Olen 24v nainen ja hoivavietti alkaa heräillä välillä huolestuttavan lujaa. Tykkään eläimistä ja monilla kavereillakin on koira. Toisaalta kelaan onko järkevää ottaa nyt koiraa kun lähitulevaisuudessa kuitenkin haluisin lapsen. Vaikka mitään poikaystävää ja isäehdokasta ei just vielä ole tiedossa, perheen perustaminen on viimeistään kolmekymppiseks mennessä suunnitelmissa. Muutamalla tutulla oli koira ennen miestä ja lasta. Kaikki oli ok kunnes lapsi syntyi ja koira alkoi stressata siitä, ei tullut lapsen kans toimeen ja koira täytyi antaa pois. Monet sanoo että lapsi tottuu uuteen koiraan mut koira ei niin helposti totu uuteen lapseen. Mitä noin käytännössä ootte mieltä tästä järjestyksestä, onko fiksumpaa hankkia ensin mies ja lapsi, sitten mahdollisesti koira? Vai eka koira ja sitten mies ja lapsi?
Sinkkunaisen vaikea valinta - koira vai lapsi?
Kiia_s
22189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
oikeasti vastasit kysymykseesi itse. Älä hanki koiraa.
No mitäänhän et voi etukäteen tietää. Voi olla, että jätät koiran hankkimatta ja ei löydykään pitkään aikaan ihmistä jonka kanssa perhettä perustaa. Tai sitten löytyy, mutta lapsia ei kuulukaan. Jos oikein kovasti alat laskelmoimaan, voi olla lopputulos: Ei koiraa, ei miestä, ei lasta.
Jos kuitenkin koiran hankit, on edessä vielä tiukempi karsinta miesten suhteen: Mies joka haluaa perustaa perheen ja mies joka hyväksyy koirankin perheeseen. Moni mies ei mieti mitä käytännössä tarkoittaa jos naisella on lemmikkejä entuudestaan ja sitten suhteessa tulee ongelmia, kun mies ei ymmärrä tai ei jaksa tietynlaista elämää lemmikkien kanssa.
Jos hankit sekä lapsen ja koiran ensin, niin vielä tiukempi karsinta miesten suhteen...
Ehkä fiksuinta hankkia mies ensimmäisenä, mutta usko pois että miehen kanssa saa väännettyä melkoiset ongelmat sekä koiran että lapsen hankinnasta. Miehillä tahtoo koirarotujen suhteen olla sellaisia päähänpinttymiä, että vain se yksi ja ainoa kelpaa. Sellaisia miehiä taas jotka haluavat heti lyhyen seurustelun jälkeen alkaa kokeilemaan tärppääkö ja tuleeko lapsia maailmaan on harvassa...
Juu, omilla kavereilla on koiria jotka on otettu juuri tuohon seuran puutteeseen. Sen aikaa on ihanaa kun koira on suloinen pentu. Parin vuoden päästä sitä huomaa että puhut mitä tahansa, koira vaan kuuntelee pää kallellaan, siinä se. Viimeistään silloin tulee ajankohtaiseksi hankkia se mies jolta saa ajatuksille ja tunteille vastakaikua. Jos multa kysytään, ottaisin ensin miehen, sitten koiran joka ikäänkuin täydentää perhettä. Koska eihän se koira miestä korvaa missään muodossa :)
...Mutta kun mies hylkää tai parisuhde vituttaa niin koira on edelleen vierellä :)
Moni mies jaksa olla vaikeuksien koittaessa vierellä, mutta koira jaksaa (tosin eipä raukalla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin yrittää tehdä omistaja iloiseksi ja olla ymmällään surusta)
Mutta sen koiranhan voi ottaa sitten, jos käy noin huonosti, että mies jättää.
Tai sen koiran voi ottaa ihan koska vaan, ettei tarvitse ainakaan koiranvihaajamiehen kanssa alkaa suhteeseen.
Kyllä sinkkunaisilla on vaikeaa...
Kenenkään muun mielestä tämä koko kysymyksen asettelu on hyvin SAIRAS?
Unohda se koira, varsinkin kun todennäköisesti asut kerrostalossa. Itse kokeilin asua naisen kanssa kerrostalossa jolla oli jo koira kun alettiin seurustelemaan. Jäi aika hyvin kaikki extempore jutut tekämättä kun sitä eläintä piti 8h välein käydä ulkoiluttamassa.
