Ainut lapsi, ongelmia parisuhteessa

Ai se oma itsekäs käytös ei sitten olekaan omalla vastuulla? Ja diskriminointia? Hahahahaha!

Ihan samalla tavalla joku voi kasvaa väkivaltaiseksi osittain sen vaikutuksesta, että kotona saa sellaisen mallin. Ei se silti omaa vastuuta poista. Eikä hankalaan luonteeseen kannata käyttää aikaa parisuhteessa vaan etsiä sellainen jolla on parempi luonne. Se on yleensäkin heikko lähtökohta parisuhteessa, jos huolii huonoluonteisen kumppanin ja kuvittelee, että voi muuttaa hänet. Ja sen jälkeen valitetaan marttyyrinä kun elämä on vaikeaa sen kumppanin kanssa, jota ei ole onnistunut muuttamaan.

Ihanan sarkastisesti kirjoitettu :D

Mutta tottapuhuakseen kompaten jepjepin sarkastista palautetta, ei meillä ainakaan tuolla tavalla toiminut. Meillä on sisaruksia ja kyllä itse huomaan nykyään aikuisena ajattelevan hyvinkin paljon "misä itse"-pohjalla ja kun siitä herää niin kyllä hävettää. Vanhempi sisko taas on muuttunut hyvinkin narsistiseksi persoonaksi - ilmeisesti juurikin sen takia, kun kaikki piti ottaa huomioon ja kaikki piti jakaa. Aikuisena ei tarvitse.

Itse asiassa ei. Ainoat lapset eivät opi itsekkyydestä ulos kavereiden seurassa koska kaverit eivät ole lähimainkaan sama asia kuin sisarukset. Sisarusten kanssa asutaan 24/7 saman katon alla ja jaetaan sama ruoka, samat karkit/herkut. Vaatteita usein kierrätetään jos lapset ovat samaa sukupuolta ja joskus myös silloin vaikkeivat olisikaan. Telkkaria katsoessa vuorotellaan kuka istuu parhaalla paikalla. Automatkoilla vuorotellaan kuka istuu etupenkillä tai kenen ei tarvitse istua sillä inhan muotoisella takapenkin keskipalkilla missä on huono vyö. Ethän sinä moisista taistele kavereiden kanssa ihan jo siitä syystä ettet näe heitä 24/7.

Minä tulen kolmen lapsen perheestä. Esimerkiksi vanukkaita oli lapsena kaapissa tietty määrä kullekin lapselle ja sitä enempää ei saanut syödä. Jos söi enemmän niin oli virallisesti syönyt siskon vanukkaita ja siitä syntyi aina poru. Käytin myös alinomaan isosiskon pieneksi käyneitä vaatteita kunnes kasvoin kyllin vanhaksi että ulkonäkö alkoi kiinnostaa ja ostin omat vaatteeni. Sama myös pikkusiskollani, hän käytti minun vanhaksi käyneitä vaatteita jotka olivat alunperin siis isosiskoni vaatteita jos ne suinkaan vaan olivat enää ehjiä.
Ainoille lapsille kaikki on omaa, heidän ei tarvitse jakaa mitään. Usein myös vanhemmat asettavat ainoan lapsensa erikoiselle jalustalle, vain siksi että hän on ainoa lapsi ja hankkivat hänelle sitten kaiken mitä hän haluaa. Tästä syntyy itsekkyys mikä ei korjaannu kaverien keskuudessa, koska kaverien keskuudessa ei tarvitse jakaa vanukkaita jääkaapista, käytetä samoja vaatteita tai kinastella kuka istuu parhaalla tv:n katselu paikalla tai autonistuimella kun kaikilla on omat kodit joissa kaikilla on omat vanukkaat, omat vaatteet ja omat tv:n katselupaikat ja autot. Vanhemmiten itsekkyys ei puske läpi enää yhtä paljoa koska kaikki kasvavat aikuiseksi, mutta se itsekkyys on siellä kuitenkin jo joissain tilanteissa nostaa taas päätään.

