En ole varma onko tämä oikea ketju mainita tästä huolenaiheesta mutta halusin puhua tästä silti.
Minua on huolettanut äidin terveys nyt muutaman vuoden, ja enemmän parisen vuotta silloin kuin hänen äitinsä, minun mummoni, nukkui pois kuukausi 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Minun äidilläni on sydänsairaus, sepelvaltimotauti, joka kulkee hänen suvussaan. Itsellänikään ei ole mennyt hyvin sen jälkeen kun hän sai sydänkohtauksen ollessaan vasta 43-vuotias (ensi viikolla 47), koska olin se joka huolehti mummosta asuen hänen luonaan samalla kun olin itse huolissani äidin terveydestä. Isä ei koskaan ollut minun tai äidin tukena kun tämä tapahtui, sanoi vain että äiti paranee siitä sairaudesta vaikka itse tiedän että se tauti seuraa loppuelämä.
Juuri isän takia jouduin yli kymmenen vuotta sitten muuttamaan pois kotoa ja asumaan mummon luona koska aina kun olin vanhempieni luona, tämä huutaisi minulle ilman mitään syytä saaden minut huutamaan takia mikä oli sen takia stressaavaa että oma kuulo heikentyi hieman. Isässäni on myös narsistisia piirteitä eli kehuu itseään samalla kun sanoo negatiivisia asioita minusta ja äidistä. Mikä on vielä stressaavampaa on isän pakkomielle saada äiti laihduttamaan koska hän ei voi sietää 'lihavia' ihmisiä. Koskaan en saanut häneltä tukea kun sitä tarvitsin, ja kun pari vuotta syksyllä 2011 sain romahduksen koulussa stressin, mummon kuoleman ja muiden syiden takia, hän ei voinut ymmärtää miksi niin kävi. Hänen mielestä minun olisi pitänyt koulunkäyntiä (se oli minun toinen vuosi ja minulla on jo yksi ammattitutkinto takana) ja saada siten työpaikka jotta saisin rahaa, mutta se ei ollut helppoa.
Siitä asti jouduinkin käymään mielenterveyden hoitajan luona puhumassa huolistani ja perheongelmista mikä ikävä kyllä vielä jatkuu äidin kohdalla. Ukkikaan ei paljon auta paitsi haukkuu äitiäni lihavaksi ja akaksi joka aivan varmasti tuntui äidistä pahalta (mitä hän on nyt maininnut puhelimessa). Mitä pitäisi tehdä jos miespuoliset henkilöt minun suvussa koko ajan painostaa äitiäni lihavuudesta jolle hän ei mitään voi, saaden äidin stressaantuneksi entistä enemmän mikä laukaisi uudestaan hänen tupakoimisen?
Olen monta kertaa yrittänyt saada äitiäni minun luokseni rauhoittumaan, mutta välillä se on hankalaa. Pitää myös lisätä se että isäni itse on osasyyllinen miksi äitini on siinä tilassa koska hän ei syö terveellisesti. Itselläni elämäni meni täysin uusiksi sen romahduksen jälkeen että piti keskeyttää opinnot ja aloittaa alusta.
Ainakin tässä tapauksessa osa suvusta on pahin jossa äitini on uhri.
Minua on huolettanut äidin terveys nyt muutaman vuoden, ja enemmän parisen vuotta silloin kuin hänen äitinsä, minun mummoni, nukkui pois kuukausi 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Minun äidilläni on sydänsairaus, sepelvaltimotauti, joka kulkee hänen suvussaan. Itsellänikään ei ole mennyt hyvin sen jälkeen kun hän sai sydänkohtauksen ollessaan vasta 43-vuotias (ensi viikolla 47), koska olin se joka huolehti mummosta asuen hänen luonaan samalla kun olin itse huolissani äidin terveydestä. Isä ei koskaan ollut minun tai äidin tukena kun tämä tapahtui, sanoi vain että äiti paranee siitä sairaudesta vaikka itse tiedän että se tauti seuraa loppuelämä.
