Kerron tässä vain tarinani, ehkä sekin helpottaa olotilaani.
Löysin mieheni taskusta kortsuja ja selvisi, että tällälailla tää ukko touhuaa. Eikä tarvi kenenkään alkaa sanomaan, että pengot miehesi taskuja, en ole sellaista ennen tehnyt, mutta nyt en tiedä mikä sen käski tehdä.
Kysyinpä sitten asiasta, jep, jep 3 kertaa on huorissa käynyt ja kaikki Tallinnassa.
20v yhteistä elämää, ensimmäinen kerta 12v sitten ja nää 2 kertaa myöskin vuosia sitten.
Nyt kun löysin nämä kortsut hänellä oli ajatus mennä ihan täällä kotipitäjässä huoriin, mutta oli liian juovuksissa.
Sanoihan hän ettei näistä pano yrityksistä mitään tullut koskaan, kun oli niin juovuksissa, mut mistä tuota tietää, huonosti sillä kyllä seisoo, kun on enemmän juonut..
Ja kaiken huipuksi meikäläisellä oli kondylooma n 8v sitten..
Se hoidettiin kuntoon, mutta silloin kun tivasin, niin ei myöntänyt ja minä torvi aattelin et se on mulle tullut jostain mistä lie. Aaasi mikä aasi..
Nyt sitten myönsi, että hän on sen varmaan mulle tartuttanut, vaikka sen kortsun kanssa on touhunnut.
Ristus, että mua on loukattu, mutta tässä olen. Tekisi mieli lähteä, mutta miksi se asia mielestä muuttuu, yksin sitä märehtisin.
Hyvä mieshän hän on muuten, mutta en tiedä, luottamus on heikoilla , mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Välillä ahdistaa aika reippaasti ja luonnollekin käy, että mulle tehdään tälläistä ja miksi just mulle.
Hän on pyytänyt anteeksi ja anteeksi olen antanut ja asioista on puhuttu, mutta jostakin syystä se kummittelee mielessä.
En tiedä pitäisikö mennä puhumaan jonkun viisaan kanssa..
Loukkaa sekin, että ei ole sanonut asiaa eikä olisi sanonut, jos en olisi löytöä tehnyt.
Ja kaikkea typerää ajattelee, esim. että ukko on ollut ihan pokkana kaikissa suku yms juhlissa...
Mutta kait se tästä, onhan sitä meikä keitetty aikamoisessa liemessä muutenkin
Löysin mieheni taskusta kortsuja ja selvisi, että tällälailla tää ukko touhuaa. Eikä tarvi kenenkään alkaa sanomaan, että pengot miehesi taskuja, en ole sellaista ennen tehnyt, mutta nyt en tiedä mikä sen käski tehdä.
Kysyinpä sitten asiasta, jep, jep 3 kertaa on huorissa käynyt ja kaikki Tallinnassa.
20v yhteistä elämää, ensimmäinen kerta 12v sitten ja nää 2 kertaa myöskin vuosia sitten.
Nyt kun löysin nämä kortsut hänellä oli ajatus mennä ihan täällä kotipitäjässä huoriin, mutta oli liian juovuksissa.
Sanoihan hän ettei näistä pano yrityksistä mitään tullut koskaan, kun oli niin juovuksissa, mut mistä tuota tietää, huonosti sillä kyllä seisoo, kun on enemmän juonut..
Ja kaiken huipuksi meikäläisellä oli kondylooma n 8v sitten..
Se hoidettiin kuntoon, mutta silloin kun tivasin, niin ei myöntänyt ja minä torvi aattelin et se on mulle tullut jostain mistä lie. Aaasi mikä aasi..
Nyt sitten myönsi, että hän on sen varmaan mulle tartuttanut, vaikka sen kortsun kanssa on touhunnut.
Ristus, että mua on loukattu, mutta tässä olen. Tekisi mieli lähteä, mutta miksi se asia mielestä muuttuu, yksin sitä märehtisin.
Hyvä mieshän hän on muuten, mutta en tiedä, luottamus on heikoilla , mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Välillä ahdistaa aika reippaasti ja luonnollekin käy, että mulle tehdään tälläistä ja miksi just mulle.
Hän on pyytänyt anteeksi ja anteeksi olen antanut ja asioista on puhuttu, mutta jostakin syystä se kummittelee mielessä.
