Ihmettelen miten jos kakkonen tulee salasuhteessa raskaaksi niin millaista se elämä on. Salata kokoajan? Ei voi kertoa isästä mitään. Mitä onnea se lapsi voi tuntea kun asioita salataan. En voisi aatellakkaan sellaista elämää.
kakkosen lapsi
kuhan vaan touhotettaan
49379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Mun tapauksessa yh-kakkonen valehteli itse omille lapsilleen, että kotona vieraileva äidin poikaystävä on poikamies. Lienee yleistä, että kakkonen valehtelee ja joutuu valehtelemaan ja salailemaan, sitä sun tätä, omassa lähipiirissään, duunissaan etc.
....tähän vastaisin, että ei ole yleistä. että kakkonen joutuu valehtelemaan. enemmän se vaimo joutuu selittelemään (tai ehkä sortuu valehtelemaankin), kuis miehelle on pompsahtanut lapsi lisää, mikä ei ole vaimon kanssa tehty.
Missä sitä rassua esitellään? Mummin synttäreilläkö koko suvulle?
Kyllä, mummin ja vaarinkin synttäreillä. Omilla synttäreillä. Sukulaisten synttäreillä. Onpahan isänkin sukulaiset käyneet katsomassa ja ihastelemassa. Kyllä se varmaan hirveältä tuntuu vaimosta, että kakkosen lasta ja hänen äitiään eivät hyljeksi muut kuin tämä vaimo (ja tietenkin hänen läheisensä). Onneksi ei taida ihan kaikkea tietää...
Mutta hei, se on vain elämää!
Ja jos voi noin itsekkään päätöksen tehdä niin tokkopa on vahinko. Kyllä se on pitkän harkinnan tulos. Kiimasta ukkoa kun voi sumuttaa silmään ihan miten vaan.
Jokainen kakkonen vakuuttaa käsi sydämellä,ja netissäkin, raskautensa, lähes ilman poikkeuksia, olleen aina vahinko. Vahinkoja tuntuu tapahtuvan aina kakkosille, mutta ei tapahdu yhtä yleisesti avioliitossa oleville vaimoille.
Voi salli mun nauraa!!! Kuinka yleistä onkaan, että aviomies ei haluaisi enää lasta, mutta vaimo vaan menee ja tekee sellaisen tai montakin! Voi hyvä typeryys sentään kommenttiasi... Päivän naurut, kiitos.
Hei, minä olen varmaan sitten se poikkeus! :)
Vakuutan käsi sydämellä, että minun raskauteni ei ollut vahinko! En tietenkään kertonut aikeistani miesystävälleni, joka oli toisen ukko. Halusin lapsen ja olin valmis tekemään sen vaikka yksin. Ja tuo mies sattui olemaan kierroksessa silloin. Ja hällä on hyvät geenit. ;)
Miksi ihmeessä kertoisin lapselleni isän olleen naimisissa hedelmöittymisen aikaan toisen kanssa? Kun ei näe isäänsä, ei olla yhteyksissä, kukapa hänelle kertoisi.
Minä kerron kyllä. Mutta kun aika on sopiva ja hänkin ymmärtää enemmän asioita.
Ja uskotko, alkuperäinen kirjoittaja, minun lapseni on hyvin onnellinen ja onnekas. Lämmin rakastava koti, jossa vanhempi, kuka kuuntelee, on läsnä ja osallistuu lapsensa elämään. Toista se on nykyään niin monessa perheessä, missä isä ja äiti.
Ap kysyy: tietääkö mies lapsesta. Entä hänen vaimo?
Ei tiedä. Pistin poikki heti kun tiesin olevani raskaana. Ei miehestä kuitenkaan kunnon isää olisi saanut, ei vaikka olisimme menneet yksiin ja perustaneet perheen. Komea, raamikas ja pitkä, mutta luonne kasvanut vellipöksyksi. En perheenisää ollut itselleni etsimässä, halusin lapsen.
Ja nyt kaikki maailmanparantajat huutakaa vaan, että isällä on oikeus tietää jne jne jne... Ja toiset huutakaa että vaimon tulee saada tietää jos mies pukkaa lapsia jollekin toiselle naiselle jne jne jne...
Tämä oli minun valintani. Ja minun sekä lapseni elämä. Eikä loppupeleissä kuulu muille. Ei edes tälle miehelle, joka lapsen siitti sisälleni. Hän on ehkä onnellisempi tietämättömänä, hänen vaimonsa varmasti on. Ja aivan varmasti minä olen onnellisempi näin ja lapseni on jo nyt hyvin onnellinen natiainen.
