Olen 30-vuotias nainen, parisuhdetta takana 10 vuotta, naimisissa niistä kohta 4. Kouluikäinen lapsi on.
Mulla ei ole enää ollut minkäänlaista kiinnostusta miestäni kohtaan seksuaalisessa mielessä varmaan kuuteen-seitsemään vuoteen, ja tämä on todella raastavaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi seksiä, vaan kyse on siitä, etten vain syty enää omasta miehestäni. Olen jo vuosia yrittänyt miettiä, että miksi asia on näin. Hän ei ole millään tavalla vastenmielinen, vaan on hyvännäköinen, itsestään ja hygieniastaan huolehtiva ja muutenkin huomioonottava ja rakastava. En ymmärrä, mitä vikaa mun päässäni on?! Kaikki olisi niin helppoa ja ihanaa, jos vain pystyisin nauttimaan seksistä (tai ylipäätänsä edes syttymään..) ja hänen kosketuksestaan.
Nyt seksi on mulle lähinnä ahdistavaa ja stressaavaa, koska en nauti siitä millään tavalla, enkä haluaisi oikeastaan että hän koskee minuun ollenkaan "siinä mielessä". Ja me harrastamme seksiä kuitenkin noin kerran-kaksi viikossa. Haluan että hän on onnellinen, vaikka itse en sitä ole.
Kyllähän mies on huomannut, että "jotain on vikana", ja tää puheenaihe nousee tapetille aina säännöllisin väliajoin. Saan kuitenkin hänet aina vakuutettua, että kaikki on hyvin...
En kertakaikkiaan vain voi puhua tästä hänelle, miten ihmeessä voisin??
Haaveilen muista miehistä jatkuvasti ja oikeasti pelkään, että kohta petän häntä..
Olenkin miettinyt, että kuinka tärkeää seksi on loppupeleissä? Jos kaikki asiat on muuten hyvin (niinkuin meillä on) niin miksi se ei riitä? Miksi kaipaan intohimoista seksiä? Miksen voisi vain "tyytyä" kohtalooni?
Kaipaan vain sitä toisen ihmisen aikaansaamaa kiihotuksen tunnetta niin paljon... Sitä en ole kokenut niiin pitkään aikaan. Välillä tuntuu, että räjähdän. :(
Eroaminen tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta.
Mulla ei ole enää ollut minkäänlaista kiinnostusta miestäni kohtaan seksuaalisessa mielessä varmaan kuuteen-seitsemään vuoteen, ja tämä on todella raastavaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi seksiä, vaan kyse on siitä, etten vain syty enää omasta miehestäni. Olen jo vuosia yrittänyt miettiä, että miksi asia on näin. Hän ei ole millään tavalla vastenmielinen, vaan on hyvännäköinen, itsestään ja hygieniastaan huolehtiva ja muutenkin huomioonottava ja rakastava. En ymmärrä, mitä vikaa mun päässäni on?! Kaikki olisi niin helppoa ja ihanaa, jos vain pystyisin nauttimaan seksistä (tai ylipäätänsä edes syttymään..) ja hänen kosketuksestaan.
Nyt seksi on mulle lähinnä ahdistavaa ja stressaavaa, koska en nauti siitä millään tavalla, enkä haluaisi oikeastaan että hän koskee minuun ollenkaan "siinä mielessä". Ja me harrastamme seksiä kuitenkin noin kerran-kaksi viikossa. Haluan että hän on onnellinen, vaikka itse en sitä ole.
Kyllähän mies on huomannut, että "jotain on vikana", ja tää puheenaihe nousee tapetille aina säännöllisin väliajoin. Saan kuitenkin hänet aina vakuutettua, että kaikki on hyvin...
En kertakaikkiaan vain voi puhua tästä hänelle, miten ihmeessä voisin??
Haaveilen muista miehistä jatkuvasti ja oikeasti pelkään, että kohta petän häntä..
Olenkin miettinyt, että kuinka tärkeää seksi on loppupeleissä? Jos kaikki asiat on muuten hyvin (niinkuin meillä on) niin miksi se ei riitä? Miksi kaipaan intohimoista seksiä? Miksen voisi vain "tyytyä" kohtalooni?