En tiedä pitäisikö mennä puhumaan jonkun viisaan kanssa..
Loukkaa sekin, että ei ole sanonut asiaa eikä olisi sanonut, jos en olisi löytöä tehnyt.
Ja kaikkea typerää ajattelee, esim. että ukko on ollut ihan pokkana kaikissa suku yms juhlissa...
Mutta kait se tästä, onhan sitä meikä keitetty aikamoisessa liemessä muutenkin
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hyvä kun puolison pettäminen selvisi.
Pettämiskertojen lukumäärä eli "3 kertaa 12 vuoden aikana" sekä "panojen epäonnistuminen ja jääminen aina pelkäksi yritykseksi kännin vuoksi" ovat tosin pelkkää roskaa. Niillä mies yrittää vain vähätellä tekoja ja pehmentää todellisuutta.
Todellisuudessa pettämisiä on voinut olla kymmeniä, jopa satoja kertoja. Todellista määrää et tule koskaan tietämään. Asia pysyy visusti salassa ihan samalla tavalla kuin mitä hän on pitänyt pettämiset tähänkin asti salassa.
Sillä nyt tosin ei ole väliä. Mies on joka tapauksessa pettänyt ja nyt teillä on edessä sen selvittely mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Sanoit, että hän pyysi anteeksi ja olet sen antanut anteeksi.
Ikävä totuus on se, että mikäli päästät miehen tuolla tavoin helpolla kuin koira veräjästä niin hän tulee jatkamaan samaa menoa.
Vain viemällä äärirajoille sen näyttämisen kuinka paljon hänen tekonsa sinua loukkaa voit saada hänet heräämään. Vasta kun hän joutuu aidon menettämisen pelon eteen ja puntaroimaan tekojaan ja niiden seurauksia, sekä kamppailemaan sinun takaisin saamiseksi niin on mahdollista päästä pysyvään muutokseen.
Jos hän ei ole valmis muutokseen ja asian eteen kamppailuun vaan päättää päästää irti niin sitten se on oikea ratkaisu molemmille.
Ai niin... unohtui sanoa se, että kannattaa pitää silmät auki sillä kyseessä on muutakin kuin huorissa käynti. Huorissa käyntiin ei varauduta omilla kondomeilla. Huorilla on aina kondomit omasta takaa joita he käyttävät asiakkaan kanssa. Kun mies pitää taskussa kondomeita kyseessä on joko salarakas eli toinen nainen ja/tai varautuminen satunnaisiin baaripanoihin (mikä tarkoittaa, että sellaisia myös haetaan aktiivisesti).
Taas viisatui, kiitos vain... Arvaas avasinko keskustelun asiasta taas..
Aivan oikein tallinnas huorilla kortsut ja soomessa on ollut kunnon pano, omilla kortsuilla 9v sitten ja sen onnen hetken jälkeen meikä sai sen kondylooman..
Kyllä tuokin helpottaa tuskaa, kun puhutaan tai taisi mennä niin että minä puhuin...
Myötätuntoni sinulle! Koin saman, monivuotinen tapapettäminen selvisi viime kesänä. Oli kauheaa ymmärtää olleensa sinisilmäinen kusetettu monia vuosia. Miestä ei enää tuntenut entisekseen, tapapettäjä on niin taitava valehtelija että et vielä ehkä ymmärrä, mutta kyllä se selviää. Nyt kannattaa katsoa totuutta suoraan silmiin eikä enää uskoa miehen tarinoita. Toinen pettänyt mies -nimikerkki on niin oikeassa siinä mitä totuus on, joten kiitän minäkin häntä hyvästä, suorasta kommentista.
Tapapettäjä ei tule tunnustamaan yhtään mitään tai hyvin hyvin vähän, juuri sen verran kuin pakko on. Häneen todellakin tehoavat, jos nekään tehoavat, vain kovat otteet. Ulkoruokintaan jos saat hänet hetimmiten, se voisi olla itsellesi hyväksi, jos yhteisasumisesta ei tule mitään.
On mahdollista että sairastut noin suuren petoksen vuoksi psyykkisen traumaan. Se vie sinulta yöunet ja ruokahalut. Mene heti lääkäriin , työterveyteen tai terkkarin yleislääkärin vastaanotolle, jos unet katoavat, kerro tilanteesi ja saat apua sieltä. Terapia tai psykologi on suositeltava myös, yleeislääkäri opastaa siinä eteenpäin. Paljon jaksamista, kultaseni, olemme hengessä tukenasi.