Toisaalta tuo on miehen vaimoa kohtaan oikein. Itse tiedän mitä helvetti on käydä kun mies pistää paksuksi kakkosen. Ja kun itse haluat lapsen ja pidät mölyt mahassasi niin kukaan ei kärsi
Kyllä lapselle on suurin onni kaksi rakastavaa vanhempaa.Tällä palstalla saa parisuhteesta ja avioelämästä täysin kieroontuneen kuvan.Onnellisesti aviossa olevia pareja on paljon, joiden ei tarvitse selitellä kummallisuuksia lapsilleen.
Ei ole totta!!! Siis kukaan vaimo voisi noin ajatella!! Mä haluaisin tietää heti paikalla, jos mun mies olis pannut paksuksi jonkun toisen naisen. En mä haluais elää sellaisessa liitossa, missä toinen elää ihan omaa elämäänsä ja mä vaan kuvittelisin kaiken olevan hyvin! Ei helvetti, ei sitä!!
Miin minäkin olin sitä mieltä ennen ett jos pettää niin se on siinä....joutuu nöyrtymään elämän edessä. Olisin mielellään jäänyt kuulemata uutisesta. Elämäni olisi varmaan helpompaa. Mies oisi joutunut kärvistelemään pahemmin. on noita juttuja kuullut että aviopuolisolle kuolinvuoteella on vasta tunnustettu synnit. He vaan on eläneet omien virheittensä kanssa. Tervaskantoja. Nykyään pitää sitten kertoa ja laittaa kokoelämä paskaks. Turha sen kommentoida joka ei ole elänyt tätä elämää. Ei todellakaan tiedä mistä puhuu.
Sinä ajattele noin, joku toinen vaimo ajattelee toisella tavalla. Itse tulin raskaaksi ukkomiehelle, ja kun mies kertoi vaimolleen siitä, vaimo halusi lapsen hänelle ja miehelle!
Mielenkiintoinen veto vaimilta. Melkein käy jo sääliks tota miestä. Miten kävi lopulta?
Päädyin aborttiin. Minulla on jo ennestään lapsia aiemmasta liitostani, joten jouduin ajattelemaan todella isoa kokonaisuutta. Tein päätöksen ajatellen lapsiani, paljon myös sitä syntymätöntä lastani, että minkälaiseen tilanteeseen hän tulisi. Pahimmillaan se olisi ollut aivan hirveää.
Tapahtuneesta on nyt reilu vuosi ja kadun kyllä valintaani. Ei sillä, etteikö se olisi ollut oikein, mutta kaduttaa, että luovuin omasta lapsestani kuitenkin ainakin osittain pettävän ukkomiehen takia (ja kaiken sen sekamelskan mikä hänen mukanaan tuli).
kommentoin, kun olen elänyt sitä elämää. mutta en suostunut elämään kauaa. pistettiin talo myyntiin, lapset mulle ja muutto toiselle paikkakunnalle. mies jäi yksikseen. oli vissiin, tuttujen mukaan yrittänyt päästä sen kakkosensa kotilieden äärelle, mutta eipä sekään enää huolinut. ja sitten yritti takaisin mun suosioon. arvaat ehkä miten kävi...
elellään lasten kanssa oikein mukavasti vähän kauempana pääkaupunkiseudulta, missä asuttiin siis ennen. ja elämä alkaa hymyilemään! paremmin, kuin oikeastaan koskaan sen miehen kanssa.
en ymmärrä heitä, ketkä pystyvät jäämään liittoon enää tollasen teon jälkeen. yritin itse, mutta ei siitä vaan tullut mitään. luotto mennyt täysin. se kakkonen lapsensa kanssa oli kun punainen vaate mulle, en uskonut senkään suhteen täysin loppuneen. musta tuli ahdistunut kyylä, itsetunto nollissa ja vahtasin mieheni joka liikettä. ekaa kertaa elämässäni kuolema oli ajatuksissani päivittäin.
sit tajusin, että elämä ei voi olla vain sitä. vaati mielettömän ponnistuksen, mutta pääsin irti. onneks mulla on hyviä läheisiä ystäviä, jotka jaksoivat kuunnella ja olla tukena. muuten ei oltais varmaan enää tässä.
Lapsesi ennemmin tai myöhemmin tahtoo tietää isästään, tulee sinua vihaamaan kun et sitä kerro. Ei kiva kun äitinä on huora, et tule ikinä saamaan anteeksi tekoasi! Itsekkyytesi ei sinua lohduta vanhana kun teet yksin kuolemaa, sitä saa mitä tilaa.
