Viime aikoina olen miettinyt minulle niin kummallisia asioita että epäilen itseäni. Olen ollut hyvässä parisuhteessa 3 vuotta, ja eläämme yhdessä. Olen 21 vuotias nainen. Asumme siis yhdessä, ja kaikki on hyvää. Tulemme toimeen ja arki pelaa. Ylä- ja alamäkejä on kyllä ollut, mutta ei mitään kauheaa, kaiken kaikkiaan mukava ja hyvä suhde. Tämä on pisin suhde mitä minulla on ollut, ja niitä on ollut kaksi. Ensimmäinen ei ollut yhtä vakava ollenkaan.
Olen silti viime aikoina ajatellut, miten ihanaa olisi olla välillä sinkku. Asua yksin, syödä mitä haluaa, kutsua kavereita kylään kahvittelemaan milloin vain, mennä baariin kenen kanssa minä haluan. Vaikka näitä asioita voi tehdä kun on parisuhteessakin, tuntuu kuitenkin että arki on liian mukavaa. Arki on nykyään todella tylsää, vaikka tulemme hyvin toimeen. En ajattele pettämistä tai vastaavaa, mutta tuntuu että parisuhde olisi vähän "tiellä" jos näin voi sanoa. Kaipailen siis vähän räväkkäämpää elämää. En ns sängyn hyppämistä, mutta deittailua ja vähän flirttailua (nämä ajatukset hävettää todella paljon ja tulee syyllinen olo). En ole ikinä ollut TODELLA villi, en haluaisikaan olla, mutta vähän edes.
Avomieheni on vanhempi kuin minä, ja hänen mielestä meillä on todella hyvä suhde. Hän on kyllä todella hieno ja ystävällinen mies kaiken kaikkiaan.
MUTTA, olen vielä nuori, joten mietin että onko tämä tässä? Tulenko elämään näin, ja saman henkilön kanssa loppuelämäni. Tiedän, tämä on todella "tyypillistä" ajattelua, mutta mitä jos eroan ja sinkkuelämä on kivaa vain 1 vuosi. Ja mitä jos myöhemmin kadun tekoani. Jos saisin valita, haluaisin JUURI tämän tilanteen missä nyt olen, viiden vuoden päästä.
Nyt en välttämättä neuvoja tarvitse, koska tiedän että valintani on minun, mutta haluaisin kuulla muiden ajatukset tästä parisuhde-asiasta. Mitä mieltä te olette? Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia joskus?
Olen silti viime aikoina ajatellut, miten ihanaa olisi olla välillä sinkku. Asua yksin, syödä mitä haluaa, kutsua kavereita kylään kahvittelemaan milloin vain, mennä baariin kenen kanssa minä haluan. Vaikka näitä asioita voi tehdä kun on parisuhteessakin, tuntuu kuitenkin että arki on liian mukavaa. Arki on nykyään todella tylsää, vaikka tulemme hyvin toimeen. En ajattele pettämistä tai vastaavaa, mutta tuntuu että parisuhde olisi vähän "tiellä" jos näin voi sanoa. Kaipailen siis vähän räväkkäämpää elämää. En ns sängyn hyppämistä, mutta deittailua ja vähän flirttailua (nämä ajatukset hävettää todella paljon ja tulee syyllinen olo). En ole ikinä ollut TODELLA villi, en haluaisikaan olla, mutta vähän edes.
Avomieheni on vanhempi kuin minä, ja hänen mielestä meillä on todella hyvä suhde. Hän on kyllä todella hieno ja ystävällinen mies kaiken kaikkiaan.
MUTTA, olen vielä nuori, joten mietin että onko tämä tässä? Tulenko elämään näin, ja saman henkilön kanssa loppuelämäni. Tiedän, tämä on todella "tyypillistä" ajattelua, mutta mitä jos eroan ja sinkkuelämä on kivaa vain 1 vuosi. Ja mitä jos myöhemmin kadun tekoani. Jos saisin valita, haluaisin JUURI tämän tilanteen missä nyt olen, viiden vuoden päästä.
Nyt en välttämättä neuvoja tarvitse, koska tiedän että valintani on minun, mutta haluaisin kuulla muiden ajatukset tästä parisuhde-asiasta. Mitä mieltä te olette? Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia joskus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaipaat juoppoa miestä joka lyö ja pahoinpitelee sua koska nyt miehes on tylsä luuseri. Naiselle ei riitä et on mukavaa ja kaikki on hyvin. Sulle sopis mies joka juo joka viikonloppu ja haukkuu sua huo.raksi ja pettäjäksi. Mene siis ja etsi se pettävä baarijuoppo jotta elämäsi ei olisi niin tylsää
Voi hyvää päivää.
Jos ajot kommentoida, voisit lukea sen tekstin kunnolla uudestaan, koska et näköjään ymmärtänyt pointtini.