Kiitos..
Kyllä mää seuraan itteäni ja menen lääkäriin, jos tuntuu siltä
Siis se tässä mielenkiintoista onkin, että meidän suhde on ollut parempi kuin ennemmin.
Nyt en tämän illan keskustelun jälkeen osaa sanoa mitä tapahtuu.
Uskon tai luulen tai kuvittelen, että ukkoa on jotenkin helpottanut, kun on asia tullut mun tietoisuuteen.
Mun lapset ovat jo yli 18v nimittäin tietää tästä ja ne on sanoneet et iskä ei ole niin kireä enää...
Käryssä molemmat heräävät huomaamaan puolison merkityksen. Jos herää siihen, että rakastaa puolisoaan ja hän on tärkeä, niin suhde voi parantua, mutta jos asioita ei käsitellä, se voi jäädä lyhytaikaiseksi. Jos mies ei tunnusta, valheet ja salailu jatkuu, voi käydä niin, että hänelle avioliitto on taas, vanhaan malliin, onnellinen ja toimiva, mutta sinä et ole onnellinen, kun suru, viha ja epätietoisuus ovat alati mielessäsi. Jos painat villaisella nyt, etkä vaadi etkä ota selvää mikä on totta,et saa tunnustusta tai hyvitystä, voi käydä niin että kriisitilanteen lauettua mies jatkaa vanhaan malliinsa, kun ei oppinut mitään ilman rangaistusta. Parisuhdeterapiaan pitäisi mennä, kahden kesken noin pitkäaikaisen pettämisen käsittely voi olla mahdoton rasti. Päivä kerrallaan eteenpäin, kuuntele itseäsi, jäsennä ajatuksiasi ja pidä itsestäsi huolta. Niin kauan kun olet rikki, itsesi huolehtiminen menee miehen edelle, kaikessa.
Juuri näin. Aivan kuin omaa elämääni olisin lukenut. Puolisoni on pettänyt minua kymmeniä vuosia, mutta silloin, kun lapset olivat pieniä, jollain tapaa ulkoistin koko asian mielestäni. Tietysti jotain sanomista siitä tuli,mutta silloin asiat ikään kuin unohtuivat,kun elämässä oli niin paljon muuta. Äskettäin sain selville, että puolisollani on ollut sivusuhde ainakin vuoden ajan ja pari kuukautta sitten jäi siitä kiinni. Minulle se oli niin kova paikka, että jouduin lääkäriin ja sain lääkkeet, jotka hieman helpottavat elämää, saan ainakin nukuttua. Mutta meidän elämä ei enää ikinä palaa ennalleen. En enää koskaan pysty häneen luottamaan, kunnioitukseni on mennyt lopullisesti. Ei tunnu avioerokaan kauhean mukavalta kymmenien vuosien avioliiton jälkeen. Pettäjä tunnut nyt varovaiseksi - vai onko lopettanut vihdoin, tuskinpa vaan.
tätä samaa eletään täälläkin läpi. mies käynyt huorissa (2 kertaa) ja yhdenillan hoitokin löytyy. vaikea on tietää kannattaako luottaa vai ei. mieheni siis tunnusti teot itse, ilman tunnustusta ei olisi koskaan jäänyt kiinni. meillä yritetään mennä eteenpäin terapian avulla. toisaalta parisuhde on parempi kuin koskaan, toisaalta mieheni on avoimempi kuin koskaan, kaikinpuolin on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen, mutta silti se luottamus vain uupuu, ehkä se tulee ehkä ei. minulla on elämässäni ollut kahdesti hiivatulehdus, ja nyt kun asia tuotiin julki, olivat ne näiden maksullisten hoitojen jälkeen, kiva saada tuliaisia.
