Voisiko joku teistä jotka olette pettyneet nettideittiin tai teistä tuntuu se vaikealta jne. niiin edelleen nettideittaatte?
Samoin kuin ne jotka valittaa nettideitistä, mutta edelleen ovat siellä?
Itse lopetin noin yli vuosi sitten kun tajusin kupletin juonen näin 30-vuotiaan miehen näkökulmasta:
Nettideitissä on naisten markkinat ja koska naiset saavat täten määrittää itselleen haluamansa hinnan niin se sitten heijastuu oikeastaan jo keskivertomiehenkin nettideitiin. (turha tähän alkaa lässyttää "hinnoista" sun muusta että se kertoisi minun luonteesta jotain "syvällistä". Tiedätte että mikä se hinta on = se että mitä miehen tulee tehdä tai olla että teidän kallisarvoista tussuanne kiinnostaa katsastaa miestä tarkemmin)
Itselläni oli alusta asti se sääntö että siinä vaiheessa kun en nauti tai en pidä nettideittailusta tai minulla ei ole hauskaa sen parissa niin lopetan nettideittailun.
Ei voi sanoa että erityisesti flaksi kävisi tosimaailmassa, mutta seuraa löytyy kyllä. Kun taas nettideitissä joutuu tekemään joko valtavasti töitä tai sitten pääsee yhdeksi monista jonkinlaisille treffeille joka muistuttaa speed dating tai jotain työhaastattelun cv-tarkistusosiota.
Kuka jaksaa?
Itse lähdin nettideitiin etsimään niitä erilaisia naisia ehkä hieman erikoisiakin joita ei normaalisti välttämättä heti löydä mm. baareista. Paskan marjat sieltä mitään löydä ja niillä on ihan samanlaiset markettimielipiteet miehistä kun huomaavat suosionsa kuin muillakin naisilla. Katsellen myös monien naisten profiileja niin kehuja itsestä ja odotuksia toisille on hirveästi mutta sanalla sanoen ilmoitukset ovat aika....sisällösesti köyhiä sekä sanoinkuvaamattoman tylsiä...sitten tajuaa että miehen tarkoitus on olla se sanaseppo ja viihdyttäjä (mielellään komealla naamalla ja kivoilla releillä) samalla kun nainen oikeastaan lähinnä fiilistelee.
Sitten on tietysti aina tarjolla liikalihavaa, vanhempaa ladya ja lapsen jo pyöräyttänyttä mukavaa mammeliinia.
Mitä 30-vuotias lapseton liikunnallinen "kundi" tekee sellaisella?
Mutta palatakseni alkuperäisiin kysymykseen, ne jotka vuodesta toiseen jaksaa höylätä tuolla menemään joko viestiä heittäen naisille loputtomasti, viruttaen sitä omaa profiiliaan siihen johon ei kuitenkaan tule yhteydenottoja jne.?
(ja ymmärrän toki teidän naisten vaikeuden valita sieltä isosta joukosta nii ihquja miehiä (mutta usein just ne ihanimmat ovat jo varattu IIIIK!) sekä pahoittelen teidän vanhempien naisten puolesta että saatatte maistaa sitä samaa mitä "nuori" mies joutuu netissä kokemaan)
Ei siitä kannata stressiä ottaa jos homma ei toimi teidän kohdalla.
Ei se tee teistä huonompaa ihmistä/miestä ja sitä paria on etsittävä jostain muualta.
Ihmettelen vain että jotkut jaksavat vuodesta toiseen olla tuolla deitissä.
En minä vain kehtaa.
Kaltaiselleni muuten suht keskiverrolle mutta massasta poikkeavalle miehelle nettideitti on pahinta myrkkyä.
Niin kauan kuin olet siellä ota se huumorilla ja kokeile, mutta jos ei toimi niin häivy helvettiin sieltä.
Samoin kuin ne jotka valittaa nettideitistä, mutta edelleen ovat siellä?
Itse lopetin noin yli vuosi sitten kun tajusin kupletin juonen näin 30-vuotiaan miehen näkökulmasta:
Nettideitissä on naisten markkinat ja koska naiset saavat täten määrittää itselleen haluamansa hinnan niin se sitten heijastuu oikeastaan jo keskivertomiehenkin nettideitiin. (turha tähän alkaa lässyttää "hinnoista" sun muusta että se kertoisi minun luonteesta jotain "syvällistä". Tiedätte että mikä se hinta on = se että mitä miehen tulee tehdä tai olla että teidän kallisarvoista tussuanne kiinnostaa katsastaa miestä tarkemmin)
Itselläni oli alusta asti se sääntö että siinä vaiheessa kun en nauti tai en pidä nettideittailusta tai minulla ei ole hauskaa sen parissa niin lopetan nettideittailun.
