Sain uutta ajateltavaa, kun huomasin erään ihmisen utelevan sitä, että onko syvällisyys älykkyyttä? Tämä on sinällään mielenkiintoinen kysymys, koska ainakin itse uskon, että syvällisyys on jotain mikä liittyy intuitiivisyyteen. Tämä puolestaan liittyy sellaisen käytännönkautta oppimiseen. Ehkä jossain määrin vastine matemaattis-loogiselle ajattelulle.
Olen jonkin verran miettinyt sitä, että kuinka paljon sellainen käytännönpäättely pettää ihmisiä eli kuinka paljon ihmiset kokevat, että ovat erehtyneet sen perusteella, että ovat luottaneet tunteeseen. Itse olen monesti mennyt tällaisen tunteen yli eli en ole uskonut sitä pohjimmaista tunnetta, että jokin on vialla ja metsään se on mennyt. Aika usein olen käyttänyt tätä tunnetta ihmistuntemukseen. Jos jokin ihminen on herättänyt minussa epäluuloja, ajan myötä se tunne on varmistunut ja olen löytänyt ihan käytännöntasolla syitä siihen miksi toinen on epäluotettava. Tosi paljon haluaisin uskoa ihmisen muutokseen, mutta en kuitenkaan usko, koska yksikään tapaamani ihminen ei ole osoittanut kykyjä muutokseen. Tähän ei kuitenkaan tule sekoittaa sellaista asiaa kuin, että toinen käyttäytyy itselleen vieraalla tavalla esimerkiksi perhetaustan, koulukiusaamisen tai vastavan takia. Näissä tapauksissa ihminen voi käyttäytyä itselleen hyvinkin vieraalla tavalla ja mahdollisesti kokea ulkopuolisen silmissä näennäisen muutoksen. Toisin sanoen tässä yhteiskunnassa voi helposti menettää kosketuksen itseensä ja omaan toimintaansa, jolloin ei enää ymmärrä millainen ihminen oli alunperin.
Haluaisin kuulla keskustelua tästä aiheesta. Millaisia kokemuksia teillä on tästä aiheesta?
Kun syvällinen ihminen menettää kosketuksen itseensä
28
3091
Vastaukset
- paljon uutta
Opin jatkuvasti lisää asioita, erityisesti muista ihmisistä! Omat käsitykset on olleet vääriä ja kulttuuri- ja kasvatussidonnaisia. Totuus on kuitenkin se mikä on totta käytännössä eikä muuksi muutu!!!
Olen ollut ennakkoluuloinen monesti. Silmät avautuvat enemmän näkemään mm. länsimaalaisten pinnallisen kulttuurin, jossa en todellakaan viihdy!!!! - Alioppilax
No...ei tarvitse olla kovinkaan fiksu huomatakseen länsimaisen elämän pinnallisuuden! Pinnallinen elämä on sen takia framilla koska suurinosa ihmisistä on pinnallisia. Normi-ihmiselle pinnallisuus on ihan "Ou yeah!", koska se on niin helppoa ja vaivatonta. Mennään vaan massan mukana, ollaan niinkuin massa on, toistetaan samoja mielipiteitä, ihan omina mielipiteinä, joita on tiedoitusvälineistä kuultu. Ei kyseenalaisteta mitään, koska on niin työlästä alkaa kaivelemaan tai muodostamaan ihan omia, orginaaleja mielipiteitä. Jos ihminen poikkee valtavirrasta hän on outo, tai ainakin vastarannankiiski. Tää on aika julmaa, että ihmisiä halutaan väkisin puristaa yhteen yleisesti (väärin) hyväksyttyyn muottiin. Yksilöllisyyttä tavallaan siis arvostetaan, mutta käytännössä yksilöllinen ihminen mielipiteineen leimataan oudoksilinnuksi, etenkin jos ne poikkeaa huomattavasti valtavirran näkemyksistä. Omaltakohdaltani voin sanoa etten ole oppinut muilta ihmisiltä/ihmisistä juurikaan mitään oleellista. Enkä sano tätä mitenkään ylpeillen. Tiedän, että oma looginen ja johdonmukainen tapani ajatella on oikea. Eniten minua ärsyttää muissa ihmisissä juuri tuo loogisuuden ja johdonmukaisuuden puute. Monesti olen kuullut sanottavan että olen kylmäkiskoinen ja epäempaattinen ihminen, koska ajattelen niin konemaisesti. Se on totta, kukaan ei ole täydellinen.
- ....................
Luulen, että sellainen käytännönkautta oppija pystyy omaksumaan tietoa myös muilta ihmisiltä. Itse nimittäin olen oppinut muilta ihmisiltä ja toki pähkäillyt itse mielessäni.
Olen nuoresta pitäen halunnut ymmärtää asiat perinkohtaisesti, mikä on herättänyt erityisesti opettajissa närkästystä. Minä olen edelleen sitä mieltä, että nykyisessä koulutussysteemissä ei riittävästi kannusteta omaan ajatteluun, vaan annetaan valmiita malleja, jotka tulee omaksua.
