Onko muilla ollut samanlaista ja onko ratkaisua löytynyt? Meillä on 8kk ikäinen lapsi, tyttö on oppinut nukkumaan yönsä kohtalaisesti. Vaimoni kanssa tuntuu vastustavan todella paljon tällä hetkellä. Hän ei mukamas kerkiä tehdä mitään. Minä käyn meillä töissä ja hän on lapsen kanssa kotona. Kyllä, hän saa omaa aikaa käymällä kuntosalilla vetämässä jumppia ja muutenkin. Minä teen pääsääntöisesti meillä ruuat ja annan vaimoni nukkua sunnuntaisin pitkään. Tuntuu vain, että minun panokseni tähän yhteiseen ei koskaan ole riittävä. Hemmottelen häntä ja yritän järjestää kaikkea kivaa mutta kun tuntuu, ettei mikään riitä. Ostin hänelle jopa kalliin timanttiriipuksen ystävänpäivälahjaksi, koska pitää koruista. Mikään ei tunnu olevan kuin hetken huuma. Onko muilla ollut samanlaista ja onko löytynyt ratkaisua?
Toinen ongelma on läheisyyden puute. Haluaisin että hän huomioisi minua ja tekisi joskus aloitteen seksiin. Ei kannata odotella hän vain sanoo, että hoitele itsesi suihkussa. Ihmettelen vähän, koska illalla hän usein kertoo kuinka olisi halunnut rakastella päivällä aivan valtavasti. Minkäs minä sitten sille teen, koska olen päivällä töissä. Illalla ei ole mitään saumaa, vaikka aikaa ja rauhaa olisi. Alkaa tuntua, että en jaksa edes yrittää. Hiihtolomalla menimme mökille ja ehdotin yhtenä iltana, että voitaisiinko rakastella. Ei kuulemma onnistunut, koska oli hänen tätinsä paikalla... Loman päätyttyä kuitenkin kertoi, että olisi halunnut rakastella monena päivänä mutta kun en tehnyt aloitetta. Kerroin, että kysyinhän mutta torjuttiin, ei kuulemma muistanut. Enää en jaksa yrittää. Katsotaan kuinka kauan kestän mutta olkoon sitten ilman, vaikka ei kovin kypsää ole itseltäkään. Onko tähän probleemaan vastaavanlaisia kokemuksia ja ratkaisuja?
Toinen ongelma on läheisyyden puute. Haluaisin että hän huomioisi minua ja tekisi joskus aloitteen seksiin. Ei kannata odotella hän vain sanoo, että hoitele itsesi suihkussa. Ihmettelen vähän, koska illalla hän usein kertoo kuinka olisi halunnut rakastella päivällä aivan valtavasti. Minkäs minä sitten sille teen, koska olen päivällä töissä. Illalla ei ole mitään saumaa, vaikka aikaa ja rauhaa olisi. Alkaa tuntua, että en jaksa edes yrittää. Hiihtolomalla menimme mökille ja ehdotin yhtenä iltana, että voitaisiinko rakastella. Ei kuulemma onnistunut, koska oli hänen tätinsä paikalla... Loman päätyttyä kuitenkin kertoi, että olisi halunnut rakastella monena päivänä mutta kun en tehnyt aloitetta. Kerroin, että kysyinhän mutta torjuttiin, ei kuulemma muistanut. Enää en jaksa yrittää. Katsotaan kuinka kauan kestän mutta olkoon sitten ilman, vaikka ei kovin kypsää ole itseltäkään. Onko tähän probleemaan vastaavanlaisia kokemuksia ja ratkaisuja?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kysymys kuuluu tosissaan, että kuin jaksat moista??? vastaus on kait koska rakastat, mutta rakastaako hän sinua niinkuin haluaisit tai niin kuin ansaitsisit? ei vaikuta siltä, ainakaan näin viestisi perusteella. inhottava tilanne!! Mutta se toive, että tilanne muuttuu on voimakas ja sen takia tuskin ihan heti eroatte, mutta ennen pitkää kyllä, kun omat tunteesi laantuvat ja/tai löydät uuden rakkauden.
"Kysymys kuuluu tosissaan, että kuin jaksat moista??? "
Nyt on kyllä ilmassa hyvin vahvaa liioittelua.
8kk ikäinen vauva muuttaa elämänmenoa aika radikaalisti. Väsyttää ja tulee ongelmia.
Ihan tyhmää liioitella noiden ongelmien laatua ja määrää. On aivan tavanomaista että vauvan ollessa tuossa iässä väsyttää eikä jaksa mitään.
" Mutta se toive, että tilanne muuttuu on voimakas ja sen takia tuskin ihan heti eroatte, mutta ennen pitkää kyllä, kun omat tunteesi laantuvat ja/tai löydät uuden rakkauden. "
Ihan täyttä roskaa.
On aivan naurettavaa erota kun ei ole kahdeksan kuukauden aikana sanut pi***ua ihan niin paljon kuin haluaisi.