Nimimerkillä: EI ENÄÄN KOSKAAN KOIRA NAISTA.
Asumismuodosta riippumatta, koiraa saa pitää pihalla itsekseen max. noin 8 tuntia. Eikä se aidattu piha tai häkki korvaa lenkkeilyä.
Koira on perheenjäsen siinä missä lapsetkin.
Jos sinulle tulee lapsia tai poikaystäväsi ei tykkää koirastasi, et voi luopua siitä kuten et lapsestasikaan? EIkö?
Eihän lapsiakaan anneta pois kun uusi mies vaihtuu tai koira tulee?
Onko sinun pakko tehdä/ saavutettava kaikki kuten muutkin tekevät? Mitä sydämesi sanoo? Oletko valmis tekemään lapset ekan vastaantulevan kanssa vai annatko aikaa tutustumiselle? Jne.
Koira osaa ainakin nuolla hyvin ja tyydyttää naisen ;)
Lapsi oppii vasta myöhemmin.
Jos haluat sitä koiraa tooooodella paljon, niin ehkäpä se sitten tulee sun hankkia. Mutta voin kertoa näin miehenä, että vaikka itse pidänkin koirista, saa nainen koirastaan miinusta ja paljon! Koirallinen nainen on melkein sama kuin YH-äiti miehelle - niin sitova se koira on. Koiralliselle miehelle naisen koira on ehkä ihan ookoo. Kissa vaatii paljon vähemmän huomiota, eli ehkäpä kissalla voi tyydyttää hoivaviettinsä...? Tosin ehket pidä niin paljon kissoista ja on niitä miehiäkin, jotka eivät niistä pidä. Itse kyllä pidän kissoistakin.
Oikeesti kyllä nyt silti suosittelisin sua etsimään ja LÖYTÄMÄÄN sen elämäsi miehen, jonka kanssa sitten perustatte perheen. Varmasti löydät sen miehen, niin paljon hyviä sinkkumiehiä vapaalla jalalla. Mullekin kelpaisi ikäisesi nuori kovalla hoivavietillä varustettu nainen - hyvää äiti-& vaimoainesta :D
Koirasta vielä. Pahimmasta ruljanssista selvittyänne voittehan vielä ottaa koiran mikäli sitä haluatte - koirakin saa silloin varttua lapsiperheeseen ongelmitta.
Sairas maailma, sairaat ihmiset.
Ota vaikka hamsteri tai marsu. Saat mystisyyspisteitä ja vaikutat ikäistäsi nuoremmalta.
Ei juma... Senkö vuoksi sulla on marsu? Että luulet, olevasi nuorempi ja mystisempi kun metsästät alaikäisiä netissä? V
Olipa hauska juttu, asiavirheineen kaikkineen.
Unohda lapset ja mies, ota se koira.
Jos miettii sekä koiran että lapsen parasta, eka lapsi ja sitten koira.
älä nyt hemmetti ainakaan lapsia ala pyöräyttelemään!
lemmikistä voi hankkiutua eroon kun se ei olekkaan enää kiva. lapsista ei
Ota gerbiili tai joku muu semmonen otus mikä joka tapauksessa delaa parissa vuodessa. Saat sitä aikas hoivata kunnes löytyy mies. Tosiaan ku nuo ei kauaa elä ni ei tarvi sitoutua, koirat ja kissat vaatii jo vähän varmempaa sitoutumista, lapsi on aika semmonen loppuelämän juttu.
Tai hanki hei eka joku kukka, jos se kupsahtaa nopeesti ni harkitse vielä toistamiseen elävän olennon hoitoa. Ja alota oikeesti niistä gerbiileistä.
Koirat sopeutuu kyllä muuttuviin tilanteisiin. Meillä on ollut kaksi koiraa, jotka on tulleet molemmat aikuisina uudelleen sijoitukseen. Toisen kanssa oli ehkä kuukauden hankalaa, kun se poti koti-ikävää. Ja toisen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ja lapsia kanssa jne.
Eli mun mielestä koira voi hyvin hankkia muuttavaankin elämäntilanteeseen. Järkevämpää saattaisi olla lapsi ensin ja koira sitten, mutta ei se taida olla kovin kriittistä.
Mutta sitten se mielenkiintoisempi kysymys, millaista miestä ole etsiskelemässä?