Olin ala-astella todella huono oppilas, mutta minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sen itsenäisemmäksi kehityn omassa ajatelussani. En ole enää muiden ihmisten armoilla tiedon suhteen. Hyvin harva ihminen enää kertoo minulle mitään uutta, koska en ole tavannut itseni kaltaista ajattelijaa, joka toisaalta on hyvin looginen ja toisaalta nojaa ajatteluaan empiiriseen tarkasteluun. Itse asiassa kaikkein rasittavimpia ihmisiä ovat matemaattis-loogiset miehet, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken eivätkä kykene ottamaan muilta mitään vastaan. He haluavat suoria vastauksia jokaiseen kysymykseen tajuamatta, että jotkut asiat eivät vain ole niin suoraviivaisia. Itse pyrin ajattelussani siihen, että miksi toinen ajattelee kuin ajattelee. Tavallaan analysoin ihmisen ajattelua ja tapaa jäsentää tietoa. - Yritys hyvä 9
*Edellisillä on jokaisella hyviä pointteja. Omiani jatkoksi:
- Mielestäni intuitio on ns. hiljaista tietoa; vakuuttuneisuutta siitä, miten asianlaita on, vaikkei sitä osaisi (vielä, juuri siinä) perustella muulla kuin oman tunteen vahvuudella. Voisi puhua myös mutusta ("musta tuntuu"). Olisin kumminkin sitä mieltä, että mutu on yllättävän käyttökelpoinen mittari silloin, kun ihmisellä on elämänkokemusta ja tietoa takana, siis teoriaa pohjilla riittävästi siihen, että hän pystyy tekemään valistuneita arvauksia siitä, mistä jossain asiassa VOISI OLLA kyse. Toisin sanoen pidän asiantuntijan intuitiota uskottavampana kuin vasta-alkajan, jos kysymys on siis sama.
- Pyrin nykyään suhtautumaan kanssaihmisiin - tuntemattomiin ja tuttuihinkin - myötämielisemmin. En voi tietää, mitä ja miten joku toinen ajattelee. Sosiaalisten paineiden alla moni jättää syvemmät ajatuksensa piiloon tai ei tavoita omia ajatuksiaan kiireensä keskellä; pohdiskeleva elämäntapa ei ole kaikkien saatavilla. Sanoisin myös todellisuuden olevan paljon kiinnostavampi ja moniulotteisempi kuin se pinnallinen kaupallisten tahojen kustantama paska, jota media meille syöttää luodessaan uusia tarpeita aikana, jolloin paljoutta on tarjolla enemmän kuin ikinä ihmiskunnan historiassa. Jos nykymeno näyttää ja tuntuu itsestä pinnalliselta, suosittelen lopettamaan salkkareiden tms. tuuban katsomisen ja havainnoimaan ihan itse, mitä tuolla ulkona tapahtuu. Ihmiset ovat edelleen ihmisiä toisilleen ja hyvää on kaikkialla.- ....................
Itse hyvin syvällisenä ihmisenä olen aina pyrkinyt kuuntelemaan kaikkien ihmisten näkemyksiä, vaikkakaan aina en ole kaikelle avoin. Luulen, että erilaiset elämäntilanteet vievät ihmisiä yhteen ja toisaalta hajottavat ihmisiä.
Olen loppujen lopuksi tietokeskeinen ihminen ja pyrin luomaan todellisuudesta mahdollisimman realistisen kuvan. Olen huomannut, että tässä yhteiskunnassa hyvin harva ihminen enää muista asioita, jotka heille ovat tärkeitä. Minulle itselleni sellaiset asiat kuin tunteet ovat sivuseikkoja, koska uskon pohjimmiltani tieteeseen ja pyrkimykseen mahdollisimman objektiiviseen maailmankuvaan.
Olen suhtaututunut kanssaihmisiin myötämielisesti nuorena, mutta iän myötä sellainen kyky esimerkiksi small talkiin on kadonnut. En osaa myöskään kehua kuin aiheesta, minkä takia monet ihmiset kokevat seurani haastavana. Oikeastaan en itsekään kaipaa kehuja, koska tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni, joita olen kehittänyt nuoresta pitäen.
Oikeasti mielenkiintoisia ihmisiä on olemassa todella vähän, mutta muistot tapaamistani ihmisistä elää mielessäni joka päivä. Osaan nauraa erilaisuudelle ja sille, että meillä ihmisillä on todella erilaiset arvot. En kuitenkaan hyväksy valheellisuutta tai muiden hyväksikäyttöä. Joskus myös ihmettelen sitä, että jotkut ihmiset eivät koskaan opi pyytämään anteeksi tekojaan. Ehkä he eivät huomaa omia vikojaan tai ovat sitten liian ylimielisiä pyytäkseen anteeksi.
Ystäväpiirini on halutessani hyvinkin laaja, koska tulen aidosti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kaiken kaikkiaan viihdyn kuitenkin parhaiten tiedon parissa. - Yritys hyvä 9
.................... kirjoitti:
Itse hyvin syvällisenä ihmisenä olen aina pyrkinyt kuuntelemaan kaikkien ihmisten näkemyksiä, vaikkakaan aina en ole kaikelle avoin. Luulen, että erilaiset elämäntilanteet vievät ihmisiä yhteen ja toisaalta hajottavat ihmisiä.
Olen loppujen lopuksi tietokeskeinen ihminen ja pyrin luomaan todellisuudesta mahdollisimman realistisen kuvan. Olen huomannut, että tässä yhteiskunnassa hyvin harva ihminen enää muista asioita, jotka heille ovat tärkeitä. Minulle itselleni sellaiset asiat kuin tunteet ovat sivuseikkoja, koska uskon pohjimmiltani tieteeseen ja pyrkimykseen mahdollisimman objektiiviseen maailmankuvaan.
Olen suhtaututunut kanssaihmisiin myötämielisesti nuorena, mutta iän myötä sellainen kyky esimerkiksi small talkiin on kadonnut. En osaa myöskään kehua kuin aiheesta, minkä takia monet ihmiset kokevat seurani haastavana. Oikeastaan en itsekään kaipaa kehuja, koska tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni, joita olen kehittänyt nuoresta pitäen.
Oikeasti mielenkiintoisia ihmisiä on olemassa todella vähän, mutta muistot tapaamistani ihmisistä elää mielessäni joka päivä. Osaan nauraa erilaisuudelle ja sille, että meillä ihmisillä on todella erilaiset arvot. En kuitenkaan hyväksy valheellisuutta tai muiden hyväksikäyttöä. Joskus myös ihmettelen sitä, että jotkut ihmiset eivät koskaan opi pyytämään anteeksi tekojaan. Ehkä he eivät huomaa omia vikojaan tai ovat sitten liian ylimielisiä pyytäkseen anteeksi.