Pitäisi lailla kieltää kaikki erotouhut ja muut pakenemiset alle 3-vuotiaiden isiltä.
Eikö sulle neuvolan äitiysvalmennuksessa kerrottu, että vaimo muuttuu valtavasti synnytyksen myötä, ja alkuaikoina elämä pyörii vauva-äitisymbioosin ympärillä. Se on hormonaalista, ja ihan normaalia. kuukautiskierto yleensä jää pois kuukausiksi, ehkä koko imetysajaksi. Eli nainen rakastaa valtavasti pienokaistaan, eikä ole seksuaalinen olento fyysisesti eikä psyykkisesti. Mutta kuten sanottu noirmaalin psyyken omaava mies osaa purra hammasta, kestää-kestää ja kas kummaa, parissa vuodessa symbioosivaihe on ohi ja nainen palaa miehensä rinnalle.
Älkää miehet olko kakaramaisia. Kysykää isältä tai vanhemmilta isi-miehiltä neuvoa.
Älä mene kapakkaan. Älä etsi lapsettomasta naisesta ymmärtäjää nyt.
Juuri noin. Lapsi on _vasta_ 8 kk. Ja hän on teidän yhteinen lapsenne joten vanhemmuuskin on yhteinen asia. Anna aikaa, vähitellen puolisosi palaa myös vaimoksi eikä ole pelkkä äiti.
Neuvolassa voi ja kannattaa puhua asioista, jos askarruttaa. Ei tällaisilla hömppäpalstoilla missä osa kirjoittajista on todennäköisesti 17-vuotiaita amispoikia.
Mulla on kolme lasta enkä ole koskaan käyttäytynyt noin eli eipä mennä yleistämään, ei äitiys tarkoita kumppanuuden loppumista
"Pitäisi lailla kieltää kaikki erotouhut ja muut pakenemiset alle 3-vuotiaiden isiltä."
Mites, saako kieltää äideiltäkin vai onko se vaan nainen jolla on lupa olla "hormonien vallassa" tai muuten sekaisin?
Vai että pitäisi laissa kieltää, olkaas feministit taas hiljaa. Eihän se ole teidän vaatimaa "tasa-arvoa" mikäli laillinen oikeus erota, estettäisiin.
Onneksi tän maan päättäjät ei ole mitään naisasialiiton jäseniä, korruptoitunut poliitikkokin on parempi kuin täysfeministi
Vaimon pitäisi sitten lopettaa sanomiset "olisin kyllä halunnut päivällä seksiä". Syyllistää aviomiestään siitä, että hän käy töissä ja tuo ruoan pöytään. Hänen pitäisi huomioida MYÖS miestään. Nyt hän pitää miestään vain ja ainoastaan rahakoneena :(
Itse en naisena todellakaan suostuisi odottelemaan 2 vuotta, että saisi jälleen huomiota puolisoltani. Ja naisten pitäisi osata keskittyä moneen asiaan kerrallaan, ei taida onnistua jos päässä on vaan lapsi, lapsi, lapsi. Puolisohan ei tarvitse yhtään rakkautta, hellyyttä ja huomioimista... Ei ihmekkään, että lapsiperheilä on niin paljon avioeroja.
"Vaimon pitäisi sitten lopettaa sanomiset "olisin kyllä halunnut päivällä seksiä". Syyllistää aviomiestään siitä, että hän käy töissä ja tuo ruoan pöytään."
Meinaatko etät olis parmepi kun sanois ettei ole seksi käynyt viimeisen vuoden aikana kertaakaan mielessä eikä itseasiassa edes huvita?
Kyllä se näin isänäkin seksi käy monestikin päivällä mielessä, mutta iltasella kun ollaan lapsi saatu nukkumaan, ei sitten enää jaksakaan.
Se vaan aika yleisesti on niin, että suhteet päättyvät lapsen tullessa alkavaan naisen mielialan ja luonteen muutokseen, joka aiheuttaa monesti miehelle seksin puutteen.
Noin pienen vauvan äidillä voi olla myös niin valtava väsymys ja uupumus, että olisi epärealistista olettaa, etteikö se vaikuttaisi suhteeseen. Ei auta nukkua kerran viikossa sunnuntaisin pidempään, kun väsymys kasaantuu 24H7vrk x 6 pv viikossa. Lisäksi ei joku timattikoru paljon ilahduta, kun kaipaa toista aikuista rinnalle arkea pyörittämään konkreettisina tekoina. Äidit eivät odota isiltä rahaa vaan aikaa ja osallistumista perheen arkeen.
Minä hoidin 2 viikkoa unikoulua muutaman tunnin yöunilla ja aamulla töihin. Osallistun todella paljon arjen pyörittämiseen, joten siitä ei voi olla kiinni. Hän on jopa sanonut, ettei ystäviensä miehet osallistu näin paljon.
Älä kysele sitä seksiä vaan panet ihan suoraan ja sanoppa jossain vaiheessa että jos tämä parisuhde ei toimi niin ero voi tulla jossain vaihesessa ja vieraat naiset rupaa kiinnostaan. Ei muuta kun paperille mitä haluat suhteelta niin hyvä tulee.