Kaipaan vain sitä toisen ihmisen aikaansaamaa kiihotuksen tunnetta niin paljon... Sitä en ole kokenut niiin pitkään aikaan. Välillä tuntuu, että räjähdän. :(
Eroaminen tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anteeks, mutta kyllä sä olet jo "itsesi pettänyt" kun menit naimisiin vajaa 4 vuotta sitten, ja et ole 6-7 vuoteen miestäsi halunnut... En siis sano tätä vittuillekseni sinulle.
Älä petä miestäsi!! vaan etsi joko ongelmaan ratkaisu TAI eroa.
Kerta ne petihommat ei onnistu... niin sen takia on turha enempiä toista satuttaa ja nöyryyttää sillä pettämisellä, ymmärrät varmaan mitä ajan takaa..
Voimia! Aika näyttää kyllä ratkaisun..
Mee seksiterapeutille. Vika on sun päässä.
No mä mietin silloin, että ehkä tää on vain ohimenevä vaihe, niinkuin pitkissä suhteissa voi olla.. Mutta ilmeisesti ei.
Niin, mikä se ratkaisu olisi? Miten ne halut voi saada takaisin? En usko että siihen mitkään terapiatkaan auttaa. Voi olla, että rakkaus on kuollut? Mene ja tiedä.
Kiitos kommentistasi!
Nimimerkille "Onnetonko": olet sairas, hakeudu hoitoon. Ihan oikeasti, hakeudu terapiaan. Sanot että haaveilet muista miehistä - olet uskomaton harakka. Tai sitten tekstisi on provo.
Miksi tekstini olisi provo? Minkäs sitä ihminen ajatuksilleen mahtaa? Miksi se tekee minusta "uskomattoman harakan"?
Meinaatko, ettei tunteiden kuoleminen ole mahdollista? Meinaatko, ettei näiden asioiden pohtiminen "ääneen", vaikkapa vain sitten täällä, ole ihan hyvästä?
Jos haaveilee muista miehistä ja oma mies ällöttää fyysisesti, miksi kiusaa sillä itseään? Onko henkisesti tapahtunut jotain ikävää suhteessa tai osaako mies seksissä mitään? Onko parempi erota, vai mennä seksuaaliterapeutille. Miksi ei sitten eroa ja ole jonkun muun kanssa? Tai aiotteko kumpikin pitää jotain rakastajia..? Ööö.. huono idea sekin toisten naisten kannalta. Aika hankala yhtälö. Onko mies "kaverimies kämppis" vai koetko mitään intohimoa? Mikä ällöttää eniten tai yleensä ällöttää? Onko tarkempaa kuvausta inhon kokemuksista.. Jos niitä edes viitsii ajatella. Onko sulla kiinnostusta mieheen? Korostiko mies seksiä liikaa, eikä osannut tehdä mitään oikein? Vai onko seksi ylipäätään inhottavaa. Sattuuko jokin.
Kun itseäni inhotti mies fyysisesti, niin mies oli väärä täysin. Eikä komea, eikä sopiva, hirveää riitaa ja ei kovin älykästä menoa. Onneksi päästiin eroon AIKOINAAN, mies oli vanhempi. Säälin niin paljon miestä (väärä taktiikka) että oli vaikea sanoa totuus, ja mies jäi asuntoon pitkäksi aikaa, se oli kauheaa. En silti sano että kaikilla on sama asia esteenä... Kyse voi olla jostain ihan muusta. Miten teillä kiinnostukset ja henkinen puoli natsaa? Alistaako mies? Riidat?
Älä tee hätiköityjä päätösiä, äläkä soimaa itseäsi. Vaikutat rehellisesltä ja hienolta ihmiseltä. Neuvon sinua keskustelemaan terapeutin kanssa, koska tunteesi ovat kuitenkin noin voimakkaita ja varjostavat muuten hyvää elämääsi.
Etsi psykiatri tai psykologi, niin saat kelan korvauksenkin käynnistäsi. Muutamakin kerta voi kirkastaa ajatuksia ja käynnit ovat pieni "vaiva" siihen verrattuna että päädyt pettämään miestäsi.
-Itsekin terapeutilta apua saanut
Ei kannata pettää.Ruoho ei ole vihreämpää muualla.
Onko miehesi taipuvainen flirttailemaan muiden naisten kanssa?Tällainen tappaisi ainakin omat seksihalut.
Oot niin nuori,vasta aikuistumassa.Kaikki tasaanruu varmasti.Onnea parisuhteellesi!
Elä petä miestäsi...se on raukkamaista ja tyhmää...
Tulet katumaan sitä ikuisesti...