Ystäväpiirini on halutessani hyvinkin laaja, koska tulen aidosti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kaiken kaikkiaan viihdyn kuitenkin parhaiten tiedon parissa.Tästähän sukeutuikin kiinnostava keskustelu.
Oma elämäni on nyt, jo aikuisella iällä muodostunut sellaiseksi, jossa työn ulkopuoliset suorat sosiaaliset suhteet ovat kutistuneet hyvin vähiin. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että kiinnostavat ihmiset ovat harvassa, mutta näin sanomalla tulen samalla pitäneeksi itseäni kiinnostavana, mitä en olemukseltani varmaankaan ole. Sanoisinkin mieluummin olevani introvertti, joka tulee halutessaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta valitsee useimmissa tapauksissa yksinolon. En ole sosiaalisesti rajoittunut enkä neurologisesti mitenkään poikkeava (autismi tms.), vaan rauhaa rakastava ihminen.
Elämänfilosofiani on yksinkertainen: ihminen on ensimmäiseksi ja viimeiseksi yksilö, siis itsenäinen muista erillinen olio, siis yksin. Voin sanoa näin ilman arvolatausta, koska asia on minusta fakta. Toisten ihmisten seurassa oleminen voi saada minutkin tuntemaan yhteisöllisyyttä ja iloa, mutta oman itseni kokemus on niin voimakas, etten kykene koskaan ajattelemaan puhtaasti me-muodossa. Yksinäisyyden hyväksyminen on kumminkin lohdullista ja vapauttavaa, sillä koska olen pohjimmiltani kaikissa tilanteissa yksin, on samantekevää, olenko jonkun seurassa vai omikseni.
Olen tieto-orientoitunut ja luen paljon. Luonnontieteet tarjoavat maailmankuvani rakennusaineet, historia on tie nykyisyydenkin ymmärrykseen, filosofiaa luen viihdyttääkseni itseäni ja rikastuttaakseni käsitystäni ihmisyydestä kaikkineen. Kiinnyn enemmän paikkoihin kuin ihmisiin, olen paremmin kotonani luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Pidän eläimistä, lapsista ja varauksella vanhoista ihmisistä, syynä kaikkien näiden aitous. Työikäiset aikuiset ovat valitettavan usein päivittäisten rooliensa vankeja ja sovinnaisia. - ....................
Yritys hyvä 9 kirjoitti:
Tästähän sukeutuikin kiinnostava keskustelu.
Oma elämäni on nyt, jo aikuisella iällä muodostunut sellaiseksi, jossa työn ulkopuoliset suorat sosiaaliset suhteet ovat kutistuneet hyvin vähiin. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että kiinnostavat ihmiset ovat harvassa, mutta näin sanomalla tulen samalla pitäneeksi itseäni kiinnostavana, mitä en olemukseltani varmaankaan ole. Sanoisinkin mieluummin olevani introvertti, joka tulee halutessaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta valitsee useimmissa tapauksissa yksinolon. En ole sosiaalisesti rajoittunut enkä neurologisesti mitenkään poikkeava (autismi tms.), vaan rauhaa rakastava ihminen.
Elämänfilosofiani on yksinkertainen: ihminen on ensimmäiseksi ja viimeiseksi yksilö, siis itsenäinen muista erillinen olio, siis yksin. Voin sanoa näin ilman arvolatausta, koska asia on minusta fakta. Toisten ihmisten seurassa oleminen voi saada minutkin tuntemaan yhteisöllisyyttä ja iloa, mutta oman itseni kokemus on niin voimakas, etten kykene koskaan ajattelemaan puhtaasti me-muodossa. Yksinäisyyden hyväksyminen on kumminkin lohdullista ja vapauttavaa, sillä koska olen pohjimmiltani kaikissa tilanteissa yksin, on samantekevää, olenko jonkun seurassa vai omikseni.
Olen tieto-orientoitunut ja luen paljon. Luonnontieteet tarjoavat maailmankuvani rakennusaineet, historia on tie nykyisyydenkin ymmärrykseen, filosofiaa luen viihdyttääkseni itseäni ja rikastuttaakseni käsitystäni ihmisyydestä kaikkineen. Kiinnyn enemmän paikkoihin kuin ihmisiin, olen paremmin kotonani luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Pidän eläimistä, lapsista ja varauksella vanhoista ihmisistä, syynä kaikkien näiden aitous. Työikäiset aikuiset ovat valitettavan usein päivittäisten rooliensa vankeja ja sovinnaisia."Olen tieto-orientoitunut ja luen paljon. Luonnontieteet tarjoavat maailmankuvani rakennusaineet, historia on tie nykyisyydenkin ymmärrykseen, filosofiaa luen viihdyttääkseni itseäni ja rikastuttaakseni käsitystäni ihmisyydestä kaikkineen. Kiinnyn enemmän paikkoihin kuin ihmisiin, olen paremmin kotonani luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Pidän eläimistä, lapsista ja varauksella vanhoista ihmisistä, syynä kaikkien näiden aitous. Työikäiset aikuiset ovat valitettavan usein päivittäisten rooliensa vankeja ja sovinnaisia. "
Aika jännä juttu mitä kerroit. Olen nimittäin itsekin tieto-orientoitunut, vaikkakin koen mielummin asioita kuin luen. Luen siis puhdasta faktaa ja koitan miettiä kuinka ne kuvastavat meidän todellisuutta.
En tiedä osaanko kiintyä ihmisiin. Enemmänkin kiinnyn faktoihin ja aitoihin hetkiin. Muistelen menneisyydestä hetkiä, jolloin ihminen on ollut oma itsensä. Minuun ei varmaan saa helposti kosketuspintaa, koska elän todella paljon omissa maailmoissani, vaikkakin hyvin voimakkasti koen hetket, jolloin oivallan jotain uutta.