Tiedän tämän koska minulla on ystäviä jotka ovat perheiden ainoita lapsia ja nyt aikuisiällä he eivät ole enää yhtä pahoja kuin lapsena mutta joskus tulee heidän kanssaan tilanne missä alkaa mietityttää että "öö, muutuinko mä näkymättömäksi vai eikö mulla vaan ole väliä".

fgfghfghghghj kirjoitti:

Itse asiassa ei. Ainoat lapset eivät opi itsekkyydestä ulos kavereiden seurassa koska kaverit eivät ole lähimainkaan sama asia kuin sisarukset. Sisarusten kanssa asutaan 24/7 saman katon alla ja jaetaan sama ruoka, samat karkit/herkut. Vaatteita usein kierrätetään jos lapset ovat samaa sukupuolta ja joskus myös silloin vaikkeivat olisikaan. Telkkaria katsoessa vuorotellaan kuka istuu parhaalla paikalla. Automatkoilla vuorotellaan kuka istuu etupenkillä tai kenen ei tarvitse istua sillä inhan muotoisella takapenkin keskipalkilla missä on huono vyö. Ethän sinä moisista taistele kavereiden kanssa ihan jo siitä syystä ettet näe heitä 24/7.

Minä tulen kolmen lapsen perheestä. Esimerkiksi vanukkaita oli lapsena kaapissa tietty määrä kullekin lapselle ja sitä enempää ei saanut syödä. Jos söi enemmän niin oli virallisesti syönyt siskon vanukkaita ja siitä syntyi aina poru. Käytin myös alinomaan isosiskon pieneksi käyneitä vaatteita kunnes kasvoin kyllin vanhaksi että ulkonäkö alkoi kiinnostaa ja ostin omat vaatteeni. Sama myös pikkusiskollani, hän käytti minun vanhaksi käyneitä vaatteita jotka olivat alunperin siis isosiskoni vaatteita jos ne suinkaan vaan olivat enää ehjiä.
Ainoille lapsille kaikki on omaa, heidän ei tarvitse jakaa mitään. Usein myös vanhemmat asettavat ainoan lapsensa erikoiselle jalustalle, vain siksi että hän on ainoa lapsi ja hankkivat hänelle sitten kaiken mitä hän haluaa. Tästä syntyy itsekkyys mikä ei korjaannu kaverien keskuudessa, koska kaverien keskuudessa ei tarvitse jakaa vanukkaita jääkaapista, käytetä samoja vaatteita tai kinastella kuka istuu parhaalla tv:n katselu paikalla tai autonistuimella kun kaikilla on omat kodit joissa kaikilla on omat vanukkaat, omat vaatteet ja omat tv:n katselupaikat ja autot. Vanhemmiten itsekkyys ei puske läpi enää yhtä paljoa koska kaikki kasvavat aikuiseksi, mutta se itsekkyys on siellä kuitenkin jo joissain tilanteissa nostaa taas päätään.

Tiedän tämän koska minulla on ystäviä jotka ovat perheiden ainoita lapsia ja nyt aikuisiällä he eivät ole enää yhtä pahoja kuin lapsena mutta joskus tulee heidän kanssaan tilanne missä alkaa mietityttää että "öö, muutuinko mä näkymättömäksi vai eikö mulla vaan ole väliä".

Lue lisää

No oletpa sinä kerrassaan mainio ihminen, raikuvat aplodit! Vielä kun selität miksi tätä epäilemättä tieteellistä faktaa on jauhettu jo ihan niistä ajoista lähtien jolloin jääkaapissa ei todellakaan ollut mitään helvatan vanukkaita. Jos leivän päälle oli jotain tarjolla niin edes niitä ei käyty napsimassa ilman itse leipää ruoka-aikojen ulkopuolella. Vanhempien sisarusten sijaan vaatteet ja tavarat saatiin muilta sukulaisilta tai kavereiden lapsilta. Karkkipussit ostettiin puoliksi kavereiden kanssa koska taskurahaa ei ollut paljon, saati sitten niin paljon että vanhojen vaatteiden käyttö oltaisiin lopetettu ihan vaan siihen kun ei enää kiinnostanut käyttää vanhoja vaatteita. Ja siis eihän niitä vanukkaita ja karkkipusseja lojunut siellä täällä, siis jakaminen kavereiden kanssa ei ole oikeaa jakamista koska kotona on kaikilla joku oma karkkipussivarasto kumminkin? What?

