Kutsun seuraavaa tapahtumaa hektiöksi. Saavun portaita alas puolitäydelle metroasemalle. Vilkaisen aseman uuteen kelloon. Minuutti.
Samassa kuulen nimeäni huudettavan. Vilkuilen äänen suuntaan, ja ilahdun. Kävelen äänen lähdettä kohti. Seuraavan minuutin ja neljänkymmenenviiden sekunnin aikana (aika metron saapumiseen, matkaan ja metrosta poistumiseen) minun sekä selitettävä oma elämäntilanteeni että kuunneltava toisen tilanne, lähetettävä kotiin terveiset ja otettava sellaiset vastaan. Aikaa poliittisiin vääntöihin ei ole. Kaikki on tiivistettävä alle minuuttiin.
Sitä on hektiö.
(naurua pikkuoravina)
Samassa kuulen nimeäni huudettavan. Vilkuilen äänen suuntaan, ja ilahdun. Kävelen äänen lähdettä kohti. Seuraavan minuutin ja neljänkymmenenviiden sekunnin aikana (aika metron saapumiseen, matkaan ja metrosta poistumiseen) minun sekä selitettävä oma elämäntilanteeni että kuunneltava toisen tilanne, lähetettävä kotiin terveiset ja otettava sellaiset vastaan. Aikaa poliittisiin vääntöihin ei ole. Kaikki on tiivistettävä alle minuuttiin.
Sitä on hektiö.
(naurua pikkuoravina)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo on juuri niin totta. Hektiö :D Itse olen alkanut kammota kaupungin hektisyyttä. Nautin siitä kyllä pieninä annoksina, pieninä piikkeinä, kun piipahdan kaupungin hektisyydessä, mutta sitten piiloudun taas maalle, turvaan. Ens viikonloppuna pitkästä aikaa yritän tätä, Turussa kyl vaan..
Olen lähiaikoina miettinyt miten olisi käynyt, jos olisinkin aikoinaan Turun sijasta muuttanutkin Helsinkiin yhdessä vaiheessa. Nyt seuraan tukka pystyssä jossain fb:ssä niiden tuttujen turhankin jännittävää elämää jotka samassa elämänvaiheessa sinne muuttivat; monimutkaisia uusioperhe-kuvioita, työjuttuja, jotka vievät ulkomaille ja iltapäivälehtien puitaviksi, alkoholisimia ja siitä seurannutta absolutismia, siviilisäädyn vauhdikasta muuttumista, jopa uskontojen muuttumisia, poliittisista kannoista ja seksuaalisista suuntautumisista puhumattakaan .. Olis pitänyt ryypätä äijiä pöydän alle, pärjätäkseen tällä alalla, muista etenkin henkistä kuntoa vaativista tekemisistä puhumattakaan.
Huh, ei.. mää haluun elää hitaaaaaasti ja kiikkua kiikkustuolilla ja kattoa kun ohi lipuu kaukana onnikka, josta nousee lapsi, ja kävelee hiekkatietä kotiin :)
Jos tahdot yllättää ja mennä suoraan asiaan, voit aloittaa esim. : "moi, mun mielestä Katainen on ihan pässi. "
Siinä on se hyvä puoli ettei tarvitse selittää oikeasti omia kuulumisia, eikä kuunnellla kaverin peräpukamista. Huonopuoli on se (liittyy yllätykseen), että voi saada oudokin maineen.