En myöskään osaa ajatella me-muodossa. Kyllä minä itse teen asiat, vaikkakin nautin toisinaan onnellisten ja aitojen ihmisten seurasta. En myöskään osaa kehua, koska en itse kaipaa juuri kehua. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa olevani tunteikas ihminen, joka pyrkii teoillaan ja ihmiskohtaamisilla realismiin.
Historiasta sen verran, että olen joskus lausahtanut suutuspäissäni, että: Historiaa havannoimalla voidaan todeta, että ihmiset toistavat vuosisadasta toiseen samoja virheitä. Näin minusta ihmiset tekevätkin, mutta me olemme vain inhimillisiä olentoja. Oikeastaan ihmiset eivät ole mielenkiintoisia, vaan mahdollinen tieto ja viisaus, jota ihminen mahdollisesta kantaa päänsä sisällä. - ....................
.................... kirjoitti:
"Olen tieto-orientoitunut ja luen paljon. Luonnontieteet tarjoavat maailmankuvani rakennusaineet, historia on tie nykyisyydenkin ymmärrykseen, filosofiaa luen viihdyttääkseni itseäni ja rikastuttaakseni käsitystäni ihmisyydestä kaikkineen. Kiinnyn enemmän paikkoihin kuin ihmisiin, olen paremmin kotonani luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Pidän eläimistä, lapsista ja varauksella vanhoista ihmisistä, syynä kaikkien näiden aitous. Työikäiset aikuiset ovat valitettavan usein päivittäisten rooliensa vankeja ja sovinnaisia. "
Aika jännä juttu mitä kerroit. Olen nimittäin itsekin tieto-orientoitunut, vaikkakin koen mielummin asioita kuin luen. Luen siis puhdasta faktaa ja koitan miettiä kuinka ne kuvastavat meidän todellisuutta.
En tiedä osaanko kiintyä ihmisiin. Enemmänkin kiinnyn faktoihin ja aitoihin hetkiin. Muistelen menneisyydestä hetkiä, jolloin ihminen on ollut oma itsensä. Minuun ei varmaan saa helposti kosketuspintaa, koska elän todella paljon omissa maailmoissani, vaikkakin hyvin voimakkasti koen hetket, jolloin oivallan jotain uutta.
En myöskään osaa ajatella me-muodossa. Kyllä minä itse teen asiat, vaikkakin nautin toisinaan onnellisten ja aitojen ihmisten seurasta. En myöskään osaa kehua, koska en itse kaipaa juuri kehua. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa olevani tunteikas ihminen, joka pyrkii teoillaan ja ihmiskohtaamisilla realismiin.
Historiasta sen verran, että olen joskus lausahtanut suutuspäissäni, että: Historiaa havannoimalla voidaan todeta, että ihmiset toistavat vuosisadasta toiseen samoja virheitä. Näin minusta ihmiset tekevätkin, mutta me olemme vain inhimillisiä olentoja. Oikeastaan ihmiset eivät ole mielenkiintoisia, vaan mahdollinen tieto ja viisaus, jota ihminen mahdollisesta kantaa päänsä sisällä.Lisäys edelliseen viestiin: Tärkein asia, johon tulee kiintyä on itseensä. Ihminen, joka välittää aidosti itsestään, on hyvä ihminen myös muille. Uskon nimittäin siihen, että ollessamme omia itsejämme välitämme toisille sitä mitä itse haluamme. Loppujen lopuksi terve itserakkaus tekee ihmisestä hyvän ihmisen. Terveellä itserakkaudella varustettu ihminen ei kaipaa koko ajan ympäristönsä hyväksyntää eikä tee asioita sen takia, koska yhteiskunta vaatii meitä tekemään niin. Itserakkautta ei sovi sekoittaa ylimielisyyteen, mikä näkyy muun muassa sarkasmina tai toisen pilkkaamisena.
- Alioppilax
.................... kirjoitti:
"Olen tieto-orientoitunut ja luen paljon. Luonnontieteet tarjoavat maailmankuvani rakennusaineet, historia on tie nykyisyydenkin ymmärrykseen, filosofiaa luen viihdyttääkseni itseäni ja rikastuttaakseni käsitystäni ihmisyydestä kaikkineen. Kiinnyn enemmän paikkoihin kuin ihmisiin, olen paremmin kotonani luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Pidän eläimistä, lapsista ja varauksella vanhoista ihmisistä, syynä kaikkien näiden aitous. Työikäiset aikuiset ovat valitettavan usein päivittäisten rooliensa vankeja ja sovinnaisia. "
Aika jännä juttu mitä kerroit. Olen nimittäin itsekin tieto-orientoitunut, vaikkakin koen mielummin asioita kuin luen. Luen siis puhdasta faktaa ja koitan miettiä kuinka ne kuvastavat meidän todellisuutta.
En tiedä osaanko kiintyä ihmisiin. Enemmänkin kiinnyn faktoihin ja aitoihin hetkiin. Muistelen menneisyydestä hetkiä, jolloin ihminen on ollut oma itsensä. Minuun ei varmaan saa helposti kosketuspintaa, koska elän todella paljon omissa maailmoissani, vaikkakin hyvin voimakkasti koen hetket, jolloin oivallan jotain uutta.
En myöskään osaa ajatella me-muodossa. Kyllä minä itse teen asiat, vaikkakin nautin toisinaan onnellisten ja aitojen ihmisten seurasta. En myöskään osaa kehua, koska en itse kaipaa juuri kehua. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa olevani tunteikas ihminen, joka pyrkii teoillaan ja ihmiskohtaamisilla realismiin.