Juuri isän takia jouduin yli kymmenen vuotta sitten muuttamaan pois kotoa ja asumaan mummon luona koska aina kun olin vanhempieni luona, tämä huutaisi minulle ilman mitään syytä saaden minut huutamaan takia mikä oli sen takia stressaavaa että oma kuulo heikentyi hieman. Isässäni on myös narsistisia piirteitä eli kehuu itseään samalla kun sanoo negatiivisia asioita minusta ja äidistä. Mikä on vielä stressaavampaa on isän pakkomielle saada äiti laihduttamaan koska hän ei voi sietää 'lihavia' ihmisiä. Koskaan en saanut häneltä tukea kun sitä tarvitsin, ja kun pari vuotta syksyllä 2011 sain romahduksen koulussa stressin, mummon kuoleman ja muiden syiden takia, hän ei voinut ymmärtää miksi niin kävi. Hänen mielestä minun olisi pitänyt koulunkäyntiä (se oli minun toinen vuosi ja minulla on jo yksi ammattitutkinto takana) ja saada siten työpaikka jotta saisin rahaa, mutta se ei ollut helppoa.
Siitä asti jouduinkin käymään mielenterveyden hoitajan luona puhumassa huolistani ja perheongelmista mikä ikävä kyllä vielä jatkuu äidin kohdalla. Ukkikaan ei paljon auta paitsi haukkuu äitiäni lihavaksi ja akaksi joka aivan varmasti tuntui äidistä pahalta (mitä hän on nyt maininnut puhelimessa). Mitä pitäisi tehdä jos miespuoliset henkilöt minun suvussa koko ajan painostaa äitiäni lihavuudesta jolle hän ei mitään voi, saaden äidin stressaantuneksi entistä enemmän mikä laukaisi uudestaan hänen tupakoimisen?
Olen monta kertaa yrittänyt saada äitiäni minun luokseni rauhoittumaan, mutta välillä se on hankalaa. Pitää myös lisätä se että isäni itse on osasyyllinen miksi äitini on siinä tilassa koska hän ei syö terveellisesti. Itselläni elämäni meni täysin uusiksi sen romahduksen jälkeen että piti keskeyttää opinnot ja aloittaa alusta.
Ainakin tässä tapauksessa osa suvusta on pahin jossa äitini on uhri.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sepelvaltimotauti on ihan itse väärin syömällä aiheutettu tauti, joten vain väärin syöminen on periytynyt. Siitä voit aloittaa vyyhdin aukaisemisen ...
Sepelvaltimotauti liittyy paljon myös "nieltyyn" stressiin ja pahaan oloon. Tympeät miehet perheessäsi ovat lähes murhaajia puheineen. Äitisi tekee hidasta itsemurhaa tympeän, halveksivan, riitaisan miehen asuinkumppanina. Olen hirveän pahoillani sinun ja äitisi puolesta.
Älä kuitenkaan jää läheisriippuvaisena roikkumaan narsistin ja hänen uhrinsa tähden. Ole itsekäs, ota etäisyyttä, kaiken uhalla opettele itse voimaan hyvin ja elämään paremmin. Terveet rajat muihin päin, oikeaa itsekunnioitusta, etsi ilon aiheita omaan elämääsi.
Tarvitset psykologin tai muun hyvän terapeutin apua kun opettelet ajattelemaan oikein, vapautumaan isäsi solvauksista jotka jäivät päähän pyörimään ikään kuin taustanauhana. Äitisi itse tekee päätöksen joko jäädä tai lähteä. Se on hänen oma asiansa, niin ikävää kuin se onkin. Voit tukea häntä päätöksessä lähteä, mutta päätös on hänen omassa sydämessään synnyttävä ensin.
Mistä sinä yhteenlasku tiedät mitään aloittajan perhe-elämästä? Stressi ja paha olo vaikuttavat tietysti kaikenlaisiin asioihin, jopa fysiikkaan, mutta äidin sairauteen on syynä liian paljon hyvän nielaisut eli ylipaino.
