselleni suuria kysymyksiä, että kannattaako tuollaisen kanssa enään kaveerata. Mielipiteitä odottelen.
Olen 30v mies, ja haluaisin tässä kuulla muiden mielipiteitä, koskien erästä samanikäistä miespuolista kaveriani.
Olemme tämän kaverin kanssa tuttuja pitkältä ajalta, ihan kouluajoista lähtien. Nykyisin on alkanut tuntumaan, että onkohan kaveruudessa hänen kanssa enään mitään järkeä, kun meillä ei kertakaikkiaan enään jutut yksiin käy, ja hän on taantunut niin paljon viime vuosina, että siitä kaveruudesta ei juuri nykyisin enään mitään irti saa.
Tämä kaverini on varsinainen aikamiespoika, joka on asunut aina kotona, ja niin asuu vieläkin, paitsi viikot kun hän nyt opiskelee eri paikkakunnalla. Ennen kuljettiin baareissakin, mutta nykyisin hän ei lähde enään minnekkään, eikä häntä mikään kiinnosta. Emme näekkään enään kuin hyvin harvoin, itseasiassa emme ole tämän vuoden puolella nähneet ollenkaan, kun hän ei edes nykyisin pyydä heille, eikä hän tahdo minunkaan luo tulla, vaikka melko lähekkäin asumme. Viikonloppuillat hän on aina kotona, ja siellä ryyppää. En ymmärrä että mikä siinä kotona ryyppäämisessä on niin kivaa, ja miten hänen vanhemmat antavat niin tehdä. Hän on erittäin kiinni vanhemmissaan vielä, ja uskaltaa liikkua melkeinpä vain niiden tai veljensä kanssa. Hän ei edes kotikaupungissamme tahdo mihinkään lähtä edes päiväsaikaan, jos hänelle ehdotan, saati sitten mihinkään reissuun. Vanhempiensa kanssa hän on joskus jossain ruotsinlaivalla reissussa käynyt ja olen odottanut että pyytävät edes joskus minua matkaan, mutta turha toivo. Kaverini ilmeisesti haluaa tarkoituksella minua boikotoida, eikä hän edes Haaparantaan tahdo lähteä minun kanssa. Sinnekkin vain isän ja äidin kanssa. (Sen verran voin paljastaa, että asumme Oulussa) Että tällainen erakko.
Hankalan luontoinen hän on myös. Itse hän ei koskaan myönnä itsessään olevan vikaa, mutta arvostelee ja mahtailee muiden tekemisiä, etenkin minun. Itse tykkään käydä silloin tällöin tanssipaikoilla ja baareissakin, ja se häntä selvästi ärsyttää. Hän antaa ymmärtää, että vain se on kannattavaa miten hän tekee, eli ottaa kotona, kun se tulee halvemmaksi. Hänelle siis tärkein vain on se viina. Ei siis tavata muita ihmisiä. Selvästi hän minun menemisiä yrittää kontrolloida utelemalla, ja varmaan siksi että saa mahtailla, vaikka ne eivät häneltä ole pois. Muutenkin hän aina yrittää löytää huomautettavaa toisen tekemisistä, vaikka ne ei millään lailla hänelle kuulu, ja on ihan vihassa joskus ja huutaa että sun pitää tehdä niin. Myös kaikista muista asioista hän juonittelee, esim että miksi häntä ei kutsuta mihinkään, vaikka itse ei ole aktiivinen pitään yhteyttä keneenkään, ja juonittelee siitä jos minä olen ollut jonkun luona viikonloppuiltana, ja keksii siitä hyvän syyn minua syrjiä, kun häntä ei kutsuta ikinä. Olen sanonut hänelle että pitää heittää turhat virallisuudet pois, ja olla itsekin menossa ja aktiivinen, mutta ei hänelle vain mene perille. Kaiken hän siis kääntää jotenkin negatiiviseksi, että saa esittää loukkaantunutta, ja hyvin herkästi kääntää kaiken minua vastaan.