Historiasta sen verran, että olen joskus lausahtanut suutuspäissäni, että: Historiaa havannoimalla voidaan todeta, että ihmiset toistavat vuosisadasta toiseen samoja virheitä. Näin minusta ihmiset tekevätkin, mutta me olemme vain inhimillisiä olentoja. Oikeastaan ihmiset eivät ole mielenkiintoisia, vaan mahdollinen tieto ja viisaus, jota ihminen mahdollisesta kantaa päänsä sisällä.Jos ihminen/ihmiskunta toistaa aina samat virheet, vuosisadasta toiseen, on se merkki siitä että ihmiskunta ei ota virheistään opiksi. Se ei ole kehittymiskelpoinen pitkällätähtäimellä. Ihminen on liian inhimillinen.Inhimillisyydestä tulee rajoite, joka lopulta johtaa ihmiskunnan omaan tuhoon vrt. esim. maapallon ylikansoittuminen. Lisäksi kun tietokoneet tulevat tarpeeksi älykkäiksi, ne syrjäyttävät luojansa (ihmiset) ja alkavat elää omaa "elämäänsä" ja siinä maailmassa ihmisillä ei, tietokoneisiin nähden vajavaisina, ole mitään tekemistä. Jotta ihmiskunta pärjäisi tulevaisuudessa sen pitäisi olla mahdollisimman vähän inhimillinen. Ihmisen luonteen tietäen tämä ei onnistu.
- ....................
Alioppilax kirjoitti:
Jos ihminen/ihmiskunta toistaa aina samat virheet, vuosisadasta toiseen, on se merkki siitä että ihmiskunta ei ota virheistään opiksi. Se ei ole kehittymiskelpoinen pitkällätähtäimellä. Ihminen on liian inhimillinen.Inhimillisyydestä tulee rajoite, joka lopulta johtaa ihmiskunnan omaan tuhoon vrt. esim. maapallon ylikansoittuminen. Lisäksi kun tietokoneet tulevat tarpeeksi älykkäiksi, ne syrjäyttävät luojansa (ihmiset) ja alkavat elää omaa "elämäänsä" ja siinä maailmassa ihmisillä ei, tietokoneisiin nähden vajavaisina, ole mitään tekemistä. Jotta ihmiskunta pärjäisi tulevaisuudessa sen pitäisi olla mahdollisimman vähän inhimillinen. Ihmisen luonteen tietäen tämä ei onnistu.
Itse taas koen sen, että ihmiskunnan valtarakenteen muutosten myötä, alamme väkisin oppia virheistämme. Toisin sanoen yhteiskuntamme muuttuu koko ajan, minkä takia erilaiset ihmiset alkavat pärjätä muita paremmin tässä yhteiskunnassa. Tämä on jonkinlaista ihmiskunnan evoluutiota.
Olen itse huomannut sen, että nykyajan yhteiskunnassa avoimuus ja nöyryys on hyveitä, jotka auttavat esimerkiksi työelämässä selviytymisessä. Lisäksi sellainen käytännönjärki ja järkevä kritiikki auttaa kaikissa elämäntilanteissa.
Eihän ihmiskunta otakaan karkeasti sanoen oppia omista virheistään. Tämän jo todistaa sen, että pahoja ihmisiä on edelleen olemassa. Pahuus on kuitenkin jotain, jota emme enää tarvitse. Ehkä sota-aikana siitä oli hyötyä, mutta tässä yhteiskunnassa, jossa meillä on jo riittävästi tietoa, meidän tulisi elää sovussa. - Anonyymi
Mielestäni syvällinen ihminen pohtii laajemmin ja enemmän elämän tarkoitusta,siitä mistä me olemme tulleetmihin menossa,ja millaista elämä on;kun taas pinnallisuudessa mennään vaan massan mukana ja yritetään olla ajattelematta liikoja.ja haetaan lohtua elämään viihteestä jatkuvasti.pinnalliset ihmiset eivät halua usein lukea kirjojakaan missä on jotakin tietoa.
- Yritys hyvä 9
*Kiitos jälleen asiallisista kommenteista, näitä ei Suomi24:ssä ole aina tarjolla...
Omalla kohdallani itseymmärrystä on lisännyt erilaisten persoonallisuustyyppini ymmärtäminen, missä ns. Myers-Briggsin testi on ollut apuna. Se pohjautuu Carl Jungin ajatuksiin siitä, miten sisään- tai ulospäin suuntautunut henkilö luonnostaan on, eli introversio-ekstroversio -suhteesta. Oma persoonallisuuteni sattuu olemaan tyyppiä INTJ (= Introverted iNtuitive Thinking Judging), ja tuon tyypin persoonallisuuden kuvauksista tunnistan itseni vaivatta. Kaltaisiani korostuneen itsenäisiä pähkäilijöitä on väestöstä vain pari prosenttia, eli suurin osa kanssaihmisistä on minua puheliaampaa ja sosiaalisempaa tyyppiä.
*Jos asia kiinnostaa, alla melko perusteellinen testi:
http://www.humanmetrics.com/cgi-win/jtypes2.asp
Edellisestä pääseekin ehkä siihen, mistä kirjoititkin jo edellä, eli itsensä tunteva ja hyväksyvä ihminen ei janoa ympäristönsä hyväksyntää, on itseohjautuva ja vähemmän altis kaikenlaisille ulkoisille vaikuttimille, mistä voi toisinaan olla haittaakin. Omikseen eläminen on lähtökohtaisesti niin helppoa, että mukavuusalueelta poistuminen on ainakin minulta usein monen perustelun takana. Oma sosiaalinen tarpeeni alkaa heräillä vasta muutaman viikon totaalihiljaisuuden jälkeen, ja vastaavasti vuorovaikutuskuppi tulee varsin nopeasti täyteen, kun suurin osa ihmisistä tuntuu yltiöpuheliailta.- ....................