Ja samaa täällä. Pohdinnassa on oikeasti, helpottaako koskaan? Jos luottamuksessa on tämän ihmisen kanssa aina se epäilyksen vire, vaikka sitä ei toiselle näytäkään, niin aika raskasta tulee vielä olemaan. Onko kaikki oikeasti, koko parisuhde sen arvoista, että petettynä täytyy vaan jaksaa, jotta lapsilla olisi kuitenkin paremmat lähtökohdat? Arki siis sujuu, on mukavaa, nauretaan ja kaikkea, mutta tarkoitan sitä salaista sisintä, jossa se arpi tihkuu. Aika kovan hinnan joudun maksamaan pettäjän teoista tälle perheelle. Olen ja en ole onnellinen. Yksinkään tuskin olisin yhtään onnellisempi, ainostaan jäisi pois vain se, ettei tarvitse ketään epäillä, mutta se edellyttäisi, etten näkisi puolisoani enää koskaan. Joka edellyttäisi paikkakunnan vaihtoa ja käytännössä sitä, että aloittaisi uuden elämän yksin jossain muualla. Ylimainostettu ero ja uusi puoliso ei ole itselleni siis mikään oikea ratkaisu, vaan todennäköisesti vie vain ihmissuhteet pahempaan sotkuun. Tsemppiä tutulta tuntuu23 ja samoin täällä, pärjäillään!
Niin, useinhan se on niin, että vaikka parisuhteessa menee huonosti tai on mennyt kauemmankin aikaa jo, ei niitä ratkaisuja esim. eroamalla ole silti helppoa tehdä. Syynä voi olla ne lapset tai rohkeuden puute hypätä uuteen, taloudellinen tilanne ym. Syitähän on tietysti monenlaisia.
Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että pistää tietysti miettimään, miten tätä elämäänsä viettää. Itse näitä asioita joudun myös jatkuvasti puntaroimaan.
Olen kyllä sitä mieltä, että kun asioita tarpeeksi mielessään kypsyttelee, ratkaisukin tapahtuu, kun sen aika on. Olkoon sitten ero tai jatkaminen siinä "virallisessa suhteessa". Kaikki eivät ole kerrasta poikki -ihmisiä.
No eihän se elämä nyt mikään lyhyt ole.. jos kerta yli 70v täällä pällistellään!!= mielestäni s.aatanan pitkä aika! kaikki hunsvontti-eroajat aina vetoaa tuohon että elämä on lyhyt jne diipadaapa.. totuus on vaan että ollaan itsekkäitä ja haetaan vaan uutta ja uutta hekumaa. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin on!
Ei minun mielestäni ole ollenkaan kummallista, jos liian nuorena solmittu avioliitto kosahtaa pettämiseen. Ihminen kasvaa, kehittyy ja muuttuu elämänsä aikana, eikä ole ollenkaan sanottua että se nuoruuden rakkaus olisi se ainoa ja oikea. Ehkä oli aikanaan, ehkä ei enää. Pettämistä en kuitenkaan puolustele; toisen tietoinen loukkaaminen on aina väärin. Miettikääpä siis ihmiset tarkemmin keneen sitoudutte tai olkaa rohkeita ja erotkaa jos liitto ei tyydytä asioiden työstämisenkään jälkeen.
Juuri näin!
"No eihän se elämä nyt mikään lyhyt ole.. jos kerta yli 70v täällä pällistellään!!= mielestäni s.aatanan pitkä aika! kaikki hunsvontti-eroajat aina vetoaa tuohon että elämä on lyhyt jne diipadaapa.. totuus on vaan että ollaan itsekkäitä ja haetaan vaan uutta ja uutta hekumaa. Sanokaa mitä sanotte, mutta näin on! "
"Ihminen kasvaa, kehittyy ja muuttuu elämänsä aikana, "
Ei ihminen mitään muutu - kasvaa ja oppii kyllä. Ja jos niin tapahtuu, niin ei petä.
Vain ne kurjat, itsekkäät hedonisti luuserit pettävät. Tosi lapsellinen on täytynyt olla sellaisen ihmisen, joka kaksikymmentä täytettyään "muuttuu". Kyllä silloin jo pitää olla aikuinen ja osata tehdä valintoja tai olla tekemättä sellaista mihin ei pysty.
Suurin osa (huom!) ihmisistä päätyy elämän kestävään parisuhteeseen. Pettäjät ja eroajat ovat edelleen vähemmistä vaikka niitä onkin liian paljon. Erojen määrä on ollut koko 2000 -luvun laskussa ja on siellä 40% pinnassa. Niistäkin SUURIN osa johtuu uskottomuudesta, joka taas johtuu itsekkyydestä.
Kypsä, vastuuntuntuntoinen ihminen ei petä eikä eroa vain siksi, että "ei ollutkaan kivaa", "ihminen muuttuu", "kyllästyttää",.... jne. On toki sellaisiakin tilanteita, jolloin ero on kaikista huonoista vaihtoehdoista paras.