Ja "Ainoa lapsi saa kaiken minkä haluaa" räjäytti kyllä koko potin, että kiitokset vaan päivän huumoripläjäyksestä. :-D Kuule kaikinpulin muutenkin vaikuttaa kertomuksesi siltä että sinulla on ollut kaikkea lähinnä yllinkyllin, sillä erotuksella että kokoajan vaan silti harmittaa. Ilmeisesti koska se jakaminen on sittenkin vastenmielisempää. Sisarkateudenko takia? En tiedä, koska en tiedä.

jepjep kirjoitti:

No oletpa sinä kerrassaan mainio ihminen, raikuvat aplodit! Vielä kun selität miksi tätä epäilemättä tieteellistä faktaa on jauhettu jo ihan niistä ajoista lähtien jolloin jääkaapissa ei todellakaan ollut mitään helvatan vanukkaita. Jos leivän päälle oli jotain tarjolla niin edes niitä ei käyty napsimassa ilman itse leipää ruoka-aikojen ulkopuolella. Vanhempien sisarusten sijaan vaatteet ja tavarat saatiin muilta sukulaisilta tai kavereiden lapsilta. Karkkipussit ostettiin puoliksi kavereiden kanssa koska taskurahaa ei ollut paljon, saati sitten niin paljon että vanhojen vaatteiden käyttö oltaisiin lopetettu ihan vaan siihen kun ei enää kiinnostanut käyttää vanhoja vaatteita. Ja siis eihän niitä vanukkaita ja karkkipusseja lojunut siellä täällä, siis jakaminen kavereiden kanssa ei ole oikeaa jakamista koska kotona on kaikilla joku oma karkkipussivarasto kumminkin? What?

Ja "Ainoa lapsi saa kaiken minkä haluaa" räjäytti kyllä koko potin, että kiitokset vaan päivän huumoripläjäyksestä. :-D Kuule kaikinpulin muutenkin vaikuttaa kertomuksesi siltä että sinulla on ollut kaikkea lähinnä yllinkyllin, sillä erotuksella että kokoajan vaan silti harmittaa. Ilmeisesti koska se jakaminen on sittenkin vastenmielisempää. Sisarkateudenko takia? En tiedä, koska en tiedä.

Lue lisää

ainoalla lapsella on känkkäränkkäpäivä, suojautukaa.

fgfghfghghghj kirjoitti:

Itse asiassa ei. Ainoat lapset eivät opi itsekkyydestä ulos kavereiden seurassa koska kaverit eivät ole lähimainkaan sama asia kuin sisarukset. Sisarusten kanssa asutaan 24/7 saman katon alla ja jaetaan sama ruoka, samat karkit/herkut. Vaatteita usein kierrätetään jos lapset ovat samaa sukupuolta ja joskus myös silloin vaikkeivat olisikaan. Telkkaria katsoessa vuorotellaan kuka istuu parhaalla paikalla. Automatkoilla vuorotellaan kuka istuu etupenkillä tai kenen ei tarvitse istua sillä inhan muotoisella takapenkin keskipalkilla missä on huono vyö. Ethän sinä moisista taistele kavereiden kanssa ihan jo siitä syystä ettet näe heitä 24/7.

Minä tulen kolmen lapsen perheestä. Esimerkiksi vanukkaita oli lapsena kaapissa tietty määrä kullekin lapselle ja sitä enempää ei saanut syödä. Jos söi enemmän niin oli virallisesti syönyt siskon vanukkaita ja siitä syntyi aina poru. Käytin myös alinomaan isosiskon pieneksi käyneitä vaatteita kunnes kasvoin kyllin vanhaksi että ulkonäkö alkoi kiinnostaa ja ostin omat vaatteeni. Sama myös pikkusiskollani, hän käytti minun vanhaksi käyneitä vaatteita jotka olivat alunperin siis isosiskoni vaatteita jos ne suinkaan vaan olivat enää ehjiä.
Ainoille lapsille kaikki on omaa, heidän ei tarvitse jakaa mitään. Usein myös vanhemmat asettavat ainoan lapsensa erikoiselle jalustalle, vain siksi että hän on ainoa lapsi ja hankkivat hänelle sitten kaiken mitä hän haluaa. Tästä syntyy itsekkyys mikä ei korjaannu kaverien keskuudessa, koska kaverien keskuudessa ei tarvitse jakaa vanukkaita jääkaapista, käytetä samoja vaatteita tai kinastella kuka istuu parhaalla tv:n katselu paikalla tai autonistuimella kun kaikilla on omat kodit joissa kaikilla on omat vanukkaat, omat vaatteet ja omat tv:n katselupaikat ja autot. Vanhemmiten itsekkyys ei puske läpi enää yhtä paljoa koska kaikki kasvavat aikuiseksi, mutta se itsekkyys on siellä kuitenkin jo joissain tilanteissa nostaa taas päätään.

Tiedän tämän koska minulla on ystäviä jotka ovat perheiden ainoita lapsia ja nyt aikuisiällä he eivät ole enää yhtä pahoja kuin lapsena mutta joskus tulee heidän kanssaan tilanne missä alkaa mietityttää että "öö, muutuinko mä näkymättömäksi vai eikö mulla vaan ole väliä".

Lue lisää

Se nyt vielä unohtui kysyä, että viitsisikö joku selittää miten lapsi oppii mitään ihan oikeasti omastaan jakamaan laskemalla tarkkaan moneenko nallikarkkiin on oikeutettu ja montako toinen saa ja rajoja ei ylitetä itkupotkuraivarien pelossa. Jakamista olisi jos antaisit ne omat karkkisi sisaruksillesi ilman että kukaan pakottaa. Sisarukselliset kyllä osaavat usein varsin hyvin pitää puoliaan, hirveässä hädässä ilmeisesti että maailmasta nallekarkit loppuu ja itse jää ihan ilman. Todellisuudessa sen jakamisen kanssa on usein vähän niin ja näin syvälle juurtuneen tavan takia laskea omaisuus ihan millilleen.

jepjep kirjoitti:

Se nyt vielä unohtui kysyä, että viitsisikö joku selittää miten lapsi oppii mitään ihan oikeasti omastaan jakamaan laskemalla tarkkaan moneenko nallikarkkiin on oikeutettu ja montako toinen saa ja rajoja ei ylitetä itkupotkuraivarien pelossa. Jakamista olisi jos antaisit ne omat karkkisi sisaruksillesi ilman että kukaan pakottaa. Sisarukselliset kyllä osaavat usein varsin hyvin pitää puoliaan, hirveässä hädässä ilmeisesti että maailmasta nallekarkit loppuu ja itse jää ihan ilman. Todellisuudessa sen jakamisen kanssa on usein vähän niin ja näin syvälle juurtuneen tavan takia laskea omaisuus ihan millilleen.

Lue lisää

Lapsi oppii jakamaan kun ymmärtää ettei voi pitää kaikkea itse vaan sisarillekin on riitettävä ja tasapuolisuuden nimissä se jaetaan tasan.

Selitä sinä miten perheen yksi ainoa lapsi oppii jakamaan kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa tai pitää puoliaan. Eikä se todellakaan ole jakamista että koko oma osuus annetaan toiselle. Onko se sinusta jakamista että muutat kumppanisi kanssa yhteen asumaan, mutta itse asut kadulla että kumppani saa koko talon? Saanen arvata ettet selvästikään tiedä jakamisesta mitään. Tai ettei sinulla ole myöskään lapsia tai jos on niin vain yksi kappale.

äly ehti karkuun kirjoitti:

Lapsi oppii jakamaan kun ymmärtää ettei voi pitää kaikkea itse vaan sisarillekin on riitettävä ja tasapuolisuuden nimissä se jaetaan tasan.

Selitä sinä miten perheen yksi ainoa lapsi oppii jakamaan kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa tai pitää puoliaan. Eikä se todellakaan ole jakamista että koko oma osuus annetaan toiselle. Onko se sinusta jakamista että muutat kumppanisi kanssa yhteen asumaan, mutta itse asut kadulla että kumppani saa koko talon? Saanen arvata ettet selvästikään tiedä jakamisesta mitään. Tai ettei sinulla ole myöskään lapsia tai jos on niin vain yksi kappale.

Lue lisää

Koita saada se älysi jostain takaisin sitten, vaikka eihän se onnistu kun tämä fakta on nyt kertakaikkiaan päätetty ja kiveen kirjoitettu. Varsin ihmeelliset kuviot sinunkin esimerkissäsi jos yhtään kukaan käyttäisi järkeään mutta kun ei.

Ymmärrätkö että se alkuperäinen väite kuuluu: Ainoa lapsi on itsekäs, sisaruksien kanssa kasvanut lapsi ei ole itsekäs. Joten jos vaikka ainoa lapsi antaisikin koko omaisuutensa taivaan tuuliin niin se on sinun mielestäsi hirveän ITSEKÄSTÄ kun taas omaisuuttaan tarkasti laskeva ja kiinni pitävä sisarusten kanssa kasvanut on puolestaan oikein hurjan epäitsekäs.

Ja ihan totta, ainoa lapsi ei välttämättä osaa pitää puoliaan hienojen epäitsekkäiden ihmisten maailmassa vaan olettaa että hänetkin otetaan huomioon varsinkin kun näin ihan virallisena totuutena vielä väitetään. Olisiko sille "kumppanille" ihan ookoo sitten että toinen asuu kadulla kun kerran tyhmyyttään talon meni antamaan, niinkö? Suurta epäitsekkyyttä väreilee ilmassa huomaan. Ja voitaisiin ehkä sanoa että hieman mielenkiintoinen käsitys olisi siitä jakamisesta sillä talossa asuvallakin? Vai tosiaanko nyt on näin että se talonsa antanut kadulla asuva on viellä kaikenlisäksi tarinan suurin roisto, siltähän se nimittäin näissä puheissa aina kovasti vaikuttaa!

Ihmeellistä itsensä ylentämistä koko juttu, epäilemättä luetaan hienoksi piirteeksi ihmisessä sekin jos vaan on niitä sisaruksia.

jepjep kirjoitti:

Koita saada se älysi jostain takaisin sitten, vaikka eihän se onnistu kun tämä fakta on nyt kertakaikkiaan päätetty ja kiveen kirjoitettu. Varsin ihmeelliset kuviot sinunkin esimerkissäsi jos yhtään kukaan käyttäisi järkeään mutta kun ei.

Ymmärrätkö että se alkuperäinen väite kuuluu: Ainoa lapsi on itsekäs, sisaruksien kanssa kasvanut lapsi ei ole itsekäs. Joten jos vaikka ainoa lapsi antaisikin koko omaisuutensa taivaan tuuliin niin se on sinun mielestäsi hirveän ITSEKÄSTÄ kun taas omaisuuttaan tarkasti laskeva ja kiinni pitävä sisarusten kanssa kasvanut on puolestaan oikein hurjan epäitsekäs.

Ja ihan totta, ainoa lapsi ei välttämättä osaa pitää puoliaan hienojen epäitsekkäiden ihmisten maailmassa vaan olettaa että hänetkin otetaan huomioon varsinkin kun näin ihan virallisena totuutena vielä väitetään. Olisiko sille "kumppanille" ihan ookoo sitten että toinen asuu kadulla kun kerran tyhmyyttään talon meni antamaan, niinkö? Suurta epäitsekkyyttä väreilee ilmassa huomaan. Ja voitaisiin ehkä sanoa että hieman mielenkiintoinen käsitys olisi siitä jakamisesta sillä talossa asuvallakin? Vai tosiaanko nyt on näin että se talonsa antanut kadulla asuva on viellä kaikenlisäksi tarinan suurin roisto, siltähän se nimittäin näissä puheissa aina kovasti vaikuttaa!

Ihmeellistä itsensä ylentämistä koko juttu, epäilemättä luetaan hienoksi piirteeksi ihmisessä sekin jos vaan on niitä sisaruksia.

Lue lisää

Voidaan nyt yhdessä spekuloida että miten moni lapsi tai edes aikuinen sinun lisäksesi olisi niin tyhmä että luopuu kaikesta mitä omistaa vapaaehtoisesti. Siitä päästään sinun väitteesi pätevyyteen sillä sinä yksin et ole riittävä esimerkki, maailmassa on miljardeja ihmisiä. Ja tuo omaa osaansa laskeva lapsi on epäitsekäs koska hän laskee vain OMAA osaansa EIKÄ koko kuormaa, mistä muut sisarukset eivät saaneet lainkaan koska yksi lapsi haali kaiken. Oman osansa laskemisessa ei ole mitään pahaa. Kehitysmaissa perheet laskevat jamssejansa ja Lähi-Idässä rikkaat prinssit öljyvarojansa. Omaa osaansa saa mielinmäärin laskea kunhan se on vain ja ainoastaan sinun osasi joten en ymmärrä vihjailujasi siitä, että omaa viittä nallekarkkiansa laskeva perheen nuorin lapsi olisi jotenkin paheksuttava. Sinä tosiaan et tiedä että jakaminen on sitä kun yksi kuorma jaetaan moneen osaan tai kun annetaan osa omista pois mutta itsellekin jää jotain? Vau, ihan mahtavaa tavata tällainenkin ihminen, vielä aikuinen kaiken lisäksi. Lapsesta oisin ymmärtänyt. :D