Olen noita testejä tehnyt, koska persoonana herätän todella paljon mielenkiintoa. Olen nuorena ollut hyvin tunneherkkä, minkä takia olen hyvin tietoinen siitä millainen olen ihmisenä. Olen pohjimmiltani varmaan todella tylsä, koska haluan mietiskellä asioita itsekseni. Toisaalta kun mietiskelen, olen kuulema mukavaa katseltavaa. Jotenkin rauhoittavaa.
Toisaalta minussa on räväkkä ja spontaani puoli, joka haluaa tehdä ja kokea asioita.
Nuo persoonallisuustestit ovat sinällään hyviä suunnannäyttäjiä, mutta valitettavasti minun on todella vaikea suhtautua niihin absoluuttisena totuutena. Olen itse huomannut käytännössä kuinka monimutkainen olento ihminen on.
Minulle mukavuusalueelta poistuminen oli tärkein asia, jota olen nuoruudessani tehnyt. Ainoastaan poistumalla omalta mukavuusalueeltani olen kohdannut itseni ja sen millainen olen pohjimmiltani ihmisenä. Uskon, että tässä tapauksessa empiirinen kokemus on teoreettista testiä parempi. Toki nuorempana koitin löytää ehdottomuuksia ihmisen persoonassa ja koitin sovittaakin ihmisiä persooniin. Oikeastaan ainoa asia, jonka voi toisesta sanoa, että onko hän aito vai ei. Sinä vaikutat aidolta ihmiseltä, mikä on vähintäänkin hyvä asia. Sen voin varmaksi sanoa, että kerran joutuneena manipuloinnin kohteeksi, en toistamiseen halua sitä kokea. Onneksi vahvana ihmisenä pääsin siitä irti ja toivon, että muutkin kaltaiseni herkät ihmiset keskittyisivät rationaalisiin asioihin.
- 7+17§1
Millaisen manipuloinnin?
- Aloittaja.
Sellaisen manipuloinnin kohteeksi, että minun mielenkiinnonkohteitani on koitettu muuttaa. Lisäksi toinen ihminen on tuonut itsestään virheellisen kuvan. Tälläiselle manipuloinnille on alttiita hyvin tunneherkät ihmiset ja manipulointia harrastavat puolestaan jossain määrin narsistiset ihmiset, jotka ilmeisesti näkevät toisen ihmisen hyväksikäytön ainoaksi keinoksi saavuttaa haluamansa. Erityisesti tällaisia narsisteja löytyy aloilta, jossa on tarkoitus tehdä rahaa. Toki on olemassa ihmisiä, jotka tekevät rahaa aivan rehellisin keinoin. Itse olen käynyt kiltisti töissä nuoresta pitäen enkä tänä päivänäkään näe tarvetta hyötyä toisesta juuri millään tavalla.
On totta, että yleisesti ottaen narsisteja pidetään älykkäinä, vaikka he eivät ole sitä välttämättä. Narsistit usein ovat omaksuneet oikean tavan käyttäytyä ja puhua, minkä takia he saavuttavat uskottavuutta puheillaan ja teoillaan. Jos toinen herättää sinussa epäluuloja, usko niitä. Sen olen kantapään kautta oppinut. Oikeasti minulle oli hyvä asia kohdata narsisti, koska ilmeisesti hyvin moni ihminen joutuu tekemiseen moisen kanssa jossain vaiheessa elämää.
- Jippiitä
Narsisti on älykäs ja narsisti on SYVÄLTÄ ja syvällinen. Revi siitä:)
- 7+17§1
Narsisteja pidetään älykkäinä mutta enpä usko että narsistit ovat oikeasti älykkäitä. Vain hieman keskivertoa älykkäämpiä.
- nainen24v_
Mielestäni ei liity. Itse olen aina ollut hyvä keskustelemaan ihmisten kanssa ja empatiakykyinen, syvälliseksikin on monesti sanottu ja pidän kovasti syvällisistä keskusteluista. Pidän itseäni syvällisenä, mutta en oikeastaan älykkäänä. Syvällisyys on mielestäni pinnallisuuden vastakohta, mutta pinnallisessa ihmisessäkin on syvällisiä piirteitä ja syvällisessä ihmisessä taatusti pinnallisia piirteitä. Ihminen joka ei paljon älyllä loista voi olla syvällinen ja älykäs ihminen voi olla uskomattoman pinnallinen.
Uskon, että syvällisyys on vain yksi piirre ihmisessä. Älykkyys on sitten asia erikseen, mutta lähes aina olen kyllä huomannut syvällisillä ihmisillä olevan jonkinlaista tunneälyä. Syvällisyys myös mielestäni kehittyy, älykkyys taas ei niinkään. Mielestäni syvällisyys on seurausta kokemuksista elämässä ja tavasta jolla on opetellut niitä käsittelemään. Pitää ajatella syvällisemmin, jotta pää kestää. Tosin syvällisesti ajattelevat päätyvät sitten ajattelemaan liian monimutkaisesti yksinkertaisia asioita monesti.. - Jaah?
Mulla ei ole mitään kokemusta tuollaisesta asiasta, joten en osaa ottaa kantaa, ja inhoan tän Suomi24:n tyyliä syyllistää koulukiusaamisesta koulukiusattuja, koska rinnastan sellaisen käytöksen rasismiin, ja lisäksi: lisäksi tulin tähänkin keskusteluun ainoastaan etusivun kautta.