No olipas tekstiä... Kylläpä sinua on satutettu ilmeisesti tällä aiheella, kun noin pahasti manaat. Otan osaa sinun armottomaan elämääsi, joka on tehnyt sinusta noin katkeran.
Ja pikku pointti, huora=maksullinen nainen. Kumpi on yleensä miehelle kalliimpi, vaimo vai rakastajatar? ........
Miten niin, ettei isästä voi kertoa mitään? En nyt yleisesti tiedä, miten ykköset, kakkoset ja kolmoset suhtautuvat lastensa iseihin, mutta ei niitä ainakaan minun tietääkseni ole tapana salailla. Varsinkin jos mies itse on allekirjoittanut isyytensä.
Outo ajatus....
Jos syystä tai toisesta isää ei näy (mikä voi aivan hyvin tapahtua avioeronkin jälkeen, tai jopa avioliitossa), niin sittenhän se on äidin tehtävä saada lapsi tuntemaan olonsa rakastetuksi kummankin taholta, mutta että isä vaan ei pysty olemaan aina paikalla.
Eihän se nyt suurempaa tiedettä tai taidetta vaadi.
On se jonkun mielestä tosiaan äidin tehtävä saada lapsi tuntemaan itsensä rakastetuksi isänsä taholta, jos isä on häipännyt saman tien.Ei minusta.
On olemassa myös esimerkillisiä miehiä, miksi valehdella lapselle.
En nyt ymmärrä. Lapselleko pitäisi kertoa, että isä hävis saman tien kun sai susta tietää? Että isäs on paska jätkä... Miksi lapselle pitäisi tällaisia kertoa. Eihän sitä valehtele, jos sanoo, että isä ei pysty olemaan paikalla. Sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha, sitten sitä voi kertoa tarkemmin hedelmöittymistä edeltävistä olosuhteista ja siitä, mitä tapahtui sen jälkeen. Mutta silti lapsen tunteet huomioon ottaen.
Sitä paitsi isä haluaa hyvin monesti muodostaa suhteen myöhemmin lapseensa. Jos äiti on kertonut tällaisia häipymis-paska-juttuja, moniko haluaa heti innoissaan tutustua isäänsä?
Elämässä yleensäkään ei kannattaisi polttaa siltoja. Varsinkaan lapseltaan suhteessaan isään!!
**'''''''''''''''
Jos syystä tai toisesta isää ei näy (mikä voi aivan hyvin tapahtua avioeronkin jälkeen, tai jopa avioliitossa), niin sittenhän se on äidin tehtävä saada lapsi tuntemaan olonsa rakastetuksi kummankin taholta, mutta että isä vaan ei pysty olemaan aina paikalla.
'''''''''''''''''''''
Tuo on kyllä aika kauniisti kirjoitettu ajatus. Omalla kohdalla lasteni isää ei avioliiton aikana juuri näkynyt. Halusin kuitenkin lasten kokevan olevansa rakastettuja silti kummankin vanhemman osalta. Jotenkin kai siinä onnistuinkin. Pitkällä tähtäimellä vanhemmuus on kuitenkin elinikäinen prosessi. Lasten ollessa teini-ikäisiä erosimme lasten isän kanssa.
Lasteni isä ei jotenkin ollut kypsä olemaan läsnä pikkulapsien elämässä. Nyt lapset ovat nuoria aikuisia ja suhde isään on nyt kahden aikuisen välinen suhde. Miehelle selkeästi helpompaa on kommunikoida "aikuisten" lasten kanssa kuin taaperoiden.
voi kuule, ei elämästä tartte tehdä niin vaikeata. jos joku kysyy isästä, sitähän vaan sanoo mikä on totuus: emme ole enää isän kanssa yhdessä (jos se on totuus, jos tilanne on toisenlainen, silloin tietenkin mennään sen mukaan). ei siinä sen kummempaa. niin tavallinen tarina. ei siinä kukaan ala tivaamaan, onko lapsen isä naimisissa toisen kanssa.
ja niille, keille asia äidin mielestä kuuluu, kerrotaan totuus. luuletko, että kakkonen jotenkin häpeää suhdettaan tai lastaan? ei tietenkään. ei hän ole ketään pettänyt. ja tyypillisesti mies on vielä valehdellut kakkosellekin maat ja taivaat, joten kakkosella voi olla hyvinkin erilainen tarina kerrottavanaan koko suhteesta, kuin vaikkapa vaimolla, kenelle mies on kertonut eräänlaisen version totuudesta.
