Onko muilla kokemusta tällaisesta eli ulkomaalainen mies sanoo suoraan, että haluaa omistaa minut ja pitää vallassaan. On todennut myös, että jos olisi rikas niin en saisi käydä töissä tai opiskella ja jos olisi todella rikas niin palkkaisi kaksi naisvartijaa vahtimaan minua.Nämä kommentit eivät ole ainut kertaisia ja mies sanoo ne hymyssä suin. Hän on mustasukkainen ja vahtii tekemisiäni. iältään mieheni on 24 ja välillä jopa vainoharhainen. parhaimmillaan hän on ihana, mutta miten saisin hänet tajuamaan ettei hänen käytöksensä ole normaalia ja että avun hakeminen ei ole huono juttu, kuten hän luulee.
Mies haluaa omistaa minut
loving you only
172819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tule parin vuoden päästä kertomaan, kun se on pahoinpidellyt sinut. Tai onhan toinenkin vaihtoehto...
oli minullakin aiemmin yli"rakastava" poikaystävä josta onneksi pääsin eroon. tuollaista miestä et voi muuttaa ja hän vielä tukehduttaa sinut käytöksellään.
Ja mitähän helvettiä näet kyseisessä ihmisessä? Se on vaan niin ihana välillä? Ihan täysin sairas enemmänkin. Huolestuttaa, että kysyt täältä neuvoja tuollaiseen. Sun olisi kuulunut jo lähteä kävelemään ajat sitten, jos yhtään miellyttää oma vapautesi tehdä haluamisia asioita, vaikka olisitkin parisuhteessa.
Minulla on kokemusta.
Erona vain se, että mies oli suomalainen.
Olin kahdeksantoista vuotias ja täysin elämää kokematon ns. paremman luokan perheestä lähtöisin.
Kymmenen vuotta itseäni vanhempi mies hallitsi elämääni julmuuteen asti.
Lopulta asiat eteni niin pitkälle, että en saanut nostaa katsettani lattiasta kaupasta tai julkisilla paikoilla.
Kun meille tuli vieraita, piilouduin makuuhuoneeseen.
En saanut käyttää puhelinta tai käydä kylässä jne.
Kaikki tämä koska mies epäili kaikessa ja kaikkialla olevan muita miehiä vikittelemässä hänen omaisuuttaan.
Pikkuhiljaa kun ei ollut enää mitään poisotettavaa minun elämästäni, alkoi läpsiminen ja töniminen, joka johti lopulta kuristamiseen ja pahoinpitelyyn joka oli viedä minulat hengen.
Ei miehen tarvitse olla ulkomaalainen ollakseen p**u.
Älä alistu. Kun mies haluaa hallita, ei sille ole mitään rajaa. Jos hallitsemisen halu on sairasta, hän luulee olevansa oikeutettu päättämään elämästäsi, mutta myös kuolemastasi.
Oletko kertonut läheisillesi noista hänen jutuistaan? Tietääkö äitisi, isäsi, ystävättäresi, työ-/opiskelukaverisi? Voitko jutella heille ihan niin kuin ihmiset yleensä kotiasioistaan juttelevat, että "meillä mies sanoi..."?
Jos olet kertonut ja voit puhua asiasta ihan arkisesti eikä kukaan pidä sitä mitenkään kummallisena, niin fine. Mutta jos et haluaisi kenenkään tietävän ja luulet, ettei kukaan ymmärtäisi, niin mies on jo onnistunut ensimmäisessä vaiheessaan: hän on eristänyt sinut läheisistäsi. Joudut ylläpitämään kulissia muiden suuntaan.
Arvaa mikä seuraava vaihe on.
Ei tervettä käytöstä, vaikka varmasti monellakin on kokemusta. Pointti on mielestäni siinä, haluatko itse olla miehesi omaisuutta ja hänen vallassaan. Rakkauteen kuuluu se, että valitsee - vapaaehtoisesti - elää puolisonsa kanssa.
Voitko mennä esim. tapaamaan kavereitasi tekemättä selkoa siitä, kenet tapaat ja missä? (Hämmästyttävän moni nainen supisuomalaisissakin suhteissa muuten kysyy puolisoltaan lupaa menoihinsa.) Joudutko miettimään, mitä mies mistäkin sanoisi tai olisi mieltä? Kontrolloitko omaa käytöstäsi sen mukaan, miten mies ehkä reagoisi?
Voit sanoa miehelle, että hänen käytöksensä ahdistaa tai vähintään tuntuu omituiselta, mutta jos hän ei siitä välitä, et voi häntä muuttaa.
Olipas tässä vastauksia kerrakseen, melkeimpä menetin yöuneni :( varsinkin tuo elämästä ja kuolemasta päättäminen laittoi joitakin syviä ajatuksia liikkeelle, mutta minä kyllä kuljen ja matkustelenkin yksin, tosin se tietää aina riitaa, mutta en välitä tai siis anna sen vaikuttaa niin paljon, koska olen koko aikuisikäni tottunut kulkemaan ja menemään miten sattuu ja töissä käyn ja opiskelen, tapaan kavereitani kun huvittaa, kuitenkin kaikki tuo edellä mainittu on todella raskasta miehelleni ja sitä kautta tietysti minulle, koska en jaksaisi riidellä älyttömistä asioista. Rakastan, mutta olen myös todennut hänelle, että tunteet kuolevat tällä menolla. Hänen vakio vastaus on, että olen hänen kunnes hän itse kuolee. Kaikki hänen kommenttinsa sanotaan todellakin hymyssä suin vähän niinkuin vitsin puitteissa, mutta mieltäni ne vaivaavat. hän halaa ja pussaa ja tuo lahjoja ja pitää hyvänä, tekee ruokaa yms mutta jokin tässä vaivaa-ajatus siitä, että mitäs jos todella tulee hetki että yritän lähteä suhteesta, nyt hän on aina onnistunut puhumaan minut takaisin jo samana päivänä kun sanon lähteväni. Todella toivoisin hänen hakevan apua, mutta hän ei luota psykologeihin vaan ajattelee heidän käyttävän tietoja jotenkin negatiivisesti miestä vastaan jossain toisessa kohdassa.
Jos lähdet hän todennälöisesti tekee kaikkensa saadakseen sinut takaisin jopa menee ammattiauttajalle. Se ei kuitenkaan ole hänen keinonsa korjata itseään vaan saada sinut takaisin koska hän ei näe itsessään tai käytöksessään mitään vikaa.
Eihän noin sairaasta ihmisestä helposti eroon pääse. Suo tyttöparka varmasti vainotaan ja uhkaillaan viellä eron jälkeenkin Vaikka kuin puhuis hymyissä suin kannattaa ottaa puheet vakavasti.
"Hänen vakio vastaus on, että olen hänen kunnes hän itse kuolee."
Voit odottaa tällaiselta ihmiseltä ihan mitä vain, jos lähdet suhteesta. Joten: valmistele lähtösi huolella omaa turvallisuuttasi ajatellen.
No, oletko kertonut esimerkiksi vanhemmillesi noista hänen puheistaan?
Kyllä sinun ap on otettava tosissaan miehen puheet, vaikka hän ne sinulle hymyssäsuin sanoisikin. Ei hyvältä vaikuta. Nyt vaan kehittämään plan B:tä jos tilanne niin vaatisi.
Oevoe.. Lähde pois, vielä kun voit. Olin itsekkin samassa tilanteessa eksäni kanssa, olenkin siitä suhteesta täällä muutamaan kertaan tällä palstalla tilittänyt, varoituksena muille.
Eksäni sanoi ihan samoja asioita, myös hymyssäsuin. Alkuvaiheessa kapinoin ja yritin mennä oman pääni mukaan, hintana oli aina riitaa ja mykkäkoulua, henkistä painostusta, rakkauteni vähättelyä. Muualla ollessani yritin käyttäytyä normaalisti ja pitää kiinni omasta itsemääräämisoikeudestani, mutta koko ajan pelkäsin vatsa kuralla että koska hän taas soittaa tai lähettää jonkun häijyn tekstarin. Kaverini huomasivat että vahtasin kokoajan kännykkääni ja yritin lepytellä eksääni kun hän kokoajan soitteli ja tekstaili. Vähitellen paine kasvoi liian suureksi ja aloin taipua enemmän ja enemmän hänen tahtoonsa, rakastin häntä palavasti enkä jaksanut riidellä. Hän oli myös kiltti, huomaavainen ja hellä. Osteli lahjoja, autteli kotona, huolehti minusta ja vanhemmistani. Hän myrkytti mieleni ystäviäni vastaan. Meni joitakin vuosia ja olin alkanut pukeutua hyvin löysiin vaatteisiin, lopettanut meikkaamisen enkä ikinä pitänyt pitkiä hiuksiani auki julkisilla paikoilla. En käynyt edes lähikaupassa ilman lupaa, minulla oli kotiintuloajat. Aina tuli kuitenkin riitaa jostain kun en onnistunut häntä tarpeeksi miellyttämään; myöhästyin kotiintuloajastani 10 minuuttia. En vastannut puhelimeen kyllin nopeasti, tekstarini eivät huokuneet tarpeeksi rakkautta. Katsoin häntä väärällä tavalla. Korotin ääntäni hieman. Aina, aina, aina oli jotain. Hän teki yllärikäyntejä kotiin ja työpaikalle ja auta armias jos satuin juuri silloin puhumaan miespuoliselle kolleegalle, tai vielä hirveämpää: HYMYILIN puhuessani ja kaikenlisäksi olin pukeutunut liian säädyttömästi (t-paitaan ja paholaisen keksintöön:farkkuihin)
Kaikki tämä tapahtui pikkuhiljaa, melkeimpä huomaamatta. Kiristyspanta vain jatkoi kiristymistään. Voisin jatkaa listaani loputtomiin. Onneksi muutama ystävä oli jäänyt elämääni ja he eivät luovuttaneet. Heidän avullaan uskalsin lähteä suhteestani. Erosta tuli todella ruma. Kaikki laskut jäivät minun maksettavaksi, automme ajettiin tahallaan lunastuskuntoon. Minä ajokortiton ihminen sain senkin omavastuu osuuden itse maksaa (yli tuhat euroa), olin huoraakin pahempi mitätön sontaläjä hänelle. Siitäkin huolimatta että hän paljastui valehtelijaksi ja pettäjäksi, löytyi niin vaimoa ja lapsia kuin muita tyttöystäviäkin. Ihmettelen edelleen millä ajalla hän ehti kaiken säätää, mutta ihan sama. Vaino jatkui vuosia eron jälkeen, hän janosi kostoa. Hän ilmoitti nykyiselle aviomiehelleni ja lapsieni isälle että olen hänen omaisuuttaan ja hän tulee minut hakemaan. Olemme muuttaneet ja vaihtaneet numeromme muutamaan otteeseen..
En nyt tarkoittanut että miehesi on valehtelija ja petturi, mutta sairaalloinen kontrollifriikki kylläkin. Meidänkin suhteessa kaikki alkoi samalla tavalla; hymyssäsuin heitetyillä kommenteilla, hellyydellä ja rakkaudenosoituksilla höystettynä. Olin hänen ruusunsa, kallein jalokivi jonka täytyi säilyä puhtaana, vain hänellä, vain ja ainoastaan hänellä, sillä kukaan muu ei ymmärtäisi kuinka kallisarvoinen ja erityinen olin.
Toivon että lähtisit suhteestasi, vaikka sydämmeesi sattuisikin. Ne hymyssäsuin heitetyt toivomukset ovat totisinta totta. Minuakin varoitettiin miljoona kertaa, muttakun piti oppia kantapään kautta. Monta vuotta meni kankkulan kaivoon. On olemassa helpompiakin parisuhteita ja avioliittoja, jopa muslimimiesten kanssa, niinkuin olen onneksi saanut sittemin kokea aviomieheni ansiosta. Poissa on ahdistelu ja hiillostaminen, kotiintuloajat, kyttäys, jatkuva soittelu ja lupien kysely, tilalla normaali toisesta huolehtiminen.
Lähde, vielä kun voit. Voimia sinulle!!!
Kiitos viestistäsi (kiitos kaikille), viestisi sisälsi tosi paljon tuttuja elementtejä :( mutta sinä selvisit :) ja se on hienoa. Miten exäsi vaino lopulta loppui? pelkään nimittäin hirveästi sitä koston kierrettä, olen nähnyt kuinka mieheni on murskannut muutamien tuttujensa elämän...
Moi samma juttu,
Niin tuttua,niin tuttua, mutta minun ongelmani on,että meillä on lapsia ja en pääse hänestä eroon, vaikka erottu vuosia sitten paperilla. Mutta arki, on loppujen lopuksi sitä, että mikään ei ole muuttunut... Minua ahdistaa ja en löydä poispääsyä, koska ''alistun kohtalooni'' pitääkseni lapsille suht normaalin arjen ja en jaksa tapella, en vaan jaksa. Olen jo aika loppu...
Hienoa, että sinä sait asiat ajoissa järjestykseen ja löysit vielä hienon uuden kumppanin rinnalle. a.p. toivon, että saat aikaiseksi lähteä nyt, kun vielä voit ja hienoa, että olet ymmärtänyt kyseenalaistaa miehesi käytöksen.
"Olin hänen ruusunsa, kallein jalokivi jonka täytyi säilyä puhtaana"
Joihinkin naisiin tuollaiset korulauseet uppoavat kuin veitsi voihin. Ei huomata, mitä kaikkea niihin sisältyy.
Mies sanoo: Olet ruusuni, olet kallein jalokivi, jonka täytyy säilyä puhtaana.
Nainen kuulee: Olet ruusu, olet kallein jalokivi.
Mies tarkoittaa: Olet minun, sinun täytyy säilyä puhtaana.
Loving you only ja aminaaaa: Selvisin, niukin naukin. Säästin kaikki uhkailu viestit, kävin alustavasti jututtamassa poliisia ja näytin heille kaikki viestit. Löysin hänen vaimonsa ja lapset ja kävin häntä jututtamassa. Näytin hänelle kaikki viestit, siitä se helvetti repesikin, kun hänen maineensa olin mennyt tahraamaan. Lähdin pois suomesta muutamaksi viikoksi. Sillä aikaa hän oli haukkunut minut perheelleni. Jouduin varoittamaan perhettä ja ystäviäni tapaamasta häntä kasvotusten, olin myös itse tarkka siitä etten joutuisi häntä kasvotusten tapaamaan. Hän yritti ottaa yhteyttä ja lirkutella jotta tapaisin hänet jossain, mutta tiesin että hän janosi kostoa. (Hänen sukulainen varoitti minua)
Sitten ne perinteiset: puhelinnumeron vaihto ja myöhemmin avioiduttuani myös muutto toiseen paikkaan, osoitetiedot salaisiksi. Tämä on vaatinut julmetusti selkärankaa mieheltäni, että hän on laittanut eksälleni kova kovaa vastaan. Aina on silti pieni pelko sydämmessäni että hän vielä jostain pöllähtää eteemme. Toivon hänelle pelkkää pahaa. Hän on julma ja itsekäs miehen irvikuva.
Lähdin tiedostaen että erosta saattaa tulla kamala. Hän kävi niin neuroottiseksi että hän ei enään antanut lupaa käydä missään, saatika puhua kenellekkään puhelimessa, jottei kukaan saastuttaisi hänen kalleintaan edes äänellään. Pelkäsin miten lapseni kävisi jos tulisin hänelle raskaaksi. Hän sanoi että minun pitäisi lähteä hänen kotimaahansa asumaan hänen äitinsä luokse ja kasvattaa lapsemme siellä, jos tulisin raskaaksi. Jos en siihen suostuisi, vietäisiin lapsemme minulta keinoja kaihtamatta heti kun se olisi mahdollista, viimeistään kuitenkin 7 vuoden iässä. Koin että suhteeseen jääminen olisi ollut yhtä vaarallistakin, kuin siihen jääminen. En ollut varma että olisinko voinut taata mahdolliselle lapsellemme turvallista elämää edes alistumalla täydellisesti tämän miehen tahtoon. Se antoi voimaa lähteä.
Koston kierre on mahdollinen, mutta suhteeseen jääminenkään ei takaa turvallisuuttasi. Rima tulee nousemaan niin vaivihkaa ettet sitä itsekkään huomaa. Elämäsi on kalliimpaa ja ansaitset parempaa!!!! Uskalla lähteä!! Turvallisinta on lähteä vähin äänin. Katoa vähäksi aikaa, ja sitten asunnot, töpaikat, mahdollisesti jopa asuinpaikkakuntasi uusiksi. Uusi puhelinnumero ja kaikki tiedot salaisiksi. Usko huviksesi, jääminen on huonompi vaihtoehto.
Aminaaaa: Olen niin syvästi pahoillani puolestasi. Tilanteesi on varmasti kauhea. Ymmärrettävästi uhraudut lastesi puolesta. Toivoisin kuitenkin että juttelisit jollekkin ja hakisit tukea tilanteeseesi, mikä on toki vaikeaa miehen kytätessä jokaista liikettäsi. Mutta se ei ole mahdotonta, tee se lastesi vuoksi. Ota asia puheeksi vaikka neuvolassa, he osaavat ohjata sinua oikeaan suuntaan. Aivan ihana toimipaikka on esimerkiksi instanssi nimeltään "varhainen tuki" . Toivon sinulle hirveästi voimia, jaksamista ja kaikille rohkeutta lähteä!