Itsehän juuri sanoit että jakamista sinun mielestäsi on antaa koko oma osuutensa pois pyytämättä, sinun sanojasi lainaan: "Jakamista olisi jos antaisit ne omat karkkisi sisaruksillesi ilman että kukaan pakottaa.". Mitä sinä sitten mussutat keksi poskessa "Olisiko sille "kumppanille" ihan ookoo sitten että toinen asuu kadulla kun kerran tyhmyyttään talon meni antamaan, niinkö? Suurta epäitsekkyyttä väreilee ilmassa huomaan. Ja voitaisiin ehkä sanoa että hieman mielenkiintoinen käsitys olisi siitä jakamisesta sillä talossa asuvallakin". Olisiko se mielenkiintoinen käsitys jakamisesta nyt kuitenkin sinulla, sinun sanoistasihan koko väittämä lähti liikkeelle. ;)

Jos haluat olla tyhmä ja ajatella että tyhmät ovat tarinoiden roistoja niin annahan mennä. Puret sillä vain omaan nilkkaasi. :)

Joo, kyllä minusta on hienoa kun on sisaruksia ja sai lapsena huolehtia pikkusiskosta! Nyt on elämässä ihminen johon on todella vahva side, kestävämpi kuin seurustelukumppaniin. Hienoahan se on, sääli vain, ettei kaikki pääse siitä nauttimaan ja ovat nyt vanhemmalla iällä todistettavasti sangen katkeria.

dfgfhfghfghg kirjoitti:

Voidaan nyt yhdessä spekuloida että miten moni lapsi tai edes aikuinen sinun lisäksesi olisi niin tyhmä että luopuu kaikesta mitä omistaa vapaaehtoisesti. Siitä päästään sinun väitteesi pätevyyteen sillä sinä yksin et ole riittävä esimerkki, maailmassa on miljardeja ihmisiä. Ja tuo omaa osaansa laskeva lapsi on epäitsekäs koska hän laskee vain OMAA osaansa EIKÄ koko kuormaa, mistä muut sisarukset eivät saaneet lainkaan koska yksi lapsi haali kaiken. Oman osansa laskemisessa ei ole mitään pahaa. Kehitysmaissa perheet laskevat jamssejansa ja Lähi-Idässä rikkaat prinssit öljyvarojansa. Omaa osaansa saa mielinmäärin laskea kunhan se on vain ja ainoastaan sinun osasi joten en ymmärrä vihjailujasi siitä, että omaa viittä nallekarkkiansa laskeva perheen nuorin lapsi olisi jotenkin paheksuttava. Sinä tosiaan et tiedä että jakaminen on sitä kun yksi kuorma jaetaan moneen osaan tai kun annetaan osa omista pois mutta itsellekin jää jotain? Vau, ihan mahtavaa tavata tällainenkin ihminen, vielä aikuinen kaiken lisäksi. Lapsesta oisin ymmärtänyt. :D

Itsehän juuri sanoit että jakamista sinun mielestäsi on antaa koko oma osuutensa pois pyytämättä, sinun sanojasi lainaan: "Jakamista olisi jos antaisit ne omat karkkisi sisaruksillesi ilman että kukaan pakottaa.". Mitä sinä sitten mussutat keksi poskessa "Olisiko sille "kumppanille" ihan ookoo sitten että toinen asuu kadulla kun kerran tyhmyyttään talon meni antamaan, niinkö? Suurta epäitsekkyyttä väreilee ilmassa huomaan. Ja voitaisiin ehkä sanoa että hieman mielenkiintoinen käsitys olisi siitä jakamisesta sillä talossa asuvallakin". Olisiko se mielenkiintoinen käsitys jakamisesta nyt kuitenkin sinulla, sinun sanoistasihan koko väittämä lähti liikkeelle. ;)

Jos haluat olla tyhmä ja ajatella että tyhmät ovat tarinoiden roistoja niin annahan mennä. Puret sillä vain omaan nilkkaasi. :)

Joo, kyllä minusta on hienoa kun on sisaruksia ja sai lapsena huolehtia pikkusiskosta! Nyt on elämässä ihminen johon on todella vahva side, kestävämpi kuin seurustelukumppaniin. Hienoahan se on, sääli vain, ettei kaikki pääse siitä nauttimaan ja ovat nyt vanhemmalla iällä todistettavasti sangen katkeria.

Lue lisää

Täytyy pyytää ihan anteeksi. Vastasin alunperin esseeseen joka alkoi väitteestä kuinka ainoa lapsi ei opi itsekkyydestä koskaan ulos ja sitten oli palstametreittäin yksityiskohtaista kuvausta nimenomaan jakamisesta. En tullut ajatelleeksikaan että pitäisi erikseen mainita vastauksessa että puhun jakamisesta nimenomaan suhteessa siihen itsekkyyteen koska ihan tosissaan nämä asiat yleensä muulloinkin mainitaan ihan samalla hengenvedolla tästä aiheesta puhuttaessa. Olen oikeasti aina kuvitellut että puhujat liittävät nämä asiat jotenkin yhteen, niin myös nyt, mutta se onkin ollut vain sattumaa ja kaksi aivan eri asiaa.

Nyt kun tuo asia meni jo alkuoletuksessa pieleen niin muuttaahan se toki kaiken. Jakaminen ei tee ketään sen paremmin epäitsekkääksi kuin itsekkääksikään, jakaminen vain on. Siinä mielessä asiasta puhuttaessa voisi ehkä selkeämmin monilapsisesta perheestäkin tulevat ilmaista että hyppäsivät siitä itsekkyydestä jo ihan toisiin asioihin. Epäitsekäs on pyyteetön, uhrautuvainen, palvelevainen, jalo, altis, harras, humanitaarinen, humanitäärinen jne. Siinä täytyisi sitten jo melkein antaa niitä itselle kuuluvia nallekarkkeja muille jos tosissaan haluaa nimittää jakamista epäitsekkääksi, mutta siitähän ei siis ollut jakamisessa kysymys. Ja täytyisi tosiaan antaa ihan vapaasta tahdosta eikä siksi että muuten joku saa raivarin. Vaikeuksien ja rangaistuksen välttäminen on itseä eikä suinkaan muita hyödyttävä motiivi teoille.

Jos nämä asiat sitten jollain tavalla liittyvät toisiinsa niin ilmeisesti siten, että monilapsisesta perheestä tulevan ei tarvitse jakaa omastaan koska oma hänelle kuuluu eikä sen pitäminen siten ole itsekästä. Yksilapsisesta perheestä tulevan taas kuuluisi tajuta että jos hän ei jaa omastaan niin on itsekäs sillä mikä hänen on, kuuluu ilmeisesti jakaa myös muille. Tietenkin jos ainoa lapsi menee omaansa jakamaan niin hän on sitten kylläkin kuulemma tyhmä. Parempiensa kanssa kilpaillessa ei vaan voi voittaa! :-D

Ihan oikeastiko nyt aloit ihmettelemään väitteeni paikkansapitävyyttä jotenkinsa siltä pohjalta moniko on niin tyhmä että antaa kaiken omaisuutensa pois ja en ole ainoa ihminen blabla? Puhuin herranjestas nallekarkeista. Alunperin puhuttiin vanukkaista. Minäkö se tosiaan kadulla asumisen tähän olen vetänyt? Käytän kyllä kokoajan ihan samaa nimimerkkiä toisin kuin jotkut niin ei tarvitse arvailla jos keskustelun seuraaminen kiinnostaa. Ja mitä minuun tulee ylipäänsä ainoana esimerkkinä, edelleen: 1,34 miljardia ihmistä Kiinassa, jossa ollut yhden lapsen politiikka jo pitkään. -> Kiinalaiset ovat itsekkäitä.

Totesin myös että ainoat lapset eivät osaa pitää puoliaan enkä tarkoittanut välttämättä pelkästään vanukkaita, nallekarkkeja tai edes taloja. Koulussa ja työelämässähän ja yleensäkin elämässä niitä _tyhmiä_ jalkoihin jää. En todellakaan jaksa mennä koko aiheeseen sen enempää koska arvomaailma näyttää olevan jo valmiiksi kohtuullisen etovaa sorttia sisäänrakennettuine varmuuksineen omasta paremmuudesta ja oikeuksista joten se siitä.

On se kumminkin onni että ainoat lapset eivät niitä perintöjä joudu jakamaan, siitähän ei tulisi yhtään mitään kun eivät ne kertakaikkiaan ollenkaan osaa. Muillahan jakaminen meneekin sujuvasti kun ovat pienestä pitäen harjoitelleet. :-)