Syvällisyys on syvällisyyttä ja pinnallisuus on pinnallisuutta. Reaalissa ja ihmisyyttäja ihmisiä tuntemalla sellaisista asioista korkeintaan voi mitään sanoa, että mitä on syvällisyys ja mitä se ei ole, mutta nettikirjoitusten perusteella ei kertakaikkiaan sellaisia asioita ainakaan voi päätellä. Kyllä: yhdistän syvällisyyden älykkyyteen. En koskaan ole tavannut tunne- elämältään ketään älykkäästi havainnoivaa, joka olisi tyhmä, mutta syvällisyyskin on sidonnaista kontekstiin. Jos mä vaikka tässä Suomi24:a keskustelisin kommentin keskusteluun kirjoittamalla jonkun ääliön täysjuntin kanssa, joka mielipiteissään ensimmäisenä haukkuu vaikka muslimit ja vasemmistolaiset tai oikeistolaiset tai ylipäätään kaiken, niin ei mulla tee tai tule mieleenkään käyttäytyä syvällisesti, koska sitten tiedän, että ei sellainen mun syvällisyyttä kuitenkaan arvosta, vaan sitä enemmän pilkkaa, mitä enemmän ja mitä korrektimmin käyttäytyisin.
Matemaattis- loogisuus on muuten liian laaja käsite, että sitä kannattaisi käyttää termin "syvällisyys" yhteydessä. Minä ainakin olen tuntenut monia matemaattis- loogisesti hyvin älyllisiä ihmisiä, jotka eivät pätkääkään ole syvällisiä, mutta myöskin olen tuntenut myös matemaattis- loogisesti lahjakkaita, jotka ovat. Itse olen aina toivonut olevani pinnallisempi,koska elämä olisi inulle helpompaa, jos olisin. Olisi ihanaa, jos voisi vain todeta kaikkeen näkemäänsä epäkohtaan, että hah hah ja olla niin kuin ei mitään, mutta herkkä luonteenlaatuni estää sen. Usein olen ollut henkisesti aivan p*skana ja ahdistunut tarpeettomasti monta päivää, keskusteltuani tässä Suomi24:a teidän minulle täysin tuntemattomien kanssa, joten en ehkä ole tarvittavan pragmaattinen keskustellakseni tässä Suomi24:a, tai sitten olen juuri normaalilla tavalla sosiaalinen, kun en ymmärä näitä Suomi24- keskusteluja ja tällaisten tarkoitusperiä.
Varmaan jokainen haluaa olla älykäs, mutta elämässä älykkyytensä kukin osoittaa tutkinnoillaan ja urameriiteillään, jos muka sitä asiaa edes on mitenkään tarvista todistella ( minusta ei), joten aiheesta erillisen palstan perustaminen tällaiselle nimettömälle keskustelufoorumille Suomi24 on jo täysin tampiota, mielestäni. Jotain modernia hitler-tyylin- propagandaa luultavasti, toi että termille "älykkyys" on oikein tässä Suomi24:a oma palsta, mihin tähän voi kuka tahansa selittää mitä tahansa tai väittää asioista tai ihmisistä mitä lystää, kenenkään valvomatta. Älykkyyden käsite ei kiehdo yhtään.- Anonyymi
"Varmaan jokainen haluaa olla älykäs,..."
Arvailua.
Olen älykäs, hyvin menestynyt koulussa, yliopistossa ja työssä, testattu ja 150 ÄO:n luokkaa. Olen koko elämäni kärsinyt siitä, että en löydä todellista keskusteluseuraa. Olen ajatellut, että olisi parempi olla keskimääräinen.
Moni poikkeuksellisen älykäs on havainnut ihan saman. Kyllä tavallisuus houkuttaa, paitsi tavallista. Koko ongelmaa ei voi edes ottaa puheeksi, koska saattaa jo nimettömällä palstalla havaita, että epäillään leuhkimisesta.
- Totuuden etsijä
Syvällisyys on viisautta ja se ei ole sama asia kuin älykkyys. Älykkyyttä tunnutaan arvostavan enemmän kuin viisautta. Viisaus tulee elämän kokemuksen myötä, mutta kuka tahansa voi olla kirjaviisas.
Silloin kun luulet tietäväsi totuuden et vielä tiedä mitään, mutta kun alat kyseenalaistaa vallitsevaa totutta niin alat pikkuhiljaa päästä totuuden jäljille. Onko absoluuttista totuutta olemassa? Vaikea sanoa, mutta enemmänkin on kyse ideologioista.- Totuuden etsijä
Vaikka tietäisit kaikesta kaiken ja käyttäisit sitä omiin tarkoitusperiin ollen kyvytön asettumaan toisen asemaan et ole elämän totuuden lähteillä. Viisaus ja kokemus ovat vain sivutuote, ainoastaan sillä on merkitystä, että kuka olet ja miten kohtelet muita. Kohteletko heitä sinusta erillisinä vai pystytkö asettumaan heidän asemaansa. Tulet aina saamaan takaisin sen mitä annat. Hyvyys on hyve ja merkitys.
Jos totuuden ja itsesi etsiminen tekee sinusta paremman eikä entistä ontomman ihmisen niin silloin se on sen arvoista. Sinä olet juuri niin arvokas kuin annat itsesi ymmärtää.
Syvällisyys on kaunista tässä pinnallisessa ja ontossa maailmassa. Voit siis vain onnitella itseäsi vaikka ajattelu ei sinua onnelliseksi tekisikään. Koska eihän se teekään. - Yritys hyvä 9
Totuuden etsijä kirjoitti:
Vaikka tietäisit kaikesta kaiken ja käyttäisit sitä omiin tarkoitusperiin ollen kyvytön asettumaan toisen asemaan et ole elämän totuuden lähteillä. Viisaus ja kokemus ovat vain sivutuote, ainoastaan sillä on merkitystä, että kuka olet ja miten kohtelet muita. Kohteletko heitä sinusta erillisinä vai pystytkö asettumaan heidän asemaansa. Tulet aina saamaan takaisin sen mitä annat. Hyvyys on hyve ja merkitys.
Jos totuuden ja itsesi etsiminen tekee sinusta paremman eikä entistä ontomman ihmisen niin silloin se on sen arvoista. Sinä olet juuri niin arvokas kuin annat itsesi ymmärtää.
