Hupsista, kolme vuotta kulunut! Joku on tällä välin vienyt nimimerkkini 51, joten pitää jatkaa uudella:)
Lyhyt kertaus: ihastuin parikymmentä vuotta nuorempaan työkaveriini, tunnustin, sain pakit, naisen uusi avopuoliso (myös samassa työpaikassa) sai tietää ja alkoi jääkausi, joka jatkuu edelleen. No, pientä lievennystä on tapahtunut.
Olen edelleen ihastuneena tuohon samaan naiseen. Ajattelen edelleen häntä lähes päivittäin. Kuvittele, sitä on kestänyt jo yli kolme vuotta! Rakastan kuitenkin edelleen vaimoani ja haluan vanheta vain hänen kanssaan.
Olen jo reilusti yli 40. Ihastumiseni nuoreen kaunottareen johtuu ensisijaisesti kokemastani hellyysvajeesta. En ole kunnioittanut itseäni riittävästi ja siksi olen kerjännyt rakkautta. Tiedostan tämän nyt hyvin, enkä enää ole riippuvainen tuosta työpaikan naisesta.
Ainoa, mikä puuttuu, on mahdollisuus jutella naisen kanssa avoimesti ja rehellisesti. En halua hänen kanssaan oikeasti sänkyyn. Keskustelu on mahdotonta, koska hänen avopuolisonsa vahtii "omaisuuttaan" kaikilla rintamilla. Työpaikalla se ei onnistu muilta huomaamatta ja työajan jälkeen tapaamiset joutuisi järjestämään salassa.
Olen jo pitkään yrittänyt saada naisen haluamaan tapaamista tai edes lyhyttä keskustelua, mutta hän ei uskalla. En tiedä, mutta luulen hänen pelkäävän tapaamisemme vaarantavan hänen nykyisen suhteensa. Ajattelen kärsivällisesti niin, että hyvää kannattaa odottaa.
Tästä kielletystä ihastuksesta on ollut itselleni paljon hyötyä. Olen joutunut todella tutkimaan omia tunteitani ja lopettamaan ajatusteni sabotoinnin. Olen alkanut pitää itsestäni huolta ja huomioimaan kaikkia työkavereitani kuuntelemalla paremmin ja olemalla enemmän läsnä. Vaikka näissä taka-ajatuksena onkin osittain naisen huomion kiinnittäminen, olen samalla itsekin muuttunut pysyvästi
Lyhyt kertaus: ihastuin parikymmentä vuotta nuorempaan työkaveriini, tunnustin, sain pakit, naisen uusi avopuoliso (myös samassa työpaikassa) sai tietää ja alkoi jääkausi, joka jatkuu edelleen. No, pientä lievennystä on tapahtunut.
Olen edelleen ihastuneena tuohon samaan naiseen. Ajattelen edelleen häntä lähes päivittäin. Kuvittele, sitä on kestänyt jo yli kolme vuotta! Rakastan kuitenkin edelleen vaimoani ja haluan vanheta vain hänen kanssaan.
Olen jo reilusti yli 40. Ihastumiseni nuoreen kaunottareen johtuu ensisijaisesti kokemastani hellyysvajeesta. En ole kunnioittanut itseäni riittävästi ja siksi olen kerjännyt rakkautta. Tiedostan tämän nyt hyvin, enkä enää ole riippuvainen tuosta työpaikan naisesta.
Ainoa, mikä puuttuu, on mahdollisuus jutella naisen kanssa avoimesti ja rehellisesti. En halua hänen kanssaan oikeasti sänkyyn. Keskustelu on mahdotonta, koska hänen avopuolisonsa vahtii "omaisuuttaan" kaikilla rintamilla. Työpaikalla se ei onnistu muilta huomaamatta ja työajan jälkeen tapaamiset joutuisi järjestämään salassa.
Olen jo pitkään yrittänyt saada naisen haluamaan tapaamista tai edes lyhyttä keskustelua, mutta hän ei uskalla. En tiedä, mutta luulen hänen pelkäävän tapaamisemme vaarantavan hänen nykyisen suhteensa. Ajattelen kärsivällisesti niin, että hyvää kannattaa odottaa.
Tästä kielletystä ihastuksesta on ollut itselleni paljon hyötyä. Olen joutunut todella tutkimaan omia tunteitani ja lopettamaan ajatusteni sabotoinnin. Olen alkanut pitää itsestäni huolta ja huomioimaan kaikkia työkavereitani kuuntelemalla paremmin ja olemalla enemmän läsnä. Vaikka näissä taka-ajatuksena onkin osittain naisen huomion kiinnittäminen, olen samalla itsekin muuttunut pysyvästi
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla on sentään asiat hyvin kai vaikka mua ahdistaa kun mulla on ollut sama nuorempi mies mielessä vasta reilun kuukauden aamuin, illoin ja joskus tulee uniinkin. Mutta uskon, että pääsen tästä yli koska ymmärrän, että mulla ei ole saumoja.
Aika omituinen tilanne.
Väität, ette halua sänkyyn ihastuksesi kanssa, mutta silti olet puhunut hänelle ihastuksestasi.
