Miestä olen kaivannut rinnalleni. Mutta ongelmana on julkisuus, ei kaikki miehet halua sen vuoksi olla tekemisissä kanssani. Kehuja satelee ja kaikkea, mutta on tämä elämä yksinäistä. Saan treffiehdotuksia ja kaikkea, mutta, ongelmana on juuri se, että ne henkilöt näkevät minut vain hahmona joksi kuvittelevat. Jonkunäkönen illusio. Ei ole oikeasti mitään hienoa, ei ole oikeasti mitään niin kadehdittavaa. Teen ruokaa itse, pyykkään, siivoan jne.
Tein taas pitkästä aikaa uutena vuotena sen virheen, että suostuin erään pitkäaikaisen kaverini bileisiin menemään. Puoliakaan en tuntenut, mutta sitten se alkoi taas.
Tällanenko sä olet oikeasti, mitäs kun lehdessä kirjotettiin tuosta ja tuosta. Saax sua tanssittaa, kai sä mukaan raflaan lähdet? Mitäs jos joku mies tulisi ensyöksi yökylään tai tuutko mun luo.
Ei se ole niin helppoa, en voi noin vain tehdä asioita. Minulla on oma leipä kiinni työssäni ja sen vuoksi ei ole järkevää ihan kaikkea tehdä. Ei kiinnosta yhden yön jutut, se voisi olla todella vahingollista uralle. Jokuhan voisi kertoa kaikenlasia juttuja, sekin ahdistaa.
Tätä on julkisuudessa oleminen, kaikki joka risauskin ajateltava. Jos joskus törmäätte minuun tai sitten vaikkapa johonkuhun muuhun, älkää miehet luulko että olen tai olisimme ylpeitä jotenkin, minun on pakko ajatella vain sitä, etten munaa ainakaan liikaa asioita. Ihan kaikkiin mieheiin ei voi edes tutustuakaan, mutta onhan se varmasti ymmärrettävää. Se on pakko olla edes henkisesti samalla tasolla.
Kaikkein eniten minua pelottaa yksin käydä kaupassa iltaisin, mitäs jos joku käy päälle tai jopa raiskaa. Se ois aivan hirveätä. Siksi minulla menee paljon rahaa, koska joudun käyttämään taksia kauppa-asioiden hoitoon. Joitain sosiaalisia tilanteita olen alkanut jopa pelkäämään, tästä ei vielä kukaan tiedä, mutta se pelko on hyvin suuri. Kummia kirjeitä, soittoja tai maileja. Ei sellanen ole kivaa.
Olen jopa koittanut itse iskeä miehiä, koska se on ainoa järkevä tapa toimia. Muuten homma voi karata käsistä. Kun ja jos tulet puhumaan kanssani tai kaltaiselleni ja olet sillä mielellä, please. ole mahdollisimman paljon oma itsesi. Tervehdi minua, keskustele kanssani aidosti. Tottakai soitan itsekin takaisin mielellään jos vain numeron saan, ihan olen tavallinen tyttö tai nainen sinulle. Laulukeikkojen jälkeen minulla voi olla kiire, mutta heti kun se kaikki hässäkkä on ohitse. Palaan asiaan piakoin saman illan aikana ja voit tulla käymään yleensä hotellin baarissa jutustellen. Sinne ei eksy yleensä ylimääräsiä ja saadaan jutella rauhassa. Joskus joku pariskunta voi huomata tai joku pyytää jopa nimmaria, mutta se on harvinaista ja harmitonta.
Hyvää kevättä kaikille
X
Tein taas pitkästä aikaa uutena vuotena sen virheen, että suostuin erään pitkäaikaisen kaverini bileisiin menemään. Puoliakaan en tuntenut, mutta sitten se alkoi taas.
Tällanenko sä olet oikeasti, mitäs kun lehdessä kirjotettiin tuosta ja tuosta. Saax sua tanssittaa, kai sä mukaan raflaan lähdet? Mitäs jos joku mies tulisi ensyöksi yökylään tai tuutko mun luo.
Ei se ole niin helppoa, en voi noin vain tehdä asioita. Minulla on oma leipä kiinni työssäni ja sen vuoksi ei ole järkevää ihan kaikkea tehdä. Ei kiinnosta yhden yön jutut, se voisi olla todella vahingollista uralle. Jokuhan voisi kertoa kaikenlasia juttuja, sekin ahdistaa.
Tätä on julkisuudessa oleminen, kaikki joka risauskin ajateltava. Jos joskus törmäätte minuun tai sitten vaikkapa johonkuhun muuhun, älkää miehet luulko että olen tai olisimme ylpeitä jotenkin, minun on pakko ajatella vain sitä, etten munaa ainakaan liikaa asioita. Ihan kaikkiin mieheiin ei voi edes tutustuakaan, mutta onhan se varmasti ymmärrettävää. Se on pakko olla edes henkisesti samalla tasolla.
Kaikkein eniten minua pelottaa yksin käydä kaupassa iltaisin, mitäs jos joku käy päälle tai jopa raiskaa. Se ois aivan hirveätä. Siksi minulla menee paljon rahaa, koska joudun käyttämään taksia kauppa-asioiden hoitoon. Joitain sosiaalisia tilanteita olen alkanut jopa pelkäämään, tästä ei vielä kukaan tiedä, mutta se pelko on hyvin suuri. Kummia kirjeitä, soittoja tai maileja. Ei sellanen ole kivaa.
Olen jopa koittanut itse iskeä miehiä, koska se on ainoa järkevä tapa toimia. Muuten homma voi karata käsistä. Kun ja jos tulet puhumaan kanssani tai kaltaiselleni ja olet sillä mielellä, please. ole mahdollisimman paljon oma itsesi. Tervehdi minua, keskustele kanssani aidosti. Tottakai soitan itsekin takaisin mielellään jos vain numeron saan, ihan olen tavallinen tyttö tai nainen sinulle. Laulukeikkojen jälkeen minulla voi olla kiire, mutta heti kun se kaikki hässäkkä on ohitse. Palaan asiaan piakoin saman illan aikana ja voit tulla käymään yleensä hotellin baarissa jutustellen. Sinne ei eksy yleensä ylimääräsiä ja saadaan jutella rauhassa. Joskus joku pariskunta voi huomata tai joku pyytää jopa nimmaria, mutta se on harvinaista ja harmitonta.
Hyvää kevättä kaikille
X
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joku miesfani vois pelätäkin sua. Mun mielestä fanin iskeminen ei ole hirvittävän viisasta, mutta jos se olisi aidosti sua ihaileva mies, niin se vois ollakin. Että tajuaa mitä tää touhu on. Joku mediapuolen kouluja kääynyt heebohan olisi ihan omiaan. Varmasti samantyyppiset asiat kiinnostaa ja harrastuksetkin. Yks radiossa toimiva nainen, jonka nimeä en nyt halua mainita, hankkiutui kursseille vain siksi, että tapaisi jotain henkilöitä samoilta aloilta. Samalla oppisikin jotain...
huomaa että kuljet aika pienissä ja sisäsiittoisissa piireissä.
meidän piireissä kun ei roskalehtiä lueta, telkkarin hömppäsarjoja katsota eikä varmaan edes tunneta näitä kaikenmaailman "turhia julkkiksia"
Sekin on totta, itseasiassa samat piirit aina. Ei uskalla poiketa rutiineista. Täytyy varmaan alkaa miettimään uusia kuvioita, ei näin voi jatkua loputtomasti. Nytkin valvottaa ajaminen. Riittää kun ABC:llä käy, niin jotenkin vain tuntuu, että kaikki lukee lehtiä tms. Se on kaiketi sitä lievää vainoharhaisuutta. Nytkin kävi 15 ikäinen poika kysymässä ohimennen, oonko se ja se. Nyökkäsin ja hymyilin. Hyvältä se silleen tuntuu, nuoret on vilpittömiä ainakin.
esim olin naisen luona kattomassa taannoista emma gaalaa (tai jouduin katsomaan ja mikä gaala nyt sitten viikko sitten olikaan...) niin taisin juuri ja juuri jonkun vitun cheekin (valitettavasti) tunnistaa (oli siellä kuulemma hynynen ollut) sillä aikaa kun katsoin ;)
ei ihan hirveästi kiinnosta tuo pintaliito ja massakulttuuri
Mitenkä muuten, aiotko tulla julkisuuteen uuden parisuhteesi kanssa? Uskoisin että suurin osa miehistä haluaa pysyä taviksena eikä nähdä omaa kuvaansa seiskan etusivulla, toki nämä siivellä julkisuuteen yrittäjät on asia erikseen, mutta eiköhän kaikki normaalilla järjellä varustetut tiedä että ihan tavallinen ihminen se julkkiskin on, normaalia arkea hekin elävät, samat ilot ja murheet heilläkin on, poislukien nimeltä mainitsemattomat "glamourjulkkikset".
Joitain pakollisia julkisia tilanteita varmasti tulee, se kuuluu ammattiin, mutta miten muuten tuon julkisuuden kanssa on, saammeko lukea lehdestä aina uusista verhoistasi lähtien kaiken vai pidätkö tiukan rajan ammatillisen ja yksityisen minän kanssa?
1. En varmasti halua semmosta elämää. On jotain kirjoituksia ollut Seiskassakin, mutta jotain juhannukseen liittyvää ja keikoista kysytty. Tosin itse olen säästynyt vielä pahoilta jutuilta. Oikeasti se julkisuushan menee sillätavalla, että moni soittaa itse lehteen ansaitakseen rahaa. Heistä sitten kirjoitetaan jotain juttuja kaikenaikaa.
2. Tietysti samanlaisia hiilipohjaisia olemme ihmisinä, mutta ne murheet ja surut on aina leivässä kiinni, siinä työssä, joka on sinun elämäntyö. Siksi sen asian vaaliminen on tärkeää. Minulla on sukulainen joka kerää postimerkkejä, hän sanoi aika osuvasti. Olisihan se sääli, että yksi postimerkkikansio löytyisi välillä aina poltettuna ja taas saisit etsiä uudestaan kaikki.
3. Tuota, tuo asia on sikäli huvittava näkökulma, kun rahan ansainti on toisille pakkomielle ja ilman julkisuutta ei voi elää. Tästä on varmasti pääteltävissä, miksi itse en halua alkaa lööpeissä näkemään omaa naamaani. Tottakai haluan julkisuuden pidettävän ammattimaisena, koska ikuisen pellen leimaa ei haluaisi varmasti kukaan koomikkokaan kotonaan. Olen ollut tilannetta näkemässä, missä olen nähnyt kaupassa miten ihmiset katsoivat erästä julkisuudessa nykyisin paljonkin esillä olevaa naista ja hänen revohkaansa. Enemmänkin se oli säälittävää ja huutelu kaupassa oli törkeää. Päivän lehdessä komeili hänen kuvansa ja jopa lapsetkin huutelivat asiattomuuksia. Perjantaisin majoittuvat kauppakeskusen aulan tuntumaan. Epäröin astua saman kassan luo ja katselin hyllyjä pakoillen omaa minääni. Kassalla tilanne oli kammottava. Pelkäsin samaa kohtaloa kuollakseni. Ihmiset katsoivat pitkään ja eräs kysyikin ihan asiallisesti vain, mistä olet löytänyt noin kivan laukun jne... meinasin pyörtyä, kun en saanutkaan samaa kohtelua. Silloin kutsuin kahvittelemaan tämän mukavan tytön. Minulla on kortteja mukana mihin sitten nimikirjotuksen voin raapustaa. Se oli hyvin rankka kokemus, mutta terapeuttinen samalla keskustella aiheesta julkisuus.
Joskus joku tämmöinen hankala ja julkisuudessa esiintyvä henkilö on halunnut jutella kanssani, olen vain kääntynyt pois. En halua olla tekemissä missään nimessä tämmösten henkilöiden kanssa, he voivat saada päähänsä mitä vain. Hyvin iso osa julkisuudessa esiintyvistä henkilöistä käyttää huumeita. Se aihehan on tabu lähestulkoon.
Toivottavasti kertomukseni valaisi asioita toiselta kantilta. Nyt minun pitää mennä, mukava lukea kirjoituksianne. Mielellään luen vastauksennekin.
Ok, eli julkisuus on sinulle osittain vain ammatin mukana tuleva pakkopulla, vaikket ehkä joka kerta kun vaihdat sukkia lehtiin soittele, oli tuosta rivien välistä luettavissa se että huomio imartelee sinua ja haluat jollain tavalla olla sen keskipisteenä.
Ainakin niin kauan kun se julkisuus on positiivistä julkisuutta.
Mitä haluat parisuhteelta? Haluatko perustaa piakkoin perheen vai onko satunnainen tapailu se mitä haluat? Vai jotain siltä väliltä?
Vai haluatko vain ystäviä jotka ovat ihan oikeita ystäviä, sellaisia joille voi soittaa vaikka keskellä yötä ja kertoa mikä mieltä painaa, sellaisia ystäviä jotka välittävät sinusta, ei sinun julkisuudesta.
Oletko itse valmis joustamaan parisuhteen/ystävien eteen?
Voisitko luopua ammatistasi perheen takia? Entä jos mies saisi työpaikan ulkomailta?
Kyllä se parisuhde on tärkeä asia ja hoitaa asiat hyvin, perheen perustaminen jne. Työt tietysti hoidettava työnä, sillätavalla on helpompi joustaa. Asumapaikan suhteen sitä ei ole enään niin väliksi sentään, mutta joku Tampere-Lappeenranta linjan alapuolella olisi lyhyempien työmatkon vuoksi parempi asua.
Ystäviä toki on, mutta kyllä ne heillä perhekuviot ja minun työt liitämisineen erottaa aika hyvin, aina ei viitsi soittaa asioista mistä voisi puhua päivälläkin. Niin ei vielä ole asiat sentään. Ystävät ei välitä muuten julkisuudesta, mutta kyllä hekin sanoo jos jotain muita sattuu käymään, jos tulen itse käymään, tietää varautua.
En oikein voisi, se ois sama kun kysyisi harrastuksen, elämäntavan ja elämäntyöstä luopumisesta. Pakkohan sitä on töitä tehdä kuitenkin. Se olisi todella vaikeaa ainakin. Julkisuus tulee mukana, pienenä taakkana tosin. Niitä asioita joutuisi miettimään. Mutta tottakai media ymmärtää kun asiallinen on, ettei kaikki julkisuutta kaipaa. Kuten sanoin aikasemmin, median kanssa ongelmissa olevat, myyvät itsensä puoliksi. Poliitikot ja muut hieman eri asia ja tapahtuneet ikävät asiat huomataan aina.
Jos nyt unohdetaan se julkisuus hetkeksi, minkälainen sinä olet ihmisenä ja mitä sinä etsit? Miestä, joo, mutta minkälaista, ikähaarukkaa ja muita haluttuja ominaisuuksia olisi kiva tietää. Onko miehen ammatilla tai tuloilla suurikin merkitys sinulle? Mitenkäs miehen työajat? Sinun elämä taitaa olla säännöllisen epäsäännöllistä. Kuinka usein noin suunilleen sinulla on keikkoja? Kerran viikossa vai 25 keikkaa kuukaudessa? Ei tarvi tarkkaan vastata, eikä muutenkaan tarvitse mitään tunnistetietoja laittaa, voimme kirjoitella täysin anonyymeinäkin, mutta jos vähän suunta-arviota voisit laittaa elämänrytmistäsi. Se varmasti vaikuttaa vähintäänkin yhtä paljon parisuhteeseen kuin sinun ammattisikin. Suhde tuskin toimii jos näette vain joka kolmas torstai :)
Haluaisin kirjoitella sinun kanssasi paremminkin, mutta tällä palstalla se ei oikein kunnolla onnistu, onko sinulla jotain öö-luokan sähköpostia jonka kautta voisimme kirjoitella? Siis edelleenkin täysin anonyymeinä, ei meidän tarvitse mitään tarkkoja tietoja kertoa, ainaakaan vielä.
Minä olisin hyvä mies sulle. Olen turvallinen enkä kysele liikoja. Baareissa käyn harvoin ja tykkään koti-illoista.
Eikö tämä netti nimenomaan olisi hyvä paikka? Voi tutustua anonyymisti ilman henkilöllisyyden taakkaa. Ihan miten haluat, joko tavallisen anonyyminä ihmisenä tai ehkä lähtökohtaisesti julkisuudesta varoittamalla.
Skypellä tms pikaviestimellä pystyy melkein yhtä nopeaan sananvaihtoon kuin ääneenkin, ja sisällöllisesti ihan syvälliseen kommunikointiin, vaikkakin todelliseksi ihmissuhteeksi kehittyäkseen vaaditaan varmaan se nonverbaali kommunikaatiokin. Toisen sisäisestä elämästä kyllä oppii aika hyvin kirjoittamallakin, ja joitain asioita nimenomaan lähinnä kirjoittamalla.
Nettimaailma on kyllä muuten hyvä, mutta kaikki me tiedämme mitä kävi Matti Vanhaselle jne. Siksi se on hiukan hankalaakin. Pitäisi oppia tuntemaan sellasen asian kautta, mistä luottaa. Joku mainitsikin jo gaalat ja sen sellaset. Itse olen ajatellut samoin, mutta kun niissä olen ollut, niin tullut muuhun tulokseen. Hmm.. ehkä sitten haen vain kursseille ja sitäkautta niitä mediapuolen ihmisiä oppisi tuntemaan. Kurssittaa pitää aina itseäänkin uusien asioiden vuoksi muutenkin.
Miten tuo Vanhasen esimerkki eroaa siitä, että tapaat jonkun livenä? Samalla tavalla se luottamus joudutaan rakentamaan molemmissa tapauksissa ja samalla tavalla se voidaan myös pettää. Luottamuksen rakentaminen on julkkiksilla ja taviksilla samanlainen ongelma eli miten voi ylipäätään luottaa ihmiseen jota ei tunne?
Itse pidän nettideiteistä, sillä se tarjoaa mahdollisuutta tutustua etäisyyden kautta toisiin ihmisiin. Yhtä paljon merkitystä ei ole sillä mitä olet kotioven ulkopuolella, vaan sillä mitä olet oikeasti. Koen että se tarjoaa hyvän tavan tutustua aidosti ihmisiin ja heidän ajatusmaailmaansa. Toki aina välillä törmää epärehellisiin ihmisiin ja kieroihin motiiveihin, mutta yhtä lailla niihin törmää myös kotioven ulkopuolella.
Merkittävä osa karsiutuu pois hyvin aikaisessa vaiheessa keskustelua, sillä ajatusmaailmaa ja arvoja ei voi täysin piilottaa. Näissä tapauksissa on kuitenkin se posiitivinen puoli, että vaikka toinen osapuoli saattaa tietää suhteellisen paljon kertomustesi perusteella siitä minkälainen ihminen olet, he eivät kuitenkaan tiedä kuka olet. Tämä siis ennen kun koet että toinen on luottamuksen arvoinen.
Koen tuon erittäin vapauttavana, ja ihmisten kanssa on paljon helpompi kommunikoida joskus kipeistäkin asioista. Tämän avulla pystyy katsomaan toisen ajatusmaailmaa ja suhtautumista huomattavasti turvallisemmin. Mikäli toinen osoittautuu täysin erilaiseksi kuin mitä oli alunperin luullut, yhteyden voi katkaista paljastamatta sitä kuka oikeasti on sen kotioven ulkopuolella.
Kannattaa ehkä hieman pohtia sitä, mitä oikeasti pelkäät. Sosiaalisten tilanteiden varominen on varmasti jossain määrin ymmärrettävää, jos siellä kerran jatkuvasti kiusallista huomiota kohtaat. Ehkä tuo on yksi syy miksi julkkikset tuntuvat viihtyvän pääasiassa omissa piireissään. Mitä tulee noihin muihin pelkoihin niin ihan noin villi maa ei Suomikaan käsittääkseni vielä ole. Ulkona liikkuminen on suhteellisen turvallista oli sitten tavis tai julkkis. Mikäli pelkotilat alkavat merkittävästi ohjaamaan tai vaikuttamaan jokapäiväiseen elämään niin niistä kannattaa ehkä keskustella ammattihenkilön, tai edes luotettavan ystävän kanssa.
Rehellisesti sanottuna, epäilen että huomattavasti harvempi ihminen todellisuudessa tunnistaa sinua kadulla kävellessä kuin mitä itse luulet. Tässä maassa on paljon ihmisiä jotka eivät juurikaan katsele tv:tä tai lue seiskaa/iltapäivälehtiä. Koska tiedät itse kuka olet, on todella helppo tulkita kaikkien huomionosoitusten liittyän siihen että olet julkisuudessa, vaikka tosiasiassa se töllistellyt nainen saattoi vaan tykätä takistasi tai sen puoliavoimesti vilkuilevan miehen mielestä näytit vaan söpöltä.
Joo mul on kans samanlaisia ongelmia. Oon laulajana yhen Penan autotallissa harjoittelevassa black metal -bändissä. Se on just kauheeta ku haluais olla vaan normaali ihmine mut kaikki pitää vaan mua julkkiksena. Mäki oon pelänny et joku käy mun kimppuun. Sossuki aina uhkailee mua. Kaikki naiset taitaa pelätä mun kuuluisuutta, ku en ikinä saa ketää.
Ollaan muute ens kuussa julkasemassa meidän eka levy jos joku haluu ostaa. Saa alennuksella, jos ei haluu Jaskan piirtämiä kansia siihe mukaa.
No voi..
En oikeastaan näe muuta vaihtoehtoa, kuin sen, että koluat kaikki alan gaalat, koulutukset ja kissanristiäiset läpi..
Kuten tiedätkin, alalla on paljon myös "oheisväkeä" (en sano pahalla), jotka toimivat avustavissa tehtävissä. Eivät ole julkisuudesta tuttuja kasvoja, mutta tietävät ja ymmärtävät alaa, kaikkineen.
Toinen vaihtoehto olisi ulkomaille muutto, mutta silloin todennäköisesti jäisi työsikin?
Tuo että pelkäät liikkua yksin, on jo hankalampi asia, enkä siihen osaa vastata.
iholla sarjasta tuttu laulajatarko sielä tuskastelee..
h
e
l
i
k
a
j
o
,
,
,,''''''''''''''''''''''' '?
Kummasti kuitenkin, niin täällä kuin muuallakin, julkkiksetkin onnistuvat pariutumaan ja elämään normaalia elämää.
Taidat kuvitella itsesi suuremmaksi staraksi kuin oikeasti oletkaan. Tämä ei ole tarkoitettu pilkaksi, vaan itse musapiireissäkin pyörineenä olen huomannut sen että julkisuuden "ongelmat" tuntuvat keskittyvän ns. pikkujulkkiksiin.
Täh?
Kuuleppa...jos sullon kollegoittes kans yiipäätään mitään puhuttavaa niin varmaankin tää aihe?
Heikko provo joka otettu yllättävän tosissaa.
Moikka AP. Minkä ikäinen olet ja mistä päin olet kotoisin? Minä voisin mielelläni lähteä kanssasi treffeille. Voidaan vaikka netin kautta ensin vähän tutustua. Minulle on ihan sama kuinka tunnettu olet. Lupaan kohdella sinua ihan kuin ketä tahansa muutakin.
Voi tosin olla etten edes tiedä kuka olet. Tunnen niin huonosti suomalaisia laulajiia. :D
Nyt huomasin että pidät netin kautta tutustumista epäilyttävänä. No sama se, voidaan me sopia sokkotreffit suoraan johonkin kahvilaankin.
Ei elämästä kannata tehdä vaikeampaa kuin se on.
Minä olen seurustellut nyt pari vuotta erään muusikkomiehen kanssa, ja omistamme yhteisen asunnon (emme asu virallisesti yhdessä huoltajuusriitojen vuoksi, vaikka käytännössä yhteisessä asunnossamme olemmekin koko ajan). Hänen siviiliammattinsa on "porvarillisesti" musiikinopettaja, ja hän tekee opetustyötä 4-5 päivää viikossa. Lisäksi hän tekee edelleen keikkoja satunnaisesti. Tutustumisvaiheessamme (netin deittipalstan kautta) en tiennyt tästä muusikkotaustasta mitään. Luulin tutustuneeni tavalliseen perusduunariin, mutta aika pian minulle selvisi miehen toisenlainen elämänura. Tuossa vaiheessa meinasin ottaa hatkat. Kun joku on elänyt keikkamuusikkoelämää viimeiset 30 vuotta, niin kyllä se jättää mieheen/naiseen jälkensä, vaikka minkälaista perusduunia tekisi nykyisin. Olen sopeutunut mieheni menneisyyteen jossain määrin, mutta perhana kun ottaa välillä päähän, kun entisen elämän heilalauma yrittää vieläkin välillä tupata väliin. Monta kertaa ollaan oltu eron partaalla tämän asian vuoksi. Mieheni tunne-elämä on myös eräällä tavalla vaurioitunut muusikkotaustojen vuoksi. Naisia on pyörinyt vuosien aikana ympärillä pilvin pimein. Meno on ollut aika villiä ja naiset röyhkeitä. Mieheni ei ole pystynyt vieläkään oikein tajuamaan sitä, että minä en ole samankainen "munahaukka" kuin ne naiset, joiden kanssa hän on pääasiallisesti vuosien varrella ollut. Kahdessa viimeisessä pidemmässä suhteessaan mieheni poltti näppinsä pahasti, ja näitä itsetunnon ja luottamuksen murusia olen minä nyt yrittänyt kerätä kasaan. Mihinkään julkisiin tilaisuuksiin en mukaan lähde. Parilla keikalla kävin viime kesänä, mutta pysyttelin suosiolla yleisön puolella. Ei sovi muusikkoelämä minulle. Ketjun aloittaja haluaisi viettää aivan normaalia elämää, niinkuin miehenikin. En tiedä, miten "vaurioitunut" aloittaja on oman ammattihistoriansa vuoksi. Minulla, tavallisella perusduunarinaisella on ollut ainakin hirveitä vaikeuksia sopeutua kumppanin tunne-elämän ongelmiin. En tiedä tuleeko tästä pitemmän päälle mitään, mutta haluamme molemmat yrittää.
Eikö toi kannattaisi vuodattaa jollekin paskalehden toimittajalle niin saisit siitä jotain rahallista korvausta. Vai oletko liian tuntematon?