kokemuksia?!?!

Ymmärrän kyllä hyvinjos harmittaa noi jutut. Me mentiin sillon vain niihin baareihin minne kaikki pääsi ja tosin kaveriporukkamme ikähaarukka oli 18-30 välillä. Eli "vanhukset" joutu tuleen teini mestoihin:) Me ei hirveesti baareissa pyöritty, enemmänki paikallisissa pubeissa mut suurimmaks osaks oltii kotona ja otettiin siellä. Kyl kaverit aluks vähä ihmetteli meidän suhdetta, mut ei suinkaan ikäeron takia vaan sen et miten MINÄ olen sitoutunut. Ei sitä oikeesti monikaan noteeraa. Nykypäivänä on niin monen moisia pariskuntia ettei siinä läjässä pieni ikäero paina. Teidän tapauksessa tuo välimatka voi tuoda onkelmia, tuskin ikä. Ja ihmiset on erilaisia ja jos ei suhde toimikkaan niin se on helppo laittaa mukamas ikäeron syyksi.

Ikä ei ole este. Ihmisen kypsyys, luonne, kiinnostuksenkohteet, pinnallisuus/syvällisyys, kommunikointitaidot tai niiden puute voivat olla. Mutta ikä ei =)

Itse olen 18-vuotias ja ukkokultani on 27-vuotias. Olemme seurustelleet reilut neljä vuotta, eikä ikä ole ollut meille koskaan este. Sen ensishokin jälkeen minkä äiti sai kuultuaan uutiset, en ole kuullut perheeltäni, kavereiltani tai sukulaisiltani yhtään pahaa sanaa (mitä nyt yläasteella selän takana juorusivat jotkut, mutta se nyt on just sitä =))

Meillä on ukkeli sulautunut ihan hyvin mun kaveriporukkaan, vaikka onkin hiljainen luonnostaan ja istuu yleensä sohvalla rupatellen jonkun kanssa kun minä sinkoilen miten sattuu =) Ukkokullan kavereita olen tavannut vain muutaman, mutta he tuskin häiriintyivät iästäni, eivät ainakaan tunnustaneet.

No juu, miun kaveriporukassa on muutama muukin päälle parikymppinen (20-25v.), ja joskus (16-17-vuotiaana) oli inhottavaa olla se hidaste bileiltoina, mutta kaikki otti sen tosi hyvin ja tyytyi kotikekkereihin niinä iltoina kun olin mukana =) Tai poistuin seurasta puolen yön pintaan. Nykyään käymme vain K-18 paikassa tai muutamassa K-20 minne menen "imussa". Eikä kukaan ole vielä valittanut =)

Että sellaista täällä päin. Toivottavasti sullakin asiat selviää!