Olet saanut pakit, mutta silti yrität edelleen puhua aiheesta hänen kanssaan.
Nainen seurustelee (ilmeisen onnellisesti), mutta luulet hänen välttelevät tapaamista vain koska ei uskalla - nykyisen suhteensa takia.
Ajattelepa hetki ulkopuolisen silmin. Vaikuttaa suoranaiselta vainoamiselta puoleltasi. Olet parikymmentä vuotta vanhempi, joten olisi tosi harvinaista, jos nainen olisi kiinnostunut sinusta. Hän on tehnyt kantansa selväksi, ja hänen miesystävänsä yrittää suojella naistaan, mutta sinä vain et anna periksi.
Lopeta hyvä ihminen ajoissa, ennen kuin joko pomo tai poliisi ottaa yhteyttä. Nainen saattaa kohta pyytää apua jommalta kummalta.
Viisas hän on, tuo nainen. Miehensä rakastaa häntä ja hän miestään, vain sinä olet liikaa. Ihastumisia tulee ja menee ja kun aikaa kuluu ihastuksesikin laimenee.
Kiitos kommenteista. Olen pohtinut itsekin samoja asioita. Nainen pitäisi tietenkin jättää pois ajatuksista, mutta se ei ole onnistunut. Lomat on ok, mutta jälleen näkeminen vetää taas jalat ihan löysäksi.
En todellakaan halua vainota häntä, enkä muutenkaan synnyttää tilanteita, joista hän ei pidä. Siksi olenkin katsonut parhaaksi edetä hänen ehdoillaan ja odottaa kärsivällisesti. En kaipaa muuta kuin tavallista kahden aikuisen välistä keskustelua, mutta kahden kesken. Siihen ei vielä ole tullut hyvää tilaisuutta.
Hei naiset: miten saisin tämän nuoren naisen ottamaan minuun yhteyttä vapaaehtoisesti, mikä häntä voisi motivoida?
"Hei naiset: miten saisin tämän nuoren naisen ottamaan minuun yhteyttä vapaaehtoisesti, mikä häntä voisi motivoida?"
En osaa sanoa, mutta luulisin, että vain aito halu ottaa yhteyttä? Eli jos ei ota niin ei ole halua. Ihminen on hyvä selittämään mielessään asioita itselleen edulliseksi esim. sinä mietit, että nainen ei uskalla koska hänen miesystävänsä vahtii "omaisuuttaan". Onkohan asia kuitenkaan oikeasti noin? Jos nainen ei vaan halua jutella kanssasi.
Itsekin yritän mielessäni vääntää, että se mielessäni oleva nuorempi mies olisi minusta kiinnostunut mutta ei vaan uskalla lähestyä. En ole varma onko varattu, mutta uskon, että jos olisi minusta kiinnostunut ilmaisisi sen jotenkin minulle muuten kuin olemalla yleisesti mukava. Tosin olenhan mä välillä aika pelottava..En ole vielä siinä vaiheessa, että tunnustaisin ihastukseni koska emme enää kauan "joudu" olemaan samassa työpisteessä joten odotan vain, että aika kuluu..Paitsi jos alan häiritsevästi "skitsoilemaan" hänen takiaan on varmaan pakko tunnustaa hänelle ihastuneensa, mutta en usko, että minun tarvitsee vaan aika toivottavasti hoitaa.
Niin joo, sullahan on tosiaan se oma vaimokin. Jospa ihan vain vanhenisit hänen kanssaan.
Minä itse olen vapaa joten minähän saan olla ihastunut keneen haluan, vaikka se aiheuttaa tällä hetkellä ahdistusta mulle itselleni.
Vaikutat aika pakkomielteiseltä. Parempi kun lakkaat odottamasta mitään.
Ihan fiksuja huomioita. Ehkä tämä nuori nainen ei tosiaan vain halua puhua minulle. Kuitenkin aina kun hän tervehtii tai kysyn häneltä jotain työjuttua, nainen hymyilee herkästi. Ihan kuin hän ylikunnioittaisi minua, kuin jotain julkkista. Koen, että jotain pelon ja evvk:n väliltä siinä on.
Ehkä puheyhteys voisi avautua uudelleen ihan arkisten ja turvallisten keskustelujen kautta. Joskun miehenä pännii, kun naiset eivät uskalla tulla puhumaan ihan tavallisia kuulumisia. Ehkä viestitän käytökselläni jotain niin erikoista, että he kokevat minun olevan jotenkin "ylempänänä"? Oikeasti koen olevani hyvin empaattinen ja helposti lähestyttävä. Rohkeimpien ja rempseiden naisten kanssa onkin helpompi olla ihan vaan kaveri, ilman mitään seksuaalista latausta. Kumpa näin olisi tämän nuorenkin naisen kanssa!
Jos ei neljään vuoteen ole siunaantunut tilaisuutta jutella kahden kesken niin tuskin sitä tuleekaan.
Ja jos koko tuon ajan hän on seurustellut "uuden" miehensä kanssa, eli 4 vuotta niin kannattaisiko jo luovuttaa, varsinkin kun ne pakitkin olet jo saanut.
Keskity vaikka vaihteeksi vaimoosi, tsemppiä!
Hmm... Mä en nyt oikein kyllä ymmärrä, miksi sen naisen pitäis haluta jutella sun kanssa jotain muutakin kuin työasioita..? Mitä se edes muuttaisi, kun kovin tossa vannot, että haluat pysyä oman vaimosi kanssa yhdessä forever eikä tää työkaverinainen ole koskaan antanut sulle toiveitakaan mistään? Ootko tullut ajatelleeksi, että se nainen ei välttämättä halua keskustella sun kanssa mistään "avoimesti ja rehellisesti", kun sen mielestä ei ole mitään keskusteltavaa..? Ei oo välttämättä kiinni siitä, etteikö avopuolison valvonnan alaisena voi, vaan ettei yksinkertaisesti tunne siihen tarvetta.
Sä et varmaan ole sanonut halaistua sanaa vaimolleis tästä työpaikkaihastuksestasi? En menis sanomaan, että oot tollasena toisen naisen perään haikailijana mitenkään unelmakumppani, vaikka miten vakuutat vaimoasi rakastavasi. Ihastuksia tulee ja menee, mutta sä annat tuon yhden saavuttamattoman tapauksen ottaa liikaa sijaa elämässäsi. Jos sä ajattelet sitä naista aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, niin... Ei hyvä! Sun kuuluisi ajatella sun vaimoasi eikä haikailla vuosikausia jonkun sellaisen perään, jonka kanssa hommalla ei oo ees mitään todellisuuspohjaa.
Miksi haluaisin jutella? Silloin alkuvaiheessa meillä oli niin paljon selittämätöntä jännitettä. On kuin olisi saanut jonkin tartunnan. Kun uusi miesystävä tuli väliin, kaikki loppui kuin leikaten. Itselleni jäi tuosta katkaisusta inhottava ja epäreilu fiilis. Olisin halunnut jutella asiat arkiseksi, mutta siihen ei enää tullut tilaisuutta. Eikä tilaisuutta tunnu olevan vieläkään.
Nyt tämä nuori nainen välttelee minua. Uskon (en siis tiedä) sen johtuvan avopuolison pelosta. Avomies tietää menneestä 'suhteestamme'. Voin hyvin kuvitella, kuinka se on aiheuttanut mustasukkaisuutta ja pelkoa liian herkistä keskusteluissamme heidän parisuhteeseensa. En ikinä haluaisi heille mitään pahaa. Toivon todella, että he pääsevät yli minun osuudestani.
Oikea reitti näyttäisi olevan korjata välit avomieheen. Hän on erittäin fiksu tyyppi, joskin erilainen kuin itse olen. Hän on kerran läksyttänyt minua, joten ihan helposti matkasta ei ole kyse. Ehkäpä löydän työtehtävistä jotain yhteistä, jolla pääsen alkuun. Saavuttamatta avopuolison luottamuksen, saisin yhteyden myös tähän nuoreen, arkaan ja herkkään naiseen.
Tämä ihastus vaivaa minua ankarasti. Se vaikuttaa alkoholin käyttööni, avoimuuteeni, lähestyttävyyteeni ja keskittymiskykyyni. Kaipaan sovintokeskustelua, jonka jälkeen pääsisin tästä hyvästä pahasta unesta ja voisimme kaikki jatkaa hyvinä kavereina. Onko sekä liikaa vaadittu?
Sinun olisi varmaan parasta mennä psykiatrin juttusille ensin. Viesteistäsi ilmenee aggressiivisuutta ja hyökkäävyyttä joka voi purkautua ikävällä tavalla jos et hoida mieltäsi kuntoon.
Suosittelisin myös ammattiauttajaa, tällaiselta palstalta en itse ainakaan näin vakaviin ongelmiin kyselisi neuvoja, ensin on yksi asiallinen aihe, niinkuin tämäkin, seuraavana taas: Jum4lauta kun $permaa lensi kun työkaverin kanssa siivouskomerossa vedeltiin sinne ja tänne.
Hyväksy se että maailma ei ole reilu ja oikeudenmukainen, vaikka sinusta tuntuu että sait epäreilut pakit niin se on vaan voi voi, niele tappiosi ja jatka elämääsi eteenpäin. Luuletko että olet maailman ainoa henkilö jota on kohdeltu kaltoin?
Hanki jotain muuta ajateltavaa, aloita vaikka uusi harrastus, vaihda työpaikkaa tai paikkakuntaa niin et näe sitä naikkosta enää koskaan eikä asia enää vaivaa.
Aika tutulta kuulostaa, ja näin anonyymisti voin vain vakuuttaa, että mikään keskustelu jne ei tule asiaa auttamaan, päinvastoin tulet siitä keskustelusta pettymään. Ja mitä se auttaisi? Mitä haet tuolta keskustelulta? Sinulle paras tapa ratkaista asia, siis todella ratkaista se on vaihtaa maisemaa. Hae jonnekin toisaalle töihin ja tee elämänmuutos. Muuten olet jumissa tuossa ajatuksessa niin kauan kuin tuo pari pyörii nurkissa.
Out of sight - out of mind.
Niin se vaan menee.