Mulla oli todella läheinen suhde tyttöystävääni. Seurusteltiin vuosia ja rakennettiin elämä yhdessä. Puhuttiin kaikista asioista iloista ja suruista. Mä luotin siihen ja sekin varmaan luotti muhun ja mä ainaki olin onnellinen sen kanssa. Tänä keväänä hän puhui joskus opiskelukaveristaan (miehestä) ja oli jopa joskus mustasukkainenkin kun mies oli kiinnostuneempi muista naisista. Siinäkään vaiheessa en epäillyt hetkeäkään. Ajattelin vain että naiset haluavat olla suosittuja.
Sitten eräänä päivänä täysin yllättäen hän ilmoitti ettei halua jatkaa suhdetta ja sanoi että hankkii oman kämpän mahdollisimman pian. Olin täysin shokissa. Kaikki mihin olin uskonut romahti hetkessä. Hän kertoi että hänellä on ko. opiskelijakaverinsa kanssa jotain juttua menossa eikä voi jatkaa sitä ennen kuin tämä juttu on ohi (mikä moraali). No täytyy sanoa että alkuajat olivat aivan kauheita. Vuosia tuntemani tyttöystävä ei ollut yhtään sellainen kun olin aina uskonut. Välillä vain jouduin juoksemaan pihalla tuskaa pois kun ajattelin miten menetän valtavan osan elämääni. Kotini, monet läheiset ihmiset, kaikki vietiin hetkessä ja kaikki vain siksi että oma rakkaani halusi niin. Muutimme omiin kämppiin eikä sen koommin ole pidetty yhteyttä.
Nyt noin neljän kuukauden päästä erosta olen omassa opiskelijakämpässäni ja täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen elämääni yksinkin. Pidän huolta kunnostani ja pidän yhteyttä kavereihin. Välillä tietysti mieleeni hiipii tuska mutta ne kerrat harvenevat koko ajan. Tiedän että tapaan vielä joskus tytön joka osaa rakastaa mua ja joka pystyy tarjoamaan mulle jotain mahtavaa. Olen tavannut ihania naisia jotka ovat olleet kiinnostuneita mutta en ole vielä valmis mihinkään suhteisiin yms. Olen kiitollinen siitäkin mitä ex-tyttöystäväni mulle antoi sillä sain häneltä paljon arvokkaita asioita (en tarkoita materiaa).
Tästä siis opin sen että suurimmasta tuskasta ja epätoivostakin voi selvitä ja olkoon tämä lohdutukseksi niille jotka käyvät samantyyppisen eroprosessin raskasta alkutaivalta.
Sitten eräänä päivänä täysin yllättäen hän ilmoitti ettei halua jatkaa suhdetta ja sanoi että hankkii oman kämpän mahdollisimman pian. Olin täysin shokissa. Kaikki mihin olin uskonut romahti hetkessä. Hän kertoi että hänellä on ko. opiskelijakaverinsa kanssa jotain juttua menossa eikä voi jatkaa sitä ennen kuin tämä juttu on ohi (mikä moraali). No täytyy sanoa että alkuajat olivat aivan kauheita. Vuosia tuntemani tyttöystävä ei ollut yhtään sellainen kun olin aina uskonut. Välillä vain jouduin juoksemaan pihalla tuskaa pois kun ajattelin miten menetän valtavan osan elämääni. Kotini, monet läheiset ihmiset, kaikki vietiin hetkessä ja kaikki vain siksi että oma rakkaani halusi niin. Muutimme omiin kämppiin eikä sen koommin ole pidetty yhteyttä.
Nyt noin neljän kuukauden päästä erosta olen omassa opiskelijakämpässäni ja täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen elämääni yksinkin. Pidän huolta kunnostani ja pidän yhteyttä kavereihin. Välillä tietysti mieleeni hiipii tuska mutta ne kerrat harvenevat koko ajan. Tiedän että tapaan vielä joskus tytön joka osaa rakastaa mua ja joka pystyy tarjoamaan mulle jotain mahtavaa. Olen tavannut ihania naisia jotka ovat olleet kiinnostuneita mutta en ole vielä valmis mihinkään suhteisiin yms. Olen kiitollinen siitäkin mitä ex-tyttöystäväni mulle antoi sillä sain häneltä paljon arvokkaita asioita (en tarkoita materiaa).