Ei voi sanoa että erityisesti flaksi kävisi tosimaailmassa, mutta seuraa löytyy kyllä. Kun taas nettideitissä joutuu tekemään joko valtavasti töitä tai sitten pääsee yhdeksi monista jonkinlaisille treffeille joka muistuttaa speed dating tai jotain työhaastattelun cv-tarkistusosiota.
Kuka jaksaa?
Itse lähdin nettideitiin etsimään niitä erilaisia naisia ehkä hieman erikoisiakin joita ei normaalisti välttämättä heti löydä mm. baareista. Paskan marjat sieltä mitään löydä ja niillä on ihan samanlaiset markettimielipiteet miehistä kun huomaavat suosionsa kuin muillakin naisilla. Katsellen myös monien naisten profiileja niin kehuja itsestä ja odotuksia toisille on hirveästi mutta sanalla sanoen ilmoitukset ovat aika....sisällösesti köyhiä sekä sanoinkuvaamattoman tylsiä...sitten tajuaa että miehen tarkoitus on olla se sanaseppo ja viihdyttäjä (mielellään komealla naamalla ja kivoilla releillä) samalla kun nainen oikeastaan lähinnä fiilistelee.
Sitten on tietysti aina tarjolla liikalihavaa, vanhempaa ladya ja lapsen jo pyöräyttänyttä mukavaa mammeliinia.
Mitä 30-vuotias lapseton liikunnallinen "kundi" tekee sellaisella?
Mutta palatakseni alkuperäisiin kysymykseen, ne jotka vuodesta toiseen jaksaa höylätä tuolla menemään joko viestiä heittäen naisille loputtomasti, viruttaen sitä omaa profiiliaan siihen johon ei kuitenkaan tule yhteydenottoja jne.?
(ja ymmärrän toki teidän naisten vaikeuden valita sieltä isosta joukosta nii ihquja miehiä (mutta usein just ne ihanimmat ovat jo varattu IIIIK!) sekä pahoittelen teidän vanhempien naisten puolesta että saatatte maistaa sitä samaa mitä "nuori" mies joutuu netissä kokemaan)
Ei siitä kannata stressiä ottaa jos homma ei toimi teidän kohdalla.
Ei se tee teistä huonompaa ihmistä/miestä ja sitä paria on etsittävä jostain muualta.
Ihmettelen vain että jotkut jaksavat vuodesta toiseen olla tuolla deitissä.
En minä vain kehtaa.
Kaltaiselleni muuten suht keskiverrolle mutta massasta poikkeavalle miehelle nettideitti on pahinta myrkkyä.
Niin kauan kuin olet siellä ota se huumorilla ja kokeile, mutta jos ei toimi niin häivy helvettiin sieltä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten tuo aloitus tuntuu niin pirun tutulta. Onkohan ollut täällä ennenkin.
Kaiketi ihan tuttu tilitys joltain.
Mutta kun homma ei vaan oikein toimi joten siinä lienee selitys.
Mä luulen, että asia ei kannata edes analysoida enää edes mitenkään.
Nää jutut on nähty ja se oli sitten siinä.
Itse olin vuoden deitissä ja hakkasin päätäni seinään. Toinen toistaan ilkeämpiä ja häijympiä naisia. Muutama mukava oli joukossa, mutta löysivät toisen.
Näin se menee. Opiskele Henry Laasasen blogeja vaikkapa Uuden Suomen sivustolta, niin voit perehtyä syvällisemmin aiheeseen.
Olipa pitkä viesti, mutta erotin sanan tussu. Ilmeisesti jäänyt saamatta.
Olipas lyhyt viesti. Lukemisessa ja älykkyydessä kaiketi ongelmia.
^Idiootti
No ku määääää en oo vielä löytäny tarpeeks rikasta miestä! Missikä täss pitä olla vai mikä että sellasen sais, HÄH?
Siksi, kun en halua olla pask* kenenkään kengänpohjassa.
Lopetin joskus 4 vuotta sitten ja sit aloin käymään baareissa ja kappas, löysin naisen 2 viikos. Tähän päivään saakka ollaan oltu yhdes ja kiva on edelleen. Sanoisin et jos uskaltaa jutella naisille niin baarista löytyy nainen tosi nopeesti. Kokemuksen mukaan uskallus on avain sana.
Niin kovin tutulta tuntuu tämä tilitys, mutta kyllä sitä aina vaan nettideittailu vetää puoleensa... kuten Lotto joka lauantai. Ehkä se on se "jos et veikkaa et voi voittaa"-mentaliteetti, ja kun tietää että jotkut on netistä sen oikean löytäneetkin...
Turhauttavaa on vain se, että jos esim. työnhaussa on lähetellyt hakemuksia eri paikkoihin ja tullut hylätyksi milloin mitenkin, niin se ei tunnu miltään mutta heti kun avaa sydämesä ja nainen sanoo "sori, mut ei kiitos" niin se tuntuu paljon pahemmalta kuin pakit työnantajalta... miten saisikaan sen saman rutiinin treffailuun mitä työnhaussa on?