Maailma on täynnä vapaita, rehellisiä poikamiehiä, joista iso osa haluaa myös isäksi. Outoja naisia olette te, jotka ette sellaista löydä, vaan valitsette (kyllä, valitsette ihan itse) lapsenne isäksi ukkomiehen. Ymmärrän kyllä eronneita yh-vanhempia, he ovat ainakin vilpittömästi luottaneet, että lapsi saisi molemmat ja hyvät vanhemmat. Lastaan voi rakastaa jo ennen kuin laittaa hänet alulle, ja ajatella hänen elämänsä jo etukäteen mahdollisimman hyväksi.
Mäkin ihmettelen.
Mulla on kokemusta vain ihan täysipäiväisestä tasapainoisesta isästä, joka oli läsnä yhtä lailla kuin äiskäkin.Siksi kai en osaa ymmärtää tällaisia ollenkaan.
Ei kai sille mitään voi, jos mies lähtee toisen naisen matkaan.Sen mäkin ymmärrän, että parasta kumpikin alkujaan yritti.En mä kyllä alkaisi tyhjästä miestä kehua, jos lähtisi.Millaisen miehenmallin lapsi saisi?Isillä ei nyt vaan ole mahdollisuuksia olla paikalla.Mä uskon että lapsille on parempi olla rehellinen.
Siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi, ei sinänsä valita isää. Jos on vahingosta kyse. Siinä vaiheessa valitaan, haluaako itse olla äiti vai ei.
Turha teidän vaimojen oikeasti täällä on länkyttää. Samalla tuomitsette näiset, jotka hedelmöitetään (ilman isejä). Naiset, jotka adoptoivat yksin (jos onnistuu). Hyvin kevyesti hökäisette, että lapselle on paras kaksi vanhempaa tai siis siinä tapauksessa että on yritetty yhdessä, niin "saa" olla yksinhuoltaja.
Yrittäkää astua vähän ulos siitä omasta vaimon karsinastanne ja miettiä, mitä kaikkia vaihtoehtoja maailmassa on. Täällä uskottomuuspalstalla katkeruuttanne mäkätätte, kun joku nainen onkin tehnyt lapsen teidän kultakimpale-ukollenne. Hei, se nainen halusi tulla äidiksi. Jos oikea biologinen isä ei istu isän rooliin, ehkäpä jonain päivänä tilalla on isäpuoli.
Joka tapauksessa lasten onnellisuus ei riipu siitä, onko vanhempia yksi vai kaksi. Se riippuu siitä, että häntä rakastetaan ja kohdellaan, miten rakastava ja huolehtiva täysipäinen vanhempi kohtelee.
Ei kukaan, eivät vaimotkaan, ole katkeria isättömien lasten yksinhuoltajaäideille! Isättömiä lapsia ja heidän äitejään säälitään ja autetaan, jos voidaan.
Kaikki tietävät että on sellaisia naisia, jotka tietoisesti päättävät tehdä yksin lapsen. Yleensä he ovat hyvässä ammatissa eivätkä enää teini-iässä. Aika moni yksinhuoltaja sen sijaan on 'ajautunut' osaansa,sellaiseen että isää lapsella ei koskaan ole ollut kodissaan. Heitä asuu köyhänä lähiössä, heitä näkee usein valittavan lehtienkin palstoilla surkeaa köyhyyttään.
Siitä huolimatta, että yksinhuoltaja voi tarjota tasapainoisen kodin, rakkautta, jos ei taloudellista turvaa, lapsella olisi oikeus myös isään ja isän puuttuminen hänen elämästään on säälin arvoinen asia. Isättömyys näkyy ulkopuolisille aina kun isättömän lapsen kohtaa, ei voi olla ajattelematta hänen tilannettaan. Tv:isättömän lapsen sukulainen
Mmm...Kerrohan minulle, miten isättömyys näkyy aina kun isättömän lapsen kohtaa? Kerro ihmeessä, kun olen sellainen koko ikäni ollut. Onko se joku leima otsassa? Vai enkö kenties osaa käyttäytyä, niinkuin kahden lapsen omaava lapsi?
Niin. Ja me emme ole äitini ja sisareni kanssa koskaan kärsineet köyhyyttä lähiössä....
En yleensä sorru arvostelemaan näin rankasti kenenkään mielipiteitä, mutta tekstisi on aikamoista sontaa.