Tästä siis opin sen että suurimmasta tuskasta ja epätoivostakin voi selvitä ja olkoon tämä lohdutukseksi niille jotka käyvät samantyyppisen eroprosessin raskasta alkutaivalta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
....upeaaaaaa.........
Onnea sinulle. Tuossa on ihmisellä ajatukset kohdallaan.
Minulla tällä hetkellä taas akuutti paha olo. Meillä meni poikayst kanssa poikki 03 marraskuussa, 3 ja puoli vuotta seurusteltiin. Toinen nainen tuli väliin. Oli säätämistä ja poikayst oli aivan hajalla j yritti lämmitellä suhdettamme vielä helmikuussa tänä vuonna. Mulla meni pasmat taas sekaisin olin alkanut jo toipua. Puhuu kaikkea että mä olen ihan oikeesti sen lasten tuleva äiti ja oikee sille... paskaa... Sitten kuitenkin taas soti ettei halua enää olla mun kanssa tekemisissä. Nyt Otin oissapäivänä yht. ja kuulin että exä seurustelee sen lehmän kanssa jonka kanssa petti mua (ei ollu ollu silti sängyssä, jotain kähmimistä) Menin ihan hajalle, vaikka ajattelin että vars. miehet usein löytää uuden tollai.. mut sanoi ettei halua olla tän uuden tytön kanssa ja nyt kuitenkin on. Mitä luulette, poikaystäväni oli hyvin herkkä ja uono toipumaan sydänsuruista aiemminkin. Eihän tuollainen uusi suhde heti toisen (raskaan eron kuitenkin) jälkeen voi olla muuta kuin lohdutussuhde ja ei kyllä mikään suuri rakkaustarina.. Oon vaan tosi katkera että vaihtoi mut johonkin noin ala-arvoiseen. haluisin toivoa niille kaikkea paskaa, että vähän kasvaisivat ja lopettaisivat itsekeskeiyyden... AHDISTAA. Siksi hieman sekava teksti. Jos haluat meilailla mun kanssa ja ot samas tilant laita osoitteesi..
Niinkuin kerroin jo, olen päässyt tilanteeseen jossa voin oikeastaan aika hyvin. Olis tietty kiva jutella kohtelotoverin kanssa joten jos huvittaa niin voit mailata vaikkapa osoitteeseen:
[email protected]
Jotain toivoa siis silti vielä on?
Itse erosin tammikuussa viisi vuotta kestäneestä suhteesta. Päätös oli yhteinen mutta ei minulle silti mieluinen. Tai nyt se ainakin tuntuu väärältä päätökseltä. Ainakin aina välillä. Aluksi kaikki oli vähän paremmin, asuttiin eri paikkakunnilla, mutta nyt kun olemme taas samassa kaupungissa, olen ihan rikki. Täysin hajalla. Päivät juoksen paikasta toiseen ettei ajatukset saavuttaisi, illat ja yöt menee tuskaisten kyynelien vuodattamiseen. Käyn terapiassa, mutta kaikki on niin alussa etten osaa vielä sanoa auttaako se minua.
Kiitos kuitenkin kirjoituksestasi, se auttaa hetkeksi taas ajattelemaan että tästä voi vielä selvitä.
Kyllä se niin on että aika parantaa. Mulle oli tärkeää hankkia muuta ajateltavaa pahimpina aikoina. Menin sukulaisten luo ja vietin aikaa kavereiden kanssa. Pääasia on saada ajatukset edes hetkeksi muualle että sydän saa levähtää. Niin ja älä ala syömään niitä mömmöjä mitä ne lääkärit tarjoaa. Terapia itsessään on varmasti hyvä juttu.