Aivan oikein. Minua myöskin ihmetyttää tuo väite ja jankuttaminen siitä että ihminen muuttuu - se vain on yksi pettäjien ala-arvoisista ja epätoivoisista yrityksistä selitellä tekoaan.
Aika erikoisia ihmisiä olette, jos pysytte läpi elämänne täysin samanlaisina ihmisinä eikä minkäälaista kehitystä tapahdu. Anteeksi nyt vaan, mutta ei mene läpi.
Jätä mokoma. Kohta joudut sille vaipanvaihtoon. Ota itsellesi uusi, nuori mies.
En usko että miehesi on niin komea, että sen kanssa olisi pakko olla? Mitä jos seuraava tauti onkin hiv mikä maksullisesta tarttuu, kondomi ei ole 100% varma. En luottaisi mieheen. Onko hänen luonteessaan jotain vastustamatonta, ettei sitä muualta löydy? Mitä jos löytyykin! Persoona voi kiehtoa, muttei ei maailman ainoa mies...
Jos mies on joku komea ridge tyyppinen ja haluat roikkua siinä, sen sijaan että sinkkuna löytäisit tosi kivoja asioita... Mikäs siinä sitten. Mutta minä en kestäisi vuosia pelätä tauteja ja ajatusta milloin se taas makaa jonkun toisen kanssa. Tai rakastuuko se johonkin.
N34!! jotkut ihmiset ovat yksiavioisia ja rakastavat kumppaneitaan!! "sinkkuna löytäisit toosi kivova asioita" HAH sanon minä.. ihan per.seellään tämä meininki nykyään. Mikä siinä sinkkuudessa niin viehättää? Kokemuksesta voin sanoa ettei mikään!
Fiksu kirjoitus!
N34 on just sitä uskottomuutta puolustavaa ikäluokkaa! Mitäs siitä jos joku on varattu, kun itsellä on hauskaa ja SAA seksiä. Täälläkin kakkoset kirjoittavat, että mitä sitten jos on varattu. Se ei ole este vaan hidaste. Sinkkuus ja yhdenyön seksi on kuulemma ihanaa!
Lähimmäisten kunnioittaminen puuttuu nähtävästi peruskasvatuksesta.
Useimmat kuitenkin oppivat elämästä jotain, jos ei muuten niin pettymyksen kautta. Jotkut ei silloinkaan.
Varmasti meillä kaikilla pitkissä parisuhteissa elävillä on nuorempana ollut kaikenlaisia kokemuksia. Ollaan ihastuttu, mutta ei menty pidemmälle. On ollut jos mitä muita kriisejä, lasten vaikeudet, raha-asiat yms. Arki ollut joskus todella puuduttavaa!
Perusrakkaus on kuitenkin riittänyt! Kaikesta on selvitty, kun ei koskaan olla haluttu loukata kumppania tietoisesti.
Nyt olemme tyytyväisiä ja onnellisina isovanhempina nauttien tasapainoisesta elämästä. Ei valiteta turhasta, vaikka sairauksia tuppaa tulemaan häiritsemään virkeää eläkeläiselämää! Kiitetään jokaisesta hyvästä päivästä ja kokonaisuudessaan kaikesta, mitä olemme saaneet.
Lähipiirissämme on tapahtunut viime vuosina monenlaisia mullistuksia ja jokaisessa on paha sana "uskottomuus" mukana. Ei tässä voi kun ällistyneenä seurata niitä sotkuja joita pettäjät ja parisuhteiden ulkopuoliset saavat aikaan/aiheuttavat.
Monikaan ei uskoisi kuinka isoon piiriin se vaikuttaa, mutta sitten omalla kohdalla sen näkee.
Fiksu kirjoitus siis sssnalta!
Mun mielestä N 34 tarkotti, että eikö aloittajan elämä olisi paljon helpompaa, jos hänen rinnallaan ei olisi mies, joka pettää häntä mennen tullen. Ei hän uskottomuutta puolustanut. Sinkkuja on nykyisin muuten paljon, syystä tai toisesta. Kaikki sinkut ei kuitenkaan hyppää sängystä sänkyyn ajattelematta miehen siviilisäätyä. Sitä hän käsittääkseni tarkoitti, että kun on sinkku, niin ei tarvitse elää koko ajan sydän kurkussa, että milloin mies pettää. Jotkut ihmiset on sellaisia, etteivät yksinkertaisesti tarvitse puolisoa rinnalleen oman onnellisuutensa vahvistamiseksi.