Ehkäpä puoliso on ollut vain huolissaan, mutta ei ole osannut huoltaan nätisti ja rakentavasti esittää. Liialle lihavuudelle no. voi jotain, ja pitää voida, jos on jo sairastunut ja ollut hoidettavana. Mutta vain ihmisellä itsellään on vastuu asiasta, ei kellään muulla, joten älä syyllistä tuntematonsa isää, koska se on äiti, joka on taudin itselleen tienannut.
Hei Huolestunut, Kuten tuossa jo aiemmin sanottiin, sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan saada itsesi hyvään kuntoon. Sekä fyysisesti että psyykkisesti.
On todella ikävää että vanhempiesi välit ovat ristiriitaiset. Kuitenkin äitisi on itse tehtävä aloite muuttaakseen elämänsä. Sinä, vaikka kuinka sitä haluaisit, et voi tehdä hänen puolestaan.
Mitähän jos ottaisit hiukan etäisyyttä heihin? Se saattaisi toimia parhaiten heidän silmän aukaisijana. Ehkä he huomaavat että heissä ON vikaa kun oma lapsi ei viihdy heidän kanssaan.
Sinun on täysin tarpeetonta antaa perheesi tuhota myos sinun elämä. He ovat hyvin onnistuneet jo tuhoamaan omansa. Sinun velvollisuutesi , oikeastaan kaikkia - isoisää, isääsi,äitiäsi - kohtaan, on katkaista tuo kierre.
Tietenkin jos äitisi aidosti pyytää apuasi, voit tarjota sitä. Isältäsi täytyy ensin tulla rehellinen ja totuudenmukainen anteeksipyynto käytoksestään ennenkuin sinun edes tarvitsee ottaa häneen mitävn yhteyttä.
Keskittäydy nyt täysillä omiin asioihisi ja vaika kuinka teksi mieli udella heidän vointiaan, anna heille tilaisuus tulla omillaan toimeen. He eivät tarvitse sinua enää.
Olet nuori, koko elämä edessäsi. Olisi todella sääli jos heittäisit sen sioille.
Kiitoksia vastauksista, arvostan kommentejanne.
Toisin kuin isäni kanssa, minulla on äidin kanssa tosi läheiset välit minkä takia halusinkin auttaa häntä saamaan apua vaikka hän on itse yrittänyt sitä hakea. Mitä nyt itseeni tulee, olen itse dysfaatikko josta sain vasta tietää aikuisena, kiitos vanhempieni jotka eivät kertoneet tästä olleenkaan, joten itse yrittänyt saada itseäni kuntoon niin kuin täällä aikaisemmin mainittiin.
Psykiatrilla olen käynyt nyt jotain parisen vuotta, harkinnut sen ehdottamista myös äidilleni että hän voisi itse ottaa yhteyttä sinne kun siltä tuntuu. Ja hän ei ole syöppö kuten joku häntä kutsui aikaisemmin. Ja voin kertoa että äitini on yrittänyt syödä terveellisesti, isä itse vain ei suostu syömään 'rehuja' niin kuin hän sitä kutsuu. Pelkkää lihaa pitää heidän taloudessa olla vaikka hänen 'urheilijana' pitäisi syödä terveellisesti.
Isään haluaisinkin katkaista kaikki suhteet, samoin isoisääni, mutta sanotuksi ei vain saa. Toivon kyllä että HÄN pyytäisi anteeksi sanojaan äidille että hänellä olisi parempi olla. Samoin isoisäni joka joskus sanoi äidilleni kun olin pieni että minusta ei ole mihinkään. Mutta kyllä minusta on kun sain itselleni ammatin oppimisvaikeuksista huolimatta.
En sano vitsillä mutta kuitenki, jos sun ukilla oon haulikko, anna se mulle niin teen sillä 1 eurosta juuri sen mitä haluat. Juuri niin...