Seuraan isättömän poikalapsen elämää. tai isä on, mutta harvoin näkee poikaansa. Mieluummin ei näkisi koskaan, sillä pojan isäkaipuu on suuri, on surullista kuulla pikkulapsen haaveita ja toiveita ja tarinointia isästään, joka ei välitä. Isähahmoksi hänen naisellisesta äidistään ei ole, ei osaa auttaa missään poikien jutuissa. Pojan suurin ilo on kun harvoin pääsee joskus kaukana asuvan miessukulaisen kanssa kalaan tai metsälle.
Pelaamassa käy, siellä on miesvalmentaja, ja pojalle tärkeä. Mutta valmentajalla on monta kaitsettavaa. Opettajat ja kasvattajatkin tuppaa olemaan naisia lähes kaikki. Pojasta kasvaa varmasti hyvä ihminen ja äiti on parasta laatua. Mutta isän puuttuminen on silti suru, ei siitä mihinkään pääse eikä sitä korvaa isähahmovalmentaja tms.
Esimerkkisi on yhden äidin yksi poika. Miten ihmeessä edes viitsit yrittää yleistää tuota sopimaan kaikkiin maailman tapauksiin?
Minä olen mies itse. Ja tosiaan, isämme ei ole ollut kuvioissa mukana niinkuin nimimerkkinikin kertoo. Mutta ei mulla ole ollut mitään tarvetta tarinoida mistään isänkuvasta tai muusta. Äitini kertoi kun olin täyttänyt 15 vuotta, siskoni 13 vuotta, mitä oli tapahtunut. Ja ymmärrän, miksi odotti siihen asti ja ne asiat eivät muille kuulukaan. Siihen asti totuimme vaan ajatukseen, että isä asuu kaukana ja ei ole elämässä mukana. Piste.
Olen päässyt kalaan, pelaamaan jalkapalloa joka viikko ja poikien kanssa aika kolttoset tehtiin aikanamme. Mistään en paitsi jäänyt! Olihan mulla kavereita, keiden isät makasivat viikonlopun sohvalla ryypäten ja räyhäten, viikolla istuttiin hiljasina tietokoneen äärellä. Tai eräskin tapaus isä oli, hyppäs vieraissa koko ajan ja äiti makas vaan sängyssä sairastamassa kun oli niin masiksissa sen takia. Että mistä jäin paitsi???
Mulla oli hyvä lapsuus. Ja ihan mieheksi olen kasvanut, enkä vain itse näin ajattele. Naimisissa jo 8 vuotta, ja voisin sanoa että onnellisesti.
Olemme yhtä mieltä kaikki siitä, että parempi ilman isää kuin huonon isän kanssa. Mutta on hyviäkin olemassa, sellainen olisi lapsen paras.
Totta kai. Hyvä isä ja hyvä äiti (ja päästään määrittelyyn, mikä on "hyvä"...). Siitä lapsi varmaankin saisi parhaat palikat leämää varten. Mutta sellaista unelmaperhettä harva tuntee tai edes kaukaa näkee. Kait niitäkin on. Todennäköisyyslaskelmat sanoisivat niin.
Ei ollut vahinko kun kaksosemme salvar alkunsa. Khan normaalia lapsiperheen elämää. Lapsia on tullut lisääkin. Alusta asti mies oli elämässämme. Jätti vaimonsa koska suhde oli jo kuollut ja halusi eron. Avioliitossa asumme, toisin kuin he ennen minua.
Pelkäätkö että pettää taas, vai miksi tällä palstalla vierailet? Sulla on nimittäin raaka epäempaattinen mies. Ex-vaimon näkökulmalta, onneksi oma pettäjä-ex ei noin julma ollut minua kohtaan kuin sun mies oli ex-vaimoaan. Sen pahemmin ei enää voisi pettämisen lisäksi loukata kun tehdä vielä lapsiakin tietoisesti puolison selän takana.
HS tänään kertoo totuuden yksinhuoltajuusta, "nopein tapa köyhtyä". 37% yksinhuoltajia kaikista alueen perheellisistä on Itä-Helsingissä, 30% Myyrmäessä Vantaalla. Vain 12% on yksinhuoltajia rikkaassa Östersundomissa. Asiantuntijat kertovat "yksinhuoltajien alueellinen keskittyminen huolestuttaa, alueidrn tarhoissa ja kouluissa on vaikeampaa kuin muualla, yksinhuoltajaperheessä varttuminen altistaa monille sosiaalisille ongelmille."
Haastateltua yh-äitiä ei huolestuta:"yksikin turvallinen vanhempi riittää, missään en ole törmännyt yh-ressukoihin".
Sivullisena, törmään heihin jatkuvasti, lähiökapakoissa, -kaupoissa ja Itäkeskuksessa työntelemässä lastenrattaita keskellä työpäivää. Ja ressukoiksi kutsun vain heitä, jotka käyttäytyvät huomiotaherättävästi tupakoiden ja kiroillen lastenrattaiden vieressä, yliäänekkäästi tms. Kirjoitan tätä paraikaa Itäkeskuksen kahvilassa edessäni äiti ilman sormusta rattaineen, siirrellen vauvaa niin huolimattomasti että pelkäsin vauvan putoavan.
Mistä sinä tiedät onko ne kaikki röökiä vetävät sormuksettomat lapsiaan huonosti kohtelevat työttömät muijankutaleet yksinhuoltajia, oletko jokaiselta ihan kysynyt asiaa?
Mun naapurusto on täynnä noin käyttäytyviä työttömiä naisia, ja kaikki on ihan parisuhteessa olevia. En ole jokaisesta tietoinen ovatko avioliitossa vai avoliitossa, mutta osan tiedän olevan naimisissa, eivätkä he monetkaan sormuksiaan käytä kuin vain juhlallisemmissa tilaisuuksissa. Sehän on helpompaa olla ilman sormusta, kun vauvan paskavaippojen kanssa säätää ja sählää, ei tarvi pelätä että sorumus unohtuu vaikka johonkin kahvilan tai kaupan vessaan, kun sen riisuu vaipanvaihdon ajaksi, vai onko sulla tapana kantaa vauvasi paskaa ja siis kaikkia mukana tulevia kivoja bakteereja käsissäsi sormusten alla muhimassa? Varmaan teillä on sitten vatsatauteja aika usein, ja levität sitä samaa paskaa ja vatsatauteja joka paikkaan, missä käyt... No ihmisten joukossahan on kyllä monenlaisia suttu -sannoja ja -samppoja.
Nyky -naiset nyt vaan valitettavasti on tuollaisia posket lommolla kessua vetäviä äijämäisesti käyttäytyviä ja kiroilevia, ja lapsiaan huolimattomasti kohtelevia ja rasitteena pitäviä. Erityisesti ne naimisissa olevat... Sen sijaan jos joku tahtoo vain lapsen ja etsii miehen siittämään (vaikka nyt ukkomiehenkin), niin eikös sellainen nainen oletettavasti pidä aarteena sitä lastaan, sehän nyt todellakin on haluttu lapsi... Ei mikään "nyt kaikki muutkin menee naimisiin ja lisääntyy, minunkin pitää..." -tyyliin tehty, niin kuin kovin monet lapset on.
Kun tässä on nyt länkytetty paljon niistä kakkosista jotka "vahingossa" tulevat raskaaksi, niin eiköhän liene yleisempää vaimoilla tuo "hupsista keikkaa, olen raskaana, ylläri pylläri" -käytös. Itse tiedän montakin jotka alkavat "kiltiksi" (= antavat viimein sitä toosaa ukolleen pitkän kuivan kauden jälkeen) kun ukko alkaa puhua erosta, ja sitten on kohta maha pystyssä "hups! Mites se nyt tollee..."
Tiedän myös yhden ukkomiehen, joka pettää vaimoaan siksi, kun ei luota siihen että vaimo huolehtii ehkäisystä (on tullut monta kertaa "vahingossa" raskaaksi...). Yleensä näissä perheissä joissa se vaimo aina "unohtaa" sen ehkäisyn lapset on heitteillä, sillä hehän ovat vain välineitä pitää jo kuollut liitto kasassa. Sanokaa vain että mies voi lähteä, joo niin voi - mutta aika harvassa sellaiset miehet on, jotka lähtevät lätkimään kun on juuri syntynyt uusi lapsi.
En tiedä oliko sormukseton äiti yh enkä edes, jos luet uudestaan, sellaista väittänytkään. Yleisen elämänkokemuksen mukaan tätä voi epäillä, mutta ei tietää.
Vihjaat ainakin, että kyseessä on juuri yh... Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei voi tuollaista epäillä ja päätellä, sillä kuten sanoin - ihan avioliitossa ja avoliitossa olevatkin käyttäytyy täsmälleen kuvailemallasi tavalla, ennemmin on sääntö kuin poikkeus nykyään varatuilla naisilla tuollainen käytös.
Luulen että yh:t on pakostakin tunnollisempia ja parempia äitejä, kun tietävät että ne tenavat on todellakin vain äitiensä varassa, ja tiedostavat myös ihmisten ennakkoasenteet (tuollaiset kuin sulla ja muilla tähän kirjottaneilla), ja että ovat suurennuslasin alla ja kytättävänä koko ajan, että "mitäs se huono yh -äippä nyt siellä mokailee...? Voi, voi lapsella on flunssa, kyllä on paska äiti ja huonosti hoitanut kun on lapsikin saanut flunssan! Pitää mennä heti taloyhtiön juoruämmä -köörille kertomaan..."
Ja suurin osa yh -äideistä on edelleen niitä eronneita naisia - ei suinkaan jonkun satunnaisen panon tai ukkomiehen kanssa lisääntyneitä sinkkunaisia. Eikö silloin ole vika jo siinä ex -miehessä ja lasten isässä, jos ei hän huolehdi elareista, ja omalta osalta lapsistaan? Viittaan tällä siihen, että yksinhuoltajuus on nopein tapa köyhtyä... Ja muuten - onko se raha sitten kaikki kaikessa? Ainakin monelle tällä palstalla kirjoittelevalle tuntuu olevan. Kaikki paska ja nöyryytys siedetään, kunhan vain ei tule eroa, ja menetetä niitä miehen tuloja! Missä on tällaisten naisten itsekunnioitus? Millaiset on elämänarvot? Raha, raha ja raha - muullako ei väliä?
On se vaan hurjaa katsoa vastapäätä olevan talon parvekkeittenkin elämää (itse pitkällä sairaslomalla ja kotiin sidottuna sen vuoksi tällä hetkellä, joten ajankuluksi tulee katseltua kevään tuloa ikkunasta ja nähtyä siinä sivussa monenlaista...), kun siellä raskaana olevat aviovaimot vetää kessua 15 min. välein (minulla tekee pahaa ajatella sitä kohdussa tukehtumaisillaan kipristelevää vauvaa, jota jatkuvasti vielä tukehduttamisen lisäksi myrkytetään - mutta äippiensä mielestä ei ole mitään ongelmaa - kunhan äippä saa hermosauhunsa... Minä, minä, minä -asenne jyllää vahvana...), toiset vauvanvaunun vieressä - no saapa se pieni kohdusta putkahtanut nikotinistikin annoksen ainakin tupakansavua, ehkä helpottaa vieroitusoireita? Vissiin hermostuneita on nuo äidit, aviovaimot... Miksihän kun se avioliitto on niin autuaaksi ja onnelliseksi tekevä?
Veit sanat suustani. Itse eronneena yhteishuoltajana olen miljoona kertaa tuon edellisen kirjoittajan tapaisten ihmisten ennakkoluuloihin törmännyt. Mutta ei se mitä. Luulkoot mitä luulevat, tehkööt johtopäätöksiä omassa pikkusielussaan. Sehän vaan kannustaa meitä eronneita entistä paremmin huolehtimaan omista ihanista lapsista. Väitän, että monet meistä huolehtii paremmin lapsistaan kuin monet avioliitossa elävät äidit. Meillä on aikaa keskittyä rakastamaan ja kasvattamaan heistä hyviä ihmisiä. Monen vaimon aika taitaa mennä siihen, että kyttäävät pettävää miestä ja pelkäävät, että se naapurin yökki yksinhuoltaja tai eronnut nainen miehen vie.
Rahalla ei voi ostaa rakkautta. Sen on tainnut moni tämänkin palstan vaimoista unohtaa. Helpompaa toki elämä on kun ei joka penniä tarvitse laskea. Mulle kuitenkin merkitsee henkiset arvot enemmän kuin maallinen mammona. Sen mä olen lapsillekin opettanut, että vähemmälläkin pärjää.
Yh:tä on ehkä satoja tuhansia, ja heidän joukossaan tuhansia erilaisia tapauksia. Tässä ketjussa keskusteltiin heistä, jotka jäävät yh:ksi ukkomiehen jäljiltä. MM. Itä-Helsingissä on iso, samantyylinen ryhmä, hyvin nuoret, kouluja käymättömät yh-äidit, jotka ovat valinneet nuoren isäehdokkaan, josta ei ole ollut minkäänlaiseksi vastuunkantajaksi, joten äiti on yh lapsen syntymästä asti. Aina ei näytä olevan äidistäkään vastuuseen, näin ulkopuolisen naapurin silmin. Yleinen elämänkokemukseni viittasi, että kahvilassa näkemäni nuori nainen kuului tähän naapurini-yh-ryhmään.
Voitte pistää päänne pensaaseen ja huutaa, että tätä sosiaalista ongelmaa ei ole ja toitottaa sanomaa yh-äitien puolesta. Mutta ei kannattaisi jokaista heistä puolustaa.Jos asutte Itä-Helsingissä tai muissa Hesarin tilastojen pahimmilla alueilla, joissa on eniten yksinhuoltajia, takaan, että lapsenne kyllä tarhassa ja koulussa kohtaavat kovan maailman, vaikka teistä sitä ei ole olemassa, ja oppivat kavereiltaan kaikenlaista, riippumatta kuinka rakastavasti kasvatatte. Asiantuntijoiden pelko yh-perheiden ja myös ongelmien kasautumisesta tietyille alueille on aiheellinen, paremmin sanottuna todellinen. Haukkukaa vaan ongelman julkituojat, niin asiasta ei keskustella. Julkisen puuttumisen lopetin saamieni haukkujen vuoksi. Humalainen nuori yh-äiti tuli kaljapullon ja rattaiden kanssa vastaan, ja kun totesin että aika on mennä kotiin ja sain vastaukseksi, kritiikkiä kuten teiltäkin, sillä kertaa sanoilla:”V..n ämmä, mä vedän sua lättyyn!”. Tämä on täällä arkipäivää.
Kylläpä olet pahasti vieraantunut perheen realiteeteista.
Perheessä on YLEENSÄ rakkautta ja välittämistä.Vain täällä palstalla kuvitellaan muuta, kun ei osattu elää sovussa puolison kanssa.Eikä ehkä tiedetä, mitä tarkoittaa lähimmäisen kunnioitus ja yhteen hiileen puhaltaminen..
Perheessä on rakkautta ja välittämistä. Enhän mä sitä kieltänytkään. Mutta sun mielestä vain ns. ydinperhe (äiti, isä, lapsi/lapsia) on vain oikea perhe, niinkö? Mun perheeseeni kuuluu minä ja lapset ja mun mielestä me ollaan oikea perhe. Oiskohan sun aika herätä nykyaikaan ja tajuta, että perheitä on erilaisia täynnä rakkautta ja välittämistä.
Kumpia ne sun naapuruston nuoret juopot ja huonot yh -äipät on - ukkomiesten kanssa kersoja pykänneitä, vai teininä teini-ikäisen pojan (poikakaverinsa) kanssa kersoja pykänneitä? Puhut ristiin... Ei kai ne jätkät niin ehtiväisiä voi olla, että ovat jo teininä naimisissa ja perustaneet perheet "kunnon vaimon" kanssa ja sitten vielä lisääntyneet jonkun sinkku teinitytönkin eli "kakkosen" kanssa?
Se että nykyään on tuotakin ongelmaa, että on hyvin nuoria vanhempia jotka eivät vanhemmiksi sovi ollenkaan (ovat lapsia vielä itsekin) ei nyt varmastikaan liity mitenkään tämän palstan aihepiiriin, vaan ehkä koulujen ja kotien epäonnistuneeseen ehkäisyvalistukseen...
Täällä riittää yh-äippää ihan joka lähtöön. Ainoa yhteinen nimittäjä heillä on köyhyys, yh-äipät asuu yleensä kaupungin vuokrataloissa. Täällä on hyvää, huonoa ja hyvin huonoa yh-äitiä, kuten isääkin. Hyvin huonot 'isät', ukkomiehet tai jätkät, what ever, tapaat heti, kun astut metrosta ulos Itiksen Tallinnanaukiolle. Mutta joo -aiheen vierestä meni.
Rahako se sitten on tärkeintä? Köyhyys varmastikin on yhteinen nimittäjä, mutta eikö siihen ole syypää se isukki, joka ei velvollisuuksistaan lastaan kohtaan huolehdi? Olipa sitten kyseessä vaimostaan eronnut mies, raskaaksi tulleen tyttökaverinsa hylännyt nuori jätkä, tai kakkosensa paksuksi pannut ukkomies. Tuohan kertoo vain miesten vastuuntunnottomuudesta enemmän kuin mistään muusta.
Alueella asuu noin 10 000 yh-perhettä, myös yh-isiä, yksittäisen syylisen osoittaminen on mahdotonta. Raha ei ole tärkeintä, mutta turvallinen asuinympäristö olisi, myös köyhille yh-perheille.
Käsitit sitten noin asian.Mitä väliä.