Ketjun aloittaja täällä.
On meillä puhuttu, selvitetty, selitetty, itketty, huudettu, vittuiltu ja kyllä myös naurettukin.
En sitten ole muuttanut minnekään, koska olen ajatellut et märehdin asiaa yksin sitten ja kelaan ja kenties syyttelen itteäni. Myönnän et helpompi olisi yksin olo.
Mut kait olen niin nynny etten osaa lähteäkään ja huomio, olen vanha 50v.
Ja mulla on ollut viime vuosi erittäin raskas vuosi, et jotenkin tuntuu et jään tähän tupaan tai ainakin nyt näyttää siltä.
Mut sen sanon et ei tuolla äijälläkään ole ollut helppoa eikä ole välttämättä tulevaisuudessakaan.
Onhan mun sydän särkynyt.
Sanoin tolle ukolle, et tää on pahempaa kuin läheisen kuolema, ei se ymmärtänyt..
Sanoin et kuoleman hyväksyy, mut tätä ei, kait se luuli tajuavansa sit asian.
Enhän mä siihen luota, ainakaan vielä.... muutamaan vuoteen..
Ja tää äijä ei todellakaan ole sen näköinen et sen vuoksi jäisin, joskus olen aatellut et enkö tosiaan yhtään komeampaa oo voinut ukokseni saada.
Seksi sujuu paremmin ja meillä jutellaan enemmän ja on rennonpaa.
Mut täytyy sanoa, et joku pikku piru istuu olkapäällä, joka kuiskii et paha saa vielä palkkansa, et voi olla et jossakin vaiheessa isäntä saa nokilleen, jollakin tavallaan, ei mitään vastaavaa mut jotain.
Kyllähän sitä haikeana kattelee ympärilleen ja tuttavapiiriin, et niillä ei varmaan ole ollut tälläistä tuskaa.
Ja edelleen ite ja muksut ihmettelee, et tuollainen kunniallinen mies tekee tuollaista, tytötkin sanoi ihan suoraan isälleen.
Et näin sitä mennään..
Ei se ole piru joka olkapäälläsi istuu. Sinua on kohdeltu väärin ja loukattu, ja ehkä yhä edelleen, miehesi ei ymmärrä mitä kuinka hän loukkasi ja kuinka pahasti teki väärin. On luonnollista haluta rangaistus myös sille, joka teki väärin sinua itseäsi kohtaan. Joa ystäväsi olisi tilassasi, mitä neuvoisit hänelle että hänne pitäisi tehdä nyt? Tee sitten itse samoin! Kukaan muu ei voi suojella sinua nyt kuin sinä itse, ja tärkeämpi tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi nyt. Aja ukko ulkoruokintaan, jos kärsit hänen läheisyydessään. Se ei ole piru vaan tervettä itsesuojeluvaistoa, jos oma sielusi kertoo kivuilla sinulle, että et saa satuttaa itseäsi enempää.
Olet viisas ja sinulla on jo elämänkokemusta.
Ei siitä kannata heti lähteäkään. Kannattaa katsella ja selvitellä ihan ajan kanssa. Hosumisesta ei seuraa mitään hyvää.
Kun pahin tunnemyrsky on ohi, voi ajatella asioita järkevämmin.
Paljon jaksamista ja viisautta sulle jatkossakin!
Isovanhempien ajatuksia! Se on tämä nykyaika sellaista että kun ei ole mitään kasvatusta eikä kuria niin ei osata aikuisenakaan elää ihmisiksi!
Tässä viestiketjun aloittaja kirjoittelee...
Reilu puolivuotta olen märehtinyt, käännellyt ja väännellyt ja yrittänyt siis todella yrittänyt olla tässä liitossa .. Mut ei... aina se kaikki mitä mies on tehnyt pulahtaa mieleen.
Meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä ja yleensä ottaen kaikki on hyvin, mutta ei mulla ole tunteita häntä kohtaan.
Hyvä mies ja hyvin on kotona koulutettu, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja loukkaus koskee edelleen.
Ja sitten ajattelee välillä, kuinka sitä on luottanut toiseen, ei pieneen mieleen ole tullut, että tuo mies voi pettää eikä kukaan, joka hänet tuntee olisi ikinä uskonut että tälläistä voisi tehdä toiselle..
Muutan kuun lopulla pois, hirveen vaikea päätös ja raskas ja koskeeee.
Me ollaan tosi hyvissä väleissä ja mies auttaa muutossa yms. ja varmasti ollaan tekemisissä jatkossakin.
Surkeanahan mies on ja on aika huonos kunnos, mutta miksi teki tälläistä tai miksi jatkoi sen kondyloomankin jälkeen....
Oikeastaan tällähetkellä säälin häntä.
Olen myös antanut anteeksi, mutta sydän on niin rikki...
Nyt kyllä jännittää ja pelottaakin, kuinka yksin sitä onkaan, kun asuu yksin ja kuinka käy, ettei sairastuisi jne.
Mutta eiköhän se tästä tavalla tai toisella... Varmasti kyyneleitä vielä piisaa...
Häntä pystyyn ja hyvin sä tulet pärjäämään! :) Voimia sulle ja parempaa syksyn jatkoa!
Miksi olet hyvissä väleissä? Sua on loukattu, olet eroamassa. Kukaan ei voi vaatia sulta hyviä välejä sinua loukanneeseen ihmiseen. Suojaat itseäsi llisäloukkauksilta parhaiten, kun lopetat välit, kun muutat. Jos on lapsia, asiallinen yhteydenpito lasten vuoksi riittää. Jos ei, voit katkaista kaiken yhteydenpidon pahaan mieheen.
Älä kaveeraa, jos se tuntuu pahalta ja satuttaa sinua!
Jotain suhteellisuutta nyt sentään!
Puolustelet miksi haluat jatkaa liittoasi ja ne ovatkin hyviä asioita joita arvostat. Valehteleminen on väärin ja toisen kusettaminen. Suurin osa miehistä valehtelee valkoisia valheita kun eivät halua loukata. Sitten pettävät jonkun huoran kanssa tunteakseen olevansa enemmän miehiä. Tälläiset miehet ovat aika epävarmoja miehisyydestään. Sitten on tietenkin niitä jotka "kostoksi" pettävät, nainen kun suhteessa muuttuu hallitsevaksi.
Mitä väliä itseasiassa sillä on missä se ukko sitä piliään on käyttänyt jos kuitenkin mielestäsi liittonne on ollut hyvä ja siinä on hyviä asioita joista haluat pitää kiinni. Turhaan itseäsi piinaat miettimällä itse aktia. Sitä kyllä miettisin että voitko itse arvostaa miestä joka osittain suhtautuu sinuun kuin murrosikäinen äitiinsä. Vai löytyisikö jostain henkisesti paremmin varusteltu mies. Sinun elämäsi, sinun onnesi. Muista se!
Ja vielä lapsetkin olet sotkenut ukon panoretkien vatvontaan....Luoja!
Kun Kondylooma tarttuu, se on aina olemassa, kun sen kerran saa. Sen voi toki hoitaa antibiooteilla, jotta "rakkulat" poistuvat. Vähän niinkuin Herpes. kun sen saa se on IKUINEN!!! Jos joku ihmettelee kumppanin aiemmin sairastamaa Kondylooman uusiutumista, se ei välttämättä tarkoita kumppanin pettäneen sinua, vaan Kondylooman uusiutumista.
En tiedä, mut mieheni on myöntänyt, että on ollut joku pano silloin ennemmin, kun minulla papa todettiin 2 ja myös Kondylooma,jota minulla ei ole ennemmin ollut.
Minullehan tehtiin kolmoiskopio ja otettiin kohdunkaulanäytteet yms vaikka mitä, koska jotain muutoksia oli...
En muista sainko antibiootteja, mutta hyppäsin siellä tutkimuksissa joka vuosi.
Ja nyt en esim saanut tälläistä naisten syöpävakuutusta, kun on ollut solumuutoksia...
Kunnon soopaa selität täällä! Kondyä ei hoideta antibiooteilla, se on VIRUS. Immunipuolustus sen hävittää kehosta jos on hävittääkseen.
En puhu soopaa täällä, tälläistä on vain tullut minun tielleni vastaa ja siitä on vain noustava ylöspäin..
Jos miehesi on kova juomaan, niin mielestäni se on isompi ongelma kuin pettäminen.