Syvällisyys on kaunista tässä pinnallisessa ja ontossa maailmassa. Voit siis vain onnitella itseäsi vaikka ajattelu ei sinua onnelliseksi tekisikään. Koska eihän se teekään."- - ainoastaan sillä on merkitystä, että kuka olet ja miten kohtelet muita. Kohteletko heitä sinusta erillisinä vai pystytkö asettumaan heidän asemaansa."
Mielestäni ihmisyksilöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ymmärtää itsensä kanssaihmiseen nähden erillisenä olentona. Tästä elämänlaista johtuen puhdas empatia eli toisen ihmisen aito ymmärtäminen ei voi koskaan toteutua.
Neurologisesti tavanomainen ihminen osaa kyllä lukea vastapuolen tunnetiloja (kuka paremmin, kuka huonommin), mutta pohjimmiltaan kukaan ulkopuolinen ei voi TIETÄÄ, miltä juuri sinusta tai juuri minusta yksilönä jossain satunnaisessa tilanteessa tuntuu.
Väittäisinkin suurimman osan siitä, mitä arjessa "empatiaksi" kutsutaan, olevan oikeasti sympatiaa, siis myötäelämistä ja opittua käyttäytymistä. Filosofisessa mielessä joudumme oikeastaan tulkitsemaan tilanteita omista lähtökohdistamme käsin ja näyttelemään ymmärrystä. Lohduttamisen hetkellä voin vain kuvitella, miltä toisesta tuntuu. Voin halutessani kaivella omasta tunnemuististani jonkin lähelle vastaavan vMyötäelämisen merkitystä tämä ei tietenkään vähennä maailmasta tilanteen samastumista helpottamaan, joskin kyse on silti omien tuntemusteni projisoimista toiseen henkilöön. Itse en esimerkiksi ole herkästi kyynelehtivää ihmistyyppiä ja saatan siksi vaikuttaa jonkun mielestä jopa kylmäkiskoiselta, vaikka kyseessä on vain luontainen tapani reaegoida ja käsitellä asioita pohdinnan kautta. Suren hillitysti.
Edellinen ei silti mielestäni heikennä myötäelämisen merkitystä mihinkään. Se on syvästi inhimillistä kanssakäymistä ja kuuluu mielestäni jopa yleissivistykseen.
- syväkurkkupinnalla
Onko pinnallisuus siis tyhmyyttä?Vai voiko se joskus olla pakomekanismi?
- Havaintoja 2.0
Suurimmalla osalla se varmasti on tyhmyyttä, en itse ainakaan tunne yhtäkään pinnallista ja älykästä ihmistä.
- de kart
Minusta syvällisyys ei ole älykkyyttä, koska älykkyys on ihan eri asia, sellainen jota pyritään mittaamaan ja se kuvastaa enemmän esimerkiksi matemaattista ja järjestelmällistä ajattelua. Ennemmin syvällisyys, tai lähinnä parhaimmassa tapauksessa syvällisen pohdinnan tulos, on viisautta.
Oman näkemykseni mukaan syvällisesti arvojaan, valintojaan, elämäänsä ja minäänsä pohtinut ihminen tulee ennenkaikkea viisaammaksi. Miksi näin? Koska viisautta ei juurikaan voi mitata, kuten älykkyyttä, mutta se tulee esiin elämän monissa asioissa joka päivä, kun joudut tekemään valintoja. Helposti ajattelemattaan tekee vääriä sellaisia, joita myöhemmin katuu.
Asioiden mielessään järjestely ja prosessointi liittyy myös mielenterveyteen. Ihminen joka ei osaa käsitellä tunteitaan stressaavissa tilanteissa masentuu, suuttuu ja pahoittaa mielensä herkemmin. Vähän niin kuin kehitysvaiheessa olevan lapsen maailma kaatuu ja pääsee itku, kun tikkarin ottaa pois suusta, vaikka ilman makeisiakin pärjäisi.
Minusta syvällinen ajattelu ei ole tunteisiin luottamista, vaan fiksua järjenkäyttöä turhan tunteiden mukana ajelehtimisen sijaan.
Katson myöskin, ettei ihminen ole koko elämänsä aikana täsmälleen sama persoona (vaikka me useimmat haluaisimmekin ajatella niin). Ihmiset muuttuvat ja se on hyväksyttävä. En siis sano että käyttäytyisin itselleni väärällä tavalla, koska kukaan ei ole määritellyt mikä on itselleni oikea tapa. Ihminen kykenee päättämään mitä tekee.- vittua taas
tajusin että ajattelen syvällisiä kun ensimmäisiä kertoja kannabiksen ja concertan vaikutuksen alaisena tajusin mistä kaikki käyttäytymiseni ja tietyt tapani ovat tulleet. ajattelin miksi tein juuri niin tietyssä tilanteessa ja kaikki tapani palasivat lapsuuteen monien päivien miettimisen jälkeen tajusim että AIVAN kaikki tapani ja ajatustapani liittyivät lapsuuteen (4-12v). eniten mieleeni jäi ne tilanteet jotka olisin voinut tehdä toisin, niistä jäi aina miettimään miksi sitten en toiminut niinkuin olisi pitänyt kaiken järjen mukaan,mikä muunsi tapani vääriksi. koulukiusaaminen vaikutti syvällisissä ajatuksissani loppujen lopuksi kaikkeen jollain tavalla (yleensä huonolla tavalla).
- Anonyymi
Käänteisesti asia voi olla niin, että ihminen on juuri perhetaustastaan johtuen, kasvatettu aivan väärään muottiin, sellaiseen johon hän ei ollenkaan sovi. Useimmiten tätä tapahtuu liian tiukassa ilmapiirissä (uskonnollisissa, poliittiittisissa ) tai jotenkin muuten rajoittavissa olosuhteissa.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä924350- 444275
Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille6124006Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap232877- 792551
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1282118SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3402104Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1952023Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?291675Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661442