Ne harvat kyläilyreissutkin heillä joskus viikonloppuiltoina, ovat olleet pikemminkin masentavia kuin hauskoja. Hän ei juttele juuri mitään, vaan on hiljaa ja poissaolevana, ja ryyppää. Sitten kun tarpeeksi humaltuu, niin hän mitään sanomatta painuu omaan huoneeseen katsoon pornoa. Joskus hän on alkanut soittaan suutakin, kun on humaltunut ja siinä ovat vanhemmat vain kummissaan katsoneet. Varmaan hekin väsyneitä sellaiseen.
Tällä kaverillani saattaa olla joitain sosiaalisia ongelmia, joille hän ei itse mitään voi, mutta kuitenkin olen alkanut esittään itselleni suuria kysymyksiä, että kannattaako tuollaisen kanssa enään kaveerata. Mielipiteitä odottelen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen tehnyt niin, että jos pidemmän aikaa jonkun henkilön seurassa olon jälkeen on aina tullut paha olo, pahempi kuin ennen tapaamista, ja jo hänen ajattelemisensakin aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa, olen jossain vaiheessa lopettanut yhteydenpidon kokonaan.
Olen ennen lopullista välien katkaisemista usein yrittänyt puhua heille heidän käytöksestään, esim. lopettamaan jatkuvan pahanpuhumisen tai huomauttanut siitä, että he eivät koskaan kuuntele kun puhun heille tms. ja jos tämä ei ole auttanut, vaan negatiivinen käytös on yhä edelleen jatkunut, olen lopettanut yhteydenpidon.
Miksi olla huonossa seurassa? Miksi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka saa sinulle aina vain huonon olon aikaiseksi? Ystävän seuran pitäisi olla kohottavaa, mukavaa ja sellaista, että tapaamisen jälkeen on parempi olo kuin ennen sitä.
Jos et halua välejä kokonaan katkaista "kauan tuntemisen" vuoksi, ota etäisyyttä ja ole niin harvoin tekemisissä kuin suinkin. Eli kutsutaan vain häihin, tupareihin ym. tupperwarekutsuihin, joihin vain täytyy saada mahdollisimman paljon tuttuja kerättyä.
Kuulostaa siltä, että kaverisi saattaa olla masentunut, introvertti, narsistinen tai jotenkin vaikka paljon pahemminkin mielenterveysongelmainen. Skitsofreniakin saattaisi sopia kuvaan.
Sinun on vain hyväksyttävä, että tyyppi on tuollainen kuin on, ei hän siitä muutu, ja jos et halua olla tuollaisen tyypin kanssa tekemisissä, älä ole! Itse lopettaisin aktiivisen yhteydenpidon kokonaan. Ottaisin ainakin reilusti etäisyyttä ja olisin ääriharvoin tekemisissä, ehkä jopa katkaisisin välit kokonaan.
Listaa hemmon hyvät puolet ja mitä hyviä asioita hän elämääsi tuo, ja sitten ne negatiiviset... Siitä näet kummalle puolelle vaaka kallistuu...
Tälle kaverille on varmaan tärkeää, että kannustat häntä ja et jätä. Tavallaan olet hänelle ennemmän tukija ja rohkaisija, ettei hän syrjäytyisi. Kyllä ystävyyteen kuuluu uskollisuus ja rinnalla kulkeminen kun toinen on heikoilla. Saatat itsekkin joutua tilnteeseen, että olet heikoilla ja on kiva, että entiset kamut eivät unohda vaikeina aikoina.Se kai sen onkin sitä syvintä ystävyyttä.
Tämä mies on selvästi masentuntu ja hänellä on ongelmia.
Miehellä on ongelmia, joita sinä et voi ratkaista. Hän on myös sinulle kateellinen, kunolet päässyt itsenäisen elämän alkuun, mutta hän ei. hän tuntee siis itsensä huonommaksi, mikä on kateuden perussyy, siitä johtuu ilkeä käytös.
Ei ystävyyttä kannata jatkaa, jos se kerta toisensa jälkeen tuottaa pahaa mieltä. Voisit ehkä sanoa hänelle, että sinusta hän tarvitsee apua, koska on niin eristäytynyut. Voihan olla, että hän jo käy terapiassa. Ole yhteyksissä häneen mahdollisimman harvoin, äläkä toivo häneltä mitään, niin ei tule pettymyksiä. Jos myöhemmin hänen tilanteesa paranee, voitte taas olla parempia kavereita.