Aenteen puutetta ja itse miehnä en ole koskkaan ollut niin väsynyt ettei seksiä jaksaisi tai sitten on huono kunto.
En ymmärrä sitä, että pitää oikein kääntää veistä haavassa, "olisin halunnut, muttet ollut paikalla"-tyyliin. Pitäisikö sen miehen sitten olla poissa töistä, että rouva saa munaa, silloin kun HÄNELLE sopii?
Ja todellakin olisi parempi,että sanoisi ettei seksi kumppanin kanssa todellisuudessa kiinnosta. Silloin voidaan lähteä hakemaan apua esim. seksuaaliterapiasta ja ylipäätääN selvittää mistä ongelmat johtuu.
Raiskaukseenko yllytät? Ja kiristykseen Tosi toimivat menetelmät alle vuoden vanhan vauvan isälle. Tuossa kohtaa vaimo todennäköisesti sanoo, että "tuossa on ovi ja lasta saat tavata joka toinen viikonloppu".
Ehkä sun ei kannata tehdä kaikkea vaimosi eteen. Kuulostaa siltä että muijas passattaa itseään ja sehän tiedetään ettei naiset kunnioita miestä joka on pompoteltavissa, ja sillon kun ne ei kunnioita miestä niin seksielämäkin usein kuihtuu.
No eroaminen ei ole vaihtoehto, pullosta ei ole ollut tapana vastauksia etsiä ja pettäminen ei kuulu omaan arvomaailmaan. Ihmeellistä yleistämistä kyllä. Mitä jis kirjoittajana olisi nainen, joka kertoisi miehestään. Minkälaisia neuvoja sitten tulisi? Joo hammasta purren kyllä mutta kyllä meillä miehilläkin on katkeamispiste. Perhevalmennuksessa juurikin kerrottiin noista muutoksista mutta pappi kertoi kaikille, että älkää unohtako sitä parisuhdetta. Kyllä sellainen ulkopuolella olo vaikuttaa mieheen.
Jos ero ei ole vaihtoehto niin se ei ole sitten kuin kärsiä ja toivoa, että vaimo muuttuu, mutta mitäs jos se ei muutu-sä heität elämäsi hukkaan tosta vaan? toivotaan kuitenkin, että muuttuu :)
Oletteko miettineet sitä vaihtoehtoa, että sinä jäisit seuraavaksi lapsen kanssa kotiin ja vaimo pääsisi välillä töihin?
En pysty jäämään kotiin töistä, koska työskentelen omassa firmassa.
Muista tuo siinä vaiheessa, kun ero tulee ja vaimosi hakee yksinhuoltajuutta. Et voi jäädä lapsen takia kotiin koska oma firma - asia siis selvä.
Kuulostat järkevältä kun et heti ole eroamassa kun on ongelmia suhteessa. Yritä ensin puhua asioista vakavasti... pyydät ihan kahdenkeskiseen "palaveriin" kanssasi ja kerrot kaiken mille sinusta tuntuu keskeyttämättä. Sitten on hänen vuoronsa. Kuunnelkaa toisianne tarkasti niin saatatte oppia syyn miksi asiat on niinkuin on. Lopuksi sovitte mitä teette omalta osaltanne asioiden parantamiseksi.
Hieman pisti silmään tuo sinun ehdotus vaimollesi että "rakastellaanko?" Toivoisitko vaimosi menettelevän samalla lailla vaiko toivoisit hänen viettelevän, koskettavan, puhuvan tuhmia, ihan vain vähän katseellaan kiusaavan jne. Vaimosi saattaisi syttyä helpommin jos et vain ehdota vaan "viettelet". Voit jopa kysyä millä tavalla vaimosi tykkäisi "tulla otetuksi" tai "vietellyksi". Se saattaisi saada vaimoasikin avautumaan ja olemaan aloitteellisempi. Hyvä olisi saada myös hänet tuntemaan ettet himoitse seksiä vaan vaimoasi ja niin paljon että on vaikeaa olla.
Jokainen parisuhdehan on omanlaisensa ja ehkä teillä sitten saattaa ollakkin syynä vain se että vaimosi on väsynyt. Silloin voit vain tukea häntä niin paljon kuin omat voimasi riittää, jotta sitten saisitte rentoutua yhdessä.
heeei, enpä oikee menis laittamaan minkää hormonijuttujen piikkiin. itse neljä lasta synnyttäneenä naisena olen kylläkin kärsinyt mielettömistä hormonimyllerryksistä sekä raskaus- että synnytysten jälkeisinä aikoina, MUTTA koskaan mikään ei ole ainakaan mulla haluihin vaikuttanut.. päinvastoin, olen itse hoikkana naisena tuntenut oloni naisellisimmaksi juuri raskaana ollessani tai imettäessäni, hmm, tiedätte varmaan miksi. meillä tämä haluttomuus oli ongelmana miehellä. apua yritettiin hakea useammalta taholta, melkein kymmenen vuotta uskottelin itselleni että muutosta tulee vielä. olen tosissani myös rakastanut miestäni, mutta meillä tuli ero, tunteet kuolivat totaalisesti jatkuvaan läheisyyden - ja seksin puutteeseen. eipä toista voi muuttaa. kaikki eivät tunnu tarvitsevan läheisyyttä tai muuta naisen ja miehen välistä kanssakäymistä. mistään ulkonäköjutuista ei meillä ainakaan pitäisi olla kiinni, pidän itsestäni huolta, olen ok näköinen omasta mielestäni, (pitkä, hoikka..) muilta miehiltä on tullut senkin edestä huomiota ja kommentteja ulkonäöstä, surullista vaan, että sille tärkeimmälle ei oikein millään ollut mitään merkitystä..
mutta näillä mennään ja täytyy uskoa siihen että itsekin vielä löytyy kumppanin jota saan rakastaa aivan täysillä ja näyttää itsekin niitä tunteita, mitä kyllä riittää. tsemppiä aloittajalle vaikeaan tilanteeseen!! kuulostaa niin tutulta.. toivotaan että teille löytyisi eroa parempi ratkaisu.
" MUTTA koskaan mikään ei ole ainakaan mulla haluihin vaikuttanut.. päinvastoin,"
Meinaatko että sinun kokemuksesi vastaa kaikkia suomalaisten kokemuksia?
Itse olen isä, enkä ole kovinkaan paljoa kärsinyt seksin määrän vähentymisestä kun itseäkin iltaisin silloin kun vihdoin olisi mahkut, väsyttää niin jumalattomast,i joten tällä persuteella aloittaja ei nyt vaan voi kärsiä yhtään mitenkään missään. Näinkö?
Vai voisiko olla että ihmiset ovat oikeasti erilaisia?
AINAKAAN minulla.. kirjoitin.. tottahan se on, että meitä naisiakin on todella erilaisia ja hyvä että onkin! eihän siitä tulisi mitään jos kaikki olisivat yhtä halukkaita ihmisiä kuin itse olen :). olen vaan siinä mielessä huolissaan aloittajan kirjoituksesta, kun vaikuttaa käytös niin samanlaiselta kuin exälläni oli suhteessamme. enkä vaan usko siihen, että tuohon olisi tulossa mitään muutosta välttämättä.
mutta tämä on minun mielipiteeni ja sorry jos nyt pahoitin jonkun mielen. täällä hyökätään aika äkkiä kimppuun kun erehtyy kirjoittamaan omia ajatuksiaan..
mutta mukavaa kevättä vaan kaikille, yrittäkäämme kestää toisiamme!
pakko vielä jatkaa, että vielä tuo riittämättömyyden tunne, kun yrittää itse kaikkensa, ja luulee että sillä voisi muuttaa toista. miten se sattuu, kun tajuaa, että kaikki on niin turhaa... ei sitä varmaan voi ymmärtää joka ei itse ole joutunut kokemaan!!!
Huhhuh, että kuulostat itserakkaalta ihmiseltä. :(
Kyllä tässä on ollut pakko oppia välittämään myös vihdoin itsestäänkin. Onko siinä jotain väärää?
On, jos se näyttäytyy siinä, että menet äärimmäisyydestä toiseen. Suhteessa ollessasi luulit olevasi täydellinen, mutta homma ei toiminutkaan. Nyt luulet olevasi täydellinen ja sama homma? Mitä jäi huomaamatta? Ainiin, kukaan ei ole täydellinen ja onnella ja tuurilla on iso osansa elämässä.
Hei mä en todellakaan pidä itseäni täydellisenä, harmi jos ajattelet niin. Ei varmaan muutaman kirjoituksen perusteella kannata alkaa analysoimaan ihmisiä. Tuo miksi laitoin että olen on näköinen, hoikka jne. Ei ole kehuskelua vaan sillä laitoin kun yleensä toisen haluttomuus laitetaan sen piikkiin et toinen on esim. Muuttunut radikaalisti ulkonäöllisesti tms.
No hyvä, jos olin väärässä ja sait vain itsesi vahingossa kuulostamaan omahyväiseltä.
Meillä on lapsi täyttämässä 15 vuotta, nyt alkaa parisuhde olemaan taas kunnossa.
Vaikealta se tuntui huomata että mikään ei kelpaa. Yritä sinäkin kohdistaa mielenkiintosi johonkin muuhun kuin rakasteluun tai vaimosi miellyttämiseen.
Voi kuinka tutulta kuullosti:
"Hän ei mukamas kerkiä tehdä mitään. Minä käyn meillä töissä ja hän on lapsen kanssa kotona. Kyllä, hän saa omaa aikaa käymällä kuntosalilla vetämässä jumppia ja muutenkin. "
Sinun kannattaisi ottaa vakavasti puheeksi parisuhteenne tilanne. Jos keskustelu ei onnistu, kirjoita kirje. Kerro, että rakastat häntä ja lastanne, mutta parisuhteenne on muuttunut. Voisiko syynä olla synnytyksen jälkeinen masennus? Vai onko yksinkertaisesti kotona oleminen liian raskasta hänelle ja parempi vaihtoehto olisi se, että hän alkaisi jo miettiä töihin paluuta. Usein esikoisen kanssa on raskasta se, että lapsi roikkuu äidissä kiinni 24/7 ja se voi olla ahdistavaa.
Kerro vaimollesi, että mitä sinä haluaisit häneltä ja että tunnet olosi riittämättömäksi, kun koet, ettet saa häneltä rakkautta ja hyväksyntää omana itsenäsi. Voit sanoa, että pelkäät suhteenne ajautuvan eroon tätä menoa. Kysy häneltä, että mitä mieltä hän oikein on asiasta ja mitä toiveita hänellä on suhteestanne.
Eroriski on suurin, kun vauva on alle 1-v ikäinen. On siis ihan todellinen uhka, että suhteenne päättyy eroon. Jutelkaa. Jos juttelu ei onnistu, kannattaa käydä muutama kerta parisuhdeterapiassa opettelemassa asiallista keskustelua vaikeista asioista, joka ei mene syyttelyksi. Teidän kummankin pitäisi haluta parisuhteen ja perheen parasta eikä sellaista, että kumpikin kinastelee siitä, että kummalla on rankempaa.
Voisitteko saada ajoittain hoitoapua esim. omilta vanhemmiltanne, jotta voitte viettää kahdenkeskistä aikaa? Alussa kerran kahdessa viikossa voisi olla jo hyvä alku esim. niin, että lapsi nukutetaan omaan sänkyyn ja hoitaja on yökylässä vahtimassa, että lapsi ei herää yön aikana. Minä ja mieheni teimme sitä, että anoppi tuli meille vahtimaan vauvaa ja me menimme puolestamme yökylään anopin kotiin. Tämä järjestely siksi, että vauvalla oli tuttu ympäristö. Nukuimme hieman pidempään ja tulimme kotiin puoleen päivään mennessä.
Puhuhan vaimosi kanssa. Itsekin olen jo aikuisten äiti... Yksi mikä tuli mieleen, on se että vaimosi kokee elämän muuttuneen jotenkin että on muuttanut häntä niin, ettei hän enää täytä omia ajatuksiaan naiseudesta ja on sen takia etäinen, kun pelkää että et pidä hänestä.
Minullakin oli pelko, etten äitinä, ihmisenä, naisena riitä- etenkin kun oli hirveät paineet talodellisesta pärjäämisestä, perheenä. selvisimme kyllä, mutta se otti monet leivänpaistot, kasvimaanhoitamiset jne... Halut, joo... ne pysyi, mies ja minä lasten kasvaessa kehittelimme omia juttuja päästä hetkeksi kahden. sukuakin liki asui meillä- ja, tuskin tiesivät aina mitä tapahtui tontilla...
Ja joimme jolloinkin yökahvit, ihan kaksistaan, kunhan nyt sai toisen naamankin nähdä läheltä ennen kuin kampesimme nukkumaan. Mieheni oli hyvä isä. Oikeestaan unelmaisä. ehkä minä itse olen ollut lapsille etäisempi... palasin sitten työelämään. Nyt kun ajattelee, ei ollut sen arvoista. kun on töissä, monta asioaa on hankittava valmiimpana, ja sekin vie kuiteskin rahaa- kun naisten alat on vielä... pienipalkkaisia.
Minua harmittaa etten enempi ehtinyt sitä miestä arvostaa ihan ääneen ja muutenkin. Muistoja joita mikään voi korvata, mutta kunhan tästä... ehkä joku, joskus. mutta asiat on kesken käsittelyn, ei vielä.
Kuule ihan tuttua. Kyllä se on niin että kun naiselle antaa kaikkensa hän ei osaa arvostaa sitä yhtään.
Tänään meni hermot aamusta kun nainen alotti aamun nalkutuksella kun mainitsin että viitsisikö hän siivota. "Et sääkään ole siivonnut. Siivotaan yhdessä! Käläkälä kirosana käläkä...". Minä käyn töissä, teen ruuat ja hän on työttömänä kotona. Mitään ei kuitenkaan viitsitä tehdä vaan halutaan vain laiskotella päivät pitkät. Mistään ei saisi sanoa mitään kun puhuminen on loukkaus aina naista kohtaan.
Hemmottelut kyllä kelpaavat mutta ei niitä muisteta kuin yksi ilta seuraavana päivänä taas valitetaan jostain ihan turhasta.
Läheisyys on kanssa ongelma. Olisi todella hauskaa että toinen tekisi aloitteen edes kerran kolmessa kuussa. No onneksi seksiä sentään on, mutta olisi kivempaa kun toinenkin panostaisi siihenkin. Niin ja seksiä harrastetaan aina silloin kuin naiselle sopii. Eli hän katsoo ensin tv sarjansa tai tekee omia muita juttujaan ja monesti klo 22:00 ei enää jakseta tai edes muisteta koko miehen romanttisen illan ehdotusta. Jos ollaan kylässä jossain niin silloin ei seksiä ainakaan harrasteta vaikka olisi
Tunnistan osia itsestäni sinun kertomuksesi vaimosta.
Mieli tekee seksiä useinkin, mutta en vaan rohkene sitä miehelleni ehdottaa. Kun ei ole tilaisuutta, tekee mieli mutta tilaisuuden tullen jänistän. Pelkään, että olen lasten synnytyksen jälkeen muuttunut epähaluttavaksi. Maha pömpöttää, on raskausarpia eikä alapääkään kovin timmi ole. Mikä minä olen itseäni kenellekään tyrkyttämään? Kun toinen tekee aloitteen, voi olla varma että hän oikeasti haluaa minua. Laihduttamisesta ja liikunnasta on ollut minulle jonkin verran apua. Kun itse pitää itsestään niin uskaltaa tarjota itseään miehellekin. Tarjoa läheisyyttä ilman seksiäkin, kerro usein kuinka paljon haluat häntä.
Meillä se menee niin, että kerran kuussa saan säälistä. Nainen kertoi sen itse päin näköä. Hieman loppui itseltä kiinnostus tehdä niitä aloitteita ja kiinnostua puolisosta, koska hänellä ei ilmeisesti ole kiinnostusta. Olen kehunut häntä ja kertonut, ettei synnytys ole vähäntänyt hänen viehätysvoimaansa. Alkaa vain itseä tympimään tehdä aloitteita, kun tietää että säälistä saan.
Ruopea sunä pihistelemään rahoista ja lisaa omia menoja ja jos tulee sanomista niin ekrrot kun en viitti edes säälistä olla kotona kun siitä ei ole mitään hyötyä. Nasiten on monesti vaiheä ymmärtää ett äterve mies tarvitsee seskiä 2-5 kertaa kuukaudessa ja jso nainen suostuu kerran kuussa niin otettan herne nenään jos sitä seksiä mies hakee muualta että silleen.
Kyllä kerran viikossakin on liian harvoin. Sekin ottaa jo kaaliin. Olen hyväkuntoinen terve mies ja tottakai jaksaisi seksiä vaikka joka päivä. Jos joskus ajaudun samaan janaan kuin sinä että säälistä saan niin sitten en kyllä ota sitä vastaan. Hankin sitten muualta seksiseuraa ja parempaa sisältöä muutenkin elämään.
Kyllä kotona oloaikaa sitten voi ruveta karsimaan ja voi sitten olla paikalla säälistä. Tai sitten kehittää omia harrastuksia ja vaimolle antaa aikaa vain harvemmin säälistä.
Kyllähän se hiukan nyppii jos aloitteen tekeminen on ykspuolista..
Alkaa vaan kiinnostaa ruoho aidan toisella puolen, vaikkei kuulukkaan tapoihin..
Nyt kyllä tuntuu, että ongelma on jossain muussa, kuin sinun huomioimisessa vaimoasi.
Valvottaako vauva paljon? Mitä jos vaimosi ei vain ole äiti-tyyppiä? Mietin tätä siksikin, kun itselläni on 7 lasta ja varsinkin vauva-aika on ollut todella virtaa antavaa aikaa ja olen kuntoillut ja käynyt juoksemassa yms.
Tosin yksi lapsistani valvotti paljon, mutta silti jaksoin käydä kävelylenkeillä ja salillakin.
Olisi ihanaa, jos saisin joskus huomiota mieheltäni (lastemme isästä olen eronnut, mutta miesystävä on) noinkin paljon, mitä kerrot antavan.
Tosin käytännön ihmisenä olisin nekin timanttikorurahat halunnut laskuihin :D
Toivon todella, että syy moiseen löytyisi. Nykyään vain tuntuu, ettei osata arvostaa mitään, kun kaikki on liian hyvin :/
kyllä se nyt on niin että tuttipullo sulla on seuraavat 5 vuotta kourassa eikää kulli sama akalla sellasita se yhteiselo on kasvatatte lasta vaan ja vedät käteen vessassa iltaisin näin se vain menee
itse korvasin tuon seksinpuutteen ajamalla sisään 17v lapsenlikan, kyllä se niin on että tiukka on tiukkaa ei siitä mihinkään pääse ainakin kun vertasi synnytäneeseen koneeseen. väljät mälli aina mutta koska ´tiukenpaa on aina saatavilla täytyi painaa niitä. sitten mm naapurin rouvaa ja ravintolasta jäi kouraan aina joku
myös vaimon kaveria köyrin korvat luimussa jonkun ajan
sitten siitä päästiin ja akkakin alkoi purra taas munaa joten keskityin sitten ihan omaani. täytyy vaan kestää kuin mies se että akalla ei ollut haluja, mutta sehän oli lähinnä hänen asiansa.
Olen alta 30n ja kaksi lasta. Niin.. ensimmäisenä tulisi tietenkin mieleeni, että jäikö raskauskiloja, tuliko raskausarpia, jäikö roikkunahkaa tms. Onhan se ikävä tosiasia että useammille, kenelle noita muutoksia tulee, voi olla vaikeuksia hyväksyä itseään seksuaalisesti ennen ja jälkeen raskausaikojen. Varsinkin nyky-yhteiskunnassa kauneusihanteine, ja varsinkin jos ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että Kyllä se keho siitä palautuu, ainakin kohtuullisesti, entiselleen.
Eli pohdi tuota vaihtoehtoa. Hyväksyykö hän muuttuneen kehonsa? Jos ei niin, se jos mikä nakertaa itsetuntoa.
Vaihtoehtona on myös tuo "oman itsensä hakeminen". Ennen olin sinkku, sitten parisuhteessa, aviopuoliso? Nyt avo/aviopuoliso ja vanhempi. Oliko säännöllinen vakityö? Kotiarki pienen lapsen/lasten kanssa on kuitenkin kuin yö ja päivä - verrattuna säännölliseen arkityöhön. Tähän voisi olla apuna jonkinlainen äiti - tukiverkosto, olisiko muita "äiti tuttuja" tai sitten vaihtoehtoisesti perhekerhoja "saatavilla" ? Tällöin olisi vertaistukea niin käytännön kuin muidenkin asioiden läpikäymisessä. Eli näkisi hieman muitakin äitejä JA lapsia. Eli voisi keskustella mahdollisesti myös lapseen liittyvistä asioista/kehityksestä muiden äitien kesken. Kaikki ei tämänkaltaista seuraa välttämättä kaipaa, mutta sosiaalisimmille tapauksille tekee varmasti hyvää.
Ja teettekö perheenä asioita yhdessä? Sekin kuuluu tuohon "itsensä hakemiseen".. käykää perheen kesken vaikka ulkoilemassa, tms. muuallakin kuin lähimarketissa ostamassa vaippoja ja vauvanruokaa;)
Kannattaa myös ottaahuomioon lapsen eri kehitysvaiheet. Eli kuinka paljon huomiota hän missäkin kehitysvaiheessa kaipaa. 8kk.. oppinut seisomaan tukea vasten? Tavuja? Hampaita, onko levoton? Saattaa olla jo hyvinkin menevä vesseli, mikäli temperamenttia löytyy. Jos vaativampi muksu niin ymmärrän vaimoasi siinä tapauksessa.. mulla kun on poika ja tyttö, niin poika oli suhteellisen helppo kaikinpuolin.. istui kiltisti sitterissä kun tiskasin tai laitoin pyykkejä tms. Mutta auta armias tämä meidän prinsessa.. aina olisi halunnut olla sylissä! Varsinkin nuo "eroahdistusvaiheet" 5-8kk ja 1,5v.. muistan kun joskus tiskasin, niin oli vain pakko antaa jonkun kerran itkeä jalassa kiinni kun ei olisi muuten saanut tehtyä kotihommia. Astianpesukoneesta olen kiittänyt sen miljoona kertaa, senkin sain vasta kun lapset jo hieman vanhempia;)
Eli lapsesta riippuen saattaa hyvinkin tulla niitä VAATIVAMPIA jaksoja kun lapsi haluaa enemmän tai vähemmän huomiota. Esim. Kunhan oppii kävelemään niin sitten saattaa ottaa hieman "etäisyyttä" vanhempiinsa, koska maailma näyttää taas sen verran erilaisemmalta erivinkkelistä.
Meno muuten senkun vain villiintyy! 1,5v kanssa onkin jo kinkkisempää tehdä kotihommia.. ei osaa vielä puhua kovinkaan hyvin, ei osaa varoa, saattaa hyppiä sohvilla ja kiipeillä tuoleilla tms. Koeta siinä nyt sitten saada jotakin tehtyä ;);) ettei toinem ihan mustelmilla.. ;)
Eli.. kertausta
1.Muuttunut keho?
2.Oman sisimpänsä tutkinen/rooli
3.Lapsen kehitysvaiheet
Ja näihin kehitysvaiheisiinkin kuuluu niin paljon asioita että menisi ikä ja terveys niitä kirjoittaessa! Osana myös tietenkin tuo äidin ja lapsen välinen eli Imetys.
Imettääkö Vaimosi? Itse imetin molempia n.1,5v.. ja voin sanoa että vaikka oli mukavaa niin oli se myös rankkaakin, vaikkakin kaiken vaivansa väärti. Yöheräilyt.. kotityöt.. puolison huomioiminen, Itsestä huolehtiminen.. kaverit/ystävät?? Voin tunnustaa että minulla hieman jäikin tuo ystävyys suhteista huolehtiminen huonolle tolalle, mutta tosiystävät jäi. Ja ne on ja pysyy.
Eli aika voi todella on kortilla pienlapsi perheessä! Älkää väheksykö sitä tosiasiaa. Koettakaa vain hyväksyä se tosiasiana. Jokapaikkaan ei "repeä".. voisiko joissakin asioissa joustaa? Haittaako jos ei joka päivä puunaa asuntoa kiiltäväksi, relatkaa ja viettäkää kotona leffailtoja vaikka olohuoneessa patjoilla. Nukutte siinä perheen kesken. Ok.. jotakuta ehkä nyt hieman nauratti;) mutta ymmärssitte varmasti yskän. Ettei elämä tuntuisi vain SUOritukselta ja samanlaiselta puurolta.
Hei ja osta vaikka joku taulu tai teetä, missä lukee isolla että "PERHE" tai
"PERHE ON YKKÖNEN" ja sano sille naiselles joka päivä miten paljon häntä rakastat, juuri niin ihanana kuin hän on.
Tässä nyt oli joitakin vinkkejä..
Kaikkea hyvää Sinulle, Vaimollesi ja pienelle
Prinsessallenne.
TSEMPPIÄ!;)
Juu jos nainen on tunnekylmä ja seksi ei kiinnosta niin siinä pitää heti miehen olla KEHUMASSA. Kehuisitko itse miestä joka tekisi rankkaa työtä, nukkuisi vain kotona ja ei viitsisi harrastaa edes seksiä kanssasi...TUSKIN.
Naisille kaikki pitäisi aina tuoda käteen ja olla kokoajan huomioimassa. He taas eivät voi ikinä joustaa miestensä takia mistään.
Itseasiassa mun mies oli pienlapsi aikana sellainen ettei nostanut tikkua ristiin kotitöiden suhteen. Lasten kanssa jaksoi touhuta silloin kun itselle sopi. Valitti kun 3krt/vk ei ollut tarpeeksi ..muusta kertomattakaan. Se mitä en lopulta kestänyt, oli tunne, että ei se minua rakasta. Oikeesti. Sormuksetkin heitteli pitkin seiniä seksin takia.
Ei rakasta. Jos tuonkaltainen olotila tulee, niin sitten se on menoa. Paljastuikin että hällä oli jotakin pikkuvosuja leikkikavereina. Kaikkeni annoin, mutta mikään ei riittänyt. Nöyryytti, uuvutti henkisesti ja fyysisesti.
Että jos se sun nainen sanoo että se rakastaa. Ja sanoo sen vilpittömin, rehellisin silmin. Tiuskimatta. Niin rauhoitat vain itsesi ja perheesi. Näytä sitä rakkautta. Tee kaikkesi perheesi eteen. Ettei tarvitse ainakaan harmitella jälkikäteen omaa toimintaansa. Omaan itseensä, toimintaan voit aina vaikuttaa. Ja se vain on ikävä tosiasia että muita et voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisit. Se joko muuttuu hyvällä hyväksi, tai ei. Koeta jaksaa ja tsemppiä vielä.
Tehkääpä jotakin kivaa aivan kahdestanne! Vaikuttaa siltä että teillä on kuitenkin perusasiat kunnossa. Vaimo voi vielä olla hormooneiltaan sellaisessa vaiheessa, että lapsesta on vaikea irrottautua ja toisaalta seksihalut eivät ole palautuneet.
Noin hyvässä suhteessa tulee varmasti vielä aika, jolloin molemmat haluavat!
"Noin hyvässä suhteessa tulee varmasti vielä aika, jolloin molemmat haluavat!"
No ei toi suhde kyllä hyvälle kuullosta. Jos nainen ei muka kerkiä harrastamaan seksiä ja ei parisuhde kiinnosta, niin se on lopun alkua. Naisen olisi otettava itseään niskasta kiinni.
Ei ole mitenkään harvinaista, että suht tuore äiti kärsii haluttomuudesta. Siltähän tuo vaikuttaa. Toinen mahdollisuus on, että teillä molemmilla on haluja, mutta ne eivät jostakin syystä kohtaa. En oikein tiedä muuta keinoa kuin että keskustelette asiasta... Rehellisesti ja ilman syyttelyä. Tuo ettei nainen ole tyytyväinen panokseesi kuulostaa kohtuuttomalta. Sinun on pakko tehdä selväksi, että panostasi täytyy arvostaa! Itse olisin suorastaan haltioisaani, jos oma mieheni näkisi vaivaa yhtä paljon kuin sinä.
Kyllä se pienen lapsen kanssa on hyvin rankkaa. Itselläkin oli noita seksihaluja päivällä, kun oli vielä virkeä ja voimissaan. Illalla kun sai lapsen vihdoin nukkumaan ei yksinkertaisesti vaan enää jaksanut ja halusi sitä omaakin rauhaa, kun pienokainen ollut koko ajan "itsessä kiinni". Kahden lapsen äitinä ja työelämään palanneena, voin todeta töissä käymisen helpommaksi kuin kotona olemisen lapsen/lapsien kanssa. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu :)