noin 3 viikkoo sitten äijä hepuloi ja sanoi lähtevänsä meneen kun ei kestä enää mun tapoja(vaatteita hujanhajan yms..) mut sain sen kuitenkin jäämään.
meillä lapsia, ollaan oltu nelisen vuotta naimisissa ja yli 10 vuotta yhessä. nyt mä oon alkanu miettiin et oisko kuitenkin pitäny päästää se ukko sillon meneen,kun tapellaankin aina samoista perkeleen asioista.täällä on kuulemma niin epäsiistiä ettei pysty asuun täälä ja jumalauta mäkö se aina oon jonka esim. pitäs imuroida.. se sanoo et ei siivoo kun ei oo sotkenutkaan mut hei meillä suht pieniä lapsia jotka kyllä osaa laittaa paikkoja sekasin. molemmat käy töissä ja tietty sekin väsyttää.
olin viikonlopun kavereiden kanssa tuulettumassa ja multa kysy eräs tuttu kun puhuttiin et kehuuko miehes ikinä sua? no ei todellakaan oo kehunu enää vuosiin, se vaan muistaa aina moittia kuinka oon jättäny vääriin paikkoihin lojuun tavaroita ja sen mutsi yhtyy viä tähän samaan räpätykseen mukaan jos on meillä poikkeemassa.. taitaa olla ikuinen äidin kultapoika(on ainut lapsi) nyt on alkanu vituttaan oikeesti. pitäskö lähtee muksujen kans ettiä joku ihminen joka arvostais enemmän? onko semmottii miehiä?
meillä lapsia, ollaan oltu nelisen vuotta naimisissa ja yli 10 vuotta yhessä. nyt mä oon alkanu miettiin et oisko kuitenkin pitäny päästää se ukko sillon meneen,kun tapellaankin aina samoista perkeleen asioista.täällä on kuulemma niin epäsiistiä ettei pysty asuun täälä ja jumalauta mäkö se aina oon jonka esim. pitäs imuroida.. se sanoo et ei siivoo kun ei oo sotkenutkaan mut hei meillä suht pieniä lapsia jotka kyllä osaa laittaa paikkoja sekasin. molemmat käy töissä ja tietty sekin väsyttää.
olin viikonlopun kavereiden kanssa tuulettumassa ja multa kysy eräs tuttu kun puhuttiin et kehuuko miehes ikinä sua? no ei todellakaan oo kehunu enää vuosiin, se vaan muistaa aina moittia kuinka oon jättäny vääriin paikkoihin lojuun tavaroita ja sen mutsi yhtyy viä tähän samaan räpätykseen mukaan jos on meillä poikkeemassa.. taitaa olla ikuinen äidin kultapoika(on ainut lapsi) nyt on alkanu vituttaan oikeesti. pitäskö lähtee muksujen kans ettiä joku ihminen joka arvostais enemmän? onko semmottii miehiä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei teillä ainakaan rakkautta ole yhtään. Tai sun miehes ei tiedä mitä rakkaus on eikä tue sua mitenkään: Minusta rakkaus ja suhteeseen panostaminen on sitä että imuroi ilman toisen painostusta ja tekee kotitöitä ilman että tarvii käskee. Kirjoitukses perustella en ymmärrä miksi olet tuon miehen kanssa. Ei se sua rakasta. Olet vaan joku palvelija sille. Itse imuroin usein ja pyykkään ja teen ruokaa mut sitähän nainen ei koskaan tule näkemään et sellanen mies on olemassa kun naiset ei edes halua tutustua minuun. Onnea vaan etsintään.
Niin ei se kyllä halaile tai pussaile omasta aloitteestaan enää.. no pitänee alkaa vakavasti miettiin mitä tehdä. Ollaan kyllä puhuttu ja viimeks kysyin et onko sulla joku toinen se sano et "mitä sen väliä vaikka oiskin" hei haloo tietty sillä on merkitystä! Mutta mä en usko et sillä on, se ei oo yhtään sen tyyppinen ja se on oikeestaan aina kotona tai töissä hmm.. eikä oo "ylitöissä"
Voi kun sä vaikutit lutuselta tyypiltä,toivottavasti joku huomaa sut.
Onnea myös etsintään=)
Ei oo pelkoo et mut huomattaisiin vaikka kävelisin alasti kskellä toria
kyllä siinä on naisessakin yleensä vikaa. hyvin HYVIN harvoin on semmoista tilannetta, että pelkästään toinen on syypää kaikkeen
Oletko ihan varma, koska olen ihan tosisani joskus nähnyt täälläsen henkilön ja täytyy myöntää, katsoin toisenkin kerran.
tuon kirjoituksen perusteella mun mielestä kyllä kuulostaa nyt siltä, että vaadit mieheltäsi paljon, etkä anna puoliakaan vaihtokaupassa. miehen pitäisi hyväksyä sinun lojuvat vaatteesi, epäsiisteydestä ei saa huomauttaa ja hänen tulisi jatkuvasti sinua kehua, niin mistä asioista? miehen pitää arvostaa sinua, mutta oletko nyt myös varma, että sinä arvostat miestä samalla mitalla?
onko se niin kamalaa jos keräisit vaatteesi lojumasta ja laitat ne kaappiin? ettekö pysty aikuismaisesti tekemään siivousvuorolistaa, imuroitte, puunaatte vuoropäivinä? meidän taloudessa kyllä toimii ihan hyvin tuo, se joka on sotkenut siivoaa. myös lapset opetetaan siivoamaan omat sotkunsa, jos lelut on leviänä, he laittavat ne takaisin laatikkoon. jos vaimo heittää roinaa lattialle, vaimo laittaa ne laatikkoon, ja jos mies tekee sen, mies myös korjaa sen.
kehutko sinä miestäsi? (tämä kehumispakko on ihan uskomaton, mistä tämä oikein on kotoisin?)
parisuhteet on kahdensuuntainen juttu joten mitä tahansa sinä vaadit mieheltäsi, sinun on myös täytettävä oma osuutesi.
erittäin hyvin kirjoitettu
jotkut naiset ovat näitä "minulle kaikki heti nyt"-tyyppejä, joita miehen sitten pitäisi miellyttää ja kantaa kaikki nenän eteen, ilman että näitten prinsessojen itse tarvitsee panoostaa mihinkään
Mun mielestä se kehuminen on vähän samaa kuin arvostus,jos mistään asiasta ei tule positiivista palautetta alkaa itselläkin yrittäminen ja panostaminen suhteeseen olla aika vähäistä. Mulle toi esim. vaatteiden jättäminen lojuun on paha tapa mistä en ole vieläkään päässyt täysin eroon vaikka oon yrittänyt.
Siivousvuorolistaa olen yrittänyt ties montako kertaa,mutta minä se oon joka joutuu tekemään ns. miesten hommia porakoneen käyttö ym. kun se ukko ei saa pefaansa ylös sohvalta tv:n äärestä.
Oon myös kysynyt lähteekö kanssani esim lenkille,leffaan (jos saan hoidettua lapsille hoitajan) niin ei kiinnosta kun erittäin harvoin.
Kiitosta saa siitä et on lastensa kanssa ulkoilemassa!
Miten ihmeessä pystyy hoitamaan parisuhdetta jos toinen on nii-in vastahakoinen?
Onko teillä ollut aina näin, kun olette asuneet yhdessä. että sinä hoidan kodin siivoamisen, pyykkien pesun ja muut kotiaskareet?
Jos on ollut on aika vaikea muuttaa tapoja, koska olet "opettanut" hänet täyden palvelun hotellielämään.
Toisaalta, jos siltä tuntuu, että toinen ei arvosta sinua, voit ihan vakavasti puhua, että muutatte erilleen.
Seuraavan kerran, kun uhkaa lähteä, totea hänelle ihan rauhallisesti. että "herra on ihan vapaa menemään, ovi on tuolla"-
Mielestäni uhkailulla ei todellakaan saada muutosta aikaan, vaan keskustelemalla ja kummankin yrittämisellä. Joten keskustelua ihan rauhallisesti ja sitten, molemmat yrittävät muuttaa tapoja.
Ja pienen lapsen voi opettaa siihen, että ennen iltaunille menoa kerätään lelut lelulaatikkoon.
Opeta lapset siihen. että lelut kerättään lelulaatikkoon, syödään iltapala ja pestään hampaat. Ja kun ollaan valmiita, mentään nukkumaan. Lue heille satu. Sadun jälkeen sammutetaan valot ja käydään nukkumaan.
Tiettyt rutiinit joka päivä. Lapsiin muuten vaikuttaa myös se, että jos on jatkuvasti riitaa, lapsista tulee aika usein levottomia.
"olin viikonlopun kavereiden kanssa tuulettumassa ja multa kysy eräs tuttu kun puhuttiin et kehuuko miehes ikinä sua?"
kehutku sinä miestäsi?
toimii molempiin suuntiin!
Kyllä noi muksut osaa lelunsa kerätä ja pitää huoneensa siistinä,mutta tarkoitin että mun ja muksujen tavarat kuuluu mun siivottaviin ja hänen itsensä kamat hänen koska herra ei kuulemma ole niitä leluja ruoka-astioita levitellykkään..
Sen oon huomannu et lapset välillä levottomia kun riidellään ties mistä kasvatustavoista ym..
Kai sitä jokainen joskus rinsessa haluis olla=)
riippuu vähän siitä että käyttäydytkö itse miestäsi kohtaan niin hyvin, että hänen tekee mieli kehua sinua.
edelleen: parisuhteessa sun oma käytös ohjaa toisen käyttäytymistä
Asenne on siis se, että omat tavarat siivotaan, mutta ei esimerkiksi pienten lasten jälkiä, vaan ne on siivottava sinun.
Onko sitten niin, että kun tulet kotiin ja miehesi on ollut lasten kanssa koko päivän. saat ensimmäisenä raivata tiskialtaan ja pöydät astiosta tiskikoneeseen?
No, laittaako miehesi itse vaatteensa pesuun, kuivuun ja kaappin? Mtä tapahtuu, jos jätät ne hoitamatta? Kysyn ihan mielenkiinnosta.
Meillä isäntä laittaisi vaattensa koneeseen ja kuivuun ja seuraavana aamuna kaappiin. Eli hän pesee kyllä omat vaatteet, jos en ole pestyt niitä. Ja kyllä minä pesen hänen vaatteensa. Mieheni tapansa on, että kaikki vaatteet 60 asteeseen, oli sitten vaate, mikä tahansa.
Myönnän joskus on kiva olla prinsessa, vaikka se ei olkein istu minulle. Olen vähän enemmänkin tuo poikatyttö käytökseltäni ja tyyliltäni.
Ehkä sen tutun ukon kanssa pärjää paremmin kuin yh-markkinoilla.
10 vuoden jälkeen on romantiikka monasti kadonnut, ja silloin pitää miettiä miten kämppäkaverinsa kanssa tulee parhaiten toimeen.
Ei miehesi kuullosta kovin mukavalta, mutta tässäkin kuullaan vain tarinan toinen puoli. Mistä asioista sinä voisit kehua häntä, ja mistä sinä ansaitsisit kehuja?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/166691
Kehumiskone onkin poistettu käytöstä. Nyt ei kukaan kehu enää..
Voi raassut pitäiskö joka asia nostaa jalustalle. Ei sekään oikein tunnu todelta, että aina pitäisi kehua, minusta kyllä sen näkee toisesta, sanat ovat helinää ja varmasti moni tekee väliä ihmiseen joka odottaa aina tuota kehumista, muutoin on kuin ärripurri.
Toki olisi suotavaa teilläkin, että tekisitte jonkinlaisen sopimuksen yhdessä lasten kanssa, miten kukin osallistuu ja hoitaa tonttinsa.
Lapset ovat lapsia ja aina tulee jälkeä kun he toimivat, liäksi lapset ovat yhteisiä omianne, joten niistä vastaa kumpikin.
Oliko niin että ukkosi oli ainut lapsia, siitäpä kaikki johtuu, jänen ei ole kaskaan tarvinnut ottaa muita huomioon, ei osaa edes ajatella, että osuus tästä teidän kodista kuuluu hänellekin myös lasten asioissa ja kasvatuksessa.
Laita hänet olemaan lasten kanssa, jospa siten hieman oppisi.
Tuskin eroa kannattaa edes miettiä ainakaan vielä vaikka suututtaa.
"Ei sekään oikein tunnu todelta, että aina pitäisi kehua"
Jos vaihtoehtona on se että ainoa sanallinen palaute minkä saa on moitteita ei homma toimi - jos mikään ei riitä ei saa onnistumisen tunnetta. "kiitos", "olipa hyvä että huomasit" yms. pieniä sanoja.
Kyse ei ole asiakaspalvelusta, vaan elämästä.
"Hampurilaismalli"= kun annat rakentavaa kritiikkiä ensin jotain hyvää-kritiikki-ja lopuksi taas jotain hyvää.
Pitäisi olla erityisesti käytössä työelämässä, mutta antaa muutoinkin, ajattelemisen aihetta siitä, kuinka toisten kanssa kommunikoimme.
Jos mies saisi aina vain ja ainoastan kritiikkiä, nainen olisi klassinen "mäkättävä akka". Kuka sellaista jaksaa?