Itken ja valvon, en saa nukuttua. On sellainen olo, että olen ollut pelkkä käyttöesine, ei muuta. En olisi ikinä edes puhunut, jos olisin tiennyt totuuden.Sattuu niin paljon etten pysty nukkumaan. En tiedä onko tänne kirjoittamisesta mitään apua. Olen todella pettynyt kaikkeen, siihen etten merkinnyt hänelle mitään. Tunteeni olivat yksipuolisia.
Hyväksikäytetty olo
_----_
6643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä olen todella pahoillani sun puolesta. Koeta saada unta.. se ei nyt helpota, mutta tämä menee ohi. Älä menetä uskoasi rakkauteen.. sen täytyy olla totta, koska SINÄ pystyt siihen.
Oliko kyseessä mies vaiko naissuhde? Älä mieti tuommoisia, pääset kyllä sen yli, unohda koko juttu, ota opiksesi ja älä menetä uskoa ihmisiin kuitenkaan.
Aloita seuraava suhde pitkällä kaavalla, tutustu ensin hyvin, seurustele, tapaile ja älä suostu seksiin, hän kyllä odottaa, jos ihmisenä sinusta välittää.
Nyt on vaara, että pettymyksesi keskellä olet helppo uhri ylipuhua kaikkeen hyvään ja kauniiseen, mitä et tule kuitenkaan saamaan. Näet seuraavan henkilön vaaleanpunaisten lasien läpi, koska haluat kuvitella, että tämä uusi suhde on jotain extra taivaallista henkisellä tasolla. Suosittelisin, siis yksinoloa, niin kauan, että pettymyksesi haihtuu ja katsot maailmaa eri silmin. Kyllä se oikea rakkauskin tulee sulle vielä vastaan. Kaikki lähtee itsestäsi,kunnioita kehoasi, itseäsi, älä anna kaikkeasi rakkaudelle, ole tervellä tavalla itsekäs. Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen tuollaisessa mielialassa kamppaileva. Älä nyt ainakaan muuta sukupuolista käyttäytymistäsi, siis, jos olet kokenut miehen kanssa pettymyksen, tai päinvastoin, sen voit kokea myös toisen sukupuolen kanssa. Aivan samanlaisia ovat heterot, kuin homot, lesbotkin näissä tunneasioissa-
Minulla on samanlainen olo. Kyllä nämä jättävät jälkensä ja saavat pelokkaaksi ja epävarmaksi, hankaloittavat uusien suhteiden aloittamista. Ja kaikille ei tosiaan kumppania löydy, niin se vain on. Hylätyksi tulemisen tunne on kivulias, fyysisestikin ja ihminen luonnostaan pyrkii välttämään kokemasta samaa kipua uudestaan.
Sama vika, vaikkei uniongelmia ole. :( Monta kertaa kysyn itseltäni, "miksi olin niin sinisilmäinen?" , "miksen tajunnut, että hän oli narsisti?"
Nykyään jätän miehen etsimisen pois, en kuitenkaan luota enää heihin ollenkaan. En enää narsun jälkeen, jota luulin rakastavani.
Itsellänikin oli pitkäaikaisen suhteen jälkeen samanlaiset ajatukset, varsinkin se, että minua on vain käytetty hyväksi eri tavoin. Olo oli kuin käyttöesineellä, joka oli heitetty roskakasaan.. Suhteen loppumisesta on n.4-5 vuotta jo ja silti vieläkin tuntuu pahalta, kun näen exäni uuden miehen kanssa (Ollaan molemmat naisia).
Pahinta oli se, että hän valehteli selkäni takana minun tietämättä. Esiintyi sinkkuna nettisivuilla ja muualla sosiaalisessa mediassa ja silti väitti rakastavansa minua ja minä sinisilmäisenä uskoin.
Eron jälkeen sairastuin taas masennukseen, ei mikään ihme..
Tuon suhteen jälkeen on ollut pientä seurustelunkokeilua parin jätkän kanssa, mutta nekin minut hylkäsi kuin nallin kalliolle.
Nykyään harvoin enää uskallan luottaa toisiin.
Sellasii ne jotkut vain on...ei sille voi mitään et me